Tammikuussa Saa kurkistaa -blogissa pohdittiin lapsiperheen sisustusta ja sitä, millainen sisustus pienten lasten kanssa toimii. Saan välillä kysymyksiä siitä, miten meidän runsas tyyli toimii taaperon kanssa, ja siksi ajattelin kirjoittaa aiheesta myös omasta näkökulmastani.

Aihe täytyy aloittaa toteamalla, että kaikki perheet ja ennen kaikkea lapset ovat yksilöitä. Toiset eivät koskaan kiinnostu kukista tai koriste-esineistä, ja toiset haluaisivat tutkia niitä kielloista huolimatta. Meidän tilanteemme asettuu kahden ääripään väliin. J on aina ollut meneväinen ja aikaan saava lapsi. Kukat ja erityisesti multa on häntä kiehtonut, mutta maljakot ja muut koriste-esineet ovat saaneet olla aina rauhassa.

Turvallisuus on tietenkin tärkeä tekijä, kun puhutaan lapsiperheen sisustuksesta. Meillä turvallisuutta ei toteutettu liimaamalla muovitulppia pöydän kulmiin ja pistorasioihin (sille ei ollut ikinä tarvetta). Sen sijaan käänsimme kylpyhuoneiden ovenkahvat sekä asensimme lapsilukot keittiön ja kodinhoitohuoneen kaappeihin. Eräs päivä nimittäin löysin pojan istumassa olohuoneen sohvalta hedelmäveitsi kädessään – yhtäkkiä hän vaan jo ylttikin siihen ylimpään vetolaatikkoon!

En ole suostunut muuttamaan tapaani sisustaa taaperon ehdoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että olen hyväksynyt riskin, että jotain hajoaa. Ruokapöydän pinta on kokenut kovia, samoin sohvapöytä. Elämisen jälkiä on parissa vuodessa tullut kymmenen vuoden edestä. Mutta täytyy sanoa, että ei meillä juurikaan mitään ole hajonnut pojan käsissä.

Olen käynyt lapsen kanssa myös monta keskustelua siitä, miten tavaroita pitää kohdella ja miksi. Home via Lauraa lainatakseni, tämä on sitä järkevää tavarakasvatusta, joka lapsen kanssa kannattaa aloittaa jo pienestä pitäen.

En ole suostunut muuttamaan tapaani sisustaa taaperon ehdoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että olen hyväksynyt riskin, että jotain hajoaa.

Omaan tapaani kasvattaa liittyy kokemuksien kautta oppiminen, enkä siksi juuri koskaan kiellä mitään ilman selitystä tai ilman, että lapsi saisi tutustua asiaan tarkemmin. Kuumaa kynttilää tutkimme yhdessä läheltä, ja lasimaljakon pyysin laittamaan nätisti omalle paikalleen kertoen, miksi ne menevät helposti rikki ja mitä siitä seuraisi: iso sotku ja äidille paha mieli. Tietenkin tässä oli se riski, että maljakko saattaisi päätyä palasina lattialle.

Meillä lapsi saa tehdä asioita ja osallistua arjen askareisiin. J on kova kiipeilemään, ja haluaa aina osallistua esimerkiksi ruuanlaittoon. Sitä varten olemme hankkineet porrasjakkaran, jolla pojan on turvallista kiivetä auttamaan ja seuraamaan päivällisen valmistumista (joskus toki hän haluaa osallistua vähän liikaakin).

Materiaalien ja pintojen kestävyys ja pestävyys on hyvä ottaa huomioon uusissa hankinnoissa. Esimerkiksi sohvan irrotettavat ja pesukoneessa pestävät päälliset ovat todella hyvät. En ole koskaan ollut pöytäliina-ihmisiä, mutta koen, että elämä taaperon kanssa on hiukan helpompaa ilman liinaa, kun pöydän voi vaan pyyhkiä puhtaaksi. Toisaalta, vahakankainen ja helposti pyyhittävä liina saattaisi suojata pöydän pintaa kolhuilta. Meidän DIY-pöydän pinta on edullista mäntyä, joka voidaan helposti hioa tai vaihtaa.

Jotta aktiivisen taaperon kanssa koti pysyy edes jotenkin järjestyksessä, koen tärkeäksi, että kotona on paikka kaikelle. Leluille on varattu sopiva määrä säilytystilaa ja -koreja, ja ne ovat helposti lapsen saatavilla.

Eteisen tavarakaaosta helpottaa, kun esillä on vain ne käytössä olevat kengät, takit ja rukkaset (ja että niillekin on varattu riittävästi tilaa). Meillä on onneksi suuri laatoitettu eteinen, mutta se ei poista ahdasta tuulikaappia, jossa kurakaudella säilytimme vaunuja. Vaunuille meillä on niin vähän enää käyttöä, että ajattelimme laittaa ne myyntiin. Pärjäämme varmasti matkarattailla tämän loppuajan. Tavaroita käynkin säännöllisesti läpi pistäen kiertoon turhat.

Arkea helpottaa kummasti, jos lapsiperheen ja juuri teidän tarpeet on otettu huomioon koko asuntoa suunnitellessa. Toimiva pohjaratkaisu, riittävä määrä säilytystilaa, kuraeteinen ja tarpeeksi tilava kylpyhuone ovat esimerkkejä arjen toimivista lapsiperheratkaisuista. Monelle suuri eteinen saattaa jäädä vain haaveeksi, mutta väittäisin, että jokaisesta kodista on mahdollisuus tehdä astetta toimivampi hyvällä suunnittelulla ja realistisilla tavoitteilla. Jos esimerkiksi vaikka juuri eteisen säilytystilat ovat ongelma, silloin täytyy useimmiten suorittaa karsintaa tai järjestää ylimääräisille vaatekappaleille säilytystilaa muualta niin, että jokaiselle kenkäparille löytyy paikka kenkähyllyltä ja takille paikka naulakosta.

Lapsen kasvaessa kodille ja tarpeille pitää antaa mahdollisuus muuttua. Lapsi tuo mukanaan lisää tavaraa, ja kasvaessa hän alkaa vaatia myös omaa tilaa. Lapsen huone myöskään harvoin pysyy muuttumattomana vuosien ajan, vaan se kehittyy lapsen mukana. Meillä J:n huone on kokenut jo kolme muutoskierrosta parissa vuodessa.