Pinossa

Uusin lisäys vintage senkkien perheeseen

01/09/2019

Vintage senkkiemme perhe sai hiljattain uuden jäsenen. Tämän myötä meiltä löytyy nyt viisi senkkiä – en tiedä onko se paljon vai vähän sataan neliöön. Omasta mielestäni se on juuri sopivasti, sillä uuden vanhan senkin ansiosta sain viimein kiertoon väliaikaiseksi tarkoitetun TV-tasomme.

Muutaman vuoden olin haaveillut tämäntyyppisestä senkistä, mutta sopivaa, ja sopivan hintaista, ei vielä ollut sattunut kohdalle. Mallit, joissa laatikostot menevät näin ”porrastetusti” ovat todella suosittuja, ja kunnosta ja sijainnista riippuen niistä on pyydetty mitä tahansa 200 ja 600 euron väliltä. Oman mututuntumani mukaan senkeistä on tullut koko ajan trendikkäämpiä ja halutumpia, joten hinnat ovat ainakin oman kokemukseni mukaan vain nousseet parin viime vuoden aikana.

Senkin löysin mistä muualta kuin tori.fistä. Se sijaitsi lähellä lapsuudenkotiani vain 15 minuutin ajomatkan päässä meiltä, ja hinnankin sain neuvoteltua vielä siedettävään 350 euroon. Aivan kuin senkki olisi tarkoitettu meille!

Senkin on valmistanut lahtelainen TJ Kumpulainen ja kumppanit -huonekalutehdas, joka oli toiminnassa 50–60-luvulla. Tarra senkin pohjassa kertoo sen alkuperäisen omistajan olleen K. Laakkonen Helsingistä.

Hankalaa TV-nurkkausta tulee kuvattua harvoin, joten kovin usein tämä senkki ei blogikuvissa tule vilahtelemaan. Näin livenä olen ihastellut senkkiä päivittäin, ja olen todella tyytyväinen ostokseeni. Pieni syvennys, jota kutsumme myös olohuoneeksi, tuntui jopa suurenevan TV-tason vaihdon myötä. En kyllä tiedä miten perustelen fiiliksen, sillä kaiken järjen mukaan vanhan ilmavamman ja matalamman TV-tason olisi pitänyt tehdä niin.

Ihanaa alkanutta syyskuuta!

PS. Elämme jännittäviä aikoja, sillä tänään käymme katsomassa mahdollista hääpaikkaamme ja samalla ehkä lyömme lukkoon tulevan hääpäivämme! <3

Kirppisvinkki: Lastenvaatekirpputori Murula

28/08/2019

Vaikka ennen vauvan tuloa yritimme varustautua vaatteiden osalta kohtuudella, jäi meille silti kasa bodeja, jotka ehtivät olla päällä vain muutamia kertoja. Pienimmät koon 50 vaatteet mahtuivat J:lle muutaman viikon ajan, eikä koko 68 ollut päällä juurikaan sen kauemmin. Osa vaatteista tosiaan ehtikin olla päällä juuri sen verran, että totesin niiden jääneen pieniksi. Varsinkin vielä suhteellisen paikoillaan pysyvän vauvan vaatteet säilyvät lähes uudenveroisina muutenkin.

Kirppareilta löytääkin todella usein täysin uudenveroisia lastenvaatteita juurikin muun muassa näistä kasvupyrähdyksistä johtuen (ja koska äidit tuppaavat kuitenkin ostaa vähän liikaa, koska vaatteet ovat vain niin söpöjä). Ennen synnytystä J:n vaatekaappia kootessa, kävimme usein katsastamassa läheisen ja kehutun lastenvaatekirpputori Murulan valikoiman. Suurimman osan koon 50–68 vaatteista hankimmekin sieltä, ja leväperäisen laskemani mukaan säästimme useita satoja euroja tekemällä niin. Tietenkin saimme myös lahjaksi paljon vaatteita, ja itsekin ostin niitä uutena söpön kuosin sattuessa kohdalle.

Kootessamme vauvan vaatekaappia ensimmäisille kuukausille kirppistelemällä, oli tärkeintä meille ostaa vain todella hyväkuntoisia ja tyyliimme sopivia vaatteita. Brändillä ei niinkään ollut meille merkitystä, mutta pikkurahalla saimme paljon muun muassa Polar O. Pyretin vaatteita. Paljon ostimme hyväkuntoisia vaatteita myös halpisketjuliikkeiltä kuten H&M:ltä ja Kapphalilta, koska tosiaan merkkiä tärkeämpi kriteeri oli vaatteen tuntu ja ulkonäkö.

Säästö ja ekologisuus ovat itsestään selviä syitä hankkia lastenvaatteet käytettynä, mutta ihoystävällisyys ja vaatteen kestävyys ovat aivan yhtä painavia syitä harkita kirppistelyä. Käytetty vaate on todennäköisesti pesty useita kertoja ennen kirppispöydälle päätymistä, joten kaikki mahdolliset kemikaali- tai väriainejäämät ovat varmasti huuhtoutuneet viemäriin – ja jos vaate on kestänyt kauniina kaikki ne pesukerrat, säilyy se hyvänä varmasti myös toisella käyttäjällä.

Murulasta pidän erityisesti siksi, että yleensä ottaen kirppispöytien antimet ovat hyväkuntoisia ja kohtuudella hinnoiteltuja (hintataso perusbodeilla pyöri siinä euron tai kahden tietämillä). Lisäksi Murulassa on erikseen rekki merkkituotteille, josta löytyy muun muassa Gugguun, Vimman, PompDeLuxin, ja Papun vaatteita.

Kirppisvaatteiden lisäksi Murulasta löytyy askartelutarvikkeita sekä Little Mayan käsityönä valmistettuja pipoja ja rusettipantoja.

Tältä reissulta mukaan tarttui Gugguun peruspaita (14 €), Vimman fisubody (9 €) ja Polar O. Pyretin toppahaalari (35 €). Haalari on tarkoitus ottaa käyttöön jo tulevana talvena, paita ja body menevät vielä hetkeksi kaappiin kasvua odottamaan.

Muutosta vain muutoksen takia

23/08/2019

Viimeiset viikot olen elänyt polttavan tunteen kanssa, joka kehottaa tekemään muutoksia – nopeasti. Uusi hiusväri, sisustus ja saman tien kokonaan uusi koti pitäisi saada sormia napsauttamalla. Pakahdun tunteeseen, että jotain on nyt tehtävä. Samalla tuo tunne syö kaiken inspiraation tehdä mitään. Oloni on levoton, todella levoton.

Olen paikantanut ongelman kotona olemiseen. Kahdeksan kuukautta kotona on ollut aivan tarpeeksi. Kaikki seinät, nurkat ja seinien naulanreiät on tullut katseltua niin moneen kertaan läpi, että näen enää vain epäkohtia ympäri asuntoa.

Oli onnekas sattuma, että kuuntelin hiljattain Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni -kirjan. Tunnistin itseni keltaiseksi persoonaksi ripauksella punaista, ja se selittääkin osittain seinien kaatumisen; ”Keltaiset persoonat ovat loistavia monissa asioissa, mutta erityisen hyviä he ovat tekemään muutoksia. Ja mieluusti koko ajan”. Kun työelämän vaihtelevat kuviot ovat sivussa, onkin lyhyen luonneanalyysin perusteella täysin luonnollista, että kaipaan suuria muutoksia kotona.

Btw, jos kirja ei ole tuttu, niin lämmin suositus sille. Lukemattomia kertoja se sai minut nyökyttelemään ja myötäilemään itsekseni kesken kävelylenkin, kun oivallisella huumorilla varustettu Erikson valotti ripeiden punaisten ja keltaisten sekä pähkäilevien vihreiden sinisten eroja. Miksu on väreiltään kuin suomalainen sielunmaisema, vihreä ja sininen, joten jossain asioissa luonne-eromme todellakin pääsevät esille. Mutta edelleen kirjaa lainatakseni, parhaissa tiimeissä on ripaus jokaista väriä.

Tässä keltaisen levottomassa ja muutosmyönteisessä mielentilassa teen osittain hätiköityjä ratkaisuja miettimättä asioita kunnolla loppuun. Ostin uudet tyynynpäälliset ”tuomaan vähän piristystä”, mutta ilo kesti tasan siihen asti, kunnes leikkasin niistä laput irti. Sen jälkeen iski ostokrapula siitä, että ostin (taas) halpaa ulkomailla tuotettua tavaraa.

Samalla tavalla olen uusinut vaatevarastoani siinä ahdistuksessa, kun vieläkään vanhat vaatteeni eivät mahdu päälle. Impulsiivisia ja hätiköityjä ostoksia, joista suurimman osan olisi voinut jättää kauppaan.

Ja eihän tämä kodin myllerrys tietenkään jäänyt vain tyynyihin. Tein parista kalusteesta tarjouksen Budowskin nettihuutokaupassa, mutta ei niin yllättäen alhaiset tarjoukseni ohitettiin ennen huutoajan päättymistä. Torista löysin senkkimallin, jollaista olen jo pitkään katsellut, ja parin päivän miettimisen jälkeen kävinkin noutamassa sen läheltä lapsuudenkotiani. Senkistä on tulossa ihan oma postauksensa hieman myöhemmin. Olen myös todella lähellä aloittaa olohuoneen harmaan seinän maalausprojektin. Jos katto olisi senttiäkään matalammalla, olisin jo tarttunut telaan.