sisustusblogi
Perinteen mukaisesti on aika summata kulunut vuosi. Ennen tämän kirjoittamista kävin lukemassa läpi vuoden 2021 tilinpäätöksen. Siitä ajasta ja niistä tunteista tuntuu olevan ikuisuus ja samaan aikaan muutamia viikkoja. Vuotta 2021 rasittaneet asiat olivat valitettavasti läsnä myös tänä vuonna. Voi kun vain uuden vuoden saisi aloittaa puhtaalta pöydältä.
Read moreKaupallinen yhteistyö HögFORM-tapahtuma
Olen pariin otteeseen kertonut teille Karkkilan äärimmäisen viehättävästä ruukkialueesta (postaukset täällä ja täällä), joka on lyhyen ajan sisällä kehittynyt hurjasti. Ala-Emalista Högforsin vanhalta emalointilaitokselta ja sen läheisyydestä löytyy jo viinibaari, leffateatteri, ravintola, hotelli, sauna, maalausmahdollisuus sekä ihania putiikkeja – ja nyt siellä järjestettiin taiteen, kirjallisuuden ja designin myyntitapahtuma HögFORM.
HögFORM järjestettiin ensimmäistä kertaa 12.–13.11.2022. Kaksipäiväinen myyntitapahtuma kokosi yhteen lähes 60 myyjää. Tapahtuman 1 500 kävijää saivat tehdä parempia ja vastuullisempia joululahjaostoksia mm. keramiikka- ja lasitaiteilijoiden, pienkustantamoiden, kuvataiteilijoiden, korusuunnittelijoiden ja muiden käsityöläisten myyntipöydistä.
Itselleni mukaan tarttui Punainen pastilli -keramiikkakorvakorut, Elena Kiannun juliste olohuoneen tauluseinälle ja Missä Vallu? -kirja. (Btw, todistin uskomatonta mielenlujuutta, kun en ostanut jokaista ihastelemaani keramiikkatyötä.)
Tapahtuman aikana HögFORM-lavalla kuultiin mielenkiintoisia keskusteluja muun muassa kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta, taiteesta sekä elämästä ylipäätään. Mieleeni jäi rockmuusikon ja kuvataiteilijan Herra Ylpön lausahdus siitä, kuinka elämässä tulisi aina pyrkiä estetiikkaan: jos voit valita kauniin ja ruman esineen väliltä, valitse kaunis. Tämän jälkeen Herra Ylppö kertoi omalla hymyillyttävän rempseällä tyylillään tarinan design-dosetin etsimisestä, löytämisestä ja ylpeästi omistamisesta.
Toinen kiinnostava keskustelu oli Mika Lättin ja Ritva Hellstenin elämäkertakirjallisuuteen nojaava pohdinta siitä, kuinka kirjailijan pitää osata avata itsensä kirjoitusprosessia varten. Jos ei pysty olemaan rehellinen, kannattaako silloin edes kirjoittaa? Syvällä minussa edelleen elää haave kirjoittaa vielä joskus ihan oikea romaani, joten keskustelun seuraaminen oli inspiroivaa.
Myös taiteesta sai inspiroitua heittäytymällä itse taiteilijaksi Taidetilan walk in -akryylimaalauksessa. (Tänne voi tulla esim. työ- tai kaveriporukalla maalaamaan, kannattaa kurkata sivut.) Lapsena harrastin paljon kuvataiteita, ja taidekerhon kautta moni tekniikka tuli tutuksi. Viimeisimmän akryyliteoksen maalasin ehkä vuonna 2012. Aluksi kirkkaan valkoisena huutava maalausalusta tuntui imevän minusta kaiken luovuuden, mutta jo muutaman minuutin jälkeen heittäydyin prosessiini täysillä. En millään olisi malttanut lopettaa maalaamista – varsinkaan siinä vaiheessa, kun löysin glitter-maalipurkin. Hurjan hauskaa! Vilauksen syntyneestä maalauksesta näette täältä.
Vuodenajasta riippumatta Karkkilan ruukkialue sykähdyttää aina. Konepajahalli, jossa HögFORM järjestettiin, on tapahtumapaikkana mieletön. Korkea katto, tiili, punaiset seinät ja teräspalkit sekä karu betoni muodostavat visuaalisesti kutkuttavan tilan, josta ei kontrastia ja mielenkiintoa lisääviä kauneusvirheitä puutu. Avara tila myös hävitti ihmismäärän sopivasti, joten kiertely oli miellyttävää. Nämä postauksen kuvat nappasin heti tapahtuman alettua, jolloin kävijöitä oli vielä vähemmän.
HögFORM järjestetään uudelleen myös vuonna 2023, ja tämän ensimmäisen tapahtuman perusteella suosittelen lämpimästi siellä käymistä tai visiittiä Karkkilassa ylipäätään. Ainakin itse koen oloni siellä aina tervetulleeksi ja rentoutuneeksi.
Kahden vuoden tauon jälkeen Habitare kutsui jälleen inspiroitumaan sisustamisesta. Viime kerrasta tuntui olevan jo ikuisuus, joten ennen tämän jutun kirjoittamista piti käydä ihan lukemassa oma vanha postaukseni viime messuista. Muistin virkistämisen jälkeen oli helpompi pohtia, mitä sisustusrintamalla on tapahtunut parissa vuodessa ja mihin suuntaan trendit näyttävät olevan menossa.
Viime kerralla nostin esille kodinomaiset osastot, ja tänä vuonna tykästyin taas vastaaviin osastoihin eniten: Signals, Asun, Lapuan Kankurit ja Tebian. Tumma puu on tehnyt tuloaan pitkään, ja siinä missä Asuntomessuilla sitä oli runsaasti, Habitaressa vallalla oli jälleen vaalea puu – toisaalta tämän ansiosta muutama yksittäinen tummasta puusta tehty huonekalu nousi esille paremmin. Ja mäntyä, sitä oli paljon. Vielä en tosin ole päättänyt, olenko päässyt yli lapsuudenkotini aiheuttamasta mänty-traumasta.
Selkeitä ”megatrendejä” olivat jälleen tekstiilit. Edellisvuosien suosikkia, teddyhenkistä bukleekangasta (kuten Lauritzonin Makalu) näkyi paljon. Monella osastolla oli ryijyjä tai matot nostettu ryijymäisesti seinälle. Aikaisempien vuosien tapaan materiaaleissa korostui villa ja pellava. Kuvioista mieleeni jäi ruudut.
Väripaletissa näkyi vahvoja, syviä värejä, joita oli yhdistelty rohkeasti, mutta muutaman osaston värikkyys ei vähentänyt hyvin perinteisen ja neutraalin väripaletin hallitsevuutta. Valkoista-valkoista sen sijaan ei juurikaan ollut, vaan lähes kaikkien messuosastojen seiniin oli tuotu hillittyjä sävyjä.
Erityisen ilahduttavaa oli nähdä 20–50-lukujen läsnäolo muotoilussa ja osastojen hengessä (ja tietenkin Lapuan Kankureiden osastolla vintagehuonekaluina). Toki myös modernia skanditunnelmaa oli tarjolla runsaasti. Ehkä kuitenkin eniten ilahdutti se, että tämänkin vuotinen Habitare kertoo selvästi sisustuksen trendien vaihtelun hidastuneen: samat luonnonläheiset suosikit näkyvät vuodesta toiseen.
Kokonaisuutena Habitare jätti ehkä hieman kylmäksi – tai ainakin muistelen vuoden 2019 olleen inspiroivampi. Tähän saattaa osittain vaikuttaa se, että kiireisen työviikon päätteeksi vaeltelin osastojen (pääasiassa AHEAD-alueella) läpi välillä turhankin ajatuksissani. Fun fact: edelliskerran tapaan otin jälleen pakollisen peiliselfien Signalsin osastolla.
