Pinossa

Asuntomessut alkoivat upeissa merenrantamaisemissa Loviisassa ja jatkuvat 6.8. asti Kuningattarenrannaksi nimetyllä uudella asuinalueella. Pääsin tuttuun tapaan tutustumaan kohteisiin päivää ennen virallisia avajaisia. Kohteita tänä vuonna on 24, joista nostan tarkempaan tarkasteluun kahdeksan.

Messualueesta päällimmäisenä mieleeni jäivät kaunis sijainti ja hulppeat näköalat merelle sekä 1700-luvulta peräisin olevaan alakaupunkiin. Näköala onkin otettu suunnittelussa hyvin huomioon, jolloin jopa kuivan maan tonteilla (21–25) päästään nauttimaan kauniista näköalasta. Maisemoinnissa oli enimmäkseen käytetty kunttaa ja erilaisia kiveyksiä, jotka sopivat alueeseen mielestäni hyvin. Parissa kohteessa oli selvästi lapsiperheiden tarpeita ajatellen nurmikkopiha. Rannan korkeuserot pakottivat pihasuunnittelussa luovempiin ratkaisuihin, mutta mielestäni ”takapihat” rantasaunoineen olivat erittäin onnistuneita.

Sisustuksissa olivat jälleen pinnalla puu, erilaiset rimat ja paneloinnit sekä suuret kivi-/laattapinnat. Mänty nostaa päätään edelleen, tummat puulajit sen sijaan ovat vähenemään päin. Kylpyhuoneisiin ja kodinhoitotiloihin on panostettu, joka on suora sijoitus asumismukavuuteen ja omien ehtojen mukaan elämiseen: koteja ei tehdä vieraita vaan asukkaita varten. Mututuntumalla sanoisin, että tänä vuonna messukotien pinta-alat olivat hieman kasvaneet.

Jos mietin yksittäisi, eniten mieleeni jääneitä elementtejä, ne olivat tuplasuihkut, ammeet, kaarevat ja pyöreät peilit sekä vihreä väri. Keittiöissä nähtiin kaikkea: oli valkoisia (yllättävän raikkaita pitkästä aikaa), mustia, vihreitä, harmaita ja ruskeita. Sävyjä oli muutenkin hyödynnetty kauniista, ja kuvailinkin messujen koteja kauniin sävykkäiksi.

Olisin toivonut, että messuilta mieleeni olisi jäänyt yksi vau-kohde, mutta näyttävimmät kohteet olivat keskenään aika samanlaisia – kauniita toki, mutta esimerkiksi vintagekalusteet eivät olleet esillä, vaan sisustuksiin oli tehty samanhenkisiä hankintoja.

Jos vertaan messuja edellisvuoteen ja Naantaliin, eivät messut yltäneet ihan samalle tasolle. Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin, sillä viime vuoden messut olivat poikkeuksellisen upeat. Viime vuonna messut olivat myös valmistuneet hyvissä ajoin. Nyt Loviisassa oli vielä pressipäivänä nähtävissä pientä keskeneräisyyttä.

Pienenä disclaimerina totean, että tänä vuonna ajatukseni olivat messupäivänä hieman toisaalla, joten havaintoni eivät ole ehkä yhtä teräviä kuin aikaisemmin.

Kohde 7 Loisto

Tässä mukavan kompaktissa kolmiossa leikiteltiin rohkeasti väreillä ja graafisilla muodoilla. Sisustus oli raikas ja hauska muiden messukohteiden rinnalla.

Kohde 8 Talo LoviSea

Erikoiseksi tämän kohteen tekee se, että kyseessä on kelluva koti. Kelluvia asuntoja suunniteltiin messuille enemmänkin, mutta lopulta vain tämä yksi saatiin toteutettua. Heti astuttuani sisään vastaan pelmahti upea puun tuoksu ja tyrmäävät maiset: tämän lähemmäs merinäköalaa ei voi päästä.

Kohde 11 Villa Sten

Tässä kohteessa pidin erityisesti sävyistä ja materiaalivalinnoista. Päämakuuhuoneen näkymät olivat jotain epätodellista. Ajatella, jos saisi joka aamu herätä tuohon maisemaan!

Kohde 12 Cabin Havsstrand

Tässä kohteessa minua viehätti julkisivun vihreä sävy sekä olohuoneen kodikas sisustus. Vihreää näkyi myös makuuhuoneessa, joka oli messujen mittapuulla melko värikäs. Huomatkaa myös katon upea rimoitus.

Kohde 13 Villa Kruunu

Tässä kohteessa oli sitä jotakin: upea, mielenkiintoinen arkkitehtuuri, MIELETTÖMÄT kolmemetriset puuovet eteisessä ja todellista arjen luksusta huokuva kylpyhuone päämakuuhuoneen yhteydessä.

Kohde 16 Finnlog WisdomHouse

Tässä kohteessa kaunista oli maisemointi ja seesteinen atriumpiha, jonka ympärille rakennus kaartui u:n muodossa. En yleensä ole käytävä-ihmisiä, mutta tässä kodissa käytäviltä avautuvat näkymät olivat upeita.

Kohde 20 Villa Havu

Kodissa yhdistyivät kauniisti erilaiset puupinnat, ja yleistunnelma oli seesteisen rauhallinen. Kohteeseen kuuluu erillinen ”mökki”, joka sijaitsee aivan päärakennuksen vieressä. Pressipäivänä joku kutsui sitä mökötysmökiksi. 😄 Tässäkin kylpyhuoneessa on spa-tunnelmaa. Olisin halunnut päästä hiplaamaan hopeisia lakanoita, mutta kulku huoneeseen oli harmillisesti estetty.

Kohde 23 Jukkatalon Linnatuuli

Tämän kohteen halusin nostaa esille siksi, että tämä taisi olla ainoa, jossa ei ollut täysin avointa keittiötä. Pidän avokeittiöstä, mutta tämä puoliseinä oli erittäin toimiva tilaan. Keittiössä oli kaunis mutainen sävy, joka elää ruskeasta harmaaseen valon mukaan.

– Mentäiskö ensi keväänä yhdessä reissuun?
– Olis ihanaa, käviskö Nizza?
– Kävis!

Suunnilleen näillä sanoilla päätimme kahden ystäväni kanssa lähteä lomalle Nizzaan, ja jo seuraavana päivänä lentojen varausvahvistus kilahti sähköposteihimme. Vallan tehokasta toimintaa, vaikka itse sanonkin. 😄

Nizzassa olimme kolme yötä. Valitsimme aikaisen aamulennon ja iltalennon, joten saimme olla paikan päällä lähes neljä kokonaista päivää. Matka pituus oli juuri passeli, vaikka kyllä Nizzan upeissa maisemissa ja sympaattisilla sivukujilla ravintoloineen olisi viihtynyt vielä pidempäänkin.

Päätin tiivistää koko reissun vinkkeineen yhteen postaukseen, joten tästä postauksesta löytyy tärpit niin ravintoloihin, liikkumiseen kuin tekemiseenkin.

Hintataso

Olimme liikkeellä juuri ennen sesongin alkamista, ja hintataso oli yllättävän inhimillinen. Yövyimme neljän tähden Hôtel Apollinairessa, jossa yö kolmelta kahden hengen huoneessa maksoi n. 140 €. Hotelli oli juuri remontoitu, ja huone sekä aula olivat siistejä. Henkilökunta oli myös ystävällistä.

Ravintoloiden hintataso oli hieman Suomea alhaisempi: pääruoka maksoi yleensä alle 20 euroa ja hyvän viinipullon sai alle 30 eurolla. Suositussa baarissa aivan rannassa drinkin sai reilulla kympillä. Aamulla leipomosta haettu croissant maksoi hiukan yli euron ja cappuccino 2,5–5 €.

Kaiken kaikkiaan käyttörahaa kului noin satanen päivässä (sisälsi tuliaiset ja muut ”ylimääräiset” ostokset).

Ravintolat

Parasta Nizzassa oli maisemien ohella ruoka. Ystäväni oli tehnyt ennakkoon erinomaista googletustyötä, ja siksi voin suositella kaikkia testaamiamme ravintoloita. Nizzassa ravintolaa ei kannata arvostella sijainnin tai ulkonäön perusteella, sillä aivan turisteja täynnä olevan aukion vierestä ja epämääräiseltä sivukujalta löydetyn ravintolan taso saattoi olla aivan yhtä herkullinen – mutta tosiaan, olimme liikkeellä ennen pahinta sesonkia, joten en osaa sanoa, kuinka ravintoloiden laatu- tai hintataso muuttuu kesää kohti mentäessä.

Ravintolat aukesivat pääsääntöisesti lounaaksi klo 12 ja tämän jälkeen olivat suljettuina päivälliseen eli klo 19 asti. Pöytävarauksen teko päivälliselle on suositeltavaa myös keskellä viikkoa. Sunnuntaisin suurin osa ravintoloista ja leipomoista oli kiinni, mutta kunnollista syötävää löytyy silti.

Aamiainen kannattaa ehdottomasti nauttia leipomossa eli boulangeriessa tuoreiden leipomusten ja edullisen hintatason takia. Aivan hotellimme takana sijaitsevassa Boulangerie La Niçoise -leipomossa croissant maksoi 1,2 € ja tavallinen kahvi 1,5 €. Pains et Pâtisseries Carabacel oli avoinna myös sunnuntaisin, ja siellä söin elämäni parhaimman mantelicroissantin. Kuvan kahvi, cappuccino, mantelicroissant ja kaksi pain au chocolatia maksoivat yhteensä 10 €.

Lounaalla moni ravintola tarjoilee menun 20 eurolla. Le Bar des Oiseaux’ssa söimme lounasta ensimmäisenä päivänä, ja se taisi olla suosikkini kaikista testaamistamme paikoista (se oli myös ehdottomasti ranskalaisin ravintola). Alun simpukkakeitto oli taivaallista ja kala maistui siltä, kuin se olisi nostettu merestä vain tunteja ennen tarjoilua. Jälkikäteen selvisi, että ravintola on saanut suosituksen Micheliniltä.

Toisena päivänä söimme lounasta Fontaine du Soleil -suihkulähteen lähellä sijaitsevassa kalaravintolassa Peixesissä. Täälläkin lounasmenu maksoi 20 € ja oli vastinetta rahalle. Menu sisälsi kolme ruokalajia, joista kaksi oli pääruoka lisukkeeneen ja kolmas jälkiruoka. Lasin viiniä sai vitosella.

Kolmantena päivänä korvasimme ravintolalounaan rantapiknikillä. Syötävät nappasimme lähimmästä leipomosta ja ruokajuomaksi kipaisimme ruokakaupasta roseepullon, jonka myyjä ystävällisesti avasi meille – korkkiruuvi löytyi kassalippaasta, joten oletettavasti emme olleen ensimmäiset ajatuksemme kanssa. 😆 Rantakivistä tarttuu pölyä vaatteisiin, joten istuinalusta on hyvä idea.

Sunnuntaina söimme lounasta Bocca Nissassa, joka sijaitsee vilkkaan ”turrekadun” varrella yläkerrassa. Hintataso oli mututuntumalla sanottuna korkein testaamamme. Erityispisteet ravintola sai sisustuksesta ja kattoterassista, joka lämpimällä säällä on varmasti täynnä – tässä välissä täytyy mainita sisustuksista sen verran, että niihin oli useassa paikassa panostettu tavallista enemmän. Ja sekös oli kiva!

Ensimmäiseen päivällisravintolaan löysimme, kun täyden ravintolan omistaja ohjasi meidät toiseen ravintolaansa parin sadan metrin päässä. Type 55 näytti sisustuksen perusteella kalliilta paikalta, mutta pääruoat maksoivat juuri alle 20 € ja viinilasi 5 €. Ruoka oli erinomaista, täältä sain elämäni parhaimmat jättikatkaravut.

Toisena päivänä olimme väsyneitä ja kylmissämme koleasta säästä, joten mielemme teki tuhtia ruokaa (eli ranskalaisia). Päädyimme fish and chips -ravintolaan The Fat Mermaidiin, joka oli juuri sitä, mitä kaipasimme: todella hyviä ranskalaisia ja tuoretta, friteerattua kalaa. Rapeaa, rasvaista ja valtavat annokset. Ateria (pääruoka, alkoholiton juoma ja jälkkäri) maksoi 25 €.

Viimeisenä iltana söimme pienessä ja sympaattisessa La P’tite Cocottessa. Ravintola sijaitsi pienen sivukujan päässä, joten sitä ei todennäköisesti löydä vahingossa. Kolmen ruokalajin menu maksoi reilusta 20 eurosta reiluun 30:een riippuen valituista ruokalajeista. Ruoka oli hyvää, mutta suklaafondant oli pieni pettymys.

Tekemistä ja nähtävää

Nizzan kauniissa kaduissa ja huimissa korkeuseroissa riittää ihasteltavaa. Maisemia kannattaa tiirailla Colline du Châtea -näköalakukkulalta, josta aukeaa upea näkymä kahdelle puolelle kaupunkia. Paikka on myös oiva piknikille, ja sieltä löytyy kiva leikkipaikka lapsille (lapset oli muutenkin huomioitu kaupungissa kivasti puistojen ja leikkipaikkojen muodossa).

Nizzasta löytyy useita museoita, joista tällä kertaa vierailimme yhdessä: Musée Matissessa, joka esittelee kattavan läpileikkauksen Matissen urasta. Museo sijaitsee bussi- tai reippaan kävelymatkan päässä rannasta 1600-luvun huvilassa, jossa Matisse asui elämänsä viimeiset vuosikymmenet. Pääsymaksu Musée Matisseen oli 10 €.

Cr Saleya on kävelykatu rannan tuntumassa, josta löytyy Cours Saleya tori. Tori on avoinna ainakin sunnuntaiaamuisin (kukkatori avoinna ilmeisesti joka aamu, aukioloajoista ei aina ihan ota selvää), ja sieltä voi hankkia esimerkiksi herkkulahjoja tuliaisiksi, kuivakukkia (erityisesti kuivattua laventelia), mereneläviä, vihanneksia ja tuoreita kukkia. Leikkojen hinnat nähdessäni olin aika vakuuttunut siitä, että asun jälleen kerran väärässä maassa: jättikimppu jaloleinikkejä maksoi kympin.

Jos reviiriä haluaa laajentaa hieman Nizzan ulkopuolelle, suosittelen opastettua puolipäiväretkeä. Valitsemamme opastettu kierros Get your guide– sivuston kautta kustansi 40 € per henkilö. Retken hinta oli todella edullinen, sillä se sisälsi vierailun Ezessä keskiaikaisessa kylässä upeiden maisemien äärellä, hajuvesitehtaalla (mielenkiintoinen kierros ilman ostopakkoa – ostimme silti) ja Monacossa. Vaikka retkeä varatessa luki, ettei opas kulje mukana, oli kuljettajamme silti mukana esittelemässä paikkoja Monacossa. Kuski kävi jopa hakemassa passeihimme leimat, jotta Monacosta jäi pieni fyysinenkin muisto. Alkuperäiseen suunnitelmaamme kuului jäädä kierroksen jälkeen illaksi Monacoon, mutta päivä oli kolea ja me sen verran väsyneitä, että palasimmekin kuskin mukana takaisin Nizzaan.

Fontaine du Soleil -suihkulähteeltä sisämaahan päin alkaa pitkä ostoskatu, josta löytyy mm. paikallinen Stocka ja meilläkin tunnettuja ketjuliikkeitä tuntemattomampien ohella. Ostoskadun poikki kulkee pari muutakin katuja, joiden varsilta löytää kivoja putiikkeja.

Kulkeminen Nizzassa

Lentokentältä Nizzan keskustaan pääsee helpoiten ja edullisimmin ratikalla, joka lähtee aivan terminaalien edestä. Saapumispäivänämme oli kuitenkin käynnissä päivän kestävä lakko, jolloin julkinen liikenne kulki rajoitetusti. Yritimme löytää järkevän bussivaihtoehdon lentokentältä hotellille, mutta lopulta päädyimme tilaamaan Uberin (maksoi n. 20 €). Paluupäivänä ratikka kulki jälleen, ja sillä matka hotellilta lentokentälle kesti n. 25 minuuttia ja maksoi 1,5 euroa.

Julkinen liikenne toimi testaamamme bussin ja parin ratikkalinjan osalta hyvin. Lippuja pystyi ostamaan automaateista, mutta koska niitä ei ollut jokaisella pysäkillä, kätevintä oli ladata lippusovellus, jolla sain ostettua liput koko seurueelle. Latasin sovelluksen heti lentokentällä automaatissa olevan QR-koodin kautta.

Jo pelkästään kävelemällä pääsi näkemään paljon. Eniten palloilimme vanhan kaupungin eli Vieille Villen, rannan ja ostoskadun tuntumassa.

Sää

Lämpötila maaliskuun lopussa oli suurimmaksi osaksi alle 20 astetta. Illat olivat viileitä, ja nahkatakki ilman huivia kävi auringon laskettua turhan viileäksi. Perjantaina päivälämpötila oli kosteuden ja pilvien takia kolea, mutta sitten taas lauantaina aurinko lämmitti niin, että farkut tuntuivat liian paksuilta. Sopivasti oli aika vaikea pukeutua. Tuntui, että aina oli joko liikaa tai liian vähän.

Kevät oli kauniisti alulla ja esimerkiksi magnoliat kukkivat upeasti erään kadun varrella. Suurissa lehtipuissa oli vasta silmut. Tämän perusteella päättelisin optimaalisemman matkustusajankohdan olevan huhtikuun viimeisillä viikoilla, jolloin ilma on jo lämpimämpi, mutta luonto edelleen vihreä ja turistimäärä vähäisempi.

Menisinkö uudestaan?

Kyllä menisin! Kaupunkina Nizza on viihtyisä, siisti ja ystävällinen. Kuten sanottu, ravintolatarjonta on erinomainen ja maisemat upeat. Nizza on myös kaupunkina sen verran suuri, että uskoisin viihtyväni siellä vielä hyvin toiset neljä päivää. Ja ainahan voisi vuokrata auton, ja ajella sillä pitkin Rivieraa esimerkiksi Cannesiin.

Ja täytyypähän vielä todeta, että kyllä teki ihmiselle hyvää tämä loma. Pieni aivojen tuuletus ja maisemanvaihdos oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Ruuhkavuosien keskellä ystäville jää niin vähän aikaa, että tällainen neljän päivän kokonaan ystävyydelle pyhitetty aika pitäisi ottaa ainakin kerran vuodessa. ❤️

Blogin ulkoasu päivittyy

Asuntomessut 2023