Olen hyvä aloittamaan projekteja, mutta jos ne kestävät pidempään kun mihin alkuinnostukseni riittää, olen todella huono jatkamaan niitä. Meillä onkin meneillään monta pientä projektia, joista osa ei varmaan koskaan valmistu.
Yksi ikuisuusprojekteistani oli ruokapöydän tuolien tuunaus, joka vastoin kaikkia todennäköisyyksiä saatiinkin valmiiksi pari viikkoa sitten. Jouduin tarkistamaan omasta blogiarkistostani, että tuolit ostin kesällä 2017. Syksyllä tuunasin tuolit ensimmäisen kerran päällystämällä istuinosat sametilla. Istuimen muovirengas ei kuitenkaan kestänyt sametin paksuutta, vaan yksi toisensa jälkeen ne napsahtelivat poikki.
Kaksi vuotta sitten tuunasin kaksi tuolia korvaamalla niiden istuinosat maalatulla puulevyllä, ja siihen tuolien muokkaaminen sitten jäikin. Kaksi vuotta ruokapöytämme ympärillä oli kolmella erilaisella istuimella varustettuja tuoleja (kuva täällä). Ikean jakkarasta napattu levy oli pari senttiä liian pieni, joten sekään tuunaus ei jäänyt lopulliseksi.
Koronan pakottaman kotoilun voi nähdä myös mahdollisuutena, ja sitä se olikin näiden tuolien kohdalla. Parin viikon ”lomailun” jälkeen avomies leikkasi minulle vanerista neljä sopivan kokoista ympyrää, jotka päällystin netistä tilaamallani mustalla keinonahalla. Keinonahan alle pingotin vanulevyä, jotta istuimen reunat pyöristyisivät kauniimmin ja se olisi hieman pehmeämpi. Istuimen viimeistelin keinonahkaremmillä, jonka kiinnitin liiman, nitojan ja naulojen avulla.
Vanerin alapuolen maalasin mustaksi huonekalumaalilla, jotta lopputulos olisi siistimpi. Onneksi maalasin, sillä nykyisin tuolit oleskelevat meillä suurimman osan ajasta selällään.
Seuraavaksi korjauskierrokselle pitäisi lähteä ruokapöydän kanssa, sillä lapsiperheen ruokailut alkavat jo näkyä sen pinnassa. Pöytälevyhän on valmistettu männystä, joka on varsinkin lakkaamattomana herkkä kolhuille.
