pr-matka
Viikko sitten pääsimme viettämään Miksun kanssa kaivattua laatuaikaa Karkkilaan. Tämä oli pr-reissu, joka oli jatkoa Vintamon järjestämälle kesävierailulle (lue postaus siitä täältä). Tuolloin sain esimakua siitä, miten Karkkilan kaunis ruukkialue on kehittymässä. Nyt pääsimme testaamaan uusia palveluita.
Ennen kuin kerron reissusta tarkemmin, haluan kertoa, että olen aidosti todella ihastunut Högforsin ruukkialueeseen. Miljöötä viehättävämpää on jopa kuitenkin alueen yrittäjistä huokuva kyläyhteisön tunnelma: kaikki tuntevat toisensa ja ovat valmiita auttamaan toisiaan. Karkkilaan on myös keskittynyt aikamoinen kattaus taitavia käsityöläisiä ja paikallisuutta arvostavia yrittäjiä.
Saavuimme Karkkilaan lauantaina, jolloin vintagekauppa Vintamolla oli käynnissä designmyyjäiset. Myyjäisissä mukana oli Vintamon showroomin myyjien lisäksi paikallisia ja lähialueen yrittäjiä ja käsityöläisiä. Pajastamolla oli muun muassa myynnissä käsintehtyä keramiikkaa, kynttilöitä sekä paikallisen Kustannus Mäkelän ihana traktorikirja, jonka olin todella, todella lähellä ostaa J:lle (sitten muistin, että meillä on jo noin 200 lastenkirjaa). Luomukaista jälleenmyy erilaista luonnonkosmetiikkaa, ja siltä ostin lahjan äidille sekä itselleni Bohon peitevoiteen pian loppuvan tilalle. Pajastamon ja Luomukaistan osastot ovat showroomilla pysyvästi. Samoista tiloista löytyy lisäksi Malanka kosmetiikka, jonka täällä hehkuttamani Juhannusöljy voitti Nordic Natural Beauty Awardsien parhaan kasvoöljyn tittelin tänä vuonna. Ja kirsikkana kakussa: kaikkien yrityksien takana on mahtavia paikallisia naisia!
Myyjäisten jälkeen söimme Kylärafla Kantossa, joka sijaitsee Vintamon seinänaapurissa. Kesällä sain maistaa Kanton hapanjuuripizzaa, joten odotukseni olivat korkealla… Ja voi kyllä, tätä ruokaa kannatti odottaa! Meillä on viimeisen vuoden ajalta alla niin monta ravintolapettymystä, että tuntui enemmän kuin hyvältä saada maukasta, laadukasta ja ajatuksella sekä ylpeydellä tehtyä ruokaa. Lisäksi Kantolla on mielettömän söpö lasten leikkinurkka ”karkkikauppa”. J rakastaisi sitä, joten päätimme tulla koko perheen voimin syömään uudemman kerran.
Lauantaina söimme pidemmän kaavan mukaan: Miksu otti alkuun ribsit ja minä omassa mehussaan keitettyä porkkanaa. Kummastakaan annoksesta ei löytynyt moitittavaa – paitsi että ribsiannos oli kuulemma liian pieni. Porkkana-annoksessa ollut hillottu sitruuna oli jotain aivan taivaallista. Pääruuaksi söimme burgerit, Miksu luomupossua ja minä kasvisversion. Itse tehty sämpylä oli sekin mielettömän hyvä: ennen kuin edes ehdin kunnolla upottaa hampaani burgeriin, maistoin ensin voin, jota sämpylässä oli varmaan enemmän kuin tarpeeksi. 😀 Jälkiruuaksi söimme lime possettia, erittäin hyvää sekin.
Seuraavana päivänä ennen kotiinlähtöä kävimme Kantossa syömässä pizzat lounaaksi. Söin Garden Greensin, jossa oli mm. basilika-auringonkukkapestoa, kesäkurpitsaa, mozzarellaa ja tuoretta minttua. Tuore minttu kuulosti erikoiselta, mutta juuri se teki pizzasta ihan käsittämättömän hyvän. Miksu söi margheritan, eikä siinäkään ollut valittamista (kuvittele tähän kuolaava Homer).
Treffi-iltojen perinteiseen ruoka + leffa -komboon kuuluu tietenkin se leffa, ja sehän onnistui kätevästi siirtymällä onnellisen autuaassa ruokakoomassa ravintolasta 10 metriä oikealle Kino Laikaan. Aki Kaurismäen ja Mika Lätin elokuvateatteri ja viinibaari avattiin lokakuussa. Teatterissa on yksi sali, joka mielestäni oli mukavan intiimi ja jopa kotoisa, jos leffateatterin salia voi sellaiseksi nyt kutsua. K-18-näytöksiin eväät saa napata viinibaarista.
Leffan loputtua iltamme päättyi kävelyyn joen ja kosken vartta pitkin lumisateessa. Kai siinä oli sellainen orastava romanttinen tunnelma, kaksi aivan liian väsynyttä vanhempaa ei sitä vain kyennyt siinä hetkessä aistimaan. Majoituimme noin viiden minuutin kävelymatkan päässä Seurahuoneen kellarin yläpuolella sijaitsevassa asunnossa. Seurahuoneen kellarin rakennus on rakennettu 1920-luvulla, ja sen terassilta on kaunis näköala Karjaanjoelle. Rakennuksessa on vuokratilojen lisäksi yksityisasunto ja kampaamo.
Tiedättekö sen tunteen, kun joskus jostain vähän yllättävistäkin asioista jää vaan todella hyvä ja lämmin fiilis? Sellainen fiilis minulle jäi tästä reissusta. Ehkä tähän vaikutti se, että kiireisen syksyn ja alkutalven takia emme juurikaan ole saaneet viettää aikaa kahdestaan, vaikka vielä hetki sitten lupasimme pitää treffi-illan kerran kuussa. Arki on välillä aikamoista suorittamista, joten 24 tunnin tauko omasta elämästä teki hyvää.
Mutta oli miten oli, jotenkin Karkkila onnistuu yllättämään minut joka kerta. Aina viihdyn paremmin, kuin olisin osannut arvata.
