Viimeiset viikot olen elänyt polttavan tunteen kanssa, joka kehottaa tekemään muutoksia – nopeasti. Uusi hiusväri, sisustus ja saman tien kokonaan uusi koti pitäisi saada sormia napsauttamalla. Pakahdun tunteeseen, että jotain on nyt tehtävä. Samalla tuo tunne syö kaiken inspiraation tehdä mitään. Oloni on levoton, todella levoton.
Olen paikantanut ongelman kotona olemiseen. Kahdeksan kuukautta kotona on ollut aivan tarpeeksi. Kaikki seinät, nurkat ja seinien naulanreiät on tullut katseltua niin moneen kertaan läpi, että näen enää vain epäkohtia ympäri asuntoa.
Oli onnekas sattuma, että kuuntelin hiljattain Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni -kirjan. Tunnistin itseni keltaiseksi persoonaksi ripauksella punaista, ja se selittääkin osittain seinien kaatumisen; ”Keltaiset persoonat ovat loistavia monissa asioissa, mutta erityisen hyviä he ovat tekemään muutoksia. Ja mieluusti koko ajan”. Kun työelämän vaihtelevat kuviot ovat sivussa, onkin lyhyen luonneanalyysin perusteella täysin luonnollista, että kaipaan suuria muutoksia kotona.
Btw, jos kirja ei ole tuttu, niin lämmin suositus sille. Lukemattomia kertoja se sai minut nyökyttelemään ja myötäilemään itsekseni kesken kävelylenkin, kun oivallisella huumorilla varustettu Erikson valotti ripeiden punaisten ja keltaisten sekä pähkäilevien vihreiden sinisten eroja. Miksu on väreiltään kuin suomalainen sielunmaisema, vihreä ja sininen, joten jossain asioissa luonne-eromme todellakin pääsevät esille. Mutta edelleen kirjaa lainatakseni, parhaissa tiimeissä on ripaus jokaista väriä.
Tässä keltaisen levottomassa ja muutosmyönteisessä mielentilassa teen osittain hätiköityjä ratkaisuja miettimättä asioita kunnolla loppuun. Ostin uudet tyynynpäälliset ”tuomaan vähän piristystä”, mutta ilo kesti tasan siihen asti, kunnes leikkasin niistä laput irti. Sen jälkeen iski ostokrapula siitä, että ostin (taas) halpaa ulkomailla tuotettua tavaraa.
Samalla tavalla olen uusinut vaatevarastoani siinä ahdistuksessa, kun vieläkään vanhat vaatteeni eivät mahdu päälle. Impulsiivisia ja hätiköityjä ostoksia, joista suurimman osan olisi voinut jättää kauppaan.
Ja eihän tämä kodin myllerrys tietenkään jäänyt vain tyynyihin. Tein parista kalusteesta tarjouksen Budowskin nettihuutokaupassa, mutta ei niin yllättäen alhaiset tarjoukseni ohitettiin ennen huutoajan päättymistä. Torista löysin senkkimallin, jollaista olen jo pitkään katsellut, ja parin päivän miettimisen jälkeen kävinkin noutamassa sen läheltä lapsuudenkotiani. Senkistä on tulossa ihan oma postauksensa hieman myöhemmin. Olen myös todella lähellä aloittaa olohuoneen harmaan seinän maalausprojektin. Jos katto olisi senttiäkään matalammalla, olisin jo tarttunut telaan.
