Minulle on tullut tavaksi summata kulunut vuosi yhteen näin joululoman ja vuoden päätteeksi. Olen huomannut, että niihin on myös päiväkirjamaisesti mielenkiintoista palata.

Tämä vuosi on jälleen pitänyt sisällään paljon muutoksia ja tunteita. Keväällä vaihdoin työpaikkaa, Langan aktiivinen koulutus on jatkunut läpi vuoden ja pian 3-vuotias lapsi kasvaa kovaa vauhtia. Kotona meno muuttuu vauhdikkaammaksi päivä päivältä, ja ruuhkavuosien kiire alkaa tosissaan tuntua – miten tästä kuuluu selvitä? Samaan aikaan huomaan lapseni olevan koko ajan itsenäisempi ja omatoimisempi, ja sen tuntuu yhtä aikaa siunaukselta ja kiroukselta: en vieläkään tiedä, tunnenko helpostusta vai puhdasta kauhua, kun lapsi menee omaan huoneeseensa ja sulkee oven perässään.

Tämä kaikki tapahtui tietenkin pandemian saattelemana, joka on maustanut jokaisen vuotta jatkuvalla epävarmuudella. Viimeksi pari iltaa sitten sanoin Miksulle, että ajattele, jos joku olisi oikeasti kertonut kolme vuotta sitten, että elämme ja kasvatamme lastamme ensimmäiset vuodet tässä tilanteessa. Vaikka tiedostan tilanteen, on sitä edelleen vaikea tajuta. Miten tästä ajasta kerrotaan, sitten kun se joskus loppuu?

En sano vuoden olleen huono tai synkkä. Vuodessa 2021 on ollut paljon hyvää. Mutta silti päällimmäisinä tunteina tästä vuodesta mieleeni jää epävarmuus, arjen raskaus ja huoli lähimmäisistä. Nämä ovat asioita, joita somessa en ole kertonut enkä varmaan tulekaan avaamaan, mutta myönnän, ettei tämä vuosi ollut se paras.

Kuluneena vuonna olen enemmän kuin koskaan aikaisemmin miettinyt blogin lopettamista, sillä olen realistisesti puntaroinut omia voimavarojani. Luovuttaminen tuntui ja tuntuu edelleen niin ihanan helpolta vaihtoehdolta. Vuosi 2022 ei taikasauvan heilautuksella muutu paremmaksi, mutta onneksi moni tätä vuotta kuormittanut asia on kuitenkin nytkähtänyt liikkeelle.

Arjessamme on käynyt pieniä sattumuksia toisensa perään (näissä koirat ovat näytelleen suurta osaa, ja eläinlääkäriin rahaa on mennyt niin paljon, etten edes uskalla laskea). Pienet sattumukset ovat kuormittaneet jo muutenkin kiireistä arkeamme, ja ajoittain minusta on tuntunut, etten oikeasti jaksa enää yhtään ylimääräistä – kunnes seuraava tapaturma on osunut kohdalle, ja siitäkin on vaan puskettu läpi. Jäädessäni joululomalle pari päivää ennen aattoa totesin, etten kaipaa lomaa töistä vaan omasta elämästäni.

Toisaalta koen voivani fyysisesti paremmin kuin koskaan aikaisemmin, ja se on osittain tämän aktiiviseksi muuttuneen elämämme ansiota. Konkreettisia esimerkkejä ovat uneen panostaminen (lukusuositus: Miksi nukumme), liikunnan lisääntyminen ja alkoholin vähentyminen. Lisäksi olen antanut itselleni luvan laskea rimaa silloin, kun siltä tuntuu. Fyysisellä hyvinvoinnilla on ollut tärkeä rooli silloin, kun henkinen jaksaminen on ollut koetuksella.

En voi olla lainaamatta naivistisen minän sanoja viime vuoden tilinpäätöksestä: Haluaisin tuntea huojennusta ja onnea siitä, että tämä vuosi on pian ohi. Valitettavasti maailman tila ei muutu sormia napsauttamalla kuun viimeisenä päivänä, joten siinä harhassa eläminen on turhaa. Epävarmuus tulee jatkumaan vielä viikkoja – jopa kuukausia – mutta onneksi tunnelin päässä kajastaa jo valoa.

En haluaisi olla negatiivinen, mutta silloin emme todellakaan tienneet, millainen vuosi olisi vielä edessä. Ja vähän kieltämättä itkunsekaisesti naurattaa tuo ajatus, että pandemia voisi kestää vielä viikkoja. Paskat, se kesti vielä 52 viikkoa ja jatkuu edelleen.

Mutta jotta en päättäisi blogivuotta 2021 ihan näin negatiivisesti, haluan vielä sanoa, että tiedän vielä olevani kiitollinen tästä vuodesta. Kiitollisuus ei tunnu vielä, mutta tiedän sen olevan tulossa (olen älyttömän hyvä löytämään niitä arvometallisia reunuksia). Vähintään tulen kiittämään ja arvostamaan itseäni siitä, että jaksoin tämän vuoden.

Perinteen mukaisesti, tässä vielä vuoden 2022 luetuimmat postaukseni:

• Se lähes täydellinen pizzapohja
• Ehkä maailman paras suklaakakkupohja
• Ikkunakarmien maalaus valkoisiksi
• Valkosipuli-katkarapupasta
• Perheemme uusi tulokas (eli Langan esittely)

Luetuimmissa postauksissa näkyy jälleen hyvin se, miksi kannattaisi olla ruokabloggari: reseptejä googlataan ja niihin palataan yhä uudelleen. Yllättäen postaus Langasta nousi myös listalle. Se varmaankin johtuu siitä, että pieniamerikanpaimenkoirien kysyntä kasvaa jatkuvasti, ja rodusta haetaan tietoa.

Parempaa tulevaa uutta vuotta meille jokaiselle!