perhe Archives | Sivu 3 22:stä

Siivoaminen lapsen kanssa + Arvonta

12/09/2021

Kaupallinen yhteistyö Kiilto, tuotepaketin arvontaan löydät ohjeet lopusta

Olen joskus kuullut sanonnan, että siivoaminen lapsiperheessä on yhtä tehokasta kuin kolaaminen lumimyräkän keskellä. Tupruttavasta lumisateesta huolimatta kola ja lapio on kuitenkin säännöllisesti kaivettava esille, sillä siisti ja puhdas koti on minulle välttämättömyys palautumisen kannalta. Parhaimmillaan siivoaminen voi olla myös hauskaa tekemistä yhdessä lasten kanssa, joka samalla opettaa lapsille tärkeitä asioita kodista huolehtimisesta.

Mielestäni on karhunpalvelus olla ottamatta lapsia osaksi siivousta. Kun lapsi saa positiivisen siivouksen mallin kotona, on tulevaisuudessa omaa huonetta ja omaa kotia paljon mielekkäämpi siivota. Eihän siivoaminen pienen lapsen kanssa kovin tehokasta ole, mutta tässä vaiheessa koenkin tärkeämmäksi osallistaa lasta – siivoan kunnolla sitten niinä hetkinä, kun lapsi on muualla.

Lapsen kanssa siivoaminen alkaa pienistä asioista: autetaan viemään astiat tiskikoneeseen tai siivotaan omat lelut illalla takaisin paikoilleen (myönnän kyllä, että aika usein tämä jää meillä vanhemman vastuulle, koska niin homma vain hoituu nopeammin).

Kun lapsen ottaa osaksi siivousta ja järjestelyä pienestä pitäen, samalla helpottaa omaa työtään tulevaisuudessa. Lapsuudenkodissani meillä oli kolme kerrosta, ja kodinhoitohuone sijaitsi niistä alimmassa. Perheemme lanseerasi jossain vaiheessa hirmuisen kätevän pyykkikuilu-konseptin, eli heitimme aina likaiset vaatteet portaikkoon, josta äidin tehtävä oli sitten siirtää pyykit kodinhoitohuoneeseen. Monet kerrat äiti pyysi meitä viemään pyykit pyykkikoriin asti, mutta arvatkaa vaan muutimmeko koskaan tapojamme? Ehkä tästä syystä vanhempieni nykyinen asunto on yhdessä kerroksessa… 😜

Tällä hetkellä meidän taaperoa ei tarvitse paljoa houkutella mukaan siivoukseen, sillä nyt hän haluaa tehdä KAIKEN itse ja osallistua KAIKKEEN. Kun tätä vaihetta pääsee hyödyntämään kunnolla, on se itse asiassa aika hauskaa, kun lapselle voi nakittaa helppoja tehtäviä kuten koirien päästämisen sisälle.

Oli kyseessä sitten tiskaaminen, kokkaaminen tai imurointi, J:lle ei kelpaa välineiksi lasten lelut, vaan toiminto täytyy saada toteuttaa ”oikeilla vehkeillä”. Yleispesuun meiltä löytyy Kiilto Hajusteeton Kodinpuhdistaja -tiivisteestä tehty liuos ruskeasta suihkepullosta. Sisustukseen sopivan suihkepullon valitsin esteettisistä syistä, mutta se osoittautui myös käytännölliseksi valinnaksi lapsen kannalta, sillä samanlaisessa pullossa meillä on myös ihan raakaa hanavettä kukkien suihkuttelua varten. Varmaan osaatte arvata, kummalla suihkepullolla taapero saa osallistua pöydän pyyhkimiseen.

Sama yleispuhdistukseen sopiva tuote on saatavilla myös valmiina sprayna, jossa on kätevä vaahdottava suihkepää. Vaahdoksi muuttuva suihke ei leijaile hengitysteihin yhtä helposti, ja on sen takia hyvä valinta, kun lähettyvillä on lapsia tai lemmikkejä.

Lapsen kanssa siivotessa on tärkeää varmistaa pesuaineiden käyttö lapsen ikätason mukaisesti, eli pienille lapsille käteen annetaan tosiaan pelkkää vettä sisältävä pullo. Suositeltavaa on myös pesuaineiden säilyttäminen lapsilukon takana tai tarpeeksi korkealla, jotta omatoiminen pikkusiivoaja ei pääse niihin käsiksi. Muutenkin kodinpuhdistusaineita käsitellään vain aikuisen valvovan silmän alla.

Kaikki Kiilto Hajusteeton -sarjan tuotteet ovat nimensä mukaisesti tuoksuttomia, eivätkä ne ärsytä siivotessa herkimpiä neniä. Tuotteet valmistetaan aurinkosähköllä Hankasalmella, ja ne pakataan kierrätysmuovista valmistettuihin pulloihin. Pakkaukset ovat tietenkin myös täysin kierrätettäviä. Suosikkiasiani tuotesarjassa on se, että kasvipohjaisuuden ja ekologisuuden lisäksi ne todella tehokkaita: esimerkiksi Kiilto Hajusteeton Kylpyhuonepuhdistaja spray irrotti pinttyneet kalkkitahrat ilman järjetöntä hankausta.

Kiilto Hajusteeton Kodinpuhdistajan pH on laimennettuna n. 9 ja laimentamattomana 10, eli se on tehokas rasvalikaan. Kiilto Hajusteeton Kylpyhuonepuhdistajan pH taas on 3, joten se toimii hyvin kalkkisaostumiin. Periaatteessa näillä kahdella tuotteella pärjää perussiivouksessa jo todella pitkälle, mutta itse arvostan myös tarkkaan kohdennettuja tuotteita. Peilit on helppo pyyhkäistä puhtaaksi Kiilto Hajusteeton Ikkunanpuhdistaja spraylla ja Kiilto Hajusteeton WC-puhdistaja sisältää hajunsyöjää, joten se on hyvä valinta WC-istuimen pesemiseen tai vaikka biojäteastian puhdistamiseen.

Lisäksi pitää mainita vielä sarjan suihkutettava käsitiskiaine, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. Vaahdottavalla suihkepäällä tiskiainetta on helppo annostella juuri sopivasti, ja tuotetta on miellyttävä käyttää (ei enää niitä ärsyttäviä tiskiainevalumia!). Koska haluan keittiössä pesuaineiden olevan nopeasti saatavilla, jotta siivous käy helposti, säilytän pesuaineita sisustukseen sopivissa pulloissa tiskipöydän reunalla. Kiilto Hajusteeton Suihkutettavan Käsitiskiaineen siirrän myös ruskeaan suihkepulloon, jonka tavallisen suihkepään korvaan pakkauksen omalla, vaahdottavalla suihkepäällä.

Arvonta

Yhteistyössä Kiillon kanssa saan arpoa kaksi (2) Kiilto Hajusteeton -tuotepakettia. Osallistu arvontaan kommentoimalla, kiinnitätkö itse kodinpuhdistusaineiden valinnassa huomiota kotimaisuuteen ja ympäristöystävällisyyteen. Arvonnan säännöt löydät täältä. Arvontaan voi osallistua 19.9.21 asti. Huom.! Kommenttisi saattaa mennä tarkistukseen, eikä siksi näy heti julkaisun jälkeen.

Kuinka totuttaa lapsi koiriin ja koirat lapseen?

05/08/2021

Minulta on muutamaan otteeseen kyselty vinkkejä, kuinka olen saanut aktiivisen taaperon tulemaan toimeen koirien kanssa ja kuinka koirat sietävät riehakasta lasta niin hyvin. Pakollisena disclaimerina todettakoon, että en olen koirankouluttamisen tai kasvattamisen ammattilainen, vaan tämä postaus pohjautuu täysin omiin kokemuksiini.

Kun tulimme kotiin synnäriltä, oli meillä silloin kaksi koiraa: 8-vuotias Pöly ja 7-vuotias Villa. Tuo aika on vähän hämärän peitossa, mutta muistaakseni olimme kotona pari päivää kolmistaan ilman koiria, jotka olivat hoidossa äidilläni synnytyksen ajan. Miksu kävi hakemassa koirat kotiin minun ja vauvan odottaessa kotona. Muistaakseni koirat saivat haistella harsoa ennen kotiin tuloa, mutta se ei juurikaan kiinnostanut. Kun koirat tulivat kotiin, otin heidät yksin vastaan ovella, jonka jälkeen esittelin vauvan heille mahdollisimman neutraalisti.

En koskaan ollut huolissani Pölyn ja Villan reagoimisesta vauvaan, ja koirat reagoivatkin odottamallani tavalla: Pölyä ei kiinnostanut pätkääkään, ja Villa halusi heti osallistua vauvan hoitoon. Ensimmäisinä viikkoina tein omalla käytökselläni selväksi, että vauva on arvoasteikossa koirien yläpuolella, mutta en myöskään unohtanut antaa koirille rapsutuksia ja haleja.

Olen myös alusta asti päättänyt suhtautua asiaan, kuin sitä ei olisi edes olemassa.

Olen myös alusta asti päättänyt suhtautua asiaan, kuin sitä ei olisi edes olemassa. Ajattelen, että jos olisin etukäteen pohtinut mahdollista ongelmaa tai jopa pelännyt koirista luopumista, olisivat koirat aistineet sen, ja se olisi varmasti tuonut mukanaan kitkaa.

Annan koirien itse kertoa, missä heidän rajansa menee. Pölyllä raja on hyvin tiukka, kun taas Lanka, joka tuli meille J:n ollessa 1,5-vuotias, kestää lähes mitä tahansa – se on aika huono juttu, sillä talvella J meni halimaan täysin tuntematonta huskyvaljakkoa suhteellisen rennosti sen kummempia miettimättä. Lapselle asian olen kertonut niin, että jos koira varoittaa, pitää lopettaa tai muuten koira saattaa purra (tämä tapa vaatii sen, että koirat oikeasti varoittavat ensin, ja että itse on nopeasti reagoimassa koiran varoitukseen). Huolettomaan asenteeseen on toki vaikuttanut myös koirien pieni koko. On ihan eri asia antaa 2,8-kiloisen koiran varoittaa kuin 50-kiloisen.

Nukkuvaa koiraa ei saa häiritä.

Meille koirien totuttaminen vauvaan oli helppoa, koska tiesin Pölyn antavan äärimmäisen lupsakan esimerkin Villalla ja myöhemmin Langalle siitä, kuinka lapseen pitää suhtautua. Kaikilla koirilla on myös niin sanotusti ”hyvät hermot”, joten olemme päässeet helpolla vauhdin ja äänen lisääntyessä. Koin kuitenkin äärimmäisen tärkeäksi opettaa lapselle vauvasta asti, ettei nukkuvaa koiraa saa häiritä. Koirilla oli ja on edelleen mahdollisuus päästä omaan rauhaansa. Yleensä Pöly nukkuu sohvan alla ja Lanka ja Villa makkarissa sängyn alla.

Vasta oikeastaan viimeisen puolen vuoden aikana olemme joutuneet enemmän vahtimaan ja ohjeistamaan taaperoa koirien käsittelyssä, sillä varsinkin Langan ja pojan yhteisleikissä kierrokset saattavat nousta ylös nopeasti. Pari kertaa Pöly on tämän seurauksena varoittanut J:tä muka puremalla. Pölyn reaktiosta J on sitten osannut päätellä, että näin ei voi tai saa tehdä. Olemme myös yhdessä keskustelleet, miksi Langan kanssa riehakas käytös on ok, mutta Pölyn kanssa ei.

J ei juurikaan osallistu vielä koirien hoitamiseen, mutta välillä hän haluaa tulla avuksi ruokkimaan koirat. Tämä on hyvä käytäntö myös viestittämään koirille, että J ruokkivana kätenä on tosiaan heitä ylempänä arvoasteikolla (kolme koiraa kun muodostaa jo lauman, jossa hierarkia alkaa näkyä vähän enemmän). Langan täytyy istua aina ennen ruoan saamista, oli kuppi tulossa minulta tai lapselta.

Luotan taaperoon ja koiriin jo siinä määrin, että uskallan antaa heidän touhuta keskenään niin, etten aina ole vieressä vahtimassa (yleensä Pöly ei osallistu näihin tilanteisiin). J saattaa esimerkiksi touhuta Langan kanssa ulkona, kun itse siivoilen vähän sisällä. Tietenkin jatkuvasti kuuntelen mitä ulkona tapahtuu, joten eivät he koskaan ole täysin valvomatta.

Kaikilla vauvan ja koirien yhteiselo ei suju aina odotuksien mukaan. Listasin tähän alle eläintenkouluttaja Tuire Kaimion vinkkejä, jotka auttavat koiran totuttamisessa lapsiin (koko juttu täällä):

Ennen vauvan syntymää, leiki hoitavasi vauvaa – vaikka nukkea tai pyyherullaa. Koiralla voi kestää tottua omituiseen lepertelyysi ja muuttuneeseen käytökseesi.
Vieraile koiran kanssa lasten luona. Parasta olisi, jos perheen lapset ovat tottuneet koiriin.
Jos koira joutuu esimerkiksi vaihtamaan nukkumapaikkaa vauvan sängyn takia, tee muutos hyvissä ajoin ennen pinnasängyn saapumista. Myös vaunulenkkejä voi harjoitella ennakkoon.
Hanki koiralle hyvä hoitopaikka synnytyksen ajaksi ja pariksi seuraavaksi päiväksi, jotta koira ei jää ”heitteille” heti vauvan synnyttyä.
Tutustuta koira vauvan hajuun esimerkiksi vaatteen tai harson avulla.
Järjestä koiralle paikka, jonne se pääsee rauhoittumaan ja jonne lapsi ei pääse.
Älä jätä lasta ja koiraa yksin. Varovainenkin koira saattaa vahingossa juosta lapsen yli esimerkiksi ovikellon soidessa ja konttaava vauva saattaa yritä kiivetä koiran päälle.

Miniloma Naantalissa ja käynti Muumimaailmassa

17/07/2021

Tänä kesänä pieni kotimaanmatkamme suuntautui Naantaliin ja Muumimaailmaan. Saimme kaikki kolme koiraa hoitoon äidilleni kahdeksi yöksi, joten juuri sen verran meillä oli käytettäväksi tähän lomaan. Sanoisin, että kaksi yötä onkin juuri passeli aika vietettäväksi kesäisessä Naantalissa.

Nämä kuvat nappasin muuten puhelimella. Päätin, etten helteessä jaksa kantaa mukanani kameraa.

Menomatkalla Naantaliin pysähdyimme lounaalla Salossa ravintola Kastussa kaverini suosituksesta. Pienen bistron sisustus oli todella kaunis ja lounaslista mukavan napakka. Menussa loistivat kauden raaka-aineet, ja pientä keittiön kömmähdystä lukuun ottamatta ruoka oli oikein maukasta. Voisin käydä uudestaan, varsinkin viinillä!

Helteisessä Naantalissa majoituimme kuuden huoneen Amandis-hotelliin, joka sijaitsee aivan vanhan kaupungin rannassa vain 500 metrin päässä Muumimaailmasta. Hotellia voin suositella todella, todella lämpimästi. Kiireestä ja helteestä huolimatta henkilökunta jaksoi olla ystävällistä, ja hotellin terassilta aukeaa mieletön näkymä satamaan.

Huoneiden ulkopuolella on pieni yhtenäinen terassi, jossa istuimme Miksun kanssa illalla nauttimassa viinilasilliset J:n mentyä nukkumaan. Kauniisti sisustetussa huoneessa oli hyvä sänky ja hiukan viilentävä ilmastointilaite.

Hotelli mainostaa tarjoilevansa maailman parhaita vohveleita, ja käsi sydämellä voin todeta, että ovat ne ainakin kaupungin parhaimmat! Huoneen hintaan kuului aamiaiseksi valitsemansa vohveli. J:lle saimme aamiaiseksi listan ulkopuolelta croissantin hillolla ja uppomunan. Lisäksi aamiaiseen kuului mehua ja (erikois)kahvi. Huoneen hintaan kuului myös ilmainen pysäköinti aivan hotellihuoneiden edessä.

Saapumispäiväksi emme olleet suunnitelleet tarkkaa ohjelmaa, vaan ajattelimme mennä taaperon ehdoilla. Leikkipuistossa ollessaan J bongasi pyörillä kulkevan kaupunkijunan, ja halusikin sitten sen kyytiin. En tiedä miksi Kaivohuoneelta Naantalin kylpylään matkaavaa junaa pitäisi kutsua, mutta sen kyytiin hyppäsimme noin 45 minuuttia kestävälle ”maisemakierrokselle”. Aikuisten liput maksoivat 5 euroa, 2,5-vuotias matkusti maksutta. Juna kulkee tasatunnein ja on kätevä, jos vaikkapa kylpylältä haluaa pistäytyä ostoksille vanhaan kaupunkiin.

Ennakkoon meitä varoiteltiin, ettei Naantaliin kannata lähteä ruokamatkalle, joten kovin suuria odotuksia emme asettaneet kaupungin illallisravintoloille.

Ensimmäisen illallisen söimme Snickari-ravintolassa. Saavuimme paikalle juuri hyvissä ajoin ennen ravintolan täyttymistä, joten ruoka tuli pöytään nopeasti – ehkä vähän liiankin nopeasti, sillä sain viimeisteltyä aperitiiviksi tilatun Aperol Spritzin vasta pääruoan jälkeen. Alkuruuaksi tilasin tonnikalatartarin, joka oli oikeastaan pelkkää (huonosti leikattua) tonnikalaa. Tonnikalan kaveriksi olisi kaivanut muita makuja, joita löytyi kuitenkin ravintolan härkätartarista (Miksu söi sen). Pääruoaksi tilasin paistettua siikaa. Annoksen maut olivat hyviä, mutta siika ehti viihtyä pannulla liian pitkään. Miksu söi pääruoaksi pippuripihvin, joka ei sekään ollut ”paras syömänsä pihvi.” Plussaa ravintolalle kuitenkin lasten menusta, joka maksoi 11 euroa ja sisälsi kolme annosta. Miljöö oli myös viihtyisä.

Toisena iltana söimme Ravintola Uudessa Killassa (vai miten Uusi Kilta nyt taivutetaankaan).Ravintola otti asiakkaita vain terassille, josta oli kauniit näkymät merelle ja vanhaan kaupunkiin. Hellepäivän jälkeen ruokahalumme oli aika olematon, joten söimme vain pääruoat. Miksu tilasi jokirapu-ceasarsalaatin ja minä päivän kalan (nieriää fenkolirisotolla). Ruoan maku oli hyvä – itse asiassa syömäni risotto saattoi kiilata 10 suosikkini joukkoon. Salaatissa jokirapuja oli paljon, onneksi, sillä muuten lähes 20 euron hintalappu olisi saattanut kirpaista. Tämäkään ravintolakokemus ei kuitenkaan ollut täysi kymppi, sillä selvästi uusi tarjoilijamme unohti laittaa tilaukseemme J:n ruoan.

Koko reissun tarkoitus, pointti ja kohokohta oli tietenkin Muumimaailmassa käyminen. Muumimaailmaan menimme heti klo 10, ja se oli hyvä veto. 12 jälkeen alueelle alkoi saapua enemmän ihmisiä, jolloin hahmojen luona oli ruuhkaa. Otimme mukaan runsaasti vettä, mutta alueella oli pisteitä vesipullojen täyttämiseen ja käsien pesemiseen.

Päiväksi osui posketon yli 30 asteen helle, joten vähän epäilin, niinkö lähes 100 euron liput menisivät aivan hukkaa: eivät kuulkaa menneet! Viihdyimme Muumien luona viisi tuntia, ja uskon meidän kaikkien nauttineen kokemuksesta yhtä paljon. J oli innoissaan halaamassa jokaista hahmoa, ja visuaalisena ihmisenä minä taas arvostin kaikkia pieniä yksityiskohtia, joita alueella oli. Koko alue kutkutteli mielikuvitusta, ja siellä oli helppo liikkua rattaiden ja pienen lapsen kanssa. Kaikki näyttelijät jaksoivat suoriutua upeasti helteestä huolimatta, ja alueella oli koko ajan hahmoja lapsien ihasteltavana.

Päivän päätteeksi katsoimme Emma-teatterissa lyhyen näytelmä ruotsiksi. Kielellä ei ollut merkitystä, sillä J katsoi koko esityksen lumoutuneena nauttien samalla Muumi-pillimehua ja popcornia. Voi että, lapsen onnen näkeminen vaan tekee niin onnelliseksi. ❤️

PS. Tämän viimeisen kuvan halusin jakaa ihan vain siksi, että tähän tiivistyi yksi niin täydellinen hetki. J heräsi aamulla aikaisin jännittämään Muumimaailmaan menoa. Kun avasin ikkunan, ilma oli yön jäljiltä kosteaa ja raikasta. Lintujen viserrys kuului hotellihuoneeseen, kun keitin aamukahvit. Sitten istuimme J:n vuoteessa katselemassa heräilevää Naantalia kaikessa rauhassa.

PPS. Naantali herää muuten myöhään. Jos haluaa nauttia aamiaista rannan kahvilassa, pitää varautua pettymään.