Pinossa

10/09/2022

Habitare 2022

Kahden vuoden tauon jälkeen Habitare kutsui jälleen inspiroitumaan sisustamisesta. Viime kerrasta tuntui olevan jo ikuisuus, joten ennen tämän jutun kirjoittamista piti käydä ihan lukemassa oma vanha postaukseni viime messuista. Muistin virkistämisen jälkeen oli helpompi pohtia, mitä sisustusrintamalla on tapahtunut parissa vuodessa ja mihin suuntaan trendit näyttävät olevan menossa.

Pinossa_habitare2022 P1014768 — Saikaishopin kauniisti esille laitettua keramiikkaa

Pinossa_habitare2022 P1014781 — Suomen Käsityön Ystävien todella kaunis moderni ryijy

Pinossa_habitare2022 P1014817 — Ryijyjä ja muita seinälle nostettuja tekstiilejä oli moneen makuun

Viime kerralla nostin esille kodinomaiset osastot, ja tänä vuonna tykästyin taas vastaaviin osastoihin eniten: Signals, Asun, Lapuan Kankurit ja Tebian. Tumma puu on tehnyt tuloaan pitkään, ja siinä missä Asuntomessuilla sitä oli runsaasti, Habitaressa vallalla oli jälleen vaalea puu – toisaalta tämän ansiosta muutama yksittäinen tummasta puusta tehty huonekalu nousi esille paremmin. Ja mäntyä, sitä oli paljon. Vielä en tosin ole päättänyt, olenko päässyt yli lapsuudenkotini aiheuttamasta mänty-traumasta.

Pinossa_habitare2022 P1014807 — Lundian osaston tummansininen näytti raikkaalta vaaleanpunaisen sohvan parina. Värikkäitä sohvia oli messuilla totuttua enemmän

Pinossa_habitare2022 P1014809 — Tebianin kodinomainen osasto ihastutti!

Selkeitä “megatrendejä” olivat jälleen tekstiilit. Edellisvuosien suosikkia, teddyhenkistä bukleekangasta (kuten Lauritzonin Makalu) näkyi paljon. Monella osastolla oli ryijyjä tai matot nostettu ryijymäisesti seinälle. Aikaisempien vuosien tapaan materiaaleissa korostui villa ja pellava. Kuvioista mieleeni jäi ruudut.

Pinossa_habitare2022 P1014758 — Signals, näistä sävyistä pidin erityisen paljon

Pinossa_habitare2022 P1014792 — Finarten osastolla oli kauniita värejä. Ihastuin näihin tyynynpäällisiin, joiden pinta oli pehmeäksi ja sileäksi kudottua villaa

Väripaletissa näkyi vahvoja, syviä värejä, joita oli yhdistelty rohkeasti, mutta muutaman osaston värikkyys ei vähentänyt hyvin perinteisen ja neutraalin väripaletin hallitsevuutta. Valkoista-valkoista sen sijaan ei juurikaan ollut, vaan lähes kaikkien messuosastojen seiniin oli tuotu hillittyjä sävyjä.

Pinossa_habitare2022 P1014774 — Asun ei pettänyt tänäkään vuonna. Kivoja vintagefiiliksiä. Sohvan takana näkyy Tebianin 24k lehtikullalla päällystetty puutuoli

Pinossa_habitare2022 P1014775 — Pentikin osastolla astiat oli aseteltu esille kauniisti varjoa ja valoa hyödyntäen

Pinossa_habitare2022 P1014779 — BEdesignin HIDE-vuodesohvalla oli mukava löhöillä

Erityisen ilahduttavaa oli nähdä 20–50-lukujen läsnäolo muotoilussa ja osastojen hengessä (ja tietenkin Lapuan Kankureiden osastolla vintagehuonekaluina). Toki myös modernia skanditunnelmaa oli tarjolla runsaasti. Ehkä kuitenkin eniten ilahdutti se, että tämänkin vuotinen Habitare kertoo selvästi sisustuksen trendien vaihtelun hidastuneen: samat luonnonläheiset suosikit näkyvät vuodesta toiseen.

Pinossa_habitare2022 P1014777 — Annon osastolla näkyi suosittu ruutu-kuosi

Pinossa_habitare2022 P1014786 — Yksittäisenä tuotteena tykästyin tähän Kari Virtasen suunnittelemaan Konstruktio-penkkiin. Elegantin ilmava vaikutelma on saatu aikaan siirtämällä takajalkoja keskemmälle.

Pinossa_habitare2022 P1014816 — Kodikasta tunnelmaa ja vintagea, miksi en tykkäisi!

Kokonaisuutena Habitare jätti ehkä hieman kylmäksi – tai ainakin muistelen vuoden 2019 olleen inspiroivampi. Tähän saattaa osittain vaikuttaa se, että kiireisen työviikon päätteeksi vaeltelin osastojen (pääasiassa AHEAD-alueella) läpi välillä turhankin ajatuksissani. Fun fact: edelliskerran tapaan otin jälleen pakollisen peiliselfien Signalsin osastolla.

10/08/2022

Ensimmäistä kertaa yksin hotellissa

Majoitus saatu, Haltia Lake Lodge

Viime perjantaina pääsin nauttimaan omasta laatuajasta hotellin rapsakoihin lakanoihin. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin hotellissa yksin, joten senkin puolesta odotin kokemusta innolla. Lisäksi kesäloman viimeiset päivät kahden uhmaisen lapsen kanssa saivat jo kieltämättä kaipaamaan yksinoloa ja pientä irtiottoa omien ajatusten kanssa.

Yövyin Espoon Nuuksiossa, johon vuosi sitten avattiin kestävän matkailun Haltia Lake Lodge – sieltä löytyy myös glamping-telttoja, jotka tällä kertaa olivat kaikki harmillisesti varattuja. Haltia Lake Lodge on luontoystävällisyyden lisäksi koiraystävällinen kohde, joten mukaani staycationia viettämään otin 2/3 koiraa. Kirjautuessani sisään koirat huomioitiin omilla pyyhkeillä, vesikupeilla ja herkuilla.

Haltia Lake Lodgen huonet on sisustettu tyylikkäästi ja skandinaavisen yksinkertaisesti luonnonmateriaaleja ja kotimaisia tuotteita hyödyntäen. Kaikissa huoneissa, myös teltoissa, on ilmastointi. Tumman kylpyhuoneen hyvällä tavalla luolamaisesta tunnelmasta pidin, ja maltillisen valaistuksen kanssa suihkukokemus oli mukavan rentouttava. Valaistus huoneessa muutenkin oli aika hämärä ja epäsuoraa valoa hyödyntävä. Tuntui, että siinä suunnittelija on ajatellut unenlaadun maksimoimista. Nukuin hyvin, eli ehkä siinä onkin jotain perää.

Suunnitelmani oli tulopäivänä käydä vaeltamassa pitkä lenkki Nuuksion upeissa maisemissa, mutta perjantaille osui hurjan helteinen päivä. Aivan hotellin kulmalta lähtee 2 km:n pituinen Maahisenkierros, jonka puolessa välissä on UPEA näköalatasanne (tämän postauksen ensimmäinen kuva). Päätin käydä kiertämässä sen ja yhdistää lenkkiin vähän toista hotellin lähellä kulkevaa reittiä hotellin henkilökunnan suosituksesta.

Maahisenkierroksen varrella on lapsille puuhaa mm. kiipeilyradan muodossa, ja vähän jo lupailinkin viedä J:n sinne päiväretkelle. Lenkin päätin Pitkäjärven rannalle, josta koirille löytyi helposti hyvä uimapaikka varsinaisen uimarannan vierestä.

Kävelyn jälkeen ruokin koirat ja kävin pikaisesti suihkussa, jonka jälkeen menin hotellin kotoisaan loungeen. Forest Lounge & Barissa on tarjolla mm. Kyrön tuotteita ja baarimenu, josta voi tilata erilaisia leipiä, uuniperunoita ja tapaksia. Viereisen Luontokeskus Haltian ravintola oli vierailuni aikana harmillisesti suljettu, joten söin baarimenusta illalliseksi uuniperunan lohitäytteellä. Ruoka oli hyvää, mutta kaipasin baarimenuhun jotain makeaa jälkkärin virkaa toimittamaan.

Ruoan jälkeen jäin istuskelemaan terassille drinkistä, kirjasta ja auringonlaskusta nauttien. Olin ainoa yksin istuva, ja seurueiden keskellä syödessä yksinäisyys tuntui korostuvan. Tuskin kukaan muu siihen kiinnitti huomiota, mutta itsekseni pohdin, että olisipa ollut edes fyysinen kirja mukana. Siitä olisi saanut henkistä tukea enemmän kuin puhelimesta.

Yksinäisyyden kokeminen ravintolassa on kaiketi ihan luonnollista, sillä meihin on sisäänrakennettuna kulttuuri, jossa ravintoloista nautitaan aina yhdessä. Toisaalta solo dining -ilmiön on ennustettu kasvavan jo useamman vuoden, mutta ainakaan omassa kuplassani se ei ole vielä näkynyt. Ehkä siinä missä koiranpentuja opetetaan olemaan yksin pieniä pätkiä kerrallaan, pitäisi itseään opettaa illallistamaan yksin ilman kirjan, läppärin tai puhelimen tuomaa turvaverkkoa.

Kokemukseni Haltia Lake Lodgessa oli onnistunut ja ennen kaikkea rentouttava, mutta rehellisesti odotin nauttivani yksin olemisesta enemmän. Oma aika poissa kotoa tuli tarpeeseen – jokasen pitäisi harrastaa sitä joskus – mutta huomasin vähän joka välissä ajattelevani, että olisipa mies mukana. Varsinkin aamulla olisi ollut ihanaa nauttia yhdessä aamukahvia sängyssä makoillen ja sadetta parvekkeen avonaisesta ovesta kuunnellen.

21/07/2022

Päiväretki Tallinnaan lapsen kanssa

Yksi kesälomasuunnitelmistamme oli Tallinnassa käynti, jolloin J saisi kaksi uutta kokemusta yhdellä kertaa: laivan ja ulkomailla käymisen. Juttelimme reissusta keskenämme lauantaina ja sunnuntaiaamusta sitten varasinkin matkan tiistaille. Sunnuntaina kyselin Instagramissa myös vinkkejä siihen, mitä 7 tunnin aikana Tallinassa kannattaa lapsen kanssa tehdä. Tekemiseksi ehdotettiin mm. TV-tornissa käyntiä, laiva- ja merimuseota, Kadriorgin puistoa sekä siellä sijaitsevaa lapsimuseota.

Tekemistä lapsiperheille: PROTO keksintötehdas

Ehkä hiukan oma lehmä ojassa päätin, että perheemme suuntaisi PROTO keksintötehtaaseen, sillä pikaisen tutustumisen perusteella olin vakuuttunut paikan visuaalisuudesta – ja kyllähän keksinnöt nyt ovat mielenkiintoisia. PROTO sijaitsee vanhassa sukellusvenetehtaan valimossa Noblessnerin entisellä telakka-alueella. Matkaa satamasta sinne on parisen kilometriä. Elämyskeskus on avattu lokakuussa 2019, ja olin todella vaikuttunut siitä, kuinka pieteetillä paikka on rakennettu viimeistä yksityiskohtaa myöten. Todellakin arvostin kaikkea sitä työtä, mikä yksityiskohtiin on pistetty. Katsokaa vaikka alta kuvaa, jossa hallissa leijuu ilmassa maasta irronnut talo. Hurja määrä ajatusta pelkkään koristeeseen! Museo on toki suhteellisen uusi, mutta missään ei näkynyt sen suurempia kulumisen merkkejä, ja paikka kokonaisuudessaan oli todella siisti.

Liput maksoivat aikuisilta 14 euroa, J pääsi sisään maksutta. PROTOn idea pohjautuu isosti VR-tekniikkaan, ja täytyy todeta, että 3,5-vuotias ei siitä saanut kaikkea irti (meitä haittasi myös vähän uhma, jonka ansiosta jonottaminen on tällä hetkellä liki mahdoton vaatimus). Pienemmillekin oli toki tekemistä, mutta suosittelisin menemään PROTOon vähän isompien lasten kanssa. VR-laseja J pääsi kokeilemaan helpohkon pelin muodossa isin avustuksella ja “leffateatterissa”, joka vastasi vähän Lintsin teatteria, jossa penkit heiluvat VR-lasien kuvan mukana. Mieluisinta puuhaa J:lle taisi olla palikoilla rakentelu ja sukellusveneessä leikkiminen. Kussakin pisteessä ohjeet olivat viroksi, venäjäksi, suomeksi ja englanniksi, eli isommat lapset voivat kierrellä myös omatoimisemmin.

PROTOssa on narikka ja maksuttomia lukollisia kaappeja. Paikan päältä löytyy lisäksi kahvila, joka tarjoili kevyttä lounasta. Kahvilaan pääsevät myös ulkopuoliset vierailijat, joita meidän siellä ollessa tuli paikalle parikin. Joko kyseessä on alueen ainoa kahvila tai sitten lounas on maistamisen arvoinen. PROTOssa vietimme aikaa kolmisen tuntia, jonka jälkeen meidän oli siirryttävä ravintolaan. Aika loppui ehkä kuitenkin vähän kesken, joten suosittelen varaamaan PROTOon reilusti aikaa.

Lisävinkki: Kuulemma PROTOn vieressä muutaman sadan metrin päässä rannassa on näytillä laivoja ja sukellusvene, joihin pääsee tutustumaan ilmaiseksi. Sitä en tiedä, liittyvätkö ne jotenkin läheiseen merimuseoon.

Lapsiystävällinen ravintolasuositus: F-hoone

Kuulemani mukaan Viron ravintolatarjonta on erinomainen, ja parin pikaisen googlauksen perusteella päätin testata F-hoonen. F-hoone sijaitsee Telliskiven luovassa keskuksessa, ja matkaa ravintolaan satamasta on myöskin reilu kaksi kilometriä. Ravintola sijaitsee trendikkäällä, selvästi kehittyvällä alueella. Naapurissa olisi ollut vintagemyymälä, mutta aikataulu ei antanut periksi sen tutkimiselle. Harmi!

Jostain olin lukevinani, että F-hoone on Telliskiven vanhin ravintola. Ainakin kestosuosikilta se vaikuttaa, sillä tiistaina kolmen aikaan terassi ja etusali olivat täynnä – myös suomea kuului puhuttavan ympärillä. F-hoone on sisustettu rentoon tyyliin vintagea hyödyntäen. Pidin miljööstä PALJON. Ravintolan vieressä on kiva pieni leikkipuisto, johon näkee suoraan terassilta.

Söin vegaanisen burgerin, Miksu naudan rintaa ja J valitsi lasten listalta lihapullia ja ranskalaisia. Jälkkäriksi maistelimme sorbettia, suolakinuski-kurpitsabrownieta ja crème brûléeta. Ruoka oli hyvää, varsinkin crème brûlée. Myös drinkit olivat hyviä. Palvelu ei ollut ihan 10/10. Ehkä tarjoilija oli uusi tai kielimuuri haittasi vähän tekemistä: tarjoilija unohti tuoda ruokien kanssa juomat ja toisella kerralla pillin, jonka pyysimme J:n omenamehuun (onni onnettomuudessa J kuitenkin päätti, ettei haluakaan pilliä).

Hintatasoltaan F-hoone on selvästi edullisempi kuin vastaavat suomalaiset ravintolat (ylläri). Kaksi alkudrinkkiä, pääruoat ja jälkkärit sekä ruokajuomat maksoivat hieman yli 70 euroa. Miksun syömä annos oli listan kallein, ja se maksoi 15,90 €. Viinilasi maksoi n. 6 €.

Liikkuminen lapsen kanssa

Koska aikataulumme oli tiukka ja jätimme rattaat kotiin, päätimme liikkua Tallinnassa Uberilla. Satama – PROTO – F-hoone – satama -reitti kustansi noin 20 €. Toki parin kilometrin siirtymät olisi kävellytkin kevyesti, mutta tässä kohtaa säästimme hermoja ja aikaa. Ja onneksi autonkin ikkunasta pääsi näkemään kehittyvää Tallinnaa ja sen arkkitehtuuria, johon selvästi on panostettu.

Aikuisiällä olen vieraillut Tallinnassa harmittavan vähän siihen nähden, kuinka helppoa ja edullista ex tempore reissu sinne on järjestää. Tästä reissusta jäi kuitenkin fiilis, että Tallinnalla on paljon annettavaa ja että sinne on mentävä pian uudestaan! Esteetikko minussa nautti suuresti. Suosituksia ja vinkkejä saa siis edelleen laittaa tulemaan. 😁