Joko siellä alkoi arki? Meillä monien muiden tapaan kesäloma loppui elokuun alussa, ja olemme saaneet nauttia arjesta ja sen rutiineista viikon verran.

Ajattelin, että viikko lähtisi käyntiin tahmeasti, mutta omaksi yllätyksekseni heräsin maanantaina täynnä energiaa kellon soidessa 6.15. Töihin palaaminen tuntui mukavalta, enkä ollut edes unohtanut työkoneen salasanaa. Arki alkoi rytinällä, sillä maanantaina loppui myös agilityn kesätauko. Vielä viikonloppuna kaiken alkaminen samanaikaisesti tuntui ylitsepääsemättömältä, mutta oikeasti jo odotin treenien alkua.

Koko alkuviikko meni nopeasti. J meni tiistain ja keskiviikon väliseksi yöksi mummun ja papan luokse, ja kävin hakemassa pojan kotiin keskiviikkona vasta treenien jälkeen. Koko keskiviikon odotin innoissani illan treenejä. Vitsi miten hyvä fiilis, kun treeni-into on näin korkealla! Täytyy myös myöntää, että vapaa arki-ilta tuntui ihan mielettömältä luksukselta.

Töiden suhteen viikko oli hiljainen. Ehdin jo vähän kyllästyä hiljaiseen tahtiin, joten omasta puolestani töitä olisi saanut olla enemmän. Loppuviikosta pääsin kuitenkin ideoimaan muutaman luovan kampanjaidean, joiden työstöä jatkan ensi viikolla. Toivottavasti edes yksi menee asiakkaalle läpi tuotantoon asti. 🤞

Tällä viikolla otin BookBeatista luettavaksi ja kuunneltavaksi kaksi kirjaa: Valo joka ei kadonnutkaan ja Miksi nukumme. Ensimmäisen sain luettua loppuun tänään. Kertomus lapsen kuolemasta ja lapsen opettamasta tavasta suhtautua elämään valon kautta kosketti, itketti ja sai tuntemaan kiitollisuutta. Nytkin kyyneleet nousevat silmiini ajatellessani kirjaa. Miksi nukumme -kirjan otin kuunneltavaksi automatkoja varten. Olen kuunnellut kirjasta vasta muutaman tunnin, mutta olen vakuuttunut, että kirja pitää minut otteessaan loppuun asti. Aihe on mielenkiintoinen, ja vaikea asia on kerrottu kansantajuisesti hyvin esimerkein. Varsinkin luku kofeiinista oli herättelevä.

Lauantaina pääsin pitkästä aikaa viettämään aikaa tyttöjen kanssa. Menimme syömään ravintola Pontukseen. Ruoka, viini ja seura olivat erinomaisia. Lauantaiaamupäivän perusteella tosin vähän hirvitti lähteä, sillä J ja Lanka järjestivät meille jo ennen lounasta sen verran sykettä nostattavaa ohjelmaa.

Koska Lanka inhoaa naapurin hoitokoiraa, rakensimme lauantaina jämälaudasta tilapäisen aidan meidän ja naapurin välisen verkkoaidan tilalle. Siinä pohtiessamme viisainta ratkaisua, J päätti kiivetä ulkona olevat tikkaat vintille. Tikkaiden yläpäähän päästyään J huuteli tyynen rauhallisesti apua, sillä hän oli omien sanojensa mukaan jumissa, kun vintin ovi ei auennutkaan. Kun tajusin missä taapero oli, sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä, ja ninjan lailla syöksyin tikapuut ylös. Tikkaissa on sen verran iso askelväli, että emme tajunneet J:n pystyvän jo kiipeämään niissä.

Kun tästä säikähdyksestä selvittiin, Lanka päätti aidan toiselle puolelle lentäneen pallon seurauksena näyttää, kuinka helposti hän hyppää etu- ja takapihan välisen aidan yli. Tiesin, ettei metrisestä aidasta ole mitään vastusta, mutta luotin sen olevan henkisesti tarpeeksi suuri este. Lanka ei onneksi tietenkään lähtenyt mihinkään, vaan pienen tiellä suoritetun hepulikierroksen jälkeen palasi kiltisti pihaan.

Tilapäisen aidan valmistuttua korotimme tilapäisesti matalan aidan laittamalla sen yläpuolelle verkon. Ensi kesänä on nähtävästi tiedossa pieni aitaprojekti. Kiva, ei näitä tälle kesälomallekaan suunniteltuja projekteja saatu tehtyä…

Sunnuntaina päätimme olla ihan vain rennosti kotona. Aamupäivästä kävimme lenkillä, päivälliseksi suunnittelimme tacoja ja sen jälkeen leffaillan. J sai ensimmäistä kertaa valita itselleen oman karkkipussin, ja oli niin ylpeä kantaessaan 0,52 € maksaneen irttarisaaliinsa kotiin.

Saanko päivitellä hetken: Mihin toukokuu katosi? Nyt on jo kesä. Ja kohta kesäloma! Viime kesänä olin edelleen osittain lomautettu, ja pidin lomaa sen takia vain kaksi viikkoa. Toisen viikon olimme reissussa Turussa ja Tampereella. Nyt suunnitelmani on olla lomalla koko heinäkuu, ja haluaisin taas lähteä edes muutamaksi päiväksi kotimaanmatkalla. Koronan suhteen näyttäisi siltä, että kotimaanmatka olisi vieläpä ihan ok toteuttaa.

Koen, että ansaitsemme täksi kesäksi jotain pientä ekstraa, koska elokuussa meidän piti sanoa tahdon. Alkuvuodesta emme uskaltaneet ottaa riskiä pandemian kanssa, ja päätimme siirtää häät vuoteen 2022. Päätös tuntuu edelleen oikealta eikä harmita, vaikka radiossa kuulin jonkun asiantuntijan sanovan, että maskeista päästäisiin eroon juhannuksen jälkeen. Rehellisesti täytyy myös sanoa, että kevät on ollut niin täyteen buukattu, että ehkä häiden suunnittelu olisi ollut liikaa.

Tänä kesänä kotimaanmatkailu voi varmasti hyvin, joten kesäloman suunnitelmat kannattaa löydä lukkoon ja majoitukset varata mahdollisimman pian. Kesän matkakohteena olen pyöritellyt mielessäni Naantalia ja tietenkin Muumimaailmaa. Jos jollain on hyviä vinkkejä 2,5-vuotiasta ajatellen, niin niitä otetaan vastaan! Myös Naantalin ravintolatarjonta kiinnostaa, koska kyllähän nyt syöminen on reissun kuin reissun kohokohta.

Pientä reissua tärkeämpää on se, että saamme kesällä viettää mahdollisimman paljon aikaa yhdessä. Päiväksi bussilla Helsinkiin, retki hiekkarannalle Sääksiin tai takapihalla syöty piknik ovat varmasti taaperolla riittäviä kokemuksia. Tärkeintä on, että mukana on koko perhe.

J on helppo lapsi, ja hänen kanssaan reissaaminen on aina ollut vaivatonta. Jo pelkästään senkin takia oikeasti odotan kesää, koska haluan vain lähteä yhdessä jonnekin. Minne tahansa. Kunhan saan tarjota J:lle uusia kokemuksia ja nähdä niiden aiheuttaman ilon. Toki voisin nytkin suunnitella jotain pientä viikonlopuiksi, mutta hektisen arjen keskellä haluan pyhittää viikonloput kotona olemiselle ja säästä energiaani.

Haluani lähteä kuvaa osuvasti se, että viime viikonloppuna kävin noutamassa uudet silmälasit. Lasien noutoa aloin odottaa jo alkuviikosta, koska se antoi minulle syyn lähteä kauppakeskukseen – ajatella! Niin sitä odottaa ja tulee onnelliseksi pienistä asioita, kun niitä ei hetkeen ole saanut kokea.

Täytin maaliskuussa 30, ja toivoisin, että pääsisin juhlimaan pyöreitä myöhässä ystävieni kanssa kesällä. Viime kesänä järjestimme Miksulle kolmekymppiset, ja edelleen muistelen pihajuhlia lämmöllä. Juhlat olivat vuoden ainoat ja varmasti siksi niin ihanat.

Toki kesälle olen suunnittelut myös pari sisustus- ja remppaprojektia. Pääsiäisen tienoilla suunnittelin keittiön saarekkeeseen parannuksen, ja nyt kun ulkona tarkenee leikellä rimoja ja maalata, olisi projekti tarkoitus aloittaa. Myös kylpyhuoneen valaistus pitäisi uusia kokonaan. Sen osalta pitäisi vaan päättää, onko viisaampaa repiä koko sisäkatto alas vai yrittää pujotella uudet LEDit vanhojen halogeenien aukkoihin.

PS. Robotti-imuri Julian on todella tyhmällä tuulella. Kävin vapauttamassa hänet kahdesti tämän postauksen kirjoittamisen aikana.