• Info
  • sisustus
  • DIY
  • reseptit

Pinossa

sisustusblogi

Kuinka totuttaa lapsi koiriin ja koirat lapseen?

05/08/2021

koiran totuttaminen lapsiin-pinossa__MG_2098

Minulta on muutamaan otteeseen kyselty vinkkejä, kuinka olen saanut aktiivisen taaperon tulemaan toimeen koirien kanssa ja kuinka koirat sietävät riehakasta lasta niin hyvin. Pakollisena disclaimerina todettakoon, että en olen koirankouluttamisen tai kasvattamisen ammattilainen, vaan tämä postaus pohjautuu täysin omiin kokemuksiini.

koiran totuttaminen lapsiin-pinossa__MG_2079

Kun tulimme kotiin synnäriltä, oli meillä silloin kaksi koiraa: 8-vuotias Pöly ja 7-vuotias Villa. Tuo aika on vähän hämärän peitossa, mutta muistaakseni olimme kotona pari päivää kolmistaan ilman koiria, jotka olivat hoidossa äidilläni synnytyksen ajan. Miksu kävi hakemassa koirat kotiin minun ja vauvan odottaessa kotona. Muistaakseni koirat saivat haistella harsoa ennen kotiin tuloa, mutta se ei juurikaan kiinnostanut. Kun koirat tulivat kotiin, otin heidät yksin vastaan ovella, jonka jälkeen esittelin vauvan heille mahdollisimman neutraalisti.

En koskaan ollut huolissani Pölyn ja Villan reagoimisesta vauvaan, ja koirat reagoivatkin odottamallani tavalla: Pölyä ei kiinnostanut pätkääkään, ja Villa halusi heti osallistua vauvan hoitoon. Ensimmäisinä viikkoina tein omalla käytökselläni selväksi, että vauva on arvoasteikossa koirien yläpuolella, mutta en myöskään unohtanut antaa koirille rapsutuksia ja haleja.

Olen myös alusta asti päättänyt suhtautua asiaan, kuin sitä ei olisi edes olemassa.

Olen myös alusta asti päättänyt suhtautua asiaan, kuin sitä ei olisi edes olemassa. Ajattelen, että jos olisin etukäteen pohtinut mahdollista ongelmaa tai jopa pelännyt koirista luopumista, olisivat koirat aistineet sen, ja se olisi varmasti tuonut mukanaan kitkaa.

koiran totuttaminen lapsiin-pinossa__MG_2132

Annan koirien itse kertoa, missä heidän rajansa menee. Pölyllä raja on hyvin tiukka, kun taas Lanka, joka tuli meille J:n ollessa 1,5-vuotias, kestää lähes mitä tahansa – se on aika huono juttu, sillä talvella J meni halimaan täysin tuntematonta huskyvaljakkoa suhteellisen rennosti sen kummempia miettimättä. Lapselle asian olen kertonut niin, että jos koira varoittaa, pitää lopettaa tai muuten koira saattaa purra (tämä tapa vaatii sen, että koirat oikeasti varoittavat ensin, ja että itse on nopeasti reagoimassa koiran varoitukseen). Huolettomaan asenteeseen on toki vaikuttanut myös koirien pieni koko. On ihan eri asia antaa 2,8-kiloisen koiran varoittaa kuin 50-kiloisen.

Nukkuvaa koiraa ei saa häiritä.

Meille koirien totuttaminen vauvaan oli helppoa, koska tiesin Pölyn antavan äärimmäisen lupsakan esimerkin Villalla ja myöhemmin Langalle siitä, kuinka lapseen pitää suhtautua. Kaikilla koirilla on myös niin sanotusti ”hyvät hermot”, joten olemme päässeet helpolla vauhdin ja äänen lisääntyessä. Koin kuitenkin äärimmäisen tärkeäksi opettaa lapselle vauvasta asti, ettei nukkuvaa koiraa saa häiritä. Koirilla oli ja on edelleen mahdollisuus päästä omaan rauhaansa. Yleensä Pöly nukkuu sohvan alla ja Lanka ja Villa makkarissa sängyn alla.

koiran totuttaminen lapsiin-pinossa__MG_2090

Vasta oikeastaan viimeisen puolen vuoden aikana olemme joutuneet enemmän vahtimaan ja ohjeistamaan taaperoa koirien käsittelyssä, sillä varsinkin Langan ja pojan yhteisleikissä kierrokset saattavat nousta ylös nopeasti. Pari kertaa Pöly on tämän seurauksena varoittanut J:tä muka puremalla. Pölyn reaktiosta J on sitten osannut päätellä, että näin ei voi tai saa tehdä. Olemme myös yhdessä keskustelleet, miksi Langan kanssa riehakas käytös on ok, mutta Pölyn kanssa ei.

J ei juurikaan osallistu vielä koirien hoitamiseen, mutta välillä hän haluaa tulla avuksi ruokkimaan koirat. Tämä on hyvä käytäntö myös viestittämään koirille, että J ruokkivana kätenä on tosiaan heitä ylempänä arvoasteikolla (kolme koiraa kun muodostaa jo lauman, jossa hierarkia alkaa näkyä vähän enemmän). Langan täytyy istua aina ennen ruoan saamista, oli kuppi tulossa minulta tai lapselta.

koiran totuttaminen lapsiin-pinossa__MG_2111

Luotan taaperoon ja koiriin jo siinä määrin, että uskallan antaa heidän touhuta keskenään niin, etten aina ole vieressä vahtimassa (yleensä Pöly ei osallistu näihin tilanteisiin). J saattaa esimerkiksi touhuta Langan kanssa ulkona, kun itse siivoilen vähän sisällä. Tietenkin jatkuvasti kuuntelen mitä ulkona tapahtuu, joten eivät he koskaan ole täysin valvomatta.

Kaikilla vauvan ja koirien yhteiselo ei suju aina odotuksien mukaan. Listasin tähän alle eläintenkouluttaja Tuire Kaimion vinkkejä, jotka auttavat koiran totuttamisessa lapsiin (koko juttu täällä):

  1. Ennen vauvan syntymää, leiki hoitavasi vauvaa – vaikka nukkea tai pyyherullaa. Koiralla voi kestää tottua omituiseen lepertelyysi ja muuttuneeseen käytökseesi.
  2. Vieraile koiran kanssa lasten luona. Parasta olisi, jos perheen lapset ovat tottuneet koiriin.
  3. Jos koira joutuu esimerkiksi vaihtamaan nukkumapaikkaa vauvan sängyn takia, tee muutos hyvissä ajoin ennen pinnasängyn saapumista. Myös vaunulenkkejä voi harjoitella ennakkoon.
  4. Hanki koiralle hyvä hoitopaikka synnytyksen ajaksi ja pariksi seuraavaksi päiväksi, jotta koira ei jää ”heitteille” heti vauvan synnyttyä.
  5. Tutustuta koira vauvan hajuun esimerkiksi vaatteen tai harson avulla.
  6.  Järjestä koiralle paikka, jonne se pääsee rauhoittumaan ja jonne lapsi ei pääse.
  7. Älä jätä lasta ja koiraa yksin. Varovainenkin koira saattaa vahingossa juosta lapsen yli esimerkiksi ovikellon soidessa ja konttaava vauva saattaa yritä kiivetä koiran päälle.

Filed in: lapset, perhe, puheenaihe • by Essi Raivio • 4 Comments

Miniloma Naantalissa ja käynti Muumimaailmassa

17/07/2021

pinossa_Naantali51314846758_f2c49e900f_o kopio

Tänä kesänä pieni kotimaanmatkamme suuntautui Naantaliin ja Muumimaailmaan. Saimme kaikki kolme koiraa hoitoon äidilleni kahdeksi yöksi, joten juuri sen verran meillä oli käytettäväksi tähän lomaan. Sanoisin, että kaksi yötä onkin juuri passeli aika vietettäväksi kesäisessä Naantalissa.

Nämä kuvat nappasin muuten puhelimella. Päätin, etten helteessä jaksa kantaa mukanani kameraa.

pinossa_salo_Kastu51315645320_81973400f7_o

pinossa_salo_Kastu51313904127_ffcdbbe69d_o

Menomatkalla Naantaliin pysähdyimme lounaalla Salossa ravintola Kastussa kaverini suosituksesta. Pienen bistron sisustus oli todella kaunis ja lounaslista mukavan napakka. Menussa loistivat kauden raaka-aineet, ja pientä keittiön kömmähdystä lukuun ottamatta ruoka oli oikein maukasta. Voisin käydä uudestaan, varsinkin viinillä!

pinossa_amandis51314846448_0cc48e2712_o

pinossa_amandis51313904072_ee4366cfb1_o

Helteisessä Naantalissa majoituimme kuuden huoneen Amandis-hotelliin, joka sijaitsee aivan vanhan kaupungin rannassa vain 500 metrin päässä Muumimaailmasta. Hotellia voin suositella todella, todella lämpimästi. Kiireestä ja helteestä huolimatta henkilökunta jaksoi olla ystävällistä, ja hotellin terassilta aukeaa mieletön näkymä satamaan.

Huoneiden ulkopuolella on pieni yhtenäinen terassi, jossa istuimme Miksun kanssa illalla nauttimassa viinilasilliset J:n mentyä nukkumaan. Kauniisti sisustetussa huoneessa oli hyvä sänky ja hiukan viilentävä ilmastointilaite.

pinossa_naantali_amandis_51316264299_59ab69c22d_o

Hotelli mainostaa tarjoilevansa maailman parhaita vohveleita, ja käsi sydämellä voin todeta, että ovat ne ainakin kaupungin parhaimmat! Huoneen hintaan kuului aamiaiseksi valitsemansa vohveli. J:lle saimme aamiaiseksi listan ulkopuolelta croissantin hillolla ja uppomunan. Lisäksi aamiaiseen kuului mehua ja (erikois)kahvi. Huoneen hintaan kuului myös ilmainen pysäköinti aivan hotellihuoneiden edessä.

pinossa_Naantali51315370604_fe0215234f_o

Saapumispäiväksi emme olleet suunnitelleet tarkkaa ohjelmaa, vaan ajattelimme mennä taaperon ehdoilla. Leikkipuistossa ollessaan J bongasi pyörillä kulkevan kaupunkijunan, ja halusikin sitten sen kyytiin. En tiedä miksi Kaivohuoneelta Naantalin kylpylään matkaavaa junaa pitäisi kutsua, mutta sen kyytiin hyppäsimme noin 45 minuuttia kestävälle ”maisemakierrokselle”. Aikuisten liput maksoivat 5 euroa, 2,5-vuotias matkusti maksutta. Juna kulkee tasatunnein ja on kätevä, jos vaikkapa kylpylältä haluaa pistäytyä ostoksille vanhaan kaupunkiin.

pinossa_naantali_snickari_51314640846_06acf662ee_o

Ennakkoon meitä varoiteltiin, ettei Naantaliin kannata lähteä ruokamatkalle, joten kovin suuria odotuksia emme asettaneet kaupungin illallisravintoloille.

Ensimmäisen illallisen söimme Snickari-ravintolassa. Saavuimme paikalle juuri hyvissä ajoin ennen ravintolan täyttymistä, joten ruoka tuli pöytään nopeasti – ehkä vähän liiankin nopeasti, sillä sain viimeisteltyä aperitiiviksi tilatun Aperol Spritzin vasta pääruoan jälkeen. Alkuruuaksi tilasin tonnikalatartarin, joka oli oikeastaan pelkkää (huonosti leikattua) tonnikalaa. Tonnikalan kaveriksi olisi kaivanut muita makuja, joita löytyi kuitenkin ravintolan härkätartarista (Miksu söi sen). Pääruoaksi tilasin paistettua siikaa. Annoksen maut olivat hyviä, mutta siika ehti viihtyä pannulla liian pitkään. Miksu söi pääruoaksi pippuripihvin, joka ei sekään ollut ”paras syömänsä pihvi.” Plussaa ravintolalle kuitenkin lasten menusta, joka maksoi 11 euroa ja sisälsi kolme annosta. Miljöö oli myös viihtyisä.

pinossa_naantali_uusi kilta_51315741833_fee67ec1c1_o

pinossa_naantali_uusi kilta_51314798952_898902c9e7_o

Toisena iltana söimme Ravintola Uudessa Killassa (vai miten Uusi Kilta nyt taivutetaankaan).Ravintola otti asiakkaita vain terassille, josta oli kauniit näkymät merelle ja vanhaan kaupunkiin. Hellepäivän jälkeen ruokahalumme oli aika olematon, joten söimme vain pääruoat. Miksu tilasi jokirapu-ceasarsalaatin ja minä päivän kalan (nieriää fenkolirisotolla). Ruoan maku oli hyvä – itse asiassa syömäni risotto saattoi kiilata 10 suosikkini joukkoon. Salaatissa jokirapuja oli paljon, onneksi, sillä muuten lähes 20 euron hintalappu olisi saattanut kirpaista. Tämäkään ravintolakokemus ei kuitenkaan ollut täysi kymppi, sillä selvästi uusi tarjoilijamme unohti laittaa tilaukseemme J:n ruoan.

pinossa_naantali_muumimaailma_51315372799_ea1c6e8f95_k

pinossa_naantali_muumimaailma_51315370704_8c6dd6da65_o

Koko reissun tarkoitus, pointti ja kohokohta oli tietenkin Muumimaailmassa käyminen. Muumimaailmaan menimme heti klo 10, ja se oli hyvä veto. 12 jälkeen alueelle alkoi saapua enemmän ihmisiä, jolloin hahmojen luona oli ruuhkaa. Otimme mukaan runsaasti vettä, mutta alueella oli pisteitä vesipullojen täyttämiseen ja käsien pesemiseen.

Päiväksi osui posketon yli 30 asteen helle, joten vähän epäilin, niinkö lähes 100 euron liput menisivät aivan hukkaa: eivät kuulkaa menneet! Viihdyimme Muumien luona viisi tuntia, ja uskon meidän kaikkien nauttineen kokemuksesta yhtä paljon. J oli innoissaan halaamassa jokaista hahmoa, ja visuaalisena ihmisenä minä taas arvostin kaikkia pieniä yksityiskohtia, joita alueella oli. Koko alue kutkutteli mielikuvitusta, ja siellä oli helppo liikkua rattaiden ja pienen lapsen kanssa. Kaikki näyttelijät jaksoivat suoriutua upeasti helteestä huolimatta, ja alueella oli koko ajan hahmoja lapsien ihasteltavana.

pinossa_naantali_muumimaailma_51316542680_ca9824907d_o

Päivän päätteeksi katsoimme Emma-teatterissa lyhyen näytelmä ruotsiksi. Kielellä ei ollut merkitystä, sillä J katsoi koko esityksen lumoutuneena nauttien samalla Muumi-pillimehua ja popcornia. Voi että, lapsen onnen näkeminen vaan tekee niin onnelliseksi. ❤️

pinossa_naantali_51313903807_af320da463_o

PS. Tämän viimeisen kuvan halusin jakaa ihan vain siksi, että tähän tiivistyi yksi niin täydellinen hetki. J heräsi aamulla aikaisin jännittämään Muumimaailmaan menoa. Kun avasin ikkunan, ilma oli yön jäljiltä kosteaa ja raikasta. Lintujen viserrys kuului hotellihuoneeseen, kun keitin aamukahvit. Sitten istuimme J:n vuoteessa katselemassa heräilevää Naantalia kaikessa rauhassa.

PPS. Naantali herää muuten myöhään. Jos haluaa nauttia aamiaista rannan kahvilassa, pitää varautua pettymään.

Filed in: fiilistely, matkailu, perhe • by Essi • Leave a Comment

Viisaalla karsimisella helpompi arki

17/06/2021

pinossa__MG_1834

Viimeisen parin vuoden aikana keskeinen teemani arjen pyörittämisestä on ollut karsiminen. Tällä en tarkoita minimalismia tai kaikesta luopumista, vaan olen pyrkinyt helpottamaan elämääni tekemällä valintoja tai hankintoja, jotka aidosti helpottavat elämääni.

Meillä on taapero ja kolme koiraa, eli metatyötä ja ihan oikeita kotitöitä riittää. Ajattelenkin elämää helpottavan karsimisen henkisen ja fyysisen työn vähentämisenä niissä kohdin, kun se on mahdollista.

pinossa__MG_1618

Pian äidiksi tulemisen jälkeen tein itselleni suuren päätöksen ja kompromissin, ja päätin luopua punaisesta hiusväristä. Rakastin ja rakastan edelleen tuota väriä, ja kaiholla katselen vanhoja kuviani tuolta ajalta. Se vaan oli niin hieno. Ja samalla valtavan työläs ylläpitää. Siinä missä punaista väriä piti huoltaa kuukausittain, nyt raidoilla piristetyn luonnollisen hiusvärini kanssa voin venyttää kampaajakäyntien väliä kuukausiksi.

Toinen ulkonäköön liittyvä, aika tuore, päätös oli vaihtaa hormonikierukka e-pillereihin. Kierukan laittamisen jälkeen ihoni alkoi oireilla, enkä saanut näppylöitä kuriin millään. Toivon, että e-pillereihin siirtyminen helpottaa iho-oireitani, jolloin minun ei enää tarvitse stressata finneistä ja niiden huonontamasta itsetunnosta. Vaikka siis lisäsin aamuiselle tehtävälistalleni pienen asian, toivon sen helpottavan elämääni henkiseltä kannalta.

pinossa__MG_1796-HDR

Ylläpitosiivousta helpottamaan hankimme robotti-imurin noin vuosi sitten. Robotti käy meillä muutaman kerran viikossa, ja se on kyllä kätevä. Edelleen saattaa kulua pitkäkin aika, etten itse imuroi ollenkaan. Nyt tosin koirilla on karvanlähtöaika, joten sohva menee parissa päivässä jo aika karsean näköiseksi. Sen puolesta perinteinen imuri on kaivettava esille säännöllisemmin, mutta silti helpottaa, kun arkisin joku muu hoitaa suurimmat pölypallot ja hiekkakasat pois lattioilta.

>pinossa__MG_1789

J:n ollessa pieni, hankimme lähes kaikki vaatteet käytettyinä. Tämä sopi ekologiseen ajatusmaailmaani – varsinkin, kun vauvojen vaatteet ehtivät yleensä olla käytössä vain pienen hetken. Lisäksi säästimme näin satoja euroja. Koronan takia vähensin kirppareilla kiertelyä, ja se johti siihen, että aloimme ostaa vaatteet uutena. Nyt kirppareilla voisi taas käydä, mutta koen helpommaksi ostaa vaatteet edelleen uutena tilaamalla ne netistä.

Tämä päätös ei ole täysin linjassa vastuullisen ajatusmallini kanssa, mutta annoin itselleni luvan joustaa hieman ajansäästön nimissä (älkää edes ehdottako tähän vaihtoehdoksi facekirppareita, niissä minulla palaa hermo heti). Meille pieneksi jääneet vaatteet laitan kuitenkin aina kiertoon toiselle käyttäjälle.

pinossa__MG_1822

Eeva Kolu kuvaa osuvasti Hiljainen tehtävälista -postauksessaan sitä, kuinka jokainen tavara vaatii meiltä jotakin. Se on totta. Ja se syö energiaa. Omalla kohdallani tämä konkretisoitui, kun katselin lähes vuoden eteisen peilikaapissa roikkuvaa takkia, jonka vetoketju piti korjata (koirat vähän maistelivat sitä). Vuoden ajan ajattelin lähes päivittäin ”koskakohan tuollekin projektille löytyisi aikaa” tai ”äh, taaskaan en saanut aikaiseksi korjata tuota”. Helkkari, eihän siinä ollut mitään järkeä. Heitin takin pois ja kappas – kaapista huutelu loppui siihen ja elämä keveni taas hiukkasen.

Samasta tekstistä inspiroituneena kävin läpi (jälleen) kriittisesti vaatekaappini sisällön. Laitoin kiertoon kaikki vaatteet, joita pitäisi käyttää edes joskus tai joihin voisin mahtua ehkä, jos laihduttaisin pari kiloa. Jätin kaappiin vain ne vaatteet, joissa viihdyn tai joita tarvitsen. Edelleen kaapissa on ehkä liikaa vaatetta, mutta jokaisella karsintakierroksella olen vähän viisaampi sen suhteen, mitä vaatteilta kaipaan ja mitä vaatekaappini saattaisi tarvita.

pinossa__MG_1801

Ironista kyllä, en ole noudattanut karsimisen ideologiaa kaikilla elämän osa-alueilla, ja se on nyt vähän kostautunut. Kesäkauden treenaan koirien kanssa agilitya kahtena iltana viikossa yksien viikkotreenien sijaan. Se tarkoittaa sitä, että kahtena iltana viikossa en käytännössä katsoen ehdi tehdä kotona mitään. Treenit rytmittävät myös päivällisiä niin, että pyrin valmistamaan treeni-illaksi ruoan ennakkoon tai tarjoamaan nopeita (puoli)eineksiä. Tämä lisää tietenkin ruokailuun liittyvää ajatus- ja metatyötä. Tästä viisastuneena päätin talvikauden treenata kouluttajan kanssa vain kerran viikossa.

Lopuksi täytyy mainita, että Homevialauran Kaunis järjestys -podi on toiminut fiksussa karsimisessa itselleni suurena inspiraationlähteenä. Vahva suositus! Laura osaa muutenkin elämän järjestämisen ja karsimisen tavalla, jota itse voin vain ihailla.

PS. Ekstravinkkinä helpompaan arkeen voin kertoa, että jos rankan päivän jälkeen uhmaileva taapero tuntuu vähän raskaalta, hurautan illaksi vanhemmilleni. Pokkana ulkoistan lastenhoidon ja yleensä lapsen uhmailukin unohtuu siinä samalla. Muista aina valita taistelusi. 😉

Filed in: äitiys, kuulumisia, mielipide, perhe, puheenaihe • by Essi Raivio • 4 Comments

  • « Previous Page
  • 1
  • 2
  • 3
  • 4
  • 5
  • …
  • 21
  • Next Page »

Essi

Pinossa-blogissa sisustetaan lapsi- ja koiraperheen kotia rennolla otteella. Inspiraatiota kotiin haetaan 50-luvun huonekaluista, skandinaavisesta designista ja boheemista tyylistä. Sisustamisen lomassa arjesta nautitaan keittiössä fiilistellen. Kierrätys, vastuullisuus ja lapsiperheen arki ovat sisustamisen ohella – tai sen näkökulmasta – blogin kantavia teemoja.

Tervetuloa mukaan!
  • Facebook
  • Instagram
  • Pinterest

Viimeisimmät artikkelit

  • Blogin ulkoasu päivittyy
  • Asuntomessut 2023
  • Alkukevään kaupunkiloma Nizzassa
  • Tilinpäätös 2022
  • Lempeää joulua!

Kategoriat

Arkistot

Copyright © 2023 · Theme by Blog Pixie

Copyright © 2023 · Pinossa ·