sisustusblogi
Perinteen mukaisesti on aika summata kulunut vuosi. Ennen tämän kirjoittamista kävin lukemassa läpi vuoden 2021 tilinpäätöksen. Siitä ajasta ja niistä tunteista tuntuu olevan ikuisuus ja samaan aikaan muutamia viikkoja. Vuotta 2021 rasittaneet asiat olivat valitettavasti läsnä myös tänä vuonna. Voi kun vain uuden vuoden saisi aloittaa puhtaalta pöydältä.
Read more
Niin sitä taas pääsi humpsahtamaan aikamoinen blogitauko. Tarkoituksella ja tarkoituksettomasti. Elämässä on ollut kiire, ja samaan aikaan ei ole tapahtunut yhtään mitään. Aivoni eivät vieläkään ole käsittäneet, että lokakuu alkoi – ja nyt on jo marraskuun puoliväli.
Istuin paikoillani kädet näppäimistöllä pitkään, kun mietin, mitä minulle rehellisesti kuuluu juuri nyt. Mitä kirjottaisin otsikkoa noudattaen. Oikeastaan olen koko syksyn ollut eräänlaisessa välitilassa. Odottanut toisten asioiden loppua tai ratkeamista ja samaan aikaan toivonut uuden sivun kääntyvän. Kaikki vaan junnaa paikoillaan, enkä itse pysty vaikuttamaan mihinkään. Ja sekös turhauttaa. En kestä keskeneräisyyttä ja epävarmuutta.
Koska moni asia on itsestäni riippumaton ja koskettaa läheisiäni, en niitä edelleenkään voi tai edes halua avata sen enempää. Tiedän, että ymmärrätte.
Olen yrittänyt entistä enemmän tasapainottaa arkeani ja panostaa erityisesti uneen. En juurikaan istu enää iltaisin TV:n edessä, vaan iltateen (kyllä, aloitin juomaan iltateetä) jälkeen luen. Luen ja kuuntelen paljon. Koko ajan enemmän, sillä se maadoittaa ja auttaa unohtamaan asiat, joille en voi mitään. BookBeatin sovelluksen mukaan tänä vuonna menossa on 23. kirja. Plus tietenkin kaikki fyysiset kappaleet.
Pään tyynyyn yritän painaa heti kymmenen jälkeen, jotta saisin pyhitettyä nukkumiselle reilut kahdeksan tuntia. Pitkään yritin omaan laatuaikaan vedoten venyttää nukkumaanmenoa, ja liian usein unille aikaa jäi vain reilu kuusi tuntia.
Tasapainotteluun on kuulunut myös entistä tarkempi priorisointi. Sometekemiseni on nykyisin äärimmäisen tylsää, pahoitteluni siitä. Edes tavallista arkea en ole enää jakanut siinä määrin kuin ennen – vain sellaisia hajuttoman mauttomia ja turvallisia vilauksia. Olen kääntynyt sisäänpäin, ja siksi kynnys julkaista mitään henkilökohtaisempaa on valtava. Jopa tämän tekstin kirjoittaminen ja julkaiseminen vähän ahdistaa.
Toivon, että jossain vaiheessa inspiraatio palaa, ja pystyn tuottaa taas teille arvokkaampia sisältöjä. Toinen vaihtoehto on jäädä pidemmälle tauolle. Jouluna pidän kyllä perinteisen someloman, ehkä venytän sen tällä kertaa aiempaa pidemmäksi. Sen näkee sitten.
Muistakaa olla itsellenne lempeitä ❤️
PS. Kyllä tähän syksyyn on mahtunut myös hyvää ja onnistumisia. Aloitimme Langan kanssa viralliset agilitykilpailut, ja toisissa kisoissa onnistuimme suorittamaan kaksi 0-tulosta kolmelta radalta. Ei parempaa starttia kisauralle voisi toivoa!
Majoitus saatu, Haltia Lake Lodge
Viime perjantaina pääsin nauttimaan omasta laatuajasta hotellin rapsakoihin lakanoihin. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin hotellissa yksin, joten senkin puolesta odotin kokemusta innolla. Lisäksi kesäloman viimeiset päivät kahden uhmaisen lapsen kanssa saivat jo kieltämättä kaipaamaan yksinoloa ja pientä irtiottoa omien ajatusten kanssa.
Yövyin Espoon Nuuksiossa, johon vuosi sitten avattiin kestävän matkailun Haltia Lake Lodge – sieltä löytyy myös glamping-telttoja, jotka tällä kertaa olivat kaikki harmillisesti varattuja. Haltia Lake Lodge on luontoystävällisyyden lisäksi koiraystävällinen kohde, joten mukaani staycationia viettämään otin 2/3 koiraa. Kirjautuessani sisään koirat huomioitiin omilla pyyhkeillä, vesikupeilla ja herkuilla.
Haltia Lake Lodgen huonet on sisustettu tyylikkäästi ja skandinaavisen yksinkertaisesti luonnonmateriaaleja ja kotimaisia tuotteita hyödyntäen. Kaikissa huoneissa, myös teltoissa, on ilmastointi. Tumman kylpyhuoneen hyvällä tavalla luolamaisesta tunnelmasta pidin, ja maltillisen valaistuksen kanssa suihkukokemus oli mukavan rentouttava. Valaistus huoneessa muutenkin oli aika hämärä ja epäsuoraa valoa hyödyntävä. Tuntui, että siinä suunnittelija on ajatellut unenlaadun maksimoimista. Nukuin hyvin, eli ehkä siinä onkin jotain perää.
Suunnitelmani oli tulopäivänä käydä vaeltamassa pitkä lenkki Nuuksion upeissa maisemissa, mutta perjantaille osui hurjan helteinen päivä. Aivan hotellin kulmalta lähtee 2 km:n pituinen Maahisenkierros, jonka puolessa välissä on UPEA näköalatasanne (tämän postauksen ensimmäinen kuva). Päätin käydä kiertämässä sen ja yhdistää lenkkiin vähän toista hotellin lähellä kulkevaa reittiä hotellin henkilökunnan suosituksesta.
Maahisenkierroksen varrella on lapsille puuhaa mm. kiipeilyradan muodossa, ja vähän jo lupailinkin viedä J:n sinne päiväretkelle. Lenkin päätin Pitkäjärven rannalle, josta koirille löytyi helposti hyvä uimapaikka varsinaisen uimarannan vierestä.
Kävelyn jälkeen ruokin koirat ja kävin pikaisesti suihkussa, jonka jälkeen menin hotellin kotoisaan loungeen. Forest Lounge & Barissa on tarjolla mm. Kyrön tuotteita ja baarimenu, josta voi tilata erilaisia leipiä, uuniperunoita ja tapaksia. Viereisen Luontokeskus Haltian ravintola oli vierailuni aikana harmillisesti suljettu, joten söin baarimenusta illalliseksi uuniperunan lohitäytteellä. Ruoka oli hyvää, mutta kaipasin baarimenuhun jotain makeaa jälkkärin virkaa toimittamaan.
Ruoan jälkeen jäin istuskelemaan terassille drinkistä, kirjasta ja auringonlaskusta nauttien. Olin ainoa yksin istuva, ja seurueiden keskellä syödessä yksinäisyys tuntui korostuvan. Tuskin kukaan muu siihen kiinnitti huomiota, mutta itsekseni pohdin, että olisipa ollut edes fyysinen kirja mukana. Siitä olisi saanut henkistä tukea enemmän kuin puhelimesta.
Yksinäisyyden kokeminen ravintolassa on kaiketi ihan luonnollista, sillä meihin on sisäänrakennettuna kulttuuri, jossa ravintoloista nautitaan aina yhdessä. Toisaalta solo dining -ilmiön on ennustettu kasvavan jo useamman vuoden, mutta ainakaan omassa kuplassani se ei ole vielä näkynyt. Ehkä siinä missä koiranpentuja opetetaan olemaan yksin pieniä pätkiä kerrallaan, pitäisi itseään opettaa illallistamaan yksin ilman kirjan, läppärin tai puhelimen tuomaa turvaverkkoa.
Kokemukseni Haltia Lake Lodgessa oli onnistunut ja ennen kaikkea rentouttava, mutta rehellisesti odotin nauttivani yksin olemisesta enemmän. Oma aika poissa kotoa tuli tarpeeseen – jokasen pitäisi harrastaa sitä joskus – mutta huomasin vähän joka välissä ajattelevani, että olisipa mies mukana. Varsinkin aamulla olisi ollut ihanaa nauttia yhdessä aamukahvia sängyssä makoillen ja sadetta parvekkeen avonaisesta ovesta kuunnellen.