Moikka pitkästä aikaa!

Rehellisesti täytyy nyt myöntää, että inspiraatio blogin kirjoittamiseen on ollut aika minimissä viimeisen parin viikon aikana. J uusine etenemistaitoineen on pitänyt minut kiireisenä päivät, ja huonosti nukuttujen öiden takia olen iltaisin tyytynyt vain katsomaan avomiehen kainalossa Versace-sarjaa.

Suurin syy siihen miksi kirjoituslukko on pysynyt päällä, on se, että seinät edelleen kaatuvat kotona päälle. Olen huomannut, että tämä tietynlainen ahdistunut ja levoton tunnelma saa aivoni solmuun aivan täysin. Ironista, että pitäisi saada tehdä ja luoda jotain uutta, mutta samaan aikaan en saa aikaseksi kuin vain sen pakollisen, jonka arki pyöriäkseen vaatii. Paino sanalla pakollisen, näkisitte missä kunnossa kodinhoitohuoneemme on.

Lukko on kuitenkin saatava nyt auki, joten aloitetaan siis jostain helposta. Kokeillaanpa vaikka jutella hetki tästä ihanasta lasimaljakosta, jonka ostin pienestä lasipajasta viime viikolla.

Viime torstaina menimme työporukalla viettämään strategiapäivää pomon mökille Taalintehtaalle (strategiaa ei kyllä tullut hiottua, mutta viinin lipitys taitoja kyllä senkin edestä). Päästäksemme luovaan flow-tilaan kävelimme parin kilometrin matkan Taalintehtaan keskustaan lounaalle, jonka jälkeen kiertelimme hieman tutkimassa paikkoja kuin alakoululaiset luokkaretkeläiset konsanaan. Taalintehdas ja Ruukin alue on muuten todella kaunis historiallisine rakennuksineen. Olisi pitänyt ottaa teille kuvia!

Yksi vanhoista tiilirakennuksista kutsui meitä luokseen erityisesti, sillä sen ikkunoista kajastivat joulu-, eikun siis kausivalot, ja sisältä kantautui kovaääninen musiikki. Kävelimme sisään ja pääsimme aitiopaikalle todistamaan, kuinka Jarl Hohenthalin käsissä epämääräisestä lasimöykystä syntyi pieni lehtikoristeinen karahvi – kuulemma Jaloviinalle.

Lasinpuhallus vaatii hirvittävän määrän taitoa, eikä mestaria katsellessa voinut kuin ihailla työn etenemistä. Taidosta kertoo ehkä parhaiten se, että Jarl sai homman näyttämään jopa naurettavan helpolta. Mieleni teki itse hypätä penkille kokeilemaan taitojani, mutta arvelin seuraavan viikon myyjäisten varaston kärsivän, jos olisin niin tehnyt.

Oloni kauniiden lasiesineiden ympärillä on kuin lapsella karkkikaupassa, joten en tietenkään voinut poistua paikalta tyhjin käsin. Löysin vaikka mitä ihanaa, mutta lopulta mukaan tarttui tämä ihana epäsäännöllinen lasimaljakko 20 eurolla (maljakko oli kuulemma ll-laatua, sillä sen suuaukkoon ei mahtunut korkki). Tässä vielä kuvia hieman lähempää:

Noin, saatiinhan sitä lukkoa nyt edes himpun verran kammettua raolleen. Vielä vähän lukkosulaa saatetaan tarvita, mutta eiköhän huominen Habitare tee tehtävänsä. Tai ainakin yritän saada teille koosteen messuista näytille huomisen tai viimeistään torstain aikana.