sisustus Archives | Sivu 44 96:stä

Matto- ja unipäivityksiä

14/03/2019

Tarkoituksenani oli kertoa teille olohuoneen mattojumpasta ja sen myötä tästä kevyemmästä (jo hävinneestä ilmeestä), mutta olen liian fiiliksissäni parista viime yöstä pysyäkseni sisustusaiheessa. Meillä ollaan nimittäin nukuttu!

Sunnuntaina jouduin haikeana toteamaan, ettei Mini J mahdu enää nukkumaan äitiyspakkauksen laatikossa sänkymme vieressä. Poika kasvaa pituutta hurjaa vauhtia, ja öisin levottomat nyrkit kopsuivat vasten laatikon seiniä herättäen hänet. Pääkin ehti jättää jo pienet rasvajäljet laatikon päätyyn. Pinnasänky ei meidän makkariimme mahdu, joten itku kurkussa ja järkyttävää huono äiti -fiilistä kokien peittelin pojan sunnuntai-iltana omaan sänkyyn omaan huoneeseensa (jonka ovi on metrin päässä omastamme).

Ensimmäinen yö omassa huoneessa meni täysin reisille. J ei rauhoittunut nukkumaan kunnolla, ja lopulta aamuyöstä luovutin, ja siirsin kitisevän pikkutyypin takaisin huoneeseemme. Maanantai-iltana käynnistettiin uusi yritys, ja herätessäni pojan nälkäiseen ääntelyyn ensimmäisen kerran vasta kolmelta, piti minun oikeasti hieraista silmiäni – kahden tai kolmen tunnin välein syövä poika oli nukkunut kuusi tuntia putkeen omassa huoneessaan!

Oli kerrassaan hämmentävä tunne herätä aurinkoiseen tiistaiaamuun lähes virkeänä. Siitä huolimatta aikainen neuvola-aika piti huolen siitä, etten ehtinyt kotona hörpätä kupillista kahvia. Neuvolan jälkeen suuntasin Jumboon, jossa päätinkin juhlistaa hyvin nukuttua yötä yli kuuden euron hintaisella aamukahvilla. Ajaessani kotiin tuplaespresson virittämillä aivoillani, pilviseksi muuttunut taivas näytti edelleen yhtä aurinkoiselta kuin herätessänikin.

Ja niin saapui seuraava yö. Itsevarmana uudesta onnistumisesta peittelin pojan jälleen nukkumaan, mutta edellisen yön tapahtumat, tai oikeastaan niiden puute, oli muisto vain. Yö heräiltiin ihan normaalin rytmin mukaisesti. Ajattelin megaunien jääneen yksittäiseksi vahingoksi, mutta mitä vielä, tähän aamuun herättiin jälleen yhden syötön taktiikalla! Tähän oikeasti voisi tottua.

Jottei nämä kuvat jäisi ihan kuvituksen tasolle, niin mainittakoon niistä sen verran, että kotikriisin seurauksena testasin olohuoneeseen uutta ilmettä pienemmillä matoilla. Oma silmäni ei tottunut pieniin mattoihin, joten parin päivän päästä levitin punaisen maton takaisin paikoilleen.

Neutraalin sävyinen leikkimatto

06/03/2019

Leikkimatto ja mobile saatu Lastentarvikkeelta

Meidän kotia katsomalla ei ehkä uskoisi, mutta olen oikeastaan aika värirajoitteinen persoona. Värit sinänsä eivät nostata kylmää hikeä otsalleni, mutta perusvärien riemunkirjava sekamelska ei minun väripalettiini sovi. Onneksi kuitenkaan nykyisin edes lapsen saaminen ei tarkoita sitä, että koti pitäisi täyttää kaikilla sateenkaaren väreillä, vaan tarjolla on sävyiltään sisutukseen sopivia vaihtoehtoja.

Poika on päivisin aika aktiivinen vauva, kuten myös äitinsä oli, ja hän saattaa nukkua päivässä vain parit 40 minuutin päiväunet – jos edes sitäkään. Jotta saisin edes jotain tehtyä päivisin, olen tähän asti hämännyt poikaa Huvila ja Huussi -sarjan uusinnoilla. Enää en kuitenkaan uskalla näyttää pojalle jakson jaksoa, sillä pian hän alkaa varmasti luulla remonttitiimin oikeasti asuvan meillä. Muuta ajanvietettä ja viihdykettä tarjoamaan sain yhteistyössä Lastentarvikkeelta Tiny Love Gymini Magical Tales black & white -leikkimaton* ja samaan sarjaan kuuluvan matkamobilen*.

Lelujen värimaailma on kuin tehty pojan huoneeseen. Mustan ja harmaan sävyjä piristää vaalea turkoosi ja kirkas keltainen. Leikkimaton ja mobilen graafiset kuviot on suunniteltu niin, että ne ovat vauvalle suuren kontrastinsa vuoksi helppo hahmottaa. Hahmojen suuret silmät kiinnostavatkin poikaa kovasti, samoin erilaiset rapisevat ja helisevät osat, joihin on helppo tarttua.

Leikkimaton kaikki osat ovat irrotettavia, joten niitä voi käyttää erikseen helistiminä tai esimerkiksi vaunuihin kiinnitettyinä. Myös kaarien asentoa pystyy helposti muuttamaan tarpeen mukaan. Viimeksi käytin yhtä kaarista sitterin päällä ikään kuin ongenvapana, jonka päässä tämän hetken lempparilelu rapisevine häntineen roikkui.

Myös karvalapsia matto kiehtoo kovasti, mutta olen aika hämmästynyt siitä, kuinka helposti roikkuvat helistimet jäivätkään rauhaan. Tilaisuuden tullen Pöly kyllä asettuu päiväunille eläinhahmojen alle.

Matkamobile toimi erinomaisena viihdykkeenä ja hämäyksenä sunnuntaisaunan ajan. Pyörivä ja soiva mobile riitti pitämään pojan kiireisenä juuri sen verran, ettei jokaisen kauhallisen välissä pitänyt nousta asentamaan äänenvaimenninta uudelleen. Mobilen viisi eri melodiaa ehdittiinkin kuunnella moooneen kertaan löylyjen lomassa.

Mobilen säädettävä ja kääntyvä kiinnityspää mahdollistaa sen kiinnittämisen erilaisiin asentoihin mm. pinnasänkyyn ja pöydän reunaan. BabyBjörnin sitteriin en saanut sitä tukevasti kiinni, mutta ongelma ratkesi siirtämällä sitteri pöydän viereen.

Ensimmäisellä kerralla kun kokeilimme leikkimattoa, poika ei siitä juurikaan perustanut. Nyt vajaan parin viikon käytön jälkeen on kuitenkin ihana huomata, että poitsu alkaa hiljalleen tajuamaan jutun juonen, ja näin ollen oikeasti viihtyykin matolla. Lelujen huitominen ja niihin tarttuminen ovat tietenkin vielä vahinkoja ja refleksejä, mutta eipä sillä ole merkitystä. Pääasia, että äiti saa edes kerran viikossa juoda päiväkahvit rauhassa.

*tuote saatu

Kevät toi sisustuskärpäset ja kotikriisin

27/02/2019

Teknisesti ei ehkä vielä voida puhua keväästä, mutta koska sain taas somistaa eteisen koirien tassupyhkeellä, teen niin. Kevään alkamisen määrittely ei nyt kuitenkaan ole tämän postauksen aiheena, vaan orastavan kevään mukanaan tuoma pesänrakennusvietti, uudistamisen tarve ja kotikriisi.

Olen kateellinen niille, joilla on vuodenajaton koti. En tarkoita nyt mitään tiettyä tyylisuuntaa tai väriä, mutta tiedätte varmaan niitä koteja ja sisustuksia, jotka näyttävät hyvältä sesongista riippumatta? Koteja, joissa valkoiset tulppaanit sulahtavat yhtä vaivattomasti osaksi sisustusta kuin kimaltavat paperitähdetkin. Koteja, joiden sohvalle mikä tahansa tyynynpäällinen sopii saumattomasti. Sellainen koti, joillainen meidän ei ole.

Meidän koti on syksykoti. Kuten jo aikaisemmin olen moneen otteeseen kertonut, syksyn hämyinen valo saa kotimme parhaat puolet esiin. Kirkkaassa kevätauringossa kotimme tunnelma tuntuu välillä hieman ristiriitaiselta – kuin hämärä tippukiviluola valaistaisiin loisteputkilla. Puun ja karamellin sävyt eivät yhtäkkiä enää näytäkään niin kivoilta.

Kun illalla yhden viinilasillisen jälkeen pienessä sievässä (väsymys + 9 kk:n tipaton = halpa känni) selailee Instagramin kuvavirtaa, muiden raikkaat päivitykset sisustuksissa alkavat vain masentaa. Kaikkien muiden koti uudistuu niin kivasti, ja meillä näyttää aina vain tältä. Ja tietenkin sitä tätä joutuu katselemaan nyt oikein urakalla, kun ensimmäistä kertaa olen lähestulkoon aina vain kotona.

Mitä minä valitan, sisustusta kun on niin helppo raikastaa uusilla tekstiileillä ja asetelmilla. Mutta. Ostaminen vähän ahdistaa. Ilmastokriisiä ei selätetä vaihtamalla jatkuvasti koristetyynyjä ja torkkupeittoja – kaiken lisäksi tein hentoisen lupauksen itselleni olla ostamatta turhaa. Taistelu keväisen pesänrakentajan pään sisällä on kova, kun vastakkain ovat sydämen halu saada uutta ja järjen ääni, joka käskee pitää kukkaron nyörit visusti suljettuina.

Kun kerran itsensä on kategorioinut sisustukseen, ei koti voi pysyä muuttumattomana. Jotta lukijat pysyisivät matkassa ja kuvat kerryttäisivät tykkäyksiä, pitää kotiin ajoittain saada vähän uusia visuaalisia ärsykkeitä. Eihän kukaan jaksa tätä samaa sohvaa määräänsä enempää, eihän? Toisaalta vastuulliset sisustusbloggaajat siirtyvät koko ajan pois enemmän siitä periaatteesta, että kotiin pitäisi ostaa uutta, jotta blogiin saisi sisältöä. Kultaisen keskitien löytäminen tuntuu haastavalta. Näin väsyneenä pienen vauvan äitinä itse asiassa kaikki tuntuu vähän haastavalta.

Kriiseily johti siihen, että tällä hetkellä meillä on sohvalla uudet korallinsävyiset tyynynpäälliset ja postissa matkalla pari niihin sopivaa julistetta. Samaan aikaan kuitenkin mietin, että onko tässä nyt mitään järkeä. Eihän nuo uudet tyynyt edes näy tuolta puklurättien alta, enkä niitä julisteita jaksa kuitenkaan vaihtaa ennen huhtikuuta.