Pinossa

sisustusblogi

Ensimmäistä kertaa yksin hotellissa

Majoitus saatu, Haltia Lake Lodge

Pinossa Haltia Lake Lodge 52269177973_35887ffa57_o

Viime perjantaina pääsin nauttimaan omasta laatuajasta hotellin rapsakoihin lakanoihin. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin hotellissa yksin, joten senkin puolesta odotin kokemusta innolla. Lisäksi kesäloman viimeiset päivät kahden uhmaisen lapsen kanssa saivat jo kieltämättä kaipaamaan yksinoloa ja pientä irtiottoa omien ajatusten kanssa.

Pinossa Haltia Lake Lodge 52268199237_c400e04b46_o

Yövyin Espoon Nuuksiossa, johon vuosi sitten avattiin kestävän matkailun Haltia Lake Lodge – sieltä löytyy myös glamping-telttoja, jotka tällä kertaa olivat kaikki harmillisesti varattuja. Haltia Lake Lodge on luontoystävällisyyden lisäksi koiraystävällinen kohde, joten mukaani staycationia viettämään otin 2/3 koiraa. Kirjautuessani sisään koirat huomioitiin omilla pyyhkeillä, vesikupeilla ja herkuilla.

Pinossa Haltia Lake Lodge 52269651020_39f92857ea_o

Haltia Lake Lodgen huonet on sisustettu tyylikkäästi ja skandinaavisen yksinkertaisesti luonnonmateriaaleja ja kotimaisia tuotteita hyödyntäen. Kaikissa huoneissa, myös teltoissa, on ilmastointi. Tumman kylpyhuoneen hyvällä tavalla luolamaisesta tunnelmasta pidin, ja maltillisen valaistuksen kanssa suihkukokemus oli mukavan rentouttava. Valaistus huoneessa muutenkin oli aika hämärä ja epäsuoraa valoa hyödyntävä. Tuntui, että siinä suunnittelija on ajatellut unenlaadun maksimoimista. Nukuin hyvin, eli ehkä siinä onkin jotain perää.

Pinossa Haltia Lake Lodge 52269542374_db725faacd_o

Suunnitelmani oli tulopäivänä käydä vaeltamassa pitkä lenkki Nuuksion upeissa maisemissa, mutta perjantaille osui hurjan helteinen päivä. Aivan hotellin kulmalta lähtee 2 km:n pituinen Maahisenkierros, jonka puolessa välissä on UPEA näköalatasanne (tämän postauksen ensimmäinen kuva). Päätin käydä kiertämässä sen ja yhdistää lenkkiin vähän toista hotellin lähellä kulkevaa reittiä hotellin henkilökunnan suosituksesta.

Maahisenkierroksen varrella on lapsille puuhaa mm. kiipeilyradan muodossa, ja vähän jo lupailinkin viedä J:n sinne päiväretkelle. Lenkin päätin Pitkäjärven rannalle, josta koirille löytyi helposti hyvä uimapaikka varsinaisen uimarannan vierestä.

Pinossa Haltia Lake Lodge 52268199827_dbfdb14aa9_o

Kävelyn jälkeen ruokin koirat ja kävin pikaisesti suihkussa, jonka jälkeen menin hotellin kotoisaan loungeen. Forest Lounge & Barissa on tarjolla mm. Kyrön tuotteita ja baarimenu, josta voi tilata erilaisia leipiä, uuniperunoita ja tapaksia. Viereisen Luontokeskus Haltian ravintola oli vierailuni aikana harmillisesti suljettu, joten söin baarimenusta illalliseksi uuniperunan lohitäytteellä. Ruoka oli hyvää, mutta kaipasin baarimenuhun jotain makeaa jälkkärin virkaa toimittamaan.

Pinossa Haltia Lake Lodge 52269156846_76a83a7bbf_o

Ruoan jälkeen jäin istuskelemaan terassille drinkistä, kirjasta ja auringonlaskusta nauttien. Olin ainoa yksin istuva, ja seurueiden keskellä syödessä yksinäisyys tuntui korostuvan. Tuskin kukaan muu siihen kiinnitti huomiota, mutta itsekseni pohdin, että olisipa ollut edes fyysinen kirja mukana. Siitä olisi saanut henkistä tukea enemmän kuin puhelimesta.

Yksinäisyyden kokeminen ravintolassa on kaiketi ihan luonnollista, sillä meihin on sisäänrakennettuna kulttuuri, jossa ravintoloista nautitaan aina yhdessä. Toisaalta solo dining -ilmiön on ennustettu kasvavan jo useamman vuoden, mutta ainakaan omassa kuplassani se ei ole vielä näkynyt. Ehkä siinä missä koiranpentuja opetetaan olemaan yksin pieniä pätkiä kerrallaan, pitäisi itseään opettaa illallistamaan yksin ilman kirjan, läppärin tai puhelimen tuomaa turvaverkkoa.

Pinossa Haltia Lake Lodge 52269423744_1347bd4968_o

Kokemukseni Haltia Lake Lodgessa oli onnistunut ja ennen kaikkea rentouttava, mutta rehellisesti odotin nauttivani yksin olemisesta enemmän. Oma aika poissa kotoa tuli tarpeeseen – jokasen pitäisi harrastaa sitä joskus – mutta huomasin vähän joka välissä ajattelevani, että olisipa mies mukana. Varsinkin aamulla olisi ollut ihanaa nauttia yhdessä aamukahvia sängyssä makoillen ja sadetta parvekkeen avonaisesta ovesta kuunnellen.

Lempeä, kiireiseen arkeen sopiva juoksukurssi

Kaupallinen yhteistyö VAHVA ELÄMÄ Rebekka Jaakkola, sis. 20 % alennuksen juoksuvalmennuksista

Pinossa x VAHVA ELAMA_MG_4032

Ajattelin ennen, etten koskaan tule pitämään juoksemisesta, mutta ironisesti kyllä valitsin koirien kanssa harrastettavaksi juuri sen juoksukuntoa vaativan lajin. Langasta on kehittynyt sangen mallikas ja vauhdikas agilitykoira, ja sen seurauksena löysin itseni juoksupolulta viime syksynä.

Sen lisäksi, että luulin inhoavani juoksua, luulin, että juoksukunto paranee vain juoksemalla. En olisi voinut olla enempää väärässä, ja hyvin aikein alkanut juoksuharrastukseni tyssäsikin heti ensimmäisiin pakkasiin, koska ”koirille liukas alusta on vaarallinen”. Jep, jep. Juoksu vain oli tahmeaa, enkä nauttinut siitä yhtään, koska tein liikaa ja väärällä tavalla.

Pinossa x VAHVA ELAMA_MG_4044

Alkukeväästä aloin pohtia koirajuoksun uudelleen elvyttämistä, ja kuin tilauksesta juoksuvalmentaja Rebekka Jaakkola laittoi minulle viestiä yhteistyöehdotuksen merkeissä. Tutustuttuani Rebekan valmennuksiin ja filosofiaan olin varma, että tässä olisi kiireiseen arkeeni sopiva juoksuvalmennus: lempeä, joustava ja omaa fiilistä kuunteleva.

Aloitin kahdeksan viikon Juoksukunnon parantaminen -kurssin, ja nyt kirjoitushetkellä olen treenien 5. viikon puolivälissä. Kurssin tavoite on kevyet 5–8 km, ja oma tavoitematkani on juurikin tuo 5 km, koska meillä menee juuri sen mittainen hyvä reitti. En malta olla paljastamatta, mutta minulla oli juoksuharrastukseni alussa tavoite juosta tuo matka 35 minuuttiin, ja 5. viikon ensimmäisessä treenissä juoksin matkan 34 minuuttiin (aika kurssin alussa oli 43 min)!! Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, mutta juoksu ei ole enää tahmeaa pakkopullaa, vaan Langan kanssa juostessa koen riemastuttavaa, voimaannuttavaa vapauden tunnetta.

Juoksukunnon parantaminen -kurssi alkaa yhteislähdöllä 5.6. alehintaan 39 € (norm. 49 €, tarjous voimassa 2.–5.6.) Lue lisää täältä.

Pinossa x VAHVA ELAMA_MG_4055

Rebekan juoksuvalmennuksesta olen pitänyt erityisesti siksi, että se on helposti sovellettavissa kiireiseen arkeen ja koirien kanssa touhuilun lomaan. Ja joka välissä Rebekka muistuttaa lempeydestä itseään kohtaan: 8 viikon kurssin voi venyttää vaikka 10 viikkoon (itse teen juuri näin, koska muuten arkilenkkien ja agilityn kanssa tulisi liikaa). Ja jos tuntuu, että nyt on liikaa, niin valmennuksesta voi ja saa pitää tauon.

Suorittajana haluan erikseen mainita sen, että näissä valmennuksissa ei välttämättä tarvitse sykemittaria. Yritän välttää itseni mittaamista, sillä äkkiä suoritusvaihde iskee päälle, ja alan kilpailla itseäni vastaan. Pelkkä treenin kellottaminen sovelluksella (käytössäni on iPhonella Interval Timer) on siis juuri sopiva, mahdollisimman kevyt tapa minulle. Koen myös, että vaikka olen sitoutunut valmennukseen, en ole sitoutunut-sitoutunut mihinkään niin, että joutuisin treenaamaan väkisin tai veren maku suussa – tämä johtuu juuri siitä lempeydestä.

Pinossa x VAHVA ELAMA_MG_4138

Juoksuvalmennus sisältää juoksulenkkien lisäksi kävelyä, lihaskuntotreeniä ja lyhyitä palauttavia liikkuvuusharjoituksia, joista olen tykännyt tosi, tosi paljon. Niiden ansiosta löysin tuulimylly-liikkeen, joka on aivan mahtava tällaiselle istumatyöläiselle. Jokaiseen harjoitukseen löytyy video-ohjeet, joten harjoitusten toteuttaminen on helppoa.

Juoksuharrastuksen aloitin tukemaan agilitya, ja senkin puolesta olen nähnyt jo tuloksia. Seurakaveri kehui liikkeeni parantuneen ja spurttieni nopeutuneen (vaikka spurtteja valmennuksessa ei treenatakaan). Myös kouluttajani on huomannut eron liikkeessäni ja sitä kautta koiran tekemisessä ja vauhdissa. Eli jos joku kysyy kannattiko valmennus, niin kyllä. Ja kun valmennus loppuu, säilyvät ohjeet sähköpostissa niin pitkään, kuin haluan. Mikään ei siis estä palaamasta harjoituksien pariin kurssin loputtua.

Pinossa x VAHVA ELAMA_MG_4210

Vahva elämä tarjoaa valmennuksia kaikentasoisille liikkujille, jo juokseville ja niille, joilla kevyt hölkkä on vasta ajatustasolla. Linkkaan tähän alle esimerkkejä kursseista, joista saan tarjota teille 20 % alennuksen 5.6.22 asti:

  • KÄVELYSTÄ HÖLKKÄÄN (8 vk, 39 € 49 €), aloitus yhteislähdöllä 5.6.22. Lempeä valmennus heille, joille reippaat pidemmät kävelylenkit voivat vielä olla haastavia, mutta joiden tavoitteena on jaksaa hölkätä kevyesti lyhyitä matkoja. Jos aloitus 5.6. ei sovi, valitse aloita heti -valmennus, niin voit aloittaa kurssin juuri haluamasi päivänä.
  • KÄVELYSTÄ JUOKSUUN (8 vk, 39 € 49 €), aloitus yhteislähdöllä 5.6.22. Lempeä valmennus heille, jotka eivät vielä nauti juoksusta, mutta jotka haluavat pystyä juoksemaan nauttien jonkin matkaa. Jos aloitus 5.6. ei sovi, valitse aloita heti -valmennus, niin voit aloittaa kurssin juuri haluamasi päivänä.
  • JUOKSUKUNNON PARANTAMINEN (8 vk, 39 € 49 €) yhteislähtö 5.6.22. Tätä valmennusta itse käyn, ja se sopii sellaisille, jotka pystyvät juoksemaan jo jonkin matkaa ja haluavat oppia nauttimaan juoksusta oikeasti. Jos 5 km juoksua sujuu jo helposti, sopiva kurssi jatkoksi on JUOKSUKUNNON YLLÄPITO (6 kk, 79 €, 99 €).

Heippa, pitkästä aikaa

Pinossa__MG_4001

Eilen satoi kaatamalla, ihan maahan asti. Sade ärsytti, olihan treeni-ilta, mutta ajaessani kotiin pisaroiden armoton rummutus oli lakannut, ja luonto näytti saaneen vihreän energiashotin. Vannon, että etupihamme koivun hiirenkorvat ovat kolme kertaa suuremmat kuin eilen.

Pinossa__MG_4002

Kevät on käynyt hitaalla, samoin minä. Tai oikeastaan en minä käy hitaalla vaan pikemminkin ylikierroksilla, jonka takia olen yrittänyt pakottaa itseni rauhallisempaan tempoon. Itsestäni riippumattomista syistä viime vuosi ja tämä kulunut vuosi ovat olleen henkisesti raskaita. Olen priorisoinut, yrittänyt madaltaa rimaa ja silti kuitenkin pelännyt, olenko matkalla kohti uupumusta. Ei minusta tunnu uupuneelta, mutta eihän uupunut itse sitä tajuakaan?

Pinossa__MG_3843

Monta vuotta luulin, että suorittajan mieleni on vahvuuteni, jonka ansiosta saan asioita tehtyä (jopa vähän paremmin kuin muut). Parin selfhelp-opuksen ansiosta olen vähitellen tajunnut, että se taitaakin olla suurin heikkouteni. Kyllä, olen tehokas ja aikaansaava, mutta kun pitäisi optimoida ajankäyttöä uudelleen, en osaa. En pysty enkä halua luopua mistään, jolloin päädyn tilanteeseen, jossa teen paljon kaikkea puolivillaisesti. Olen vajavainen äiti, kumppani, koiranomistaja, agilityurheilija, copywriter, sisustaja, bloggari, sisko, lapsi… Oikeasti tiedän, ettei se pidä paikkaansa, mutta suorittaja-asenteeni on ylitsepääsemättömän voimakas.

Koen, etten töissä yllä parhaimpaani, mutta silti saan aina vain hyvää palautetta. Suorittava huijari päässäni pohtii, viilaanko linssiin kaikkia vai eivätkö muut vain kehtaa sanoa, että olen huono? Vaihtoehto, että 80-prosenttisella energialla voisin silti olla hyvä työssäni, ei tietenkään tule kuuloonkaan.

Pinossa__MG_4003

Kun aloitin tämän postauksen kirjoittamisen, ajattelin kertoa teille monivuotisesta haaveestani kirjoittaa romaani. Jotain kepeitä kuulumisia hiljaisuuden rikkomiseksi. En tiedä, miten tämä eskaloitui niin nopeasti niin toiseen suuntaan. Mietin, etten todellakaan julkaise noita rivejä, mutta päätin kuitenkin olla painamatta deleteä. Ehkä joku on samanlaisessa tilanteessa ja saa vertaistukea omastani. Sitä paitsi se on juuri suorittaja minussa, joka ei halua myöntää, etten jaksa – ja se suorittaja ei hiljene kuuntelemalla.

Hyvää on se, että olen tiedostanut jaksamiseeni liittyvät ongelmat ja käynnistänyt päässäni prosessin siihen liittyen: tavoitteeni tälle vuodelle on pistää sisäinen vaatijani mutelle tai ainakin muutaman pykälän hiljaisemmalle.