Taas on tovi vierähtänyt siitä, kun pojan huone viimeksi näkyi täällä. Syykin on aika selvä, sillä vaikka huoneessa onkin jo nukuttu pari kuukautta, ei siellä sisustuspuolella ole tapahtunut muutoksia. Tai no, peitinhän minä pinnasängyn reunat kahdella Marimekon Unikko-pyyhkeellä reunapehmusteiden puutteessa, mutta päätin nyt luopua niistä pojan alettua nukkua hieman rauhallisemmin.
Laittaessamme huonetta viime syksynä, olin ajatellut tehdä vanhoista koiratauluistani kollaasin pinnasängyn yläpuolelle. Mobilen ja julisteen kanssa taulut olisivat olleet liikaa, joten harmikseni en saanut uudelleen kehystettyjä koirakuvia silloin seinälle. Nyt keksin tehdä pienen tauluseinän huoneen nurkkaan keinutuolin päälle. Koirien lisäksi seinälle pääsi Papurinon pupu, joka oli meillä pitkään makuuhuoneessa.
Muutama päivä sitten löysin kirpputorilta kauniin rottinkikorin seitsemällä eurolla. Lastenkirjojen säilytys oli pojan huoneessa vielä ratkaisematta, ja kori sopi erinomaisesti siihen tehtävään. Rottinki tuo huoneeseen myös lisää lämpöä, jota sinne olenkin kaivannut. Huone kaipaisi mielestäni vielä vähän lisää keltaisen tai okran sävyjä, sillä erityisesti talvisin huoneessa on aika kylmä valo, joka syntyy valon heijastuessa seinistä. Harkitsinpa tuossa jo lipaston maalaamista jollakin aurinkoisella sävyllä.
Pääsiäisenä ostin Plantagenista ihmepensaan lastenhuoneeseen. Ennen sitä huoneessa oli hetken aikaa varjoviikuna, mutta onnistuin tappamaan sen muutamassa viikossa. Vasta tämän jälkeen minulle selvisi, ettei vetoinen ikkunanedusta ollut sille paras mahdollinen paikka.
Vihreistä puheen ollen, tänään ruokakaupassa poika meinasi aloittaa omatoimisesti kiinteiden maistelun. Kärrytilan (taas) jäädessä liian pieneksi, hankin lisätilaa ostoksille laittamalla kevyet yrtit pojan kantokopan jalkopäähän. Hammastahnojen kohdalla pojan käsi olikin jo löytänyt tiensä korianterin suojamuovin sisäpuolelle, ja nyrkkiin rutistetut lehdet olivat kovaa vauhtia matkalla kohti suuta.
Seuraathan blogiani nyt myös Facebookissa?
