joulu Archives | Sivu 4 15:stä

Kolme yksinkertaisen tyylikästä joulukortti-ideaa

29/11/2020

Vaeltelin J:n kanssa pitkin askartelukaupan käytäviä. Tarjouksen houkuttelemana ostoskoriin oli päätynyt jo pari pakettia ruskeita korttipohjia kirjekuorineen. J olisi kovasti halunnut täyttää rattaiden alaboksin itse valitsemillaan värikkäillä koristetarvikkeilla. Toisella silmällä vahtiessani poikaa, inspiroiduin kaupan valikoimasta keksien kolme helppoa, nopeaa ja tyylikästä ideaa itse tehtyyn joulukorttiin.

Kultainen lumihiutalekortti

Taitettavia korttipohjia
Kuvioleikkuri (maksoi alle 5 euroa)
Arkki kultaisia viiva-kuviotarroja
Paperiliimaa
Kultaista paperia
Sakset

Teippaa kortin etuosaan neljä kultaista viiva-tarraa ja siisti reunat. Leikkaa korttiin lumihiutale-aukko haluamaasi kohtaan. Leikkaa kultaisesta paperista muutama lumihiutale ja liimaa korttiin. Lopuksi leikkaa kultaisesta paperista hieman korttipohjaa pienempi neliö, ja liimaa se kortin sisäpuolelle.

Lahjapakettikortti

Taitettavia korttipohjia
Värikästä koristepaperia
Paperiliimaa ja erikeepperiä
Lankaa tai nauhaa
Sakset

Leikkaa kortin etuosaan lahjapaketin kokoinen aukko – muoto voi olla mitä vain. Tee narusta rusetti, ja liimaa se ”paketin” päälle erikeepperillä. Leikkaa värikkäästä koristepaperista hieman korttipohjaa pienempi neliö, ja liimaa se kortin sisäpuolelle.

Kuusikortti

(Taitettavia) korttipohjia
Värikästä koristepaperia
Paperiliimaa
Tussi
Sakset

Leikkaa värikkäästä paperista kolmiota kuusiksi. Kokeile yhdistellä erilaisia kuoseja. Liimaa kuuset kortin etupuolelle, ja piirrä niille tussilla jalat. Kortin sisäpuolen voi jättää tyhjäksi tai sinne voi liimana hieman korttipohjaa pienemmän palan kuusissa käytettyä koristepaperia.

Lisää kortti-ideoita löydät täältä ja täältä.

Viime jouluna skippasin korttien lähettämisen kokonaan kiireiden ja väsymyksen vuoksi. Sen jälkeen olen pohtinut joulukorttien merkitystä, koska itsekin saan niitä vuosi vuodelta vähemmän. Tavallaan korttien lähettäminen – puhumattakaan siihen käytetystä rahasummasta – tuntuu turhalta, sillä suurin osa saa kuitenkin joulutoivotuksensa somen kautta. Haluan kuitenkin ajatella, että sillä on vielä merkitystä edes lapsille ja isovanhemmille. Tai ainakin itse vielä odotan pääseväni askartelemaan kortteja mummuille J:n kanssa.

Joistain jouluperinteistä haluan pitää kiinni viimeiseen asti.

DIY Kranssi heinästä

10/11/2020

Arvatkaa mitä? Ostin tämän metallirenkaan kranssin pohjaksi puolitoista vuotta sitten. Reilu vuosi sitten poimin vaunulenkillä luonnonheiniä maljakkoon kuivumaan, mutta en koskaan saanut aikaiseksi tehdä tätä kranssia – hups. Näin vuoden suunnittelun tuloksena tartuin vihdoin heinää varresta, ja kranssi syntyi vajaassa tunnissa J:n mentyä nukkumaan. Heiniä en sentään säilönyt kotona vuotta, vaan hain ihan uudet samaisen lenkin varrelta.

Ajatukseni oli tehdä tästä jotain syksyinen ja jouluisen välimaastosta. Käpyjä ei sattunut olemaan lähistöllä eivätkä tähdet innostaneet, joten kaipa tästä tuli enemmän syksyinen. Mielestäni valosarjan kanssa se kuitenkin sopii oikein hyvin myös tähän hetkeen. Boheemia ja luonnollista joulutyyliä ihailevalle tämä saattaisi olla myös ihan tarpeeksi jouluinen.

Kranssin kasasin liimaamalla heiniä pienen pahvipalan päälle kuumaliimalla. Kaksi palmunlehden näköistä lehteä taittelin nopeasti leivinpaperista (googlatkaan ”lautasliina lehti”). Pahvin kiinnitin metallirenkaaseen kahdella rautalangan pätkällä. Julkaisen illemmalla tekoprosessista Reels-videon Instagramissa.

Vinkki: Jos heinät varisevat, kannattaa niihin suihkuttaa kerros hiuslakkaa.

Jos kranssista tekee symmetrisen, se pysyy kauniisti suorassa roikkuessaan. Halusin kranssin olevan hieman epäsymmetrinen, eikä se siksi pysy seinässä suorassa. Ongelma korjaantui pienellä palalla maalarinteippiä.

Ensimmäinen joulu ja ensimmäiset askeleet

26/12/2019

Viimeiset pari päivää olen viettänyt täysin sometonta elämää, ja yllättynyt puhelimeni akun kestosta – tai siitä, kuinka paljon somealustat syövät akkua. Jatkan somelomaani ehkä vielä hetken, mutta nopeasti ajattelin tulla kertomaan kuulumiset ensimmäisestä joulustamme touhukkaan pojan vanhempina. Postauksen kuvasato ei laadulla koreile, mutta eipä nopeilta räpsyiltä muuta voikaan odottaa. Jouluna en todellakaan suostu käyttämään aikaa kuvausvalojen virittämiseen.

Aattoaamuna lähdimme liikenteeseen hieman ennen lounasaikaa. Joululounaan eli riisipuuron sekametelisopalla söimme vanhempieni luona, ja myös J sai ensikosketuksensa jouluruokaan puuropadan äärellä.

Isäni oli käynyt metsästä kaatamassa niin komean kuusen, että äitini päätti sen paikan olevan tänä vuonna ulkona. Ehkä ihan hyvä niin, sillä joulupuu olisi saattanut olla vain J:n tiellä tämän kurvaillessa ympäri asuntoa pahvilaatikkoferrarillaan. Miten lapsi voikaan tulla niin onnelliseksi yhdestä pahvilaatikosta!

Päikkäriaikaan siirsimme joukkomme Miksun äidin luokse. Onneksi Joulupukille meni tieto paikanvaihdosta perille, ja mustasta maasta huolimatta hän pääsi käymään ja jakamaan muutaman paketin. J pelkäsi Pukkia yhtä paljon kuin Jumbonkin Pukkia, joten lahjat otettiin vastaan turvallisen välimatkan päästä isin sylissä.

Paketeista paljastui muun muassa palapelejä, Dubloja, Brion ralliauto ja palikkalaatikko (äidin toive), kirjoja, Adidaksen haalari (isi toive, helppo pukea) ja kaksi laulavaa Baby Shark -pehmolelua (ei kummankaan vanhemman toive). J ei vielä ymmärtänyt lahjojen päälle, vaan paras osuus hommasta taisikin olla kiharretut lahjanauhat.

Aatonaattona J oppi kiipeämään kotona sohvalle ja joulupäivänä 11 kuukauden ja 17 päivän ikäisenä hän otti ensiaskeleensa. Taidonnäyte oli vain yksi askel, mutta se toistettiin vielä pariin otteeseen päivän aikana. Seuraavan viikon aikana täytyy yrittää rohkaista poikaa kävelemään enemmän, jotta taito olisi jo vähän paremmin hanskassa päiväkodin alkaessa.

Eilen vastaani tuli HBO:lta kolmiosainen minisarjasuositus A Christmas Carol, joka on Steven Knightin omaperäinen ja ilmeisen karmiva versio Joulukertomuksesta. Tämän illan suunnitelma onkin sohva, punaviini ja juustotarjotin. Huomenna täytyy tehdä pieni inventaario J:n vaatekaapille, ja ehkä sen jälkeen lähteä etsimään täytettä sinne alennusmyynneistä.

Ihanaa tapaninpäivän iltaa!