J on ollut päiväkodissa nyt neljä viikkoa, ja kuulumisia aloitukseen liittyen onkin jo ehditty kysellä. Monella teillä lukijoilla on sama tilanne edessä piakkoin, ja aiheesta on esitetty ihan postaustoivekin vertaistuen toivossa.
Päiväkodin aloitus on suuri elämänmuutos, niin lapselle kuin vanhemmillekin. Rehellisesti sanottuna onhan ajatus siitä, että lapsesi viettää suurimman osan päivästä ventovieraiden kanssa, aika inhottava. Ja aina löytyy niitä vanhempia, jotka tukemisen sijaan ovat valmiina arvostelemaan päätöstäsi laittaa lapsi päiväkotiin ”aivan liian pienenä”. Lapsen luonne vaikuttaa todella paljon siihen, miten ensimmäiset päivät hoidossa sujuvat. Joillain homma lähtee käyntiin helposti, toiset taas tarvitsevat enemmän aikaa totutella uusiin kuvioihin. Oli tilanne mikä tahansa, arvostelu on mielestäni täysin tarpeetonta.
Tammikuu ei ollut se helpoin, mutta helpolla pääsimme silti. Uuden arjen aikatauluttaminen on vaatinut hieman sopeutumista. Esimerkiksi töistä lähteminen tasan 14.15 on tuottanut vaikeuksia, sillä aikaisemmin pystyin lähteä silloin, kun hommat olivat valmiina. Teen tällä hetkellä 80 %:sta työaikaa eli kuuden tunnin päivää. Kelalta saan joustavaa hoitorahaa, josta käteen jää reilu satanen kuussa. Normaaliin työaikaan palaan toukokuussa.
J on avoimella luonteellaan, hymykuopallaan ja isoilla silmillään hurmannut jokaisen hoitajan.”
J:n ryhmään kuuluu 12 alle 3-vuotiasta lasta, joista J on selvästi nuorin. Jo ensimmäisestä päivästä asti J on ollut kiinnostunut muista, mutta perjantaina hakiessani pojan kotiin hoitajat kertoivat, että J:stä on tullut nyt selvästi osa porukkaa. J on myös avoimella luonteellaan, hymykuopallaan ja isoilla silmillään hurmannut jokaisen hoitajan, ja kuulemma yksi aamu oli vähän kilpailtukin siitä, kenen syliin J pääsi ensimmäisenä.
J ei ole nirso lapsi, ja päiväkodissa kaikki ruoka on maistunut hänelle hyvin. Vain korianterilla maustettu porkkanasosekeitto jäi syömättä, ja se johtui epäilemättä korianterista – pahus! Nyt häviän korianterin suhteen äänestyksen 2–1.
Päiväkotirytmiin tottuminen J:llä sujui hyvin sekin, sillä meillä oli jo valmiiksi hyvin samankaltainen rytmi. Vain päivällisen jouduimme rytmittämään uudelleen tuntia myöhemmäksi. Samalla siirtyi myös iltapuuro ja nukkumaan meno, mutta joskus J kyllä edelleen nukahtaa jo ennen puoli kahdeksaa.
Tammikuun toisella viikolla yöt muuttuivat meillä aika levottomiksi. J saattoi yöllä olla hereillä tunnin tai kaksi, ja rauhoittui vasta päästessään meidän sänkyyn. Heräily saattoi johtua hampaista, kävelystä, ikävästä ja/tai päiväkodista. Viikonloppuna pidimme taas yhden yön unikoulua (pistäytymistaktiikka), ja poika jaksoi huutaa 1,5 tuntia ennen luovuttamista ja uudelleen nukahtamista. Lauantain ja sunnuntain välisen yön J nukkui VIHDOIN taas heräämättä 20–07.
Päiväkodin alkaessa varoitellaan aina ensimmäisestä flunssakaudesta, mahataudista, täistä ja muista mahdollisista kivoista kiertävistä loisista ja viruksista. Toisella viikolla J nappasi mukaansa nuhakuumeen, ja oli kaksi päivää kotona sen takia. Itse olin samaisessa taudissa kokonaisen viikon ja siitä kolme päivää sairaslomalla. Vielä seuraavalla viikolla vähän kaikki lapset J:n ryhmässä olivat räkäisiä, mutta suuremmalta epidemialta onneksi vältyttiin.
Luulisi, että pieni taapero väsyy päiväkodissa, mutta ei. J on iltapäivisin ja iltaisin täynnä energiaa, ja koska päivät hän käyttäytyy – tietenkin – kuin herran enkeli, riittää hänellä sitä kuuluisaa riiviöenergiaa kotona tuhlattavaksi. Koirien vesikuppi, taulut ja kookos saavat kyytiä.
Toivoisin, että voisin toimia vertaistukena jakamalla vinkkejä ikävän helpottamiseen tai päiväkotiin jäämisen suhteen. Mutta koska meillä päiväkodin aloitus on sujunut kuin unelma, en osaa antaa vinkkejä juuri minkään suhteen. Ehkä voimmekin sen sijaan toimia positiivisena esimerkkinä siitä, ettei päiväkodin aloittamisen aina tarvitse olla niin vaikeaa.