• Info
  • sisustus
  • DIY
  • reseptit

Pinossa

sisustusblogi

Kuinka äitiys on muuttanut minua

09/03/2020

Pinossa-blogin kirjoittaja istuu olohuoneessa harmaalla sohvalla lapsi sylissään.

Olen saanut kunnian hoitaa äidin tehtäviä nyt vuoden ja kahden kuukauden ajan. Vaikka näin naistenpäivän jälkimainingeissa pieni itsenäinen ja toisista riippumaton osa minusta haluaisi väittää, etten ihmisenä ole muuttunut äidiksi tulon jälkeen lainkaan, valehtelisin. Äitiys on kasvattanut ja muuttanut minua paljon, ja suurimmasta osasta noista muutoksista olen pelkästään kiitollinen.

Vaikka en koskaan ajatellut olevani perinteisen mallin mukainen äidillinen äiti (typerää oikeastaan edes puhua tästä stereotypiasta 2020-luvulla), ja vähän pelkäsin uuden roolin omaksumista, olen sulahtanut äitiyteen hyvin. Löysin nopeasti sen oman tapani olla äiti. Koen olevani rento ja maalaisjärjellä varustettu äiti, joka ei murehdi jokaista kolhua ja huonosti sujunutta ruokailua, vaan osaa antaa taaperon olla tutkiva ja rajojaan hakeva lapsi. Tietenkin tämä kuvitelma saattaa olla vain omassa päässäni luoma illuusio.

Olen kaikki minulla heti nyt -tyyppinen kärsimätön persoona, mutta J on onnistunut opettamaan minulle kärsivällisyyttä. Nopeatempoinen vaunulenkki vaihtuu hetkessä hitaaseen löntystelyyn pojan halutessa kävellä, eikä sillä hetkellä minua häiritse yhtään kotona odottava loppumaton tehtävälista. Lapsen kanssa asioissa vaan kestää hiukkasen pidempään, mutta se ei ahdista minua kuten ennen.

Pinossa_IMG_4283

J on voimakkaalla temperamentilla varustettu kauris, ja viimeisten kuukausien aikana kärsimätön luonne on alkanut päästä esiin (kehenköhän mahtaa tulla…). Poika saa raivokohtauksen milloin mistäkin, mutta osaan pysyä niiden kohdalla yllättävän tyynenä – ja kärsivällisenä. Viimeisin taattu kiukun aihe on se, jos laitan J:lle jälkiruuaksi tarkoitettua smoothiepussin pöydälle suoran suuhun tarjoilun sijaan.

Äärimmäisen kiitollinen olen siitä, että olen löytänyt armollisuutta itseäni ja toisia kohtaan. Ymmärrän jo hieman paremmin sen, milloin on hyvä vaan antaa asioiden olla, enkä ruoski niistä itseäni enää samalla tavalla kuin aikaisemmin. Muita kohtaan tuntemani armollisuus on ymmärrystä, joka auttaa näkemään erilaiset elämäntilanteet ja niiden mukanaan tuomat valinnat. Aina kaikki ei ole itsestä kiinni ja vaikka olisikin, joskus on ihan sallittua suorittaa sieltä riman alta. On ihan ok ruokkia perheensä joskus einesruualla ja skipata imurointi parina päivänä.

Pinossa_IMG_4241

Armollisuus on tuonut mukanaan ajatuksen myös siitä, ettei kukaan täällä pärjää yksin. Minä saan pyytä apua kun sitä tarvitsen, ja minä voin puolestani auttaa silloin kun siihen pystyn. Eikä auttamisen aina tarvitse olla varsinaisesti edes auttamista, se voi olla vilpitön kehu tai oikeaan aikaan sanotut kauniit sanat.

Auttamisen ei aina tarvitse olla varsinaisesti edes auttamista, se voi olla vilpitön kehu tai oikeaan aikaan sanotut kauniit sanat.

Ymmärryksen ja armollisuuden kanssa käsi kädessä kulkee herkkyys, jota olen saanut saavillisen verran lisää. Olen aina ollut herkkä ja tunteikas, mutta äitiyden myötä voisin lopettaa uutisten katsomisen lähes kokonaan. Parempi olla tietämättä kaikkia niitä asioita, joiden takia vain surisin koko illan.

On ehkä vähän hölmösti sanottu, mutta koen olevani tunnetasolla viisaampi kuin vielä puolitoista vuotta sitten.

Pinossa_IMG_4289

Vanhemmuus on rankkaa, ja uusi elämä nostaa esille myös puolia, joista en ole niin ylpeä. Parisuhteeseen käytetty aika on meillä jäänyt todella vähälle, enkä halua valehdella, etteikö se olisi vaikuttanut suhteeseemme. Huomaan välillä uppoutuvani omiin ajatuksiini niin, etten kuulee lainkaan mitä minulle puhutaan – en ole kunnolla läsnä. En pidä tästä puolestani lainkaan, mutta väsyneenä ja oman ajan puuttuessa siitä eroon pääseminen tuntuu liian vaikealta nyt.

Pinossa_IMG_4273

Äitiyden ensimetreillä kuvittelin, että elämäni tulisi olemaan pelkkää pelkoa, epäröintiä epätietoisuutta seuraavat 18 vuotta. Vaikka vanhemmuus osaltaan on pelkkää menettämisen ja väärin tekemisen pelkoa, eivät ne tunteet nouse esille kuin vain hetkittäin.

Taaperon kanssa eläminen on päivittäin täynnä oppimisen riemua, pienistä asioista ilahtumista ja suunnatonta ylpeyttä. Välillä myös huomaan itse oppineeni ihan vahingossa asioita, joita en edes tiennyt osaavani.

Filed in: äitiys, fiilistely, kuulumisia, lapset, perhe, puheenaihe • by Essi • 2 Comments

Lukijatoive: My day

17/02/2020

Pinossa_my_dayIMG_20200210_062926

Sain lukijatoiveen kirjoittaa ihan tavallisesta päivästämme lapsiarjen näkökulmasta. Tämä postaustoive tuli erityisesti päiväkodin aloitusta ja arki-iltojen aikataulua koskien, eli kuinka näihin lyhyisiin iltoihin saadaan mahdutettua se kaikki oleellinen.

Olen aina pitänyt rutiineista, mutta nyt J:n kanssa rutiinien tärkeys on korostunut entisestään. Tuntuu vähän tylsältä sanoa, että arki meillä tosiaan menee päivästä toiseen aika saman kaavan mukaan, mutta sellaista se taaperon kanssa asuminen on – menevän (sinkku)ihmisen mielestä tämä saattaakin kuulostaa todella puuduttavalta ja yksitoikkoiselta.

Lastenhoidon olemme jakaneet niin, että tällä hetkellä Miksu on enemmän vastuussa aamuista, ja minä taas hoidan päiväkodista hakemisen ja illan. Miksu on töiden puolesta kiireinen alkuvuoden, mutta kun minä palaan täyteen työpäivään alkukesästä, siirtyy pojan hakeminen päiväkodista varmaankin Miksulle, koska hänellä on niin paljon lyhyempi työmatka.

Postauksen kuvat nappasin muuten puhelimella hyvin rennolla fiiliksellä, ja ne ovatkin ylistys sille kuuluisalle arkirealismille.

Pinossa_my_dayIMG_20200210_062753

My day

6.03
Herätyskelloni soi. Voisin hyvin herätä tasan kuudelta tai vaikka viittä yli, mutta jostain syystä, jota en itsekään tiedä, herätyskelloni on asetettu tuohon aikaan. Yleensä torkutan ainakin viisi minuuttia. Kun nousen ylös, ruokin koirat ja juon litran sitruunavettä. Koko aamun liikun kuin ninja, jotta pääsisin alta pois ennen poikien heräämistä.

Tänä aamuna J päätti herätä kanssani samoihin aikoihin. Samalla kun ruokin tytöt, annoin J:lle aamumaidon. Aamupalan J saa päiväkodissa kahdeksalta.

Pyrin lähtemään kotoa seitsemän aikaan, jotta välttäisin pahimman aamuruuhkan. Niinä aamuina kun J herää kanssasi samaan aikaan, aikataulusta kiinni pitäminen on vaikeaa, sillä herra keksii oma-aloitteisesti ties mitä tekemistä. Jos hän ei ole parkouraamassa vaunuissa, niin sitten hän on auttamassa pyykinpesussa tunkemalla äidin aamutakkia vessanpönttöön tai uittamassa pikkuautoa koirien vesikupissa.

Olipa aamun ylimääräinen viihdenumero mikä tahansa, harjaan äkkiä hiukset, sipaisen naamaan vähän ripsaria ja teen Nespresso-kahvin termariin matkaevääksi.

Pinossa_my_dayIMG_20200210_075215

7.45
Päiväkodissa aamupala tarjoillaan kahdeksalta, joten Miksun tavoite on viedä J hoitoon vähän ennen sitä. Päiväkodissa sylin vaihto kestää viitisen minuuttia. Aamuisin kun kaikki lapset saapuvat hoitoon samaan aikaan, ei hoitajien kanssa ehdi kuulemma hirveästi juttelemaan.

Pinossa_my_dayIMG_20200211_075845_01

7.45–14.15
Kun pääsen toimistolle, laitan pannullisen kahvia valmiiksi valumaan ja valmistan mikrossa aamupuuron, jonka syön mehukeiton kera.

Kun kyselin mistä teitä kiinnostaisi lukea tässä postauksessa, sain pari toivetta kertoa enemmän myös työstäni. Olen töissä Kalasatamassa markkinointoimisto Pinnassa, ja olen ollut siellä content designerina nyt parin vuoden ajan (josta olin äitiyslomalla lähes vuoden). Työhöni kuuluu mm. asiakkaiden some-julkaisuiden suunnittelu ja toteutus sekä maksullisten some-kampanjoiden pyörittäminen ja niistä raportoiminen. Autan myös ylläpitämään ja tuottamaan sisältöjä kotisivuille ja verkkokauppoihin. Lisäksi kirjoitan ja osallistun konseptointiin ja ideointiin. Tarpeen vaatiessa vedän ylle raksavaatteet, ja autan messuosastojen ja tapahtumien rakentamisessa sekä erilaisissa somistustehtävissä.

Jos tässä avaisin työtäni enemmän, tulisi postauksesta aivan tolkuttoman pitkä. Jos aihe kiinnostaa vielä enemmän, voin kirjoittaa työstä markkinointitoimistossa ihan oman postauksensa.

Pinossa_my_dayIMG_20200210_151213

15.00
Toimistolta ajan suoraan päiväkodille, joka sijaitsee ihan kivenheiton päässä meiltä. Kun haen J:n, vaihdan samalla pikaiset kuulumiset päivän kulusta. Jos likapyykkiä on tullut, nappaan ne mukaani hoitorepun kanssa. Päiväkodilla aikaa menee noin kymmenisen minuuttia.

Pinossa_my_dayIMG_20200210_151130

15–16
Jos minun tarvitsisi käydä ruokakaupassa, kävisin siellä tässä vaiheessa päivää. Jos tulemme päiväkodilta suoraan kotiin, vaihdan kotivaatteet, päästän koirat ulos ja leikin J:n kanssa tai siivoilen hiukan siihen asti, että on aika aloittaa päivällisen valmistus.

Sillä aikaa kun minä häärään keittiössä, J viihdyttää itseään koirien kuppien tai pahvikorin – tai usein niiden yhdistelmän – avulla.

Pinossa_my_dayIMG_20200210_161706

17.00
Syömme päivällisen viiden aikaan. Yritän kokata kasvispainotteisia ja nopeita reseptejä, jotka maistuvat myös taaperolle (välillä syötämme J:lle tavallista purkkiruokaa, jos ”meidän” ruokamme ei ole hänelle sopivaa).

Arkisin kokkaan esimerkiksi uunifetapastaa, tofu-kookoskormaa, linssikeittoa, kalapuikkoja ja perunamuusia, soijabolognesea sekä erilaisia pastoja. Jos kokkaaminen ei huvita, suosin einesosastolta Kokkikartanoa tai pakasteranskalaisia ja kukkakaaliwingsejä. Pakastepizzaa tulee syötyä enää yllättävän harvoin!

Pinossa_my_dayIMG_20200210_164208

17.30–18.30
Ruoan jälkeen käymme yhdessä kävelyllä koirien kanssa, jonka jälkeen J saa touhuta iltatoimiin asti. J on aika omatoiminen puuhailemaan milloin mitäkin. Viime aikoina sohvalla remuaminen on niiden pahvien levittämisen ohella ollut ihan ykkösjuttu.

19.15
J menee nukkumaan viimeistään kahdeksalta, joten aloitamme iltatoimet seitsemän aikaan väsymystilasta riippuen. Iltatoimet käsittävät iltapuuron, pesut ja nukuttamisen, johon onneksi ei kulu aikaa kuin muutama minuutti.

Pinossa_my_dayIMG_20200210_153438

20.00
J:n mentyä nukkumaan on aikaa sellaiselle, mitä ei ole aiemmin illalla ehtinyt tehdä. Julkaisen Instagramissa, kirjoitan blogitekstiä, käsittelen kuvia, vastaan sähköposteihin tai yritän vähän jumpata. Myönnän kyllä aika usein ihan vaan makaavani sohvalla pari tuntia ennen nukkumaan menoa. Sänkyyn yritän mennä kymmeneen aikaan, jotta minulla olisi mitään mahdollisuuksia herätä seuraavana päivänä taas kuudelta.

Pinossa_my_dayIMG_20200210_192315

Tällä hetkellä varsinaista omaa-aikaa minulla ei arkisin ole juurikaan, ellei jotain spesiaalia ole sovittuna. Myöhemmin keväällä minun olisi tarkoitus aloittaa Villan kanssa taas viikoittaiset agilitytreenit, joka tarkoittaa sitä, että saan viettää omaa aikaa agilityhallilla muutaman tunnin. Vastaavasti myös Miksu yrittää käydä salilla kerran tai pari viikossa.

Filed in: äitiys, fiilistely, kuulumisia, perhe, puheenaihe • by Essi • 2 Comments

Miten päiväkodin aloitus sujui?

03/02/2020

Nainen istuu harmaalla sohvalla ja halaa taaperoa.

J on ollut päiväkodissa nyt neljä viikkoa, ja kuulumisia aloitukseen liittyen onkin jo ehditty kysellä. Monella teillä lukijoilla on sama tilanne edessä piakkoin, ja aiheesta on esitetty ihan postaustoivekin vertaistuen toivossa.

Päiväkodin aloitus on suuri elämänmuutos, niin lapselle kuin vanhemmillekin. Rehellisesti sanottuna onhan ajatus siitä, että lapsesi viettää suurimman osan päivästä ventovieraiden kanssa, aika inhottava. Ja aina löytyy niitä vanhempia, jotka tukemisen sijaan ovat valmiina arvostelemaan päätöstäsi laittaa lapsi päiväkotiin ”aivan liian pienenä”. Lapsen luonne vaikuttaa todella paljon siihen, miten ensimmäiset päivät hoidossa sujuvat. Joillain homma lähtee käyntiin helposti, toiset taas tarvitsevat enemmän aikaa totutella uusiin kuvioihin. Oli tilanne mikä tahansa, arvostelu on mielestäni täysin tarpeetonta.

Pinossa_IMG_4020

Tammikuu ei ollut se helpoin, mutta helpolla pääsimme silti. Uuden arjen aikatauluttaminen on vaatinut hieman sopeutumista. Esimerkiksi töistä lähteminen tasan 14.15 on tuottanut vaikeuksia, sillä aikaisemmin pystyin lähteä silloin, kun hommat olivat valmiina. Teen tällä hetkellä 80 %:sta työaikaa eli kuuden tunnin päivää. Kelalta saan joustavaa hoitorahaa, josta käteen jää reilu satanen kuussa. Normaaliin työaikaan palaan toukokuussa.

J on avoimella luonteellaan, hymykuopallaan ja isoilla silmillään hurmannut jokaisen hoitajan.”

J:n ryhmään kuuluu 12 alle 3-vuotiasta lasta, joista J on selvästi nuorin. Jo ensimmäisestä päivästä asti J on ollut kiinnostunut muista, mutta perjantaina hakiessani pojan kotiin hoitajat kertoivat, että J:stä on tullut nyt selvästi osa porukkaa. J on myös avoimella luonteellaan, hymykuopallaan ja isoilla silmillään hurmannut jokaisen hoitajan, ja kuulemma yksi aamu oli vähän kilpailtukin siitä, kenen syliin J pääsi ensimmäisenä.

Pinossa_IMG_4042

J ei ole nirso lapsi, ja päiväkodissa kaikki ruoka on maistunut hänelle hyvin. Vain korianterilla maustettu porkkanasosekeitto jäi syömättä, ja se johtui epäilemättä korianterista – pahus! Nyt häviän korianterin suhteen äänestyksen 2–1.

Päiväkotirytmiin tottuminen J:llä sujui hyvin sekin, sillä meillä oli jo valmiiksi hyvin samankaltainen rytmi. Vain päivällisen jouduimme rytmittämään uudelleen tuntia myöhemmäksi. Samalla siirtyi myös iltapuuro ja nukkumaan meno, mutta joskus J kyllä edelleen nukahtaa jo ennen puoli kahdeksaa.

Tammikuun toisella viikolla yöt muuttuivat meillä aika levottomiksi. J saattoi yöllä olla hereillä tunnin tai kaksi, ja rauhoittui vasta päästessään meidän sänkyyn. Heräily saattoi johtua hampaista, kävelystä, ikävästä ja/tai päiväkodista. Viikonloppuna pidimme taas yhden yön unikoulua (pistäytymistaktiikka), ja poika jaksoi huutaa 1,5 tuntia ennen luovuttamista ja uudelleen nukahtamista. Lauantain ja sunnuntain välisen yön J nukkui VIHDOIN taas heräämättä 20–07.

Pinossa_IMG_4038

Päiväkodin alkaessa varoitellaan aina ensimmäisestä flunssakaudesta, mahataudista, täistä ja muista mahdollisista kivoista kiertävistä loisista ja viruksista. Toisella viikolla J nappasi mukaansa nuhakuumeen, ja oli kaksi päivää kotona sen takia. Itse olin samaisessa taudissa kokonaisen viikon ja siitä kolme päivää sairaslomalla. Vielä seuraavalla viikolla vähän kaikki lapset J:n ryhmässä olivat räkäisiä, mutta suuremmalta epidemialta onneksi vältyttiin.

Luulisi, että pieni taapero väsyy päiväkodissa, mutta ei. J on iltapäivisin ja iltaisin täynnä energiaa, ja koska päivät hän käyttäytyy – tietenkin – kuin herran enkeli, riittää hänellä sitä kuuluisaa riiviöenergiaa kotona tuhlattavaksi. Koirien vesikuppi, taulut ja kookos saavat kyytiä.

Pinossa_IMG_4000

Toivoisin, että voisin toimia vertaistukena jakamalla vinkkejä ikävän helpottamiseen tai päiväkotiin jäämisen suhteen. Mutta koska meillä päiväkodin aloitus on sujunut kuin unelma, en osaa antaa vinkkejä juuri minkään suhteen. Ehkä voimmekin sen sijaan toimia positiivisena esimerkkinä siitä, ettei päiväkodin aloittamisen aina tarvitse olla niin vaikeaa.

Filed in: äitiys, kuulumisia, lapset, perhe, puheenaihe • by Essi • 2 Comments

  • « Previous Page
  • 1
  • …
  • 7
  • 8
  • 9
  • 10
  • 11
  • …
  • 22
  • Next Page »

Essi

Pinossa-blogissa sisustetaan lapsi- ja koiraperheen kotia rennolla otteella. Inspiraatiota kotiin saan niin vintagesta kuin skandinaavisesta muotoilustakin. Kierrätys, vastuullisuus ja lapsiperheen arki ovat sisustamisen ohella – tai sen näkökulmasta – blogini kantavia teemoja.

Tervetuloa mukaan!
  • Facebook
  • Instagram
  • Pinterest

Viimeisimmät artikkelit

  • Uudet linssit vanhoihin kehyksiin helposti kotoa käsin
  • Minecraft-synttärit ja teemaan sopivat tarjottavat
  • Tilinpäätös 2024
  • Vuosi tässä kodissa ja onnistuneet sisustuspäätökset
  • Postikortteja Pafokselta

Kategoriat

Arkistot

Copyright © 2025 · Theme by Blog Pixie

Copyright © 2025 · Pinossa ·