En ajatellut sen kummemmin summata yhteen vuotta 2019, olisihan sen tiivistäminen yhteen postaukseen lähes mahdotonta. Silti aamulla herätessäni minulle tuli tunne, että tämä vuosi ansaitsisi vielä yhden blogipostauksen ja kiitoksen.

Vuosi 2019 oli mitä ihanin, uuvuttavin ja ikimuistoisin, vaikka univelan takia yksityiskohdat ovatkin osittain hieman sumeita.

Elämäni ja arvomaailmani meni rymisten sekaisin, kun vuotta oli ehditty elää vasta kahdeksan päivää, ja vähän kahden jälkeen yöllä J teki minusta äidin. Ensimmäisenä yönä en uskaltanut vaihtaa asentoa, vaikka sairaalasängyn patja olikin ikävästi lintassa juuri lonkan kohdalta. Nukahtaakaan en uskaltanut pienen ihmeen tuhistessa rinnalla. Olimme sairaalassa kolme päivää, ja muistan edelleen ihmeellisen hyvin noiden päivien tapahtumat. Erityisen hyvin muistan hoitajat, jotka auttoivat meitä uuden elämämme alussa ymmärtäväisesti ja kärsivällisesti. Tunnen edelleen suurta kiitollisuutta heitä kohtaan.

Ensimmäinen viikkoni äitinä oli täynnä pelkoa ja epävarmuutta, mutta niistä ajoista olen kasvanut vanhempana paljon. Ajoittain jopa tunnen, että homma on ihan hyvin hanskassa, ja että tuosta taaperonalusta kasvaa vielä ihan kelvollinen yksilö.

Vuosi sitten elin siinä uskossa, että äitiyslomalla minulla olisi aikaa panostaa blogiin enemmän kuin koskaan. Aikaa ehkä olisi lopulta ollutkin, mutta jaksamiseni ja voimavarani kohdistuivat täysin toisaalle. Varsinkin keväällä ja kesällä tunsin laiminlyöneeni blogiani liikaa, mutta kyllähän te ymmärsitte sen, miksi julkaisutahtini hiljeni.

Vuonna 2019 kirjoitin 97 blogipostausta (tämä mukaan lukien) ja niistä 18 kategorisoin yhteistyö-tägin alle. Siirryin Indieplacelle marraskuussa 2018, ja loppuvuotta 2019 kohden onnistuin kasvattamaan blogin lukijamäärän taas Casa Blogeilta muuttoa edeltävälle tasolle. Yhteistöiden kautta laskuttamani summa tuplaantui, ja se mahdollisti kotona olemisen ilman rahahuolia. Summa vastaa noin kahden kuukauden mediaanipalkkaa, joten järkyttävän suuresta lisätulosta ei puhuta, mutta merkittävä se kyllä jo on.

Vuoden luetuimmat postaukseni olivat muuten:

1. Suomalaiskotien klassikot
2. Ehkä maailman paras suklaakakkupohja
3. Maailman parhaat mokkapalat
4. Ikkunakarmien maalaus
5. Kahvi ja hiljaisuus – uusi suosikkiyhdistelmäni

Haparoivin askelin palasin toimistoelämään marraskuussa, mutta töiden aloitus sujui onneksi odotettua helpommin. Tähän vaikuttivat suuresti työkaverini ja tietenkin Miksu, jonka kotiin jääminen auttoi minua keskittymään hetkeksi vain työkuvioihin. On aina vaikeaa hypätä mukaan keskeneräisiin projekteihin, mutta jo viikossa koin päässeeni hyvin jyvälle siitä missä mentiin.

Loppuvuosi asetti aivan uudet haasteet arjelle, mutta se vaikein sopeutumisvaihe on vasta edessä, kun Miksu palaa 2.1. töihin. J on avoin ja reipas lapsi, joten en hetkeäkään epäile etteikö hän viihtyvän päiväkodissa. Kaikki päiväkodin aloittamisen ympärillä pyörivät asiat vain hiukan jännittävät. Mutta elämä opettaa, ja arki asettuu varmasti omaan uomaansa pian.

Muita kohokohtia vuodelle on vaikea nimetä, koska kaikki ne liittyvät enemmän tai vähemmän vanhemmuuteen ja J:n kehitykseen. Yksi suuri asia täytyy kuitenkin nostaa esille, ja se on kesällä sovittu hääpäivä vuoden 2021 elokuulle. En vielä ole aloittanut häiden suunnittelua, mutta hiljalleen sekin projekti pitäisi aloittaa.

Ennen kaikkea tämä vuosi on opettanut minulle anteeksiantoa, ymmärtäväisyyttä ja kärsivällisyyttä, niin itseäni kuin muitakin kohtaan. En väitä vuoden olleen helppo, mutta se on mielestäni kasvattanut minusta parhaan tämänhetkisen version itsestäni. Kiitos 2019, olit meille hyvä.

Hyvää uutta vuotta!