Pinossa | Pinossa-blogissa sisustetaan pienen perheen kotia rennolla otteella

19/03/2020

9 kysymystä ja vastausta takoista

Kaupallinen yhteistyö, NunnaUuni

Mitä kuuluu? Poikkeuksellinen tilanne on tainnut sekoittaa vähän jokaisen arjen tällä hetkellä. Vaikka näin kotihiirenä karanteeni ei eroakaan normaalista elämästäni kummoisesti, on meidän kummankin etätyöskentely ja J:n päiväkodista poisjääminen luonut ihan uudenlaisia haasteita ja aikataulutusongelmia.

Kysyin teiltä Instagramin tarinoissa, millaista sisältöä toivoisitte nyt someen. 75 % teistä toivoi luettavaksi kepeitä sisältöjä, ja sellaisia pyrin teille nyt seuraavina viikkoina tuottamaan. Tietenkin vallitseva tilanne heijastuu vähän kaikkeen, mutta pyrin pitämään kanavani positiivisina ja saada ihan jotain hömppääkin tänne luettavaksi.

Kuulemma kotona pysyminen on kasvattanut tonkkaviinien, sisustustuotteiden ja remonttitarvikkeiden myyntiä. Remonttipuolelle saankin nyt tarjota teille tietoa ja inspiraatiota tässä postauksessa.

Edellisen NunnaUunin kanssa yhteistyössä toteutetun blogipostauksen tiimoilta keräsin teiltä kysymyksiä takoista. Paljon kysymyksiä tuli takkojen hintahaitariin ja asentamiseen liittyen, ja parhaani mukaan tiivistin ja yhdistelin kysymyksiä, jotta blogipostauksesta ei tulisi mahdottoman pitkä. Kysymyksiin vastasivat NunnaUunin asiantuntijat.

9 kysymystä ja vastausta takoista

Onko NunnaUuni täysin kotimainen firma?

Kyllä on kotimainen perheyhtiö. Myös raaka-aine on kotimaista Mammutti-vuolukivilajia, jonka kuljetusmatka kaivoksesta tuotantoon mitataan metreinä.

Kauanko takan asentamiseen menee aikaa ja paljonko se maksaa?

Asennus onnistuu vakiotuotteissa yhden päivän aikana. Hinta vaihtelee tuotteen mukaan (430–1 280 € sis. alv. 24%).

Oma kommenttini: Meillä takan asentamiseen meni 1,5 päivää, sillä laattapintaisen takan oli hyvä antaa kuivua yön yli ennen laattojen asennusta. Jos aikataulu olisi ollut kiireinen, olisi laatat voitu asentaa myös saman päivänä. Lisää asennuksesta voit lukea tästä postauksesta.

Miten takka/hormi asennetaan kohteeseen, jossa on valmiina takkavaraus?

Tulisija-asennuksen yhteydessä onnistuu myös hormin asennus. Ennen takan tilausta on syytä kuitenkin varmistaa, että takkavaraukseen merkityssä paikassa on vahvistettu pohjalaatta ja varmistettu hormiläpivienti.

Joskus uudiskohteisiin tehdään takkavaraus ja pohjakuvaan jopa piirretään takan paikka, mutta pohjalaatan vahvistus jätetään tekemättä. Tietenkin takka voidaan asentaa myös tällaiseen kohteeseen, mutta silloin pohjatöitä täytyy tehdä enemmän. Jos takkavarauksen kohdassa on vahvistettu laatta, ei mitään ongelmia takan ja hormin asennuksen suhteen pitäisi olla (kunhan valittu takka vain mahtuu vahvistetulle alueelle).

Hormin pystytysaikaan vaikuttaa mm. se, onko kyseessä rakenteilla oleva uudiskohde vai jo valmistunut kohde.

Kaikissa kysymyksissä kannattaa kääntyä NunnaUunin asiantuntevan tulisijamyyjän puoleen!

Jatkokysymys: mikä on sopiva hormi tai miten se valitaan?

Hormin valintaan vaikuttaa mm. valittu takkamalli. Hormi voidaan tehdä harkoista keraamisella sisuksella (alaliitosmallit), teräksestä (päältäliitosmallit) tai tiilistä (sopii alaliitosmalleille).

Harkko- ja tiilihormi voidaan pinnoittaa laatalla (vuolukivilaatta tai muut keraamiset sisustukseen sopivat laatat) tai antiikkilaastilla. Teräshormit ovat usein maalattuja tai teräksen värisiä pyöreitä hormeja, joita ei tarvitse pinnoittaa.

Mitä meidän takka maksoi?

Blanka Ceramic Negro maksaa asennettuna n. 7 500 €. Takan voi hankkia rahoitussopimuksella.

Mitä mittatilaustakka maksaa? Kuinka sen suunnitteluprosessi etenee?

Mittatilaustuotteiden hinta vaihtelee työmäärän mukaan. Suunnittelu etenee siten, että asiakas antaa taustatietoja kohteesta ja siellä kenties olevasta vanhasta tulisijasta. Tai mikäli takka on tulossa uudiskohteeseen, niin silloin suunnitteluprosessia helpottaa rakennepiirustukset. Toiveiden listauksen jälkeen NunnaUuni tekee ehdotuksen kohteeseen soveltuvasta tuotteesta.

Oma kommenttini: Design By Lauri -ohjelmassa nähtiin NunnaUunin upeita mittatilaustakkoja, sieltä voi ammentaa inspiraatiota!

Sopiiko takka pääsääntöiseksi lämmönlähteeksi vai kannattaako se yhdistää johonkin muuhun esim. ilmalämpöpumppuun?

Kohteeseen oikein mitoitettu varaava takka riittää pääasialliseksi lämmönlähteeksi. Ilmalämpöpumppu sopii hyvin NunnaUunin rinnalle.

Oma kommenttini: Meillä takka on mitoitettu juuri siten, että se pelkästään riittäisi meille, mutta käytämme takkaa yhdessä ilmalämpöpumpun kanssa. Sähköpattereita emme käytä olohuoneessa enää lainkaan.

Jos takassa on valkoinen laatta ja sauma, meneekö se käytössä heti mustaksi?

Kaikki vaaleat pinnat vaativat enemmän huoltoa ja puhdistusta kuin tummat.

Onko vuolukivi huokoinen materiaali?

Vuolukivi on erittäin tiivis materiaali. Mikäli vuolukivisen tulisijan pintaan on tullut tahroja, ne ovat pinnallisia ja lähtevät pois päivittäisen puhdistuksen yhteydessä joko laimennetulla astianpesuaineella tai yleispesuaineella. Mikäli tahrat ovat ennättäneet olla pinnalla jo kauemmin, voi pintaa hioa vesihiomapaperilla (karkeus 400–600).

Onko jotain muita syitä kuin ulkonäkö, miksi vanha takka kannattaisi uusia?

Mikäli vanha takka on valmistettu esim. tiilestä tai valumassasisuksilla, niin k.o. materiaalit alkavat ajan myötä rapautua, ja tulisijan lämmönvarauskyky heikkenee niin, että on taloudellisesti järkevämpää uusia tulisija kokonaan. Ekologisesta näkökulmasta katsottuna uusi takka Kultaisen tulen arinalla auttaa vähentämään palamisen päästöjä, ja vaikuttaa näin positiivisesti lähiympäristöön.

Mikäli näistä vastauksista herää vielä jatkokysymyksiä, niin mielelläni välitän ne eteenpäin NunnaUunille.

Tsemppiä vielä kaikille tuleviin päiviin. Muistakaa, että yhdessä tästä kyllä selvitään tavalla tai toisella. Pysytään siis positiivisina ja kotosalla!

15/03/2020

Vinkkejä hämärässä kuvaamiseen

Välillä minulta kysellään neuvoja valokuvaukseen liittyen, ja tässä postauksessa päätin käydä läpi muutamia vinkkejä sisustuskuvauksen ja erityisesti hämärässä kuvaamisen näkökulmasta.

Valokuvaajana olen täysin itseoppinut, mitä tulee tekniikkaan ja visuaaliseen puoleen. Olen opetellut kuvausta aina sitä mukaa kun eteeni ilmenee ongelma, ja siksi esimerkiksi studiovalojen ja erillisen salaman käyttö on minulle edelleen aika vierasta – niitä en sisustuskuvaukseen kotona vielä tarvitse.

Valokuvaus on tekniikkalaji, ja kuvauksessa kaikki lähteekin kalustosta ja sen hallinnasta. Kuvaan oikeastaan kaikki kuvani Canon 6D -täyskennokameralla ja EF 24–70mm f/4L IS USM -objektiivilla. Täyskennokamera eroaa tavallisesta eli croppikennosta siten, että kenno yksinkertaisesti fyysisesti suurempi. Suurempi kenno sisältää enemmän soluja, joista muodostuvat valokuvan pikselit. Suurempi kenno myös tallentaa kuvan laajemmalta alueelta kuin croppikennoinen kamera. Yksinkertaistettuna voidaan ajatella, että croppikennolla otettu kuva on ikään kuin valmiiksi rajattu. Sisustuskuvia ottaessa täyskennolla on helpompi saada laajoja kuvia ilman hirvittäviä vääristymiä.

Matkakameraksi olen hankkinut Olympus PEN-8 minijärkkärin. Siinä käytössäni on pannukakkulinssi, johon en ole ihan täysin tyytyväinen. Vielä en vain ole saanut aikaiseksi panostaa laadukkaampaan objektiiviin.

Jotta saan mahdollisimman laadukkaita kuvia läpi vuoden, on jalusta minulle ehdottoman tärkeä työväline. Käytössäni on SLIK-merkkinen kuulapääjalusta, jonka kuvaustangon saa vaakatasoon. Vaakatangolla esimerkiksi flatlay- ja ruokakuvien ottaminen suoraan ylhäältä alas käy näppärästi. Käyttämäni jalusta on jo poistunut myynnistä, mutta vastaavan löysin täältä.

Jalustalla kuvaan noin metrin korkeudelta, sillä se on sisustuskuvissa yleensä se toimivin kuvakulma. Poikkeuksia tietenkin on, ja esimerkiksi Instagramissa yläviistosta kuvatut kuvat toimivat hyvin useimmilla tileillä. Omalla kohdallani en ole huomannut merkittävää eroa.

En ajatellut tässä postauksessa syventyä kameratekniikkaan sen enempää, mutta lyhyesti voin kertoa, että yleensä kuvaan asetuksilla ISO 320 ja f10. Suljin- eli valotusaika kuvissani on mitä tahansa 1/80–4 sekunnin väliltä, ja juuri pitkissä valotusajoissa jalusta astuu kuvaan tärähtämisen estämiseksi.

Joskus pitkällä valotusajalla kuvatessa kuva tärähtää jalustasta huolimatta, ja silloin ongelma saattaa olla kameran pieni heilahtaminen kuvaa ottaessa. Käytän yleensä aina 2 sekunnin ajastusta, jolloin napin painamisesta tuleva pienen pieni liike ei heilauta kameraa. Ajastuksen ohella kuvaamiseen voi käyttää myös kaukolaukaisinta (minulla on käytössä tämä).

Canonilla on olemassa Canon Camera Connect -sovellus, jolla kameran saa liitettyä suoraan puhelimeen. Puhelimen sovelluksen kautta kameraa voi hallita mm. säätöjen osalta, jolloin kuvaaminen onnistuu täysin kameraan koskematta. Kameran ottamat kuvat saa myös siirrettyä suoraan puhelimeen, mutta itse tykkään käsitellä kuvani edelleen vanhanaikaisesti läppärin Lightroom-sovelluksella.

Kuvaan RAW-muotoisia kuvia, jotka vaativat aina pienen käsittelyn ennen julkaisua. RAW-kuvat sisältävät enemmän tietoa kuin kameran valmiiksi pakkaamat JPEG-kuvat, joten pimeistä kuvista saa kaivettua esille enemmän yksityiskohtia. Enemmän RAW- ja JPEG-kuvien eroista voi lukea vaikkapa täältä.

Kuten yllä jo mainitsin, käytän kuvakäsittelyyn Lightroomia, jossa minulla on tallennettuna valmiin VSCO-presetin pohjalta tehty filtteri, jota käytän kaikissa kuvissani.

Jalustan ohella ehkäpä se tärkein vinkki on kuvata aina luonnonvalossa. Meillä valo tulee kaikkiin huoneisiin vain yhdestä suunnasta, ja kotimme on muutenkin hämärä. Makuuhuoneessamme ja työhuoneessa meillä on peiliovet ikkunaa vastapäätä, joten luonnonvalo heijastuu yleensä aika hyvin takaisin valaisten huoneen myös kauempana ikkunasta.

J:n huoneessa ja olohuoneessa näin ei ole, ja varsinkin vähäisessä luonnonvalossa toinen puoli huoneesta jää todella pimeäksi. Silloin otan käyttöön heijastimen, jolla saan maksimoitua valon määrän. Ihmeitä heijastimella ei saa aikaiseksi, mutta sillä voi vähän parantaa ennestään huonoa tilannetta.

Valon suuntaa ohjaan sälekaihtimilla niissä huoneissa, joissa meillä on ne ikkunoissa. Esimerkiksi olohuoneen valo muuttuu todella paljon vain kääntelemällä sälekaihtimia, joten ei ole ihan yhdentekevää missä asennossa ne sattuvat kuvaushetkellä olemaan. Ohjatessani valoa pyrin välttämään suuria kontrasteja valoisten ja varjoisten alueiden välillä, jotta saan kuvaan mahdollisimman tasaisen ja luonnollisen valon. Aina se ei tietenkään ole mahdollista, esimerkiksi tässä kuvassa näkee hyvin sen, mihin kohtaa ikkunoista tuleva valo loppuu (kontrastia olen vähentänyt kuvankäsittelyllä valottamalla kuvan oikeaa reunaa enemmän). Joskus liian suuren kontrastin välttämiseksi joudun jopa vähentämään valoa sulkemalla osan kaihtimista.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli hyötyä! Jos jokin jäi epäselväksi, niin vastaan mielelläni tarkentaviin kysymyksiin. 🙂

12/03/2020

Superhelpot porkkanakakkumuffinit

Leivoin näitä porkkanakakkumuffineja pojan syntymäpäiville tammikuussa, ja siitä asti niiden resepti on ollut tulevien postauksien listallani. Vaikka näiden muffinien haastavin osuus on porkkanoiden raastaminen, ei sopivaa väliä näiden uudelleen leipomiselle ja kuvaamiselle löytynyt. Nyt kun tässä on tullut saikutettua itseni ja lapsen toimesta, päätin viimein repäistä ja tehdä tämän postauksen.

Leivoin nämä muffinit viime perjantaina paria tuntia ennen kuin sairastuin vatsatautiin. Reseptiin käytettävä rypsiöljy oli päässyt loppumaan, joten korvasin sen oliiviöljyllä ja ihmettelin, miksi muffinien maku muuttui sen seurauksena niin oudoksi. Tietenkään öljyllä ei ollut asian kanssa mitään tekemistä, kuten parin tunnin päästä sain huomata…

Kun muuten sanon, että tämä resepti on superhelppo ja hyvä, todellakin tarkoitan sitä. Nämä saivat synttärivierailta hurjan määrän kehuja – syystäkin! Alkuperäisen reseptin bongasin LEIVO MUN KAA -blogista.

Helpot ja superhyvät Porkkanakakkumuffinit

noin 15 suurta ja noin 40 minimuffinia

2 munaa
1,5 dl sokeria
0,5 dl fariinisokeria
1 rkl tummaa siirappia
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl vaniljapulveria tai 2 tl vaniljasokeria
1,5 tl kanelia
0,5 tl suolaa
1 tl tuoretta raastettua inkivääriä
1,5 dl rypsiöljyä
4–5 dl porkkanaraastetta

Kuorrute

400 g maustamatonta tuorejuustoa
1–2 dl tomusokeria
halutessasi vaniljapulveria, -aromia tai sitruunankuoriraastetta

Kuori ja raasta porkkanat ja inkivääri hienoksi raasteeksi.

Riko munat kulhoon ja lisää joukkoon sokeri ja fariinisokeri. Vatkaa haarukalla hyvin sekaisin. Lisää joukkoon siirappi ja sekoita hyvin. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää ne muna-sokeriseokseen vuorotellen öljyn kanssa. Taikina muuttuu paksuksi, mutta ei hätää. Lisää joukkoon porkkana- ja inkivääriraaste ja sekoita huolellisesti (edelleen sillä yhdellä ja samalla haarukalla). Raasteesta irtoaa nestettä, joka muuttaa taikinan juoksevaksi.

Annostele taikina muffinivuokiin. Taikina ei kohoa paljoa, joten suosittelen täyttämään vuoat yli puolenvälin. Paista 175-asteessa n. 20 minuuttia (minimuffinit 15–20 min, suuret 20–30 min). Tarkista kypsyys hammastikulla. Paiston jälkeen anna muffinien jäähtyä.

Kuorrutetta varten vatkaa kulhossa tuorejuusto notkeaksi käsivatkaimella. Lisää tomusokeria ja makuaromeja maun mukaan ja vatkaa hyvin. Itse tykkään hieman suolaisesta kuorrutteesta, joten varon lisäämästä liikaa tomusokeria. Leivitä tai pursota kuorrute muffinien päälle.

Koristelussa käytin Wiltonin 2D-kukkatyllaa, sillä kuorrute todella helppo pursottaa kauniiksi ruusuksi (kurkkaa tästä tutoriaali!).

PS. Muffinit säilyvät jääkaapissa suljetussa rasiassa mehukkaina parikin päivää.