Majoitus Amandiksessa saatu
Aurinkoisia kuvaterveisiä Naantalista! Tämä oli toinen kesä, kun suuntasimme minilomalle muumeja moikkaamaan, ja kuten viime kesänäkin, majoitumme supersympaattisessa Amandiksessa aivan meren rannalla. Naantalissa yövyimme kaksi yötä, ja siitä suuntasimme yhdeksi yöksi Turkuun (ja josta sitten ajoin takaisin Naantaliin Asuntomessuille). Alunperin meidän piti olla Naantalissa vain yksi yö, mutta koska meidän jälkeen huoneeseen tuleva joutui perumaan matkansa, Amandis tarjosi meille mahdollisuutta myös toiseen yöhön. Ja mieluumminhan me siellä olimme kuin ketjuhotellissa pienessä näköalattomassa standardihuoneessa.
Majoituimme päärakennuksen yläkerrassa. Tilavassa huoneessa parisänky sijaitsi erillisessä makuuhuoneessa, ja J nukkui vuodesohvalla huoneen toisessa päässä. Kuten muutkin huoneet, tämäkin huone oli kauniisti, kotoisasti ja harkiten sisustettu. Viime vuonna yövyimme päärakennuksen takana olevassa rakennuksessa, josta löytyy kuusi kaunista boutique-huonetta.
Itselleni tyylikäs huone, hyvä sijainti ja palvelu sekä mukava sänky ovat yksistään jo erinomaisia syitä hotellin valintaan, mutta Amandiksella on tarjota vielä yksi valttikortti: ruoka. Amandis on kuuluisa superhyvistä vohveleistaan, ja aamiaiseksi vierailijat saavat valita listalta yhden suolaisen tai makean vohvelin. Lisäksi aamiaiseen kuuluu (erikois)kahvia, mehua, hedelmiä ja croissantteja. Vohveli yksistään on kuitenkin sen verran suuri, että itse en kaivannut sen lisäksi mitään muuta.
Kaikki syömämme vohvelit ovat olleet hyviä, mutta erityismainnan ansaitsee Pride-kuukauden kunniaksi suunniteltu Kohtaamisia-vohveli. J valitsi sen peräti kolme kertaa. Itse söin sen kerran, ja ah, raparperijukurtin ja tuoreiden hedelmien yhdistelmä oli jotain aivan täydellistä. 👌 Amandiksen porukka, älkää missään nimessä poistako sitä listalta kesän jälkeen!!
Muuten Naantali ei ole tunnettu ravintoloistaan, ja senkin takia halusin päästä viettämään yhden illan Turussa. Naantalissa testasimme kahta meille uutta ravintolaa Hasta la Pastaa ja Trapin pihaa. Pastapaikassa miehen ja J:n annokset olivat onnistuneet, minun ei (pistaasi-manteli-pestopasta). Hintataso tuntui korkealta annoksiin ja miljööseen nähden sillä hetkellä, mutta nyt jälkikäteen mietittynä hintataso vastaa aluetta. Trapin pihan annokset olivat valtavat. Söin paistettua kuhaa: ei huonointa mutta ei myöskään parasta syömääni kalaa.
Turussa söimme reissun viimeisenä iltana ravintola NOOAssa. Valitsimme menu NOOAn, ja alkuruokaa syödessä muistin taas, kuinka onnelliseksi ruoka voikaan tehdä. Bufala mozzarella tomaattiliemessä vihreiden minitomaattien kera oli niin hyvää, siis niin hyvää. Annoksessa oli juuri sopivasti happoa herättämään makunystyrät, ja se toimi hyvin suositellun kuplivan rieslingin parina. Palvelu oli moitteetonta, ja tarjoilija osasi huomioida Seikkis seikkailupuiston (aivan ihana maksuton leikkipuisto) väsyttämän lapsen hyvin. Lapselle NOOAssa oli tarjolla burgeri, joka oli sekin muuten erinomainen ollakseen lasten hamppari – olisin voinut syödä sen ihan tyytyväisenä itsekin.
Livahdin jo tässä ruoka-aasinsillalla Turkuun, vaikka vielä jutut reissun alkupäästä olivat kesken. Eli siis takaisin Naantaliin: Ensimmäisenä päivänä sää oli epävakaa, joten testasimme Eriskummallisen kahvilan ja ajelimme viime vuoden tapaan kierroksen minijunalla. Eriskummallinen kahvila on sisustuksen puolesta hauska paikka, ja lapsen mielestä oli kiva bongailla sieltä “kummallisuuksia”. Itse kahvilan valikoima on aika suppea. Minijuna, eli Pipsa Possun mukaan meillä Kerttu-junaksi ristitty menopeli, oli hitti jälleen. Kukapa ei nyt tykkäisi matkustaa pikkujunan kyydissä kaupungin läpi.
Muumimaailma lunasti odotukset myös tänä vuonna, ja jos mahdollista, J nautti siitä jopa vielä enemmän. Miinuksena tosin mainittakoon, että hattivattien luola oli vienyt paikan Möröltä. J valitsi kasvomaalauspisteeltä Nipsun kuvan poskeensa ja oli siitä niin ylpeä, että seuraavana päivänä siitä piti näyttää kuva Amandiksen omistajan mukana kulkevalle Nakki-koiralle (Jos lapselta kysytään, luulen Nakki-koiran olleen suurempi elämys kuin Muumit…)
Tänä vuonna muumi-päivään ei onneksi sattunut ihan yhtä helteinen sää kuin viime kesänä, mutta lämmin oli silti. Viidessä tunnissa olimmekin kaikki sen verran väsyneitä, että oli parempi suunnata hotellille pötköttelemään. Jos jotain otan tästä reissusta takataskuun ensi kesälle, niin omat eväät ja piknik voisi olla ihan hyvä idea keskinkertaisen hamppariaterian sijaan. Ylipäätään uhmainen lapsi oli vaikea saada keskittymään aterian ajaksi, joten välipalapatukan nakkaaminen nenän eteen silloin tällöin voisi olla kaikkien hermojen kannalta parempi vaihtoehto.
Viime kesänä pari päiväämme Naantalissa olivat ihanat, ja hyvinhän kaupunki kohteli meitä nytkin. Vaikka saapumispäivänä vähän sateli, illan saimme nauttia ihanasta ilta-auringosta. Miehen nukuttaessa ipanaa istuin hiljaa itsekseni parvekkeella viinilasi kädessä salakuuntelemassa alhaalla käveleviä turisteja. Jos katsotte alkupäässä olevaa kuvaa keltaisesta rakennuksesta, niin huoneemme parveke oli juuri tuo bar-cafe-rooms -kyltin takana oleva. Aivan mieletön!
Ensimmäinen iltamme Naantalissa oli kaunis, mutta se ei ollut mitään verrattuna toisen päivän iltaan: saimme todistaa pitkiin aikoihin upeinta sateenkaarta ilta-auringon kullatessa vanhan kaupungin rakennukset. En ehkä koskaan aikaisemmin ole nähnyt kaksinkertaista täydellistä sateenkaarta, ja sitä tosiaan kelpasi huokailla parvekkeeltamme. Olipa jälleen ihana reissu!
Edellisen Naantalin reissumme kuulumiset vinkkeineen voit lukea täältä.
