Perinteen mukaisesti on aika summata kulunut vuosi. Ennen tämän kirjoittamista kävin lukemassa läpi vuoden 2021 tilinpäätöksen. Siitä ajasta ja niistä tunteista tuntuu olevan ikuisuus ja samaan aikaan muutamia viikkoja. Vuotta 2021 rasittaneet asiat olivat valitettavasti läsnä myös tänä vuonna. Voi kun vain uuden vuoden saisi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Tämä vuosi oli ennen kaikkea henkisen kasvun vuosi, ja löysin itsestäni resilienssiä, jota en uskonut olevan olemassa. Olen aina ollut kiirehtivä luonne, jolle keskeneräisyys ei sovi. Asiat täytyy suorittaa maaliin tai selkeä päämäärä mielessä mahdollisimman tehokkaasti. Välitilassa leijuminen ei sovi minulle, vaan aina täytyy tapahtua. Tänä vuonna kuitenkin opin, että mitä tulee elämän tärkeimpiin asioihin, minulta löytyy uskomatonta kärsivällisyyttä ja kykyä elää siinä välitilassa. Aina kun uskoin kelan olevan tyhjä, jostain vain löytyi siimaa annettavaksi.

Suorittaja kun olen, avun pyytäminen ja epäonnistumisen myöntäminen on minulle edelleen vaikeaa. Sitäkin sain tänä vuonna harjoitella, ja uskon, että olen siitä edes hitusen parempi kuin vuosi sitten.

Loppuvuoden mielialaa alas painoi myös jatkuva sairastelu. Tuntuu, että nappasimme flunssapöpön joka toinen viikko. Sairastin loppusyksystä koronan, ja vaikka itse tauti meni ohi muutamassa päivässä, jäi siitä ikävä riesa: Vieläkään en jaksa juosta kuten ennen sairastumista. Muu kroppa jaksaisi, mutta keuhkot eivät. Ärsyttää tuntea, kuinka keväällä tehty työ juoksukurssin parissa valuu hukkaan.

Pian neljä vuotta täyttävä J on kasvanut ja itsenäistynyt vuodessa hurjasti. Hänen puheensa on ikätasoaan pidemmällä ja sanavarasto laaja. Onkin ollut ihanaa huomata, kuinka lapsen kanssa viihtyy ihan eri tavalla, kun pystyy keskustelemaan järkevästi. J on myös oppinut avaamaan itse telkkarista oman Netflix-profiilinsa, joka tarkoittaa, että aamuisin hän saattaa antaa meidän vanhempien nukkua ja nousta yksin katsomaan Otsoa ja sopuleita. Uskomatonta arjen luksusta.

Kesän uhmailuvaihe tuntuu kaukaiselta, ja arki ipanan kanssa on pääsääntöisesti helppoa ja mutkatonta. Tuntuu suurelta etuoikeudelta saada olla noin hienon lapsen äiti.

Kesä kohteli meitä hyvin. Reissumme Naantaliin oli ihana, samoin J:n ensimmäinen ulkomaanmatka Tallinnaan. Sain nauttia myös laatuaikaa viettämällä ensimmäisen yöni yksin hotellissa. Paljon hienoja kokemuksia, joita osa ei olisi koskaan tapahtunut ilman blogia.

Koenkin olevani hurjan etuoikeutettu, kun sivutyönä vaikuttajastatuksella pääsen kokemaan erilaisia asioita tai saan rahallista hyötyä seuraajamääräni perusteella. Näin monen vuoden jälkeen ”vaikuttajana” oleminen tuntuu helpolta ja luontevalta, joten usein vähättelen osaamistani ja kaikkea sisällöntuotantoon pistämääni työtä. Mutta onneksi ystäväni muistuttaa minua silloin siitä, että kaikkihan tätä voisivat halutessaan tehdä. Se, kuka onnistuu, onkin sitten eri asia.

Vuoden suurimpia sisustusmuutoksia ovat olleet keittiön uusiminen sekä makkarin maalaus. Tämän vuoden projekteihin lukeutuu myös J:n huoneen päivitys, mutta sen näette vasta tammikuun puolella. Muuten koti on pysynyt hyvin samanlaisena koko vuoden. Uusia hankintoja ja kirpparilöytöjäkin tuli tehtyä maltilla.

Langan kanssa tavoitteeni oli päästä kisaamaan virallisissa agilitykisoissa vielä tämän vuoden puolella. Alkuvuoden ja kesän kävin harjoittelemassa epävirallisissa kisoissa, ja lokakuussa päätin meidän olevan tiiminä tarpeeksi pitkällä oikeiden kisojen aloittamiseen. Langan viretila ja häiriöiden kesto on viikkotreeneissä ja epiksissä vaihdellut, ja oikeastaan vain sen takia jännitin kisaamisen aloittamista – esteosaamisen puolesta sen olisi voinut aloittaa jo vuoden alussa.

Olisi ehkä pitänyt vain luottaa koiraan, sillä meidän kisauran startti ylitti kaikki odotukset: neljän kisapäivän ja yhdentoista startin jälkeen saimme kasaan tarvittavat tulokset 2-luokkaan siirtymistä varten (tasoluokkia agilityssa on kolme). Yhdestätoista startista sijoituksia tuli 1 x kulta, 2 x hopea ja 4 x pronssi – seitsemän sijoitusta ei ole muuten yhtään pöllömpi suoritus! Hylättyjä ratasuorituksia kertyi vain kaksi, joka osaltaan kertoo siitä, että tiiminä olemme tehneet samaa rataa ja ymmärtäneet toisiamme. Tässä alla video radasta, jolla luokkanousu tehtiin.

Jos jotain toivon tulevalta vuodelta, niin tasapainoista, tylsää arkea. Kaipaan ennustettavuutta, turvaa ja luotettavuutta. Haluan huonojen kausien loppuvan. Varmaan meistä jokainen toivoo samaa, vaikka elämme nyt todennäköisesti merkittävää murrosvaihetta. Jos historiaa on uskominen, tämä huono ajanjakso kestää ehkä vielä hetken, mutta sen päätyttyä alkaa entistä parempi kehityksen aikakausi. Sitä odotellessa.

Kiitos, kun olette seuranneet juttujani tämän vuoden. Parasta mahdollista uutta vuotta meille kaikille!

Tässä vielä kootusti vuoden luetuimmat postaukseni:

• Pizzapohjan resepti (lähes 80 000 sivun katselua!! 😱)
• Peikonlehden hoito-ohjeet for dummies
• Täydellinen suklaakakkupohjan resepti
• Riisipuuro leivinuunissa (ai mikä energiakriisi…)
• Ikkunakarmien maalaus