kuulumisia Archives | Sivu 4 33:stä

Punaisen mato paluu ja sekalaisia kuulumisia

15/10/2021

Hupsista, niin sitä vaan tuli suunnittelematon kuukauden postaustauko. Meillä on nyt menossa sellainen surkeiden sattumusten sarja, ja tuntuu, että jos joku voi mennä pieleen, se taatusti menee. Tästä johtuen olen yrittänyt pitää kaiken mahdollisen minimissä, sillä kaikki ylimääräinen säätö tuntuu nyt liian kuormittavalta.

Aloitetaan positiivisella uutisella: 1,5 kuukauden pohdinnan jälkeen sain aikaiseksi pestä olkkarin vaalean kesämaton ja vaihdettua tilalle punaisen mattomme. Olisitte nähneet matosta irronneen pesuveden! Kyllä huomasi, että sillä on tepastellu kolme koiraa…

Reilu viikko sitten Lanka toteutti itseään autonavaimieni kanssa. Tiesittekö, että uudet avaimet ovat aikas hintavia? Webaston kaukosäädin maksoi 340 €. Kaukosäädin pitää luonnollisesti parittaa auton kanssa, ja se kuulemma saattaisi onnistua itsekin. Arvatkaa käytinkö tunnin etsien autostani webaston sulaketta löytämättä sitä (mielestäni oli kyllä hieno suoritus löytää ylipäätään sulakkeet)? Uskalsin kokeilla yhden sulakkeen irrottamista, mutta se oli sen verran jännittävää, että päätin suosiolla jättää parituksen ammattilaiselle.

Pari päivää tämän jälkeen Villa ja Lanka painivat pöydän alla niin, että Villa kolautti kuononsa tuolin jalkaan. Kuului kilahdus ja pientä ropinaa, ja jo äänestä arvasin mitä kävi: Villa katkaisi kaksi yläetuhammastaan aivan ikenen tyvestä. Hampaat piti kuvata ja poistaa, ja sitä varten varasin mielestäni ajan keskiviikolle. Eläinlääkärillä sitten selvisi, että aikani olikin seuraavana päivänä. Nice. Eläinlääkäristä saimme onneksi ”vain” 300 euron laskun, ja jälkihoito kestää viikon verran.

Näiden suurimpien (ja kalliimpien) sattumusten lisäksi on käynyt vähän muutakin: Lanka oksensi sohvalle, enkä päässyt sen takia agilitytreeneihin, töissä epäilen osaamistani, J on ollut kipeä, auto alkoi valittaa rengaspaineista jne… Yhdistettynä kaikki nämä ovat saaneet pari edellistä viikkoa vaikuttamaan todellista raskaammilta, ja tässä vaiheessa pienikin epäonni tuntuu lähes musertavalta. Mikä siinä onkin, että ikävät tapahtumat oikein vetävät toisia puoleensa?

Onhan näissä viikoissa ollut paljon hyvääkin, mutta huomio helposti kääntyy vain niihin negatiivisiin asioihin. Sää on suurimmaksi osaksi ollut mieletön ja ruska todella kaunis. Töissä ihmiset palailevat hiljalleen toimistolle, ja olen päässyt paremmin mukaan porukkaan. Langalla on ollut kuukauden päivät treeneissä haasteita häiriöiden kanssa, mutta eilen treenit sujuivat pitkästä aikaa hyvässä vireessä (huomenna mennään testaamaan jälleen kisatilannetta epiksiin). Sain luetuksi jälleen yhden kirjan ja kuunnelluksi äänikirjan Kuinka olla piittamatta p*skaakaan – kerronta paineli huumorintajuni kaikkia nappuloita, ja pidin kuuntelukokemuksesta kovasti. Lukija oli myös loistava!

Ihonhoitorutiini kolmekymppiselle

18/09/2021

Kuten saatatte muistaa, olen kärsinyt hormonaalisista iho-oireista raskaudesta asti (eli siis vuodesta 2018). Iho-oireeni alkoivat heti raskauduttuani ja vähän muuttuivat hormonimyräkässä, mutta edelleenkään ihoni ei ole samassa kunnossa kuin ennen raskautumista.

Lyhyt tiivistys: Raskauden aikana sain pieniä hormoninäppyjä lähinnä käsiin. Kasvoihin tuli myös muutama näppylä, mutta tilanne oli hallittavissa. Synnytyksen jälkeen näppylät hävisivät käsistä, ja kasvojeni iho oli hetken aikaa ok. Sitten otin kierukan ja pum! Naama alkoi kukkia. Odottelin rauhassa tilanteen tasoittumista, sillä ymmärrettävästi imetyksen lopettaminen saattoi sekin vaikuttaa ihoni kuntoon, mutta vielä keväällä 2021 ihoni oli huonossa kunnossa. Pahimmillaan se oli kesällä 2020, jolloin finnit kasvoissa aiheuttivat jo ongelmia itsetunnon kanssa. Syytin hormoneja ja aikuisiän aknea, sillä mitkään muutokset ihonhoidossa eivät tuoneet apua. Sitten vaihdoin kierukan e-pillereihin, ja jo kuukaudessa huomasin muutoksen ihossani. Ihoni ei vieläkään ole samassa kunnossa kuin kolme vuotta sitten, mutta on jo huomattavasti parempi kuin puoli vuotta sitten.

Tällä hetkellä noudatan kolmekymppisen ihoni hoitoon ajatusta puhdista hellästi ja ravitse rankasti. Lisäksi luonnonkosmetiikka ja erilaiset seerumit kiinnostavat.

Aamuisin puhdistan kasvoni pelkällä vedellä, jonka jälkeen tuputtelen niille käsin JOIK Organic Refreshing Facial Toneria, joka sisältää piparminttua ja greippiä, ja näin ollen herättää ihon ihanasti. Kasvoveden päälle levitän V10 Plussan C-vitamiiniseerumia. Tuote on aika kallis, mutta ostin sen auttamaan epäpuhtauksien hallinnassa. Antiseptisten ominaisuuksien lisäksi se kirkastaa ihoa ja tasoittaa vanhojen finnien jättämiä jälkiä. Kun V10:n seeurumi loppuu, ajattelin testata jotain alemman hintaluokan tuotetta, sillä tämä C-vitamiini ei yksin riittänyt auttamaan ihoani. Seerumin jälkeen levitän kasvoille JOIKin kosteuttavan päivävoiteen ja kesällä aurinkorasvaa (talvella lasken meikkivoiteen riittäväksi suojaksi, vaikka kunnon suojakerroin olisi aina parempi).

Iltaisin pesen kasvoni Lumenen Lähde-sarjan puhdistuvaahdolla. Ilalla kasvovetenä käytän JOIKin kirkastavaa Illuminating & Brightening AHA Facial Toneria. Tuote sisältää hedelmähappoa, ja voisi siksi olla parempi levittää kasvoille vanulapulla pyyhkimällä, jolloin se veisi mukanaan kuollutta solukkoa. Ympäristöystävällisyyden nimissä luovuin vanulapuista, mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia kestokäyttöön soveltuvia tuotteita.

Retinolia (The Ordinary 0,2 %) olen käyttänyt nyt muutaman viikon, ja sen levitän kasvoille kasvoveden jälkeen. Vielä retinolin vaikutukset eivät näy kunnolla, ja mutta jotain se kuitenkin tekee, sillä ihoni tuntuu normaalia kuivemmalta. Tämä ilmeisesti johtuu siitä, että uudistuneet solut saavat kuolleen solukon irtoamaan tehokkaammin. Retinoli saattoi myös vähän edesauttaa finnien kehittymistä, tai sitten kyse on vain sattumasta. Oli miten oli, tilanteen pitäisi tasoittua pian.

Illalla seerumina käytän pr-lahjaksi saatua, Karkkilassa valmistettua Malankan Juhannusöljyä, joka sisältää mm. antioksidantteja, C-, E- ja B-vitamiineja. Tykkään Juhannusöljystä paljon, vaikka alkuun tuoksu oli aika voimakas. Yövoiteeni on JOIKin uudistava yövoide, mutta se ei erityisemmin säväytä minua – voisin vaihtaa sen toiseen luonnonkosmetiikkatuotteeseen. Suosituksia otetaan vastaan!

Kerran viikossa kuorin ihoni happoa sisältävällä tuotteella. Aikaisemmin käytin V10 Plus kuorintageeliä, jossa tuote levitetään kasvoille, odotetaan 10 sekuntia ja sitten hangataan pyörivin liikkein kuollut iho irti. Sen rinnalle ostin ystäväni suositukseksi The Ordinaryn Peeling Solutionin, jossa hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan! Tuotetta levitetään ohut kerros kasvoille, jonka jälkeen odotetaan maks. 10 minuuttia. Tuote on tehokas, ja pidän siitä, miten happojen teho tuntuu kasvoilla ja iho näyttää käsittelyn jälkeen siltä, että sille on tehtykin jotakin.

PS. Kirjoitin tämän postauksen n. 1,5 viikkoa sitten. Nyt retinolin aiheuttama pintakuivuus on lähtenyt, ja iho tuntuu hyvältä ja näyttää hehkuvammalta.

Ensimmäisen arkiviikon kuulumisia

08/08/2021

Joko siellä alkoi arki? Meillä monien muiden tapaan kesäloma loppui elokuun alussa, ja olemme saaneet nauttia arjesta ja sen rutiineista viikon verran.

Ajattelin, että viikko lähtisi käyntiin tahmeasti, mutta omaksi yllätyksekseni heräsin maanantaina täynnä energiaa kellon soidessa 6.15. Töihin palaaminen tuntui mukavalta, enkä ollut edes unohtanut työkoneen salasanaa. Arki alkoi rytinällä, sillä maanantaina loppui myös agilityn kesätauko. Vielä viikonloppuna kaiken alkaminen samanaikaisesti tuntui ylitsepääsemättömältä, mutta oikeasti jo odotin treenien alkua.

Koko alkuviikko meni nopeasti. J meni tiistain ja keskiviikon väliseksi yöksi mummun ja papan luokse, ja kävin hakemassa pojan kotiin keskiviikkona vasta treenien jälkeen. Koko keskiviikon odotin innoissani illan treenejä. Vitsi miten hyvä fiilis, kun treeni-into on näin korkealla! Täytyy myös myöntää, että vapaa arki-ilta tuntui ihan mielettömältä luksukselta.

Töiden suhteen viikko oli hiljainen. Ehdin jo vähän kyllästyä hiljaiseen tahtiin, joten omasta puolestani töitä olisi saanut olla enemmän. Loppuviikosta pääsin kuitenkin ideoimaan muutaman luovan kampanjaidean, joiden työstöä jatkan ensi viikolla. Toivottavasti edes yksi menee asiakkaalle läpi tuotantoon asti. 🤞

Tällä viikolla otin BookBeatista luettavaksi ja kuunneltavaksi kaksi kirjaa: Valo joka ei kadonnutkaan ja Miksi nukumme. Ensimmäisen sain luettua loppuun tänään. Kertomus lapsen kuolemasta ja lapsen opettamasta tavasta suhtautua elämään valon kautta kosketti, itketti ja sai tuntemaan kiitollisuutta. Nytkin kyyneleet nousevat silmiini ajatellessani kirjaa. Miksi nukumme -kirjan otin kuunneltavaksi automatkoja varten. Olen kuunnellut kirjasta vasta muutaman tunnin, mutta olen vakuuttunut, että kirja pitää minut otteessaan loppuun asti. Aihe on mielenkiintoinen, ja vaikea asia on kerrottu kansantajuisesti hyvin esimerkein. Varsinkin luku kofeiinista oli herättelevä.

Lauantaina pääsin pitkästä aikaa viettämään aikaa tyttöjen kanssa. Menimme syömään ravintola Pontukseen. Ruoka, viini ja seura olivat erinomaisia. Lauantaiaamupäivän perusteella tosin vähän hirvitti lähteä, sillä J ja Lanka järjestivät meille jo ennen lounasta sen verran sykettä nostattavaa ohjelmaa.

Koska Lanka inhoaa naapurin hoitokoiraa, rakensimme lauantaina jämälaudasta tilapäisen aidan meidän ja naapurin välisen verkkoaidan tilalle. Siinä pohtiessamme viisainta ratkaisua, J päätti kiivetä ulkona olevat tikkaat vintille. Tikkaiden yläpäähän päästyään J huuteli tyynen rauhallisesti apua, sillä hän oli omien sanojensa mukaan jumissa, kun vintin ovi ei auennutkaan. Kun tajusin missä taapero oli, sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä, ja ninjan lailla syöksyin tikapuut ylös. Tikkaissa on sen verran iso askelväli, että emme tajunneet J:n pystyvän jo kiipeämään niissä.

Kun tästä säikähdyksestä selvittiin, Lanka päätti aidan toiselle puolelle lentäneen pallon seurauksena näyttää, kuinka helposti hän hyppää etu- ja takapihan välisen aidan yli. Tiesin, ettei metrisestä aidasta ole mitään vastusta, mutta luotin sen olevan henkisesti tarpeeksi suuri este. Lanka ei onneksi tietenkään lähtenyt mihinkään, vaan pienen tiellä suoritetun hepulikierroksen jälkeen palasi kiltisti pihaan.

Tilapäisen aidan valmistuttua korotimme tilapäisesti matalan aidan laittamalla sen yläpuolelle verkon. Ensi kesänä on nähtävästi tiedossa pieni aitaprojekti. Kiva, ei näitä tälle kesälomallekaan suunniteltuja projekteja saatu tehtyä…

Sunnuntaina päätimme olla ihan vain rennosti kotona. Aamupäivästä kävimme lenkillä, päivälliseksi suunnittelimme tacoja ja sen jälkeen leffaillan. J sai ensimmäistä kertaa valita itselleen oman karkkipussin, ja oli niin ylpeä kantaessaan 0,52 € maksaneen irttarisaaliinsa kotiin.