Viime sunnuntaina juhlimme viikon ennakkoon tulevaa leikki-ikäistä. Synttäreiden järjestäminen joululoman päätteeksi oli hyvä idea, koska sain juhlastressata vapaasti koko väliviikon. Välillä mietin, miksi itselläni juhlien järjestäminen lähtee aina turhan lennokkaalle laukalle, mutta en ole keksinyt syytä. Ehkä siksi olen lykännyt hääsuunnitelmien tekemistä, koska olen varma, että minusta kuoriutuu oikein kunnon bridezilla.
Vieraita meille tuli ”perussetti”, eli läheistä sukua kummankin puolelta. Illan viimeiseen kattaukseen pyysimme vielä ystäviä. Minun puolen läheinenkin suku on aika suuri porukka, ja porrastetusti odotimme vieraita ensin yli 30. Siitä kymmenkunta karsiutui pois muiden menojen ja parin altistumisepäilyn takia.
J:n ensimmäisille syntymäpäiville päätimme hankkia Ikeasta tarpeeksi monta kahvikuppia ja kakkulautasta, ja tänä vuonna kiittelin itseäni jälleen tästä hankinnasta. Meillä on hyvin eteisen kaapistossa tilaa säilyttää ylimääräisiä astioita, ja kertakäyttöisiin verrattuna niistä on todella paljon mukavampi syödä (roskan määrästä puhumattakaan).
Kun kysyin, millaisen kakun J haluaisi, vastasi hän toivovansa Nipsu-kakun. Pojat ehkä odottivat omilla jaloillaan seisovaa 3D-Nipsua, mutta saivat sen sijaan tyytyä tähän ”Nipsun kulta-aarre” nimeä kantavaan suklaakakkuun, jonka Nipsu-figuurin varastin pojan jouluna saamasta Muumitalosta (löysimme Torista uutta vastaavan Muumitalon 45 eurolla).
Juhlien ajan J muistutti jatkuvasti vieraita siitä, että Nipsua sitten ei saa syödä! Maanantaiaamuna vein lopun kakun töihin, ja ennen lähtöäni J tuli vielä tarkistamaan, olinhan varmasti muistanut jättää Nipsun kotiin.
Kakusta tuli VALTAVA. Tapani mukaan liioittelin tarvitsemani määrän, ja lisäksi ruokahävikin ehkäisemiseksi jouduin laittamaan kakkuun ylimääräisen neljännen kerroksen; muuten yksi kelpo kakkupohja olisi mennyt roskiin. Valmiin kakun paino oli lähes 5 kiloa – se on paljon suklaata! Seuraavia juhlia varten kirjoitankin muistiin, että 24 cm:n halkaisijan tuhti suklaakakku (pohjana tämä tuplareseptillä tehty pohja ja välissä tämä suklaamousse) oli aivan liian suuri, varsinkin, kun tarjolla oli muutakin.
Kakun kaveriksi leivoin ison pellillisen gluteenitonta maisemakahvilan raparperipiirakkaa (gluteeniton pohja oli mielettömän mehevä!) ja pellillisen feta-kasvispiirakkaa. Lisäksi tein n. 60 hedelmätikkua, jotka ainoana tarjottavana loppuivat kesken – tämäkin muistiin seuraavaa vuotta ajatellen.
DIY-ilmapallokäynnökseen käytin n. 100 Juhlamaailmasta ostettua ilmapalloa. Pallot puhalsin keuhkopelillä, ja 5-metrisen köynnöksen tekoon meni pari tuntia. Köynnöksen pallot ovat kiinni pelkästään toisissaan, ohjeena käytin tätä videota. Instagramissa kerroin antavani ilmapalloköynnöksen meidän jälkeen seuraaviin juhliin, ja sopivasti se löysikin tiensä toisille synttäreille. Kierrätystä parhaimmillaan.
Näyttävyydestään huolimatta näinkin suuri ilmapalloköynnös oli lopulta yllättävän vaivatonta tehdä. Minua ei alkanut edes huimata kesken puhalluksen, josta yllätyin suuresti. Ostin kyllä pallojen täyttämistä käsipumpun, mutta se oli epäkäytännöllinen – lisäksi puhalsin pallot itse nopeammin.
Juhlien aikana minulle selvisi, että anopillani on varastossa sähköinen pumppu. Ensi vuonna palloja tulee sitten tuplamäärä. 😎
Lahjaksi toivoimme lisäosia puiseen junarataan ja Duploja. Junarataa saimme hurjan määrän, ja nyt pystymmekin rakentamaan koko olohuoneen täyttävän radan. Äitini löysi puolestaan Torista ison kassillisen Duploja, ja niistä ystäväni lapset rakensivat heti mahtavan Minecraft-linnan.
2-vuotissynttäreitä emme koskaan juhlineet koronan takia, mutta juttu ensimmäisistä juhlista löytyy täältä.
