puheenaihe Archives | Sivu 3 30:stä

Asuntomessut 2022 1/2

15/07/2022

Naantalin asuntomessut käynnistyvät tänään perjantaina 15.7. ja jatkuvat 14.8. asti. Lounatuuleksi nimetty vaikuttava messualue sijaitsee Luonnonmaan saarella. Kohteita messuilla on 36, joista nostan esille kahdessa postauksessa 19. Tässä ensimmäisessä osassa esittelen 10 kohdetta numerojärjestyksessä (nämä kohteet 3–15 sijaitsevat kaikki saman tien varrella messualueen etureunassa). Seuraavat 9 kohdetta, kohteet numeroista 17–35, esittelen huomenna – vaikka tässä ensimmäisessä osassa on jo upeita kohteita, kokonaisuutena suosikkini jää toiseen postaukseen.

Tänä vuonna messualue on vaikuttavin tähän mennessä näkemäni. Asuinalue on rakennettu luonnon ehdoilla, ja luonto tulviikin sisälle koteihin suurien ikkunoiden kautta. Sisustukset eivät kilpaile maiseman kanssa, vaan ympäröivästä meri-, mänty- ja kalliomaisemasta on otettu kaikki irti. Talojen pihoja ei ole saanut aidata ja vain yhdessä kohteessa takapihalla nähdään kaistale nurmikkoa.

Messuilla on erityisen paljon annettavaa arkkitehtuurin saralla, joten lämpimästi suosittelen Naantalissa vierailua. Sisustukset olivat myös poikkeuksellisen onnistuneita, vaikka (kuten aina) trendit ovat hyvin edustettuna. Tänä vuonna kohteissa nähdään mm. tummia keittiöitä, runsasta laatan/kivipinnan sekä puun käyttöä mm. rimotuksissa ja paneloinneissa. Lisäksi terasseihin ja ulkotiloissa viihtymiseen on panostettu maisemoinnin ja pihasuunnittelun ohella.

Kotona viihtyminen, etätyösketely ja arjen luksus ovat olleet tärkeitä teemoja kohteissa. Tästä kielii työskentelytiloihin, kodinhoito-, vaate- ja kylpyhuoneisiin panostaminen. Edellisvuosien tapaan asuntojen koot olivat myös mukavan maltillisia: Suurin koti on pinta-alaltaan 189 m², mutta keskiarvon arvelen sijoittuvan 130 m²:n tuntumaan.

Kohde 3 Honka Haiku

Maru Hautalan Japani-henkinen sisustus on minimalistisen luonteikas kokonaisuus ja malliesimerkki siitä, kuinka puulajeja voi onnistuneesti yhdistellä keskenään. Kohteesta löytyy atrium-piha ja mitä upein spa-osasto Woodion kylpyammeella. Keittiön Tulikiven taso oli myös hieno.

Kohde 4 Kannustalon Auma

Helena Karihtalan messukohteet eivät koskaan jätä kylmäksi. Tyylikkään elegantti sisustus on kaunis ja harmoninen kokonaisuus, erityisesti ihastuin Carl Hansenin ruokailuryhmään ja sen takana olevaan suureen Jordi Alcarazin teokseen.

Kohde 7 Hirsi-Kastelli Aisti

Tässä hirsitalossa tykästyin keittiöön, erityisesti mustaan hyllykköön. Musta tuo hyvää kontrastia muuten vaaleaan tilaan. Sitä vasten vaalea keramiikka nousee myös paremmin esille. Puiset yksityiskohdat tuovat lämpöä.

Kohde 8 Betoniviidakko

Tämä kohde oli omalla kohdallani yksi yllättäjistä, sillä usein minimalistinen sisustus ei kuulu suosikkeihini. Tässä kodissa oli kuitenkin lämpöä. Sohva tuo upeasti pehmeyttä loft-henkiseen tilaan, mutta näyttävin yksityiskohta oli itse asiassa sen puute: keittiön tyhjä seinä. Vaatii rohkeutta jättää tyhjää tilaa, mutta tässä kohteessa sen onnistui täydellisesti. Kuvat eivät tee oikeutta tämän keittiön fiilikselle tai hulppealle huonekorkeudelle.

Kohde 10 K-Rauta Villa Aalto

Tässä kohteessa oli kotoisuutta ja lämpöä. Keittiö sai minut hymyilemään, kun näin sen ensimmäisen kerran. Se tuntui aidolta. Lisäksi lastenhuone oli suloinen ja makuuhuoneen sininen paneeliseinä inspiraatiota parhaimmillaan. Osa kalusteista (mm. parisänky, lastenhuoneen hyllyt ja sohvapöytä) kuuluu Tapio Anttilan K-Raudalle suunnittelemaan DIY-sarjaan.

Kohde 11 Kastelli Kultaranta

Ihastun aina Sanna Siik-Keskisarjan lastenhuoneisiin. Niin supersöpö huone! Vanhempien makuuhuoneen välittömässä läheisyydessä on kätevä walk-in closet, josta on käynti pesutiloihin. Vieras/työhuoneessa oli kaunis sävymaailma ja rauhallinen scanditunnelma. Ruskea keittiö oli myös kiinnostava, harmi, kun en napannut siitä kuvaa.

Kohde 12 Talo Pukkila

Tässä kohteessa oli upea sisäänkäynti. Erilaiset rimotukset olivatkin messujen näkyvämpiä elementtejä. Laattaa on kohteessa käytetty mielenkiintoisesti, mm. olohuoneen seinässä. Pesutila oli myös tyylikäs kokonaisuus.

Kohde 13 Villa Pinta

Tämä kohde oli messujen suurin yllättäjä. Modernin omakotitalon pinnat on käsitelty kauttaaltaan käsikipsilaastilla. Rouhea pinta on kaunis tausta kodikkaalle sisustukselle, eikä kylmästä vaikutelmasta ole tietoakaan. Tässä kodissa oli myös (ilmeisesti kipsipinnan ansiosta) hieno äänimaailma ilman kaikua. Upea portaikko. Arkkitehtuurin puolesta tämä oli yksi suosikeistani. Ja ah, mikä terassi! Valaistus on upea alakerrassa.

Kohde 14 Villa Myötätuuli

Piia Kalliomäen suunnittelemassa kohteessa oli messujen ihanin sohva mahtavien ikkunoiden edessä. Adean Origami-kulmasohvan kangas (Makalu 021) muistutti nallekarhua ja oikein huusi minua pötköttelemään. Myös tässä kohteessa oli ulkoa järjestetty tila ruokailua varten – näillä maisemilla se onkin must have.

Kohde 15 Wing

Tässä kohteessa oli upeaa arkkitehtuuria, aikamoinen terassi! Myös kylpyhuone oli upea, huomatkaa persoonallinen suihkuseinä. Kylpyhuone oli haastava kuvattava, joten kannattaa kurkata sinne livenä.

Aika herkkuja, eikös? 🤩 Lopuista kohteista suosikkini esittelen toisessa postauksessa, jonka julkaisen lauantaina.

Lempeä, kiireiseen arkeen sopiva juoksukurssi

02/06/2022

Kaupallinen yhteistyö VAHVA ELÄMÄ Rebekka Jaakkola, sis. 20 % alennuksen juoksuvalmennuksista

Ajattelin ennen, etten koskaan tule pitämään juoksemisesta, mutta ironisesti kyllä valitsin koirien kanssa harrastettavaksi juuri sen juoksukuntoa vaativan lajin. Langasta on kehittynyt sangen mallikas ja vauhdikas agilitykoira, ja sen seurauksena löysin itseni juoksupolulta viime syksynä.

Sen lisäksi, että luulin inhoavani juoksua, luulin, että juoksukunto paranee vain juoksemalla. En olisi voinut olla enempää väärässä, ja hyvin aikein alkanut juoksuharrastukseni tyssäsikin heti ensimmäisiin pakkasiin, koska ”koirille liukas alusta on vaarallinen”. Jep, jep. Juoksu vain oli tahmeaa, enkä nauttinut siitä yhtään, koska tein liikaa ja väärällä tavalla.

Alkukeväästä aloin pohtia koirajuoksun uudelleen elvyttämistä, ja kuin tilauksesta juoksuvalmentaja Rebekka Jaakkola laittoi minulle viestiä yhteistyöehdotuksen merkeissä. Tutustuttuani Rebekan valmennuksiin ja filosofiaan olin varma, että tässä olisi kiireiseen arkeeni sopiva juoksuvalmennus: lempeä, joustava ja omaa fiilistä kuunteleva.

Aloitin kahdeksan viikon Juoksukunnon parantaminen -kurssin, ja nyt kirjoitushetkellä olen treenien 5. viikon puolivälissä. Kurssin tavoite on kevyet 5–8 km, ja oma tavoitematkani on juurikin tuo 5 km, koska meillä menee juuri sen mittainen hyvä reitti. En malta olla paljastamatta, mutta minulla oli juoksuharrastukseni alussa tavoite juosta tuo matka 35 minuuttiin, ja 5. viikon ensimmäisessä treenissä juoksin matkan 34 minuuttiin (aika kurssin alussa oli 43 min)!! Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, mutta juoksu ei ole enää tahmeaa pakkopullaa, vaan Langan kanssa juostessa koen riemastuttavaa, voimaannuttavaa vapauden tunnetta.

Juoksukunnon parantaminen -kurssi alkaa yhteislähdöllä 5.6. alehintaan 39 € (norm. 49 €, tarjous voimassa 2.–5.6.) Lue lisää täältä.

Rebekan juoksuvalmennuksesta olen pitänyt erityisesti siksi, että se on helposti sovellettavissa kiireiseen arkeen ja koirien kanssa touhuilun lomaan. Ja joka välissä Rebekka muistuttaa lempeydestä itseään kohtaan: 8 viikon kurssin voi venyttää vaikka 10 viikkoon (itse teen juuri näin, koska muuten arkilenkkien ja agilityn kanssa tulisi liikaa). Ja jos tuntuu, että nyt on liikaa, niin valmennuksesta voi ja saa pitää tauon.

Suorittajana haluan erikseen mainita sen, että näissä valmennuksissa ei välttämättä tarvitse sykemittaria. Yritän välttää itseni mittaamista, sillä äkkiä suoritusvaihde iskee päälle, ja alan kilpailla itseäni vastaan. Pelkkä treenin kellottaminen sovelluksella (käytössäni on iPhonella Interval Timer) on siis juuri sopiva, mahdollisimman kevyt tapa minulle. Koen myös, että vaikka olen sitoutunut valmennukseen, en ole sitoutunut-sitoutunut mihinkään niin, että joutuisin treenaamaan väkisin tai veren maku suussa – tämä johtuu juuri siitä lempeydestä.

Juoksuvalmennus sisältää juoksulenkkien lisäksi kävelyä, lihaskuntotreeniä ja lyhyitä palauttavia liikkuvuusharjoituksia, joista olen tykännyt tosi, tosi paljon. Niiden ansiosta löysin tuulimylly-liikkeen, joka on aivan mahtava tällaiselle istumatyöläiselle. Jokaiseen harjoitukseen löytyy video-ohjeet, joten harjoitusten toteuttaminen on helppoa.

Juoksuharrastuksen aloitin tukemaan agilitya, ja senkin puolesta olen nähnyt jo tuloksia. Seurakaveri kehui liikkeeni parantuneen ja spurttieni nopeutuneen (vaikka spurtteja valmennuksessa ei treenatakaan). Myös kouluttajani on huomannut eron liikkeessäni ja sitä kautta koiran tekemisessä ja vauhdissa. Eli jos joku kysyy kannattiko valmennus, niin kyllä. Ja kun valmennus loppuu, säilyvät ohjeet sähköpostissa niin pitkään, kuin haluan. Mikään ei siis estä palaamasta harjoituksien pariin kurssin loputtua.

Vahva elämä tarjoaa valmennuksia kaikentasoisille liikkujille, jo juokseville ja niille, joilla kevyt hölkkä on vasta ajatustasolla. Linkkaan tähän alle esimerkkejä kursseista, joista saan tarjota teille 20 % alennuksen 5.6.22 asti:

KÄVELYSTÄ HÖLKKÄÄN (8 vk, 39 € ~~49 €~~), aloitus yhteislähdöllä 5.6.22. Lempeä valmennus heille, joille reippaat pidemmät kävelylenkit voivat vielä olla haastavia, mutta joiden tavoitteena on jaksaa hölkätä kevyesti lyhyitä matkoja. Jos aloitus 5.6. ei sovi, valitse aloita heti -valmennus, niin voit aloittaa kurssin juuri haluamasi päivänä.
KÄVELYSTÄ JUOKSUUN (8 vk, 39 € ~~49 €~~), aloitus yhteislähdöllä 5.6.22. Lempeä valmennus heille, jotka eivät vielä nauti juoksusta, mutta jotka haluavat pystyä juoksemaan nauttien jonkin matkaa. Jos aloitus 5.6. ei sovi, valitse aloita heti -valmennus, niin voit aloittaa kurssin juuri haluamasi päivänä.
JUOKSUKUNNON PARANTAMINEN (8 vk, 39 € ~~49 €~~) yhteislähtö 5.6.22. Tätä valmennusta itse käyn, ja se sopii sellaisille, jotka pystyvät juoksemaan jo jonkin matkaa ja haluavat oppia nauttimaan juoksusta oikeasti. Jos 5 km juoksua sujuu jo helposti, sopiva kurssi jatkoksi on JUOKSUKUNNON YLLÄPITO (6 kk, 79 €, ~~99 €)~~.

Pihahommia ja arkirealismia

20/05/2022

Väitän, että jokaisella on kotonaan yksi huone, komero tai tila, jota ei suostuisi esittelemään Suomen kauneimmassa kodissa. Meillä se on piha. Kuuden täällä vietetyn kesän aikana pihamme on ollut jollakin mittapuulla edes siisti ehkä parina vuonna.

Nyt pihalla on jatkuvasti leväällään riemunkirjavia, auringossa osittain haalistuneita muovileluja. Lanka on kaivanut valtavia monttuja, ja niiden paikalla on multaisia länttejä, joihin odotellaan uutta nurmikkoa. Salava vie kulmastaan kaiken elinvoiman, eikä siihen kasva nurmikko lainkaan – eikä kyllä piha muutenkaan vielä viherrä. Etupihalle menevä polku on muuttunut tiiviiksi saveksi, kun koirien tassut ovat kuluttaneet jopa sinnikkäimmät voikukat pois. Puukatoksen alla ei ole sisustushalkoja vaan ylijäämälaudasta sahattuja pätkiä. Lauta-aita kaipaisi kipeästi uutta maalia tai ainakin pesua, mutta pelkään painepesurin katkovan mädät tolpat. Kokonaisuuden kruunaa aidan verkoilla, laudoilla ja nippusiteillä tilkitty alareuna, jonka tarkoitus on estää Langan omatoimilenkit (ei näy enää kuvissa). Ja ainiin, etu- ja takapihan välinen matala aita on myös korotettu epäkäytännöllisesti verkolla – koska Lanka.

Haaveilen kauniista, siististä ja helppohoitoisesta pihasta. Joka kevät päätän, että nyt tänä kesänä pääsen askeleen lähemmäs sitä (viimeisimmät pihapinnaukset täällä). Mutta sitten aika kuluukin kaikkeen muuhun, ja pihalla ehdin korkeitaan paikkailemaan niitä ainaisia samoja koiran tekemiä tuhoja. Ja jos aikaa sattuisi olemaan, budjetti pistää kapuloita rattaisiin. Miksi pihan laittaminen maksaa niin paljon? Samaan hengenvetoon voin vielä kertoa, että haaveilen pihallemme myös itseäni vanhempaa omenapuuta. Mistäköhän sellaisen saisi näppärästi…

Tällä viikolla häärin pihalla monta tuntia: Verkotin koko lauta-aidan alaosan uudelleen niin, että kaivoin verkon osittain maahan. Heti tuli siistimpi piha, kun sai kamalat väliaikaiset verkkoviritelmät pois! Sen jälkeen siistin viime kesänä istutetun raparperin ja mustaviinimarjan reunalistalla ja kuorikatteella. Lisäksi kaivoin ylös huonoon kuntoon menneen punaviinimarjan ja istutin sen uudelleen toisen herukan viereen (sen juuret olivat kuitenkin niin huonossa kunnossa, että epäilen siirron olleen kohtalokas). Vanhat istutusaltaat aidan vierestä purin, ja niistä tulleen mullan sain upotettua lähes kokonaan pihaan. Vielä pari kasaa odottelee hävitystä. Seuraavaksi pitäisi kasata kuorma sorttiasemalle ja hakea lautaa etu- ja takapihan erottavaa uutta aitaa varten.

Lisäksi olen jo suunnitellut ja budjetoinut etu- ja takapihan välisen alueen muuttamisen sorapinnalle askelkivillä: sillä ratkaisin muta- ja karkaavan sokkelisepeli -ongelman, koska on älyttömän raivostuttavaa, kun talon seinustalla olevat kivet karkaavat jatkuvasti nurmikolle. Melkein jo tilasin 1000 kg:n säkin sepeliä, mutta juuri ja juuri maltoin mieleni. Hoidetaan yksi projekti kerrallaan.

PS. Aloituskuva on viime kesältä.