Pinossa

07/09/2021

Ensimmäinen luovan kirjoittamisen tarina – Iik!

Alkusanat:

Olen jo pitkään halunnut kehittää itseäni luovan kirjoittamisen osalta, ja viimein uskalsin (teidän kannustuksesta) aloittaa lyhyiden tarinoiden julkaisemisen täällä blogissa. Nämä tarinat ovat kuvitteellisia tai tosielämän tilanteita – tai niiden sekoituksia, joiden kautta pyrin välittämään erilaisia tunnetiloja tai hetkiä. Koska olen vasta aloittanut luovan kirjoittamisen muistikirjani raapustamisen, otan tästä ja tulevista teksteistä enemmän kuin mielelläni vastaan palautetta. Jos teksti herättää sinussa jotakin, olisi ihanaa kuulla se. ❤️

Iik. En tiedä miksi tämän julkaisu jännittää näin paljon. Vaikka olen kirjoittanut blogia monta vuotta, tuntuu, että nyt paljastan teille itsestäni jotain aivan uutta. Päästän teidät pääni sisälle paikkaan, jossa olen aikaisemmin ollut vain yksin ajatusteni kanssa.

Havahdun ajan kuluun. Tai oikeastaan siihen, etten tiedä kauanko olen viettänyt aikaa Hydran saarella nauttien loputtoman tuntuisesta kesälomasta, kirkkaan turkoosista merestä ja näkymästä, jossa valkoiseksi rapattu seinä kohtaa mäen alapuolella kasvavat sitruunapuut. Vaikka haluaisin vielä jäädä tunnustelemaan varpaillani jalkojeni alla vaaleanpunaisena kiiltelevää marmoria ja tuoksuttelemaan auringon kypsyttämiä persikoita, revin itseni takaisin todellisuuteen laskemalla kirjan kädestäni ja katsomalla kelloa: puoli kolme.

Kävelen makuuhuoneeseen, ja jo ovelta kuulen rauhoittavan tuhinan. Ilmassa tuoksuu vielä uni, lämpimät lakanat ja aavistus jotain makeaa, joten avaan varovaisesti verhoja, ja kömmin sängylle hänen viereensä. Verhojen raosta loppukesän valo osuu vaaleana hehkuviin kultaisiin kiharoihin, jotka ovat liimautuneet otsaa vasten. Siirrän hiukset hellästi sivuun koska muistan, miten hyvältä tuntuu aamuisin pyyhkäistä hiukset pois yön jäljiltä nihkeältä iholta, erityisesti korvien takaa.

Kuiskuttelen hiljaa silitellen hänen kasvojaan. Katsellen niitä. Vaaleaa täydellistä ihoa ja isältään perittyjä punaisia huulia, jotka kaartuvat kauniimmin kuin yhdetkään koskaan näkemäni huulet. Iho silmäluomissa on aavistuksen pinkki ja violetti tehden vaikutelmasta lasimaisen hauraan. Sellainenhan tuo nukkuva ihme onkin, kuin nukke pitkien ja hiilenmustien silmäripsiensä kanssa. Niin kaunis. Ja minun.

Onni tuntuu puristavana tunteena rinnassa. Miten joskus voikin olla niin onnellinen, että sattuu. Hetkeksi käteni hakeutuu puhelimelle, mutta sitten tajuan, ettei tilanne kuitenkaan tuntuisi enää samalta videolla. Varmempaa on olla rikkomatta taikaa ja tallentaa hetkestä joka ikinen pieni pala syvälle mieleeni. Keskityn tarkkailemaan jokaista yksityiskohtaa. Hieron sormieni välissä pesussa pehmennyttä pellavalakanaa, ja painan huoneessa leijailevat tuoksut mieleeni. Valokeilassa näen pölyhiukkasten tanssivan sängyn yläpuolella, ja ne näyttävät ihan kuin ajatuksen sirpaleet laskeutuisivat unimaailmasta hiljalleen takaisin tajuntaan.

Varoittamatta kauriin ripset rävähtävät ylös, ja hetkessä siniset silmät löytävät omani. Yhden uneliaan räpäytyksen jälkeen seuraa hymy, jonka puolesta olisin valmis tekemään mitä tahansa. Onnen tunne rinnassani on niin pakahduttava, että se nousee kurkkuun asti. “Hei kulta, oliko hyvät unet?” kysyn tunnustellen hänen mielentilaansa, joka tunnetusti saattaa heitellä ääripäästä toiseen juuri herättyä. “Oli”, lapsi vastaa hymyillen.

28/08/2021

Tulevaisuuden talohaaveet

Joskus varmaan reilusti yli vuosi sitten kyselin teiltä postaustoiveita, ja ajatukseni tulevaisuuden asumisesta ja talohaaveistani oli niistä yksi. Kirjoitinkin silloin postauksen, mutta en koskaan julkaissut sitä. Nyt tuohon vanhaan luonnokseen ei enää edes kannata palata, sillä suuret linjat asumisen haaveiden ympärillä ovat muuttuneet.

Minulla on aivan järjetön rakennuskuume, eikä asiaa auta yhtään se, että somekuplassani on käynnissä useampikin mielenkiintoinen raksaprojekti. Remonttikin kelpaisi tyydyttämään pahimman maalitelan rullaus -tarpeeni, mutta kyllä oikeasti haave tontista ja uudesta talosta on niin vahva, että voisin tältä istumalta ostaa sopivan tontin, jos se vaan eteeni sattuisi (no joo, ehkä vähän pankin kanssa pitäisi neuvotella ensin). Haaveilu on jo siinä vaiheessa, etten oikeastaan edes uskalla enää unelmoida, koska karva pettymys niiden toteutumattomuudesta on liikaa kestettäväksi.

Mutta jos nyt uskallan ääneen haaveilla, niin aloitetaan tontista. Nykyisen kotimme sijainti on täydellinen, enkä haluaisi tinkiä siitä. Valitettavasti tällä alueella ei ole saatavilla kuin vanhoista tonteista lohkaistuja pieniä maaplänttejä, eikä ajatus kenenkään takapihalle muuttamisesta houkuta. Tänne on kuitenkin suunnitteilla uusi asuinalue, mutta sehän tarkottaisi jatkuvalla rakennustyömaalla asumista vähintään viiden vuoden ajan. Kompromisseja, kompromisseja… Kävin muuten katsomatta tämän hetken tonttitarjonnan: ei yhtään varteenotettavaa vaihtoehtoa.

Itse talon toivoisin olevan yhdessä kerroksessa. Ulkoverhoilu olisi minimalistinen, talossa olisi pulpelttikatto ja takapihalle avautuvat suuret ikkunat. 70-luvun arkkitehtuuri yhdistettynä moderniin ilmeeseen kiehtoo niin miestä kuin minuakin. Huonekorkeutta olisi toisella seinustalla saman verran kuin meillä olohuoneessa nyt, eli vähintään 5,5 metriä. Pienelle ja helppohoitoiselle etupihalle mahtuisi juuri autokatos tai -talli, ja pääsisäänkäynnin lisäksi etupihalta olisi helppo käynti kodinhoitohuoneeseen tai muuhun märkätilaan. Takapihalla olisi suurehko terassi ja tarpeeksi nurmialuetta koiria ja lapsen leikkejä varten.

Neliöitä talossa olisi vähän reilu 100, ehkä 120. Huoneita riittäisi muutama, sillä kaksi makkaria ja yksi työhuone on tällä hetkellä meille ihan riittävästi. Muutenkin jos täytyy valita, niin mieluummin valitsen kolme järkevän kokoista makuuhuonetta kuin neljä pientä koppia. Kodin tärkein alue on avokeittiö ja siihen yhdistyvä olohuone, jonka toivoisin olevan avara ja valoisa tila.

Tässä nykyisessä kodissa meillä on sohvalle ja televisiolle tasan yhdet paikat. Olkkari on pieni syvennys, jonne 3-metristä sohvaa ei saa mitenkään muuten aseteltua, ja siitä syystä TV on pitänyt sijoittaa ikkunan eteen. Unelmieni kodissa voisin vaihtaa sohvan paikkaa olkkarissa oman mieleni mukaan, sillä arkkitehti ei olisi puolestani tehnyt tätä valintaa.

Kodin värimaailma olisi yhdistelmä bohoa vintagea ja lämmintä, modernia skandinaavista tyyliä. Mustaa, puuta ja murrettuja sävyjä. Yleistunnelma olisi ehkä vaaleampi kuin mikä nyt, sillä tähän kotiin en näe harmaata seinää – Tikkurilan Mulperi, Merino ja Uni sen sijaan voisivat päätyä sävytyskoneeseen. Kontrastin takia keittiö voisi olla tummanharmaa tai jopa musta. Tai sitten kokonaan puinen.

Toisaalta tummien sävyjen ja puun liitto kiehtoo minua edelleen, ja esimerkiksi kylppärimme värimaailmaan olen todella tyytyväinen. Ehkäpä vaaleus viehättää vain vaihtelun vuoksi ja ajatuksen tasolla. Lopulliset valinnat saattaisivat olla kuitenkin jotain ihan muuta. Kaipaamani vaaleus saattaa olla myös pelkästään valon puutetta, sillä nykyinen kotimme saa nauttia luonnonvalosta rajoitetusti.

Tärkeintä kodissa olisi kuitenkin helppous ja huolettomuus. Haluaisin budjetin rajoissa tehdä valintoja, jotka aidosti helpottaisivat elämää ja palvelisivat juuri meidän perhettä kiireisen arjen keskellä. Kiinnittäisin erityisesti huomiota tilojen toimivuuteen ja helppoon ylläpitoon. Kiinteää säilytystilaa täytyisi myös olla tarpeeksi ja eteiseen panostaa niin, että ulos lähteminen lapsen ja koiralauman kanssa kävisi joutuisasti. Materiaalien suhteen olisin myös järkevä, eli enää en valitsisi rosterikeittiötä tai tummia kivimäisiä laattoja kylppäriin, jonka hanasta tulee todella kalkkipitoista vettä.

13/08/2021

Uusia tekstiilejä kotona ja kevyitä sisustuspäivityksiä

Siitä on muuten aikaa, kun olen viimeksi shoppaillut jotain uutta kotiin. Sisustajana muutokset tuntuvat kuitenkin välillä kivoilta, ja niinpä Instagramissa minut influenceröitiin hankkimaan pellavainen päiväpeite. Päiväpeitteen kaveriksi tilasin tyynynpäälliset, ja sitten tuli vielä äkillinen tarve uudelle kylppärin matolle.

Päiväpeite on Elloksen Penny. Se on kooltaan 260 x 260 cm ja valmistettu ranskalaisesta pellavasta. Peitettä on saatavilla useissa sävyissä, ja pitkään pohdin tämän vaaleimman ja ruskean välillä – päädyin tähän, sillä vaalea on helpommin yhdisteltävissä muihin sävyihin. Peitteen toinen puoli on lähes puhtaan valkoinen ja toinen luonnonvalkoinen, joten silläkin saa pientä vaihtelua ilmeeseen.

Petausta varten tilasin myös kaksi uutta tyynynpäällistä, myöskin pellavaa. Vaaleat Liva-tyynynpäälliset näyttivät kuvassa kauniin kermansävyisiltä, mutta meidän makkarissa ne saavat aavistuksen liian keltaisen vivahteen (varsinkin aavistuksen punertavan päiväpeitteen vieressä väriero on melko näkyvä). Melkein jo meinasin palauttaa ne, mutta päätin kuitenkin pitää päälliset. En tiedä kaduttaako vähän, mutta ainahan voin värjätä nämä, jos sävy ei millään istu.

Pellava on suosikkimateriaalini makuuhuoneessa ja yksi suosikeistani ylipäätään. Pellava kasvaa pystysuunnassa korkeaksi, joten sen viljelyyn tarvitaan vähemmän pinta-alaa esimerkiksi puuvillaan verrattuna – samoin vettä. Pellava imee itseensä kosteutta, joten se tuntuu miellyttävältä ihoa vasten, mutta se ei sido itseensä bakteereja (täydellinen materiaali siis lakanoihin). Pellavan viljelystä saadaan myös sivutuotteena pellavaöljyä, joten kasvi hyödynnetään paremmin. Toki pellavan, kuten minkään materiaalin, valmistaminen ei ole täysin ongelmatonta, mutta pellava on yksi vähiten huono vaihtoehto.

Laadukas ja vastuullisesti tuotettu pellava on huomattavasti kalliimpi valinta, mutta se myös kestää käyttöä jopa vuosikymmeniä. Meidän vanhimmat pellavalakanat on ostettu 2016, eikä niissä vieläkään ole mitään kulumisen merkkejä. Toki viisi vuotta on vielä lyhyt aika, mutta lakanat ovat olleet meillä käytössä melkein jatkuvasti.

Pöly on selvästi alkanut mummoutua, sillä hän meni ja pissi vanhan kylppärimme maton niin monta kertaa, ettei sitä kannattanut enää edes yrittää pelastaa (Tokmannin vuosia vanha 7 euron löytö ei vain kestänyt niin kovaa pesua). Pyöreät ja erityisesti ovaalit muodot kiinnostava juuri nyt, joten samaan tilaukseen pellavien kanssa napsuttelin soikean Chenille-maton. Maton otin koossa 80 x 140 cm, joka oli juuri täydellinen koko meidän kylppäriin. Edellinen matto olikin liian pieni.

Nimensä mukaisesti matto on tehty kierrätetystä polyesterista valmistetusta chenillelangasta, ja se on jalan alla hurmaavan pehmeä! Väri on sopivan neutraali, ei liian tumma tai liian vaalea, karvaa ja likaa ajatellen. Ainoa huonopuoli matossa on se, että se imee paljon vettä ja kuivuu huonosti. Välillä J suihkuttelee vähän suuremmalla kaarella, ja sen jälkeen olen kirjaimellisesti puristanut vettä pois matosta.