Viimeisen parin vuoden aikana keskeinen teemani arjen pyörittämisestä on ollut karsiminen. Tällä en tarkoita minimalismia tai kaikesta luopumista, vaan olen pyrkinyt helpottamaan elämääni tekemällä valintoja tai hankintoja, jotka aidosti helpottavat elämääni.
Meillä on taapero ja kolme koiraa, eli metatyötä ja ihan oikeita kotitöitä riittää. Ajattelenkin elämää helpottavan karsimisen henkisen ja fyysisen työn vähentämisenä niissä kohdin, kun se on mahdollista.
Pian äidiksi tulemisen jälkeen tein itselleni suuren päätöksen ja kompromissin, ja päätin luopua punaisesta hiusväristä. Rakastin ja rakastan edelleen tuota väriä, ja kaiholla katselen vanhoja kuviani tuolta ajalta. Se vaan oli niin hieno. Ja samalla valtavan työläs ylläpitää. Siinä missä punaista väriä piti huoltaa kuukausittain, nyt raidoilla piristetyn luonnollisen hiusvärini kanssa voin venyttää kampaajakäyntien väliä kuukausiksi.
Toinen ulkonäköön liittyvä, aika tuore, päätös oli vaihtaa hormonikierukka e-pillereihin. Kierukan laittamisen jälkeen ihoni alkoi oireilla, enkä saanut näppylöitä kuriin millään. Toivon, että e-pillereihin siirtyminen helpottaa iho-oireitani, jolloin minun ei enää tarvitse stressata finneistä ja niiden huonontamasta itsetunnosta. Vaikka siis lisäsin aamuiselle tehtävälistalleni pienen asian, toivon sen helpottavan elämääni henkiseltä kannalta.
Ylläpitosiivousta helpottamaan hankimme robotti-imurin noin vuosi sitten. Robotti käy meillä muutaman kerran viikossa, ja se on kyllä kätevä. Edelleen saattaa kulua pitkäkin aika, etten itse imuroi ollenkaan. Nyt tosin koirilla on karvanlähtöaika, joten sohva menee parissa päivässä jo aika karsean näköiseksi. Sen puolesta perinteinen imuri on kaivettava esille säännöllisemmin, mutta silti helpottaa, kun arkisin joku muu hoitaa suurimmat pölypallot ja hiekkakasat pois lattioilta.
>
J:n ollessa pieni, hankimme lähes kaikki vaatteet käytettyinä. Tämä sopi ekologiseen ajatusmaailmaani – varsinkin, kun vauvojen vaatteet ehtivät yleensä olla käytössä vain pienen hetken. Lisäksi säästimme näin satoja euroja. Koronan takia vähensin kirppareilla kiertelyä, ja se johti siihen, että aloimme ostaa vaatteet uutena. Nyt kirppareilla voisi taas käydä, mutta koen helpommaksi ostaa vaatteet edelleen uutena tilaamalla ne netistä.
Tämä päätös ei ole täysin linjassa vastuullisen ajatusmallini kanssa, mutta annoin itselleni luvan joustaa hieman ajansäästön nimissä (älkää edes ehdottako tähän vaihtoehdoksi facekirppareita, niissä minulla palaa hermo heti). Meille pieneksi jääneet vaatteet laitan kuitenkin aina kiertoon toiselle käyttäjälle.
Eeva Kolu kuvaa osuvasti Hiljainen tehtävälista -postauksessaan sitä, kuinka jokainen tavara vaatii meiltä jotakin. Se on totta. Ja se syö energiaa. Omalla kohdallani tämä konkretisoitui, kun katselin lähes vuoden eteisen peilikaapissa roikkuvaa takkia, jonka vetoketju piti korjata (koirat vähän maistelivat sitä). Vuoden ajan ajattelin lähes päivittäin ”koskakohan tuollekin projektille löytyisi aikaa” tai ”äh, taaskaan en saanut aikaiseksi korjata tuota”. Helkkari, eihän siinä ollut mitään järkeä. Heitin takin pois ja kappas – kaapista huutelu loppui siihen ja elämä keveni taas hiukkasen.
Samasta tekstistä inspiroituneena kävin läpi (jälleen) kriittisesti vaatekaappini sisällön. Laitoin kiertoon kaikki vaatteet, joita pitäisi käyttää edes joskus tai joihin voisin mahtua ehkä, jos laihduttaisin pari kiloa. Jätin kaappiin vain ne vaatteet, joissa viihdyn tai joita tarvitsen. Edelleen kaapissa on ehkä liikaa vaatetta, mutta jokaisella karsintakierroksella olen vähän viisaampi sen suhteen, mitä vaatteilta kaipaan ja mitä vaatekaappini saattaisi tarvita.
Ironista kyllä, en ole noudattanut karsimisen ideologiaa kaikilla elämän osa-alueilla, ja se on nyt vähän kostautunut. Kesäkauden treenaan koirien kanssa agilitya kahtena iltana viikossa yksien viikkotreenien sijaan. Se tarkoittaa sitä, että kahtena iltana viikossa en käytännössä katsoen ehdi tehdä kotona mitään. Treenit rytmittävät myös päivällisiä niin, että pyrin valmistamaan treeni-illaksi ruoan ennakkoon tai tarjoamaan nopeita (puoli)eineksiä. Tämä lisää tietenkin ruokailuun liittyvää ajatus- ja metatyötä. Tästä viisastuneena päätin talvikauden treenata kouluttajan kanssa vain kerran viikossa.
Lopuksi täytyy mainita, että Homevialauran Kaunis järjestys -podi on toiminut fiksussa karsimisessa itselleni suurena inspiraationlähteenä. Vahva suositus! Laura osaa muutenkin elämän järjestämisen ja karsimisen tavalla, jota itse voin vain ihailla.
PS. Ekstravinkkinä helpompaan arkeen voin kertoa, että jos rankan päivän jälkeen uhmaileva taapero tuntuu vähän raskaalta, hurautan illaksi vanhemmilleni. Pokkana ulkoistan lastenhoidon ja yleensä lapsen uhmailukin unohtuu siinä samalla. Muista aina valita taistelusi. 😉