• Info
  • sisustus
  • DIY
  • reseptit

Pinossa

sisustusblogi

Tilinpäätös 2021

30/12/2021

Pinossa__MG_3153

Minulle on tullut tavaksi summata kulunut vuosi yhteen näin joululoman ja vuoden päätteeksi. Olen huomannut, että niihin on myös päiväkirjamaisesti mielenkiintoista palata.

Pinossa_MG_3114

Tämä vuosi on jälleen pitänyt sisällään paljon muutoksia ja tunteita. Keväällä vaihdoin työpaikkaa, Langan aktiivinen koulutus on jatkunut läpi vuoden ja pian 3-vuotias lapsi kasvaa kovaa vauhtia. Kotona meno muuttuu vauhdikkaammaksi päivä päivältä, ja ruuhkavuosien kiire alkaa tosissaan tuntua – miten tästä kuuluu selvitä? Samaan aikaan huomaan lapseni olevan koko ajan itsenäisempi ja omatoimisempi, ja sen tuntuu yhtä aikaa siunaukselta ja kiroukselta: en vieläkään tiedä, tunnenko helpostusta vai puhdasta kauhua, kun lapsi menee omaan huoneeseensa ja sulkee oven perässään.

Pinossa_MG_2759

Tämä kaikki tapahtui tietenkin pandemian saattelemana, joka on maustanut jokaisen vuotta jatkuvalla epävarmuudella. Viimeksi pari iltaa sitten sanoin Miksulle, että ajattele, jos joku olisi oikeasti kertonut kolme vuotta sitten, että elämme ja kasvatamme lastamme ensimmäiset vuodet tässä tilanteessa. Vaikka tiedostan tilanteen, on sitä edelleen vaikea tajuta. Miten tästä ajasta kerrotaan, sitten kun se joskus loppuu?

Pinossa_MG_2519

En sano vuoden olleen huono tai synkkä. Vuodessa 2021 on ollut paljon hyvää. Mutta silti päällimmäisinä tunteina tästä vuodesta mieleeni jää epävarmuus, arjen raskaus ja huoli lähimmäisistä. Nämä ovat asioita, joita somessa en ole kertonut enkä varmaan tulekaan avaamaan, mutta myönnän, ettei tämä vuosi ollut se paras.

Pinossa__MG_2607

Kuluneena vuonna olen enemmän kuin koskaan aikaisemmin miettinyt blogin lopettamista, sillä olen realistisesti puntaroinut omia voimavarojani. Luovuttaminen tuntui ja tuntuu edelleen niin ihanan helpolta vaihtoehdolta. Vuosi 2022 ei taikasauvan heilautuksella muutu paremmaksi, mutta onneksi moni tätä vuotta kuormittanut asia on kuitenkin nytkähtänyt liikkeelle.

PinossaxVilkas__MG_2437

Arjessamme on käynyt pieniä sattumuksia toisensa perään (näissä koirat ovat näytelleen suurta osaa, ja eläinlääkäriin rahaa on mennyt niin paljon, etten edes uskalla laskea). Pienet sattumukset ovat kuormittaneet jo muutenkin kiireistä arkeamme, ja ajoittain minusta on tuntunut, etten oikeasti jaksa enää yhtään ylimääräistä – kunnes seuraava tapaturma on osunut kohdalle, ja siitäkin on vaan puskettu läpi. Jäädessäni joululomalle pari päivää ennen aattoa totesin, etten kaipaa lomaa töistä vaan omasta elämästäni.

pinossa__MG_2298

Toisaalta koen voivani fyysisesti paremmin kuin koskaan aikaisemmin, ja se on osittain tämän aktiiviseksi muuttuneen elämämme ansiota. Konkreettisia esimerkkejä ovat uneen panostaminen (lukusuositus: Miksi nukumme), liikunnan lisääntyminen ja alkoholin vähentyminen. Lisäksi olen antanut itselleni luvan laskea rimaa silloin, kun siltä tuntuu. Fyysisellä hyvinvoinnilla on ollut tärkeä rooli silloin, kun henkinen jaksaminen on ollut koetuksella.

koiran totuttaminen lapsiin-pinossa__MG_2111

En voi olla lainaamatta naivistisen minän sanoja viime vuoden tilinpäätöksestä: Haluaisin tuntea huojennusta ja onnea siitä, että tämä vuosi on pian ohi. Valitettavasti maailman tila ei muutu sormia napsauttamalla kuun viimeisenä päivänä, joten siinä harhassa eläminen on turhaa. Epävarmuus tulee jatkumaan vielä viikkoja – jopa kuukausia – mutta onneksi tunnelin päässä kajastaa jo valoa.

En haluaisi olla negatiivinen, mutta silloin emme todellakaan tienneet, millainen vuosi olisi vielä edessä. Ja vähän kieltämättä itkunsekaisesti naurattaa tuo ajatus, että pandemia voisi kestää vielä viikkoja. Paskat, se kesti vielä 52 viikkoa ja jatkuu edelleen.

pinossa__MG_1967-HDR

Mutta jotta en päättäisi blogivuotta 2021 ihan näin negatiivisesti, haluan vielä sanoa, että tiedän vielä olevani kiitollinen tästä vuodesta. Kiitollisuus ei tunnu vielä, mutta tiedän sen olevan tulossa (olen älyttömän hyvä löytämään niitä arvometallisia reunuksia). Vähintään tulen kiittämään ja arvostamaan itseäni siitä, että jaksoin tämän vuoden.

30v

Perinteen mukaisesti, tässä vielä vuoden 2022 luetuimmat postaukseni:

  • Se lähes täydellinen pizzapohja
  • Ehkä maailman paras suklaakakkupohja
  • Ikkunakarmien maalaus valkoisiksi
  • Valkosipuli-katkarapupasta
  • Perheemme uusi tulokas (eli Langan esittely)

Luetuimmissa postauksissa näkyy jälleen hyvin se, miksi kannattaisi olla ruokabloggari: reseptejä googlataan ja niihin palataan yhä uudelleen. Yllättäen postaus Langasta nousi myös listalle. Se varmaankin johtuu siitä, että pieniamerikanpaimenkoirien kysyntä kasvaa jatkuvasti, ja rodusta haetaan tietoa.

Parempaa tulevaa uutta vuotta meille jokaiselle!

Filed in: äitiys, fiilistely, kuulumisia, puheenaihe • by Essi • 2 Comments

Viisaalla karsimisella helpompi arki

17/06/2021

pinossa__MG_1834

Viimeisen parin vuoden aikana keskeinen teemani arjen pyörittämisestä on ollut karsiminen. Tällä en tarkoita minimalismia tai kaikesta luopumista, vaan olen pyrkinyt helpottamaan elämääni tekemällä valintoja tai hankintoja, jotka aidosti helpottavat elämääni.

Meillä on taapero ja kolme koiraa, eli metatyötä ja ihan oikeita kotitöitä riittää. Ajattelenkin elämää helpottavan karsimisen henkisen ja fyysisen työn vähentämisenä niissä kohdin, kun se on mahdollista.

pinossa__MG_1618

Pian äidiksi tulemisen jälkeen tein itselleni suuren päätöksen ja kompromissin, ja päätin luopua punaisesta hiusväristä. Rakastin ja rakastan edelleen tuota väriä, ja kaiholla katselen vanhoja kuviani tuolta ajalta. Se vaan oli niin hieno. Ja samalla valtavan työläs ylläpitää. Siinä missä punaista väriä piti huoltaa kuukausittain, nyt raidoilla piristetyn luonnollisen hiusvärini kanssa voin venyttää kampaajakäyntien väliä kuukausiksi.

Toinen ulkonäköön liittyvä, aika tuore, päätös oli vaihtaa hormonikierukka e-pillereihin. Kierukan laittamisen jälkeen ihoni alkoi oireilla, enkä saanut näppylöitä kuriin millään. Toivon, että e-pillereihin siirtyminen helpottaa iho-oireitani, jolloin minun ei enää tarvitse stressata finneistä ja niiden huonontamasta itsetunnosta. Vaikka siis lisäsin aamuiselle tehtävälistalleni pienen asian, toivon sen helpottavan elämääni henkiseltä kannalta.

pinossa__MG_1796-HDR

Ylläpitosiivousta helpottamaan hankimme robotti-imurin noin vuosi sitten. Robotti käy meillä muutaman kerran viikossa, ja se on kyllä kätevä. Edelleen saattaa kulua pitkäkin aika, etten itse imuroi ollenkaan. Nyt tosin koirilla on karvanlähtöaika, joten sohva menee parissa päivässä jo aika karsean näköiseksi. Sen puolesta perinteinen imuri on kaivettava esille säännöllisemmin, mutta silti helpottaa, kun arkisin joku muu hoitaa suurimmat pölypallot ja hiekkakasat pois lattioilta.

>pinossa__MG_1789

J:n ollessa pieni, hankimme lähes kaikki vaatteet käytettyinä. Tämä sopi ekologiseen ajatusmaailmaani – varsinkin, kun vauvojen vaatteet ehtivät yleensä olla käytössä vain pienen hetken. Lisäksi säästimme näin satoja euroja. Koronan takia vähensin kirppareilla kiertelyä, ja se johti siihen, että aloimme ostaa vaatteet uutena. Nyt kirppareilla voisi taas käydä, mutta koen helpommaksi ostaa vaatteet edelleen uutena tilaamalla ne netistä.

Tämä päätös ei ole täysin linjassa vastuullisen ajatusmallini kanssa, mutta annoin itselleni luvan joustaa hieman ajansäästön nimissä (älkää edes ehdottako tähän vaihtoehdoksi facekirppareita, niissä minulla palaa hermo heti). Meille pieneksi jääneet vaatteet laitan kuitenkin aina kiertoon toiselle käyttäjälle.

pinossa__MG_1822

Eeva Kolu kuvaa osuvasti Hiljainen tehtävälista -postauksessaan sitä, kuinka jokainen tavara vaatii meiltä jotakin. Se on totta. Ja se syö energiaa. Omalla kohdallani tämä konkretisoitui, kun katselin lähes vuoden eteisen peilikaapissa roikkuvaa takkia, jonka vetoketju piti korjata (koirat vähän maistelivat sitä). Vuoden ajan ajattelin lähes päivittäin ”koskakohan tuollekin projektille löytyisi aikaa” tai ”äh, taaskaan en saanut aikaiseksi korjata tuota”. Helkkari, eihän siinä ollut mitään järkeä. Heitin takin pois ja kappas – kaapista huutelu loppui siihen ja elämä keveni taas hiukkasen.

Samasta tekstistä inspiroituneena kävin läpi (jälleen) kriittisesti vaatekaappini sisällön. Laitoin kiertoon kaikki vaatteet, joita pitäisi käyttää edes joskus tai joihin voisin mahtua ehkä, jos laihduttaisin pari kiloa. Jätin kaappiin vain ne vaatteet, joissa viihdyn tai joita tarvitsen. Edelleen kaapissa on ehkä liikaa vaatetta, mutta jokaisella karsintakierroksella olen vähän viisaampi sen suhteen, mitä vaatteilta kaipaan ja mitä vaatekaappini saattaisi tarvita.

pinossa__MG_1801

Ironista kyllä, en ole noudattanut karsimisen ideologiaa kaikilla elämän osa-alueilla, ja se on nyt vähän kostautunut. Kesäkauden treenaan koirien kanssa agilitya kahtena iltana viikossa yksien viikkotreenien sijaan. Se tarkoittaa sitä, että kahtena iltana viikossa en käytännössä katsoen ehdi tehdä kotona mitään. Treenit rytmittävät myös päivällisiä niin, että pyrin valmistamaan treeni-illaksi ruoan ennakkoon tai tarjoamaan nopeita (puoli)eineksiä. Tämä lisää tietenkin ruokailuun liittyvää ajatus- ja metatyötä. Tästä viisastuneena päätin talvikauden treenata kouluttajan kanssa vain kerran viikossa.

Lopuksi täytyy mainita, että Homevialauran Kaunis järjestys -podi on toiminut fiksussa karsimisessa itselleni suurena inspiraationlähteenä. Vahva suositus! Laura osaa muutenkin elämän järjestämisen ja karsimisen tavalla, jota itse voin vain ihailla.

PS. Ekstravinkkinä helpompaan arkeen voin kertoa, että jos rankan päivän jälkeen uhmaileva taapero tuntuu vähän raskaalta, hurautan illaksi vanhemmilleni. Pokkana ulkoistan lastenhoidon ja yleensä lapsen uhmailukin unohtuu siinä samalla. Muista aina valita taistelusi. 😉

Filed in: äitiys, kuulumisia, mielipide, perhe, puheenaihe • by Essi Raivio • 4 Comments

Sisustaminen taaperoperheessä

10/04/2021

pinossa_MG_1484

Tammikuussa Saa kurkistaa -blogissa pohdittiin lapsiperheen sisustusta ja sitä, millainen sisustus pienten lasten kanssa toimii. Saan välillä kysymyksiä siitä, miten meidän runsas tyyli toimii taaperon kanssa, ja siksi ajattelin kirjoittaa aiheesta myös omasta näkökulmastani.

Aihe täytyy aloittaa toteamalla, että kaikki perheet ja ennen kaikkea lapset ovat yksilöitä. Toiset eivät koskaan kiinnostu kukista tai koriste-esineistä, ja toiset haluaisivat tutkia niitä kielloista huolimatta. Meidän tilanteemme asettuu kahden ääripään väliin. J on aina ollut meneväinen ja aikaan saava lapsi. Kukat ja erityisesti multa on häntä kiehtonut, mutta maljakot ja muut koriste-esineet ovat saaneet olla aina rauhassa.

pinossa_MG_1408

Turvallisuus on tietenkin tärkeä tekijä, kun puhutaan lapsiperheen sisustuksesta. Meillä turvallisuutta ei toteutettu liimaamalla muovitulppia pöydän kulmiin ja pistorasioihin (sille ei ollut ikinä tarvetta). Sen sijaan käänsimme kylpyhuoneiden ovenkahvat sekä asensimme lapsilukot keittiön ja kodinhoitohuoneen kaappeihin. Eräs päivä nimittäin löysin pojan istumassa olohuoneen sohvalta hedelmäveitsi kädessään – yhtäkkiä hän vaan jo ylttikin siihen ylimpään vetolaatikkoon!

Pinossa_MG_1185-HDR

En ole suostunut muuttamaan tapaani sisustaa taaperon ehdoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että olen hyväksynyt riskin, että jotain hajoaa. Ruokapöydän pinta on kokenut kovia, samoin sohvapöytä. Elämisen jälkiä on parissa vuodessa tullut kymmenen vuoden edestä. Mutta täytyy sanoa, että ei meillä juurikaan mitään ole hajonnut pojan käsissä.

Olen käynyt lapsen kanssa myös monta keskustelua siitä, miten tavaroita pitää kohdella ja miksi. Home via Lauraa lainatakseni, tämä on sitä järkevää tavarakasvatusta, joka lapsen kanssa kannattaa aloittaa jo pienestä pitäen.

En ole suostunut muuttamaan tapaani sisustaa taaperon ehdoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että olen hyväksynyt riskin, että jotain hajoaa.

Omaan tapaani kasvattaa liittyy kokemuksien kautta oppiminen, enkä siksi juuri koskaan kiellä mitään ilman selitystä tai ilman, että lapsi saisi tutustua asiaan tarkemmin. Kuumaa kynttilää tutkimme yhdessä läheltä, ja lasimaljakon pyysin laittamaan nätisti omalle paikalleen kertoen, miksi ne menevät helposti rikki ja mitä siitä seuraisi: iso sotku ja äidille paha mieli. Tietenkin tässä oli se riski, että maljakko saattaisi päätyä palasina lattialle.

Pinossa__MG_0845

Meillä lapsi saa tehdä asioita ja osallistua arjen askareisiin. J on kova kiipeilemään, ja haluaa aina osallistua esimerkiksi ruuanlaittoon. Sitä varten olemme hankkineet porrasjakkaran, jolla pojan on turvallista kiivetä auttamaan ja seuraamaan päivällisen valmistumista (joskus toki hän haluaa osallistua vähän liikaakin).

Pinossa__MG_0689

Materiaalien ja pintojen kestävyys ja pestävyys on hyvä ottaa huomioon uusissa hankinnoissa. Esimerkiksi sohvan irrotettavat ja pesukoneessa pestävät päälliset ovat todella hyvät. En ole koskaan ollut pöytäliina-ihmisiä, mutta koen, että elämä taaperon kanssa on hiukan helpompaa ilman liinaa, kun pöydän voi vaan pyyhkiä puhtaaksi. Toisaalta, vahakankainen ja helposti pyyhittävä liina saattaisi suojata pöydän pintaa kolhuilta. Meidän DIY-pöydän pinta on edullista mäntyä, joka voidaan helposti hioa tai vaihtaa.

Jotta aktiivisen taaperon kanssa koti pysyy edes jotenkin järjestyksessä, koen tärkeäksi, että kotona on paikka kaikelle. Leluille on varattu sopiva määrä säilytystilaa ja -koreja, ja ne ovat helposti lapsen saatavilla.

Eteisen tavarakaaosta helpottaa, kun esillä on vain ne käytössä olevat kengät, takit ja rukkaset (ja että niillekin on varattu riittävästi tilaa). Meillä on onneksi suuri laatoitettu eteinen, mutta se ei poista ahdasta tuulikaappia, jossa kurakaudella säilytimme vaunuja. Vaunuille meillä on niin vähän enää käyttöä, että ajattelimme laittaa ne myyntiin. Pärjäämme varmasti matkarattailla tämän loppuajan. Tavaroita käynkin säännöllisesti läpi pistäen kiertoon turhat.

pinossa_MG_1441

Arkea helpottaa kummasti, jos lapsiperheen ja juuri teidän tarpeet on otettu huomioon koko asuntoa suunnitellessa. Toimiva pohjaratkaisu, riittävä määrä säilytystilaa, kuraeteinen ja tarpeeksi tilava kylpyhuone ovat esimerkkejä arjen toimivista lapsiperheratkaisuista. Monelle suuri eteinen saattaa jäädä vain haaveeksi, mutta väittäisin, että jokaisesta kodista on mahdollisuus tehdä astetta toimivampi hyvällä suunnittelulla ja realistisilla tavoitteilla. Jos esimerkiksi vaikka juuri eteisen säilytystilat ovat ongelma, silloin täytyy useimmiten suorittaa karsintaa tai järjestää ylimääräisille vaatekappaleille säilytystilaa muualta niin, että jokaiselle kenkäparille löytyy paikka kenkähyllyltä ja takille paikka naulakosta.

Pinossa__MG_0935

Lapsen kasvaessa kodille ja tarpeille pitää antaa mahdollisuus muuttua. Lapsi tuo mukanaan lisää tavaraa, ja kasvaessa hän alkaa vaatia myös omaa tilaa. Lapsen huone myöskään harvoin pysyy muuttumattomana vuosien ajan, vaan se kehittyy lapsen mukana. Meillä J:n huone on kokenut jo kolme muutoskierrosta parissa vuodessa.

Filed in: äitiys, lapset, perhe, sisustus • by Essi • 2 Comments

  • 1
  • 2
  • 3
  • …
  • 16
  • Next Page »

Essi

Pinossa-blogissa sisustetaan lapsi- ja koiraperheen kotia rennolla otteella. Inspiraatiota kotiin saan niin vintagesta kuin skandinaavisesta muotoilustakin. Kierrätys, vastuullisuus ja lapsiperheen arki ovat sisustamisen ohella – tai sen näkökulmasta – blogini kantavia teemoja.

Tervetuloa mukaan!
  • Facebook
  • Instagram
  • Pinterest

Viimeisimmät artikkelit

  • Uudet linssit vanhoihin kehyksiin helposti kotoa käsin
  • Minecraft-synttärit ja teemaan sopivat tarjottavat
  • Tilinpäätös 2024
  • Vuosi tässä kodissa ja onnistuneet sisustuspäätökset
  • Postikortteja Pafokselta

Kategoriat

Arkistot

Copyright © 2025 · Theme by Blog Pixie

Copyright © 2025 · Pinossa ·