fiilistely Archives | Sivu 12 38:stä

Vuoden ekat tulppaanit

15/01/2021

Tulppaanien sesonki alkaa jo joulukuussa, mutta minulle tulppaani on alkuvuoden kukka. Se sisältää lupauksen lisääntyvästä valosta (haluaisin sanoa tulppaanin olevan kevään kukka, mutta ei vielä tammikuussa saa puhua keväästä). Poimiessani kaupan sangosta ensimmäisen kimpun, mieleeni tulee väkisinkin kuva kirkkaasta pakkaspäivästä.

Nämä kuvat nappasin viime viikonloppuna, kun kimppu veteli jo vähän viimeisiään. Eilen tulppaanit näyttivät maljakossa niin onnettomilta, että heitin ne vihdoin roskiin. Tulppaanit saavat hyvin lisäaikaa, kun kärsineet lehdet nyppii irti, sillä itse kukka säilyy matalassa ja viileässä vedessä pidempään.

Vinkki: Jos kaupan tulppaanit ovat liian lyhytvartisia maljakkoosi (esimerkiksi tämä Muurlan maljakko vaatii todella pitkät varret), saa tulppaanit venytettyä 1–2 päivässä lämpimässä ja runsaassa vedessä.

En koskaan osta esimerkiksi keltaisia kukkia, mutta tulppaani on poikkeus siihen sääntöön – vaikka suosikkini on tämä kuvissakin näkyvä valkoinen, en karta muitakaan vaihtoehtoja. Joku saattaa muistaa nämä hienoimmat tulppaanit ikinä, jotka tosin harmillisesti ilahduttivat minua vain pari päivää.

Eilen oli ihan täydellinen tulppaanisää: Aurinko kimmelsi hangilla, jotka kiristynyt pakkanen muutti täydelliseksi puuterilumeksi. Väkisinkin hymyillytti, vaikka pellolle ei päästykään lenkille lyhytjalkaisten kavereiden kanssa ja sormet jäätyivät kaivaessani Langalle taskusta nameja.

Tilinpäätös 2020

30/12/2020

Viime vuonna kirjoittaessani tilinpäätöstä suurimmat tunteeni olivat vauvavuoden päätteeksi kiitollisuus, väsymys ja hämmennys. Nyt päällimmäisenä taitavat olla nuo samat tunteet, mutta eri syistä.

Kuten kaikilla, vuosi on ollut vaikea. Ennalta-arvaamattomuus on tehnyt henkisestä kuormituksesta ajoittain todella raskasta, mutta onneksi turvaverkkomme on ollut vahva ja ennen kaikkea lähellä. Koko vuoden J on tavannut säännöllisesti isovanhempiaan ja tätejään, emmekä olisi selvinneet ilman heidän apuaan.

Huhtikuussa jouduin lomautetuksi, mutta kesään mennessä markkinointi alkoi taas toipua digipuolella, ja lomautustani on pystytty asteittain purkaa. Miksun töihin korona ei onneksi vaikuttanut, joten taloutemme on kokenut vuoden aikana vain pienoisen taantuman. Yhteistöiden kautta olen laskuttanut suunnilleen saman summan kuin viime vuonnakin, ja se on ollut tärkeä lisä omiin tuloihini.

Vuosi pakotti ymmärtämään sen, mikä oikeasti merkitsee.

Olisi helppo suhtautua vuoteen ainoastaan negatiivisuuden kautta, mutta haluan nähdä tässä omalta osaltani jotain hyvää: Vuosi pakotti ymmärtämään sen, mikä oikeasti merkitsee. Esimerkiksi J viettää viikoittain päiväkodissa jopa kymmenen tuntia suunniteltua vähemmän aikaa, joten hopeareunus on ilmeinen. Ymmärrän nyt myös entistä paremmin sen, kuinka kiitollinen olen perheestämme ja läheisistämme, joilta olemme aina saanut apua. Se kun ei ole itsestäänselvyys.

Sain juuri luetuksi Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt, ja se herätti minut pohtimaan sitä, olisinko ilman tämän vuoden tapahtumia hyvää vauhtia matkalla kohti alkavaa uupumusta: luova työ + luova sivutyö, taapero, parisuhde, uusi koira – olisihan siinä ollut kädet täynnä, jos toimistolla olisi pitänyt olla joka arkipäivä 8–16. 2020 pakotti hidastamaan, eikä se omalla kohdallani olisi voinut osua parempaan elämänvaiheeseen. Noh, jossittelua, jossittelua…

Entäs sitten se väsymys? Nukkuminen tässä huushollissa on harvinaista herkkua. Menen nukkumaan liian myöhään, ja joka ilta mietin, miksi taas piti jäädä jumittamaan sohvalle katsomaan nörttikomedian uusintoja. J kömpii viereemme nukkumaan joka yö 2–4 välillä ja herää reippaana viiden jälkeen. Unta saan siis 5–7 tuntia yössä vähintään yhdellä herätyksellä, eikä se riitä alkuunkaan ihmiselle, joka tarvitsisi unta sen 9 tuntia. Mutta ehei, siltikään en pääse sänkyyn yhtään sen aikaisemmin! Jos 2019 väsytti uuden edessä, nyt väsyttää ihan vain nukkumattomat yöt.

Aikaisia aamuja varten olohuoneeseen on pysyvästi muuttanut yksi peitto (koska torkkupeitolla ei voi nukkua). Sohvalla torkkumisessa on kuitenkin vaaransa, sillä eräskin aamu heräsin siihen, kun J heitteli koirille nappuloita keittiössä. Koirat tosin olivat tilanteeseen ja tupla-aamiaiseen erittäin tyytyväisiä.

Haluaisin tuntea huojennusta ja onnea siitä, että tämä vuosi on pian ohi. Valitettavasti maailman tila ei muutu sormia napsauttamalla kuun viimeisenä päivänä, joten siinä harhassa eläminen on turhaa. Epävarmuus tulee jatkumaan vielä viikkoja – jopa kuukausia – mutta onneksi tunnelin päässä kajastaa jo valoa. Kyllä tämä tästä. Kyllä_me _jaksetaan_vielä_hetki.

Vuosi sitten päätin tilinpäätöksen sanoihin: Ennen kaikkea tämä vuosi on opettanut minulle anteeksiantoa, ymmärtäväisyyttä ja kärsivällisyyttä, niin itseäni kuin muitakin kohtaan. En väitä vuoden olleen helppo, mutta se on mielestäni kasvattanut minusta parhaan tämänhetkisen version itsestäni.

Näihin sanoihin on aika hyvä päättää myös tämä vuosi.

PS. Vuoden luetuimmat jutut olivat:

PPS. Kuluneen vuoden aikana täällä on ollut näyttöjä 52 % enemmän kuin vuonna 2019, kiitos!

PPPS. Asetin tavoitteeksi välipäiville siivota Monica-kaapin ja lukea kirjan. Kaappi on edelleen räjäytettynä työhuoneessa (Miksun tavaroista), enkä edes suonut ajatusta kirjallisuudelle (paitsi järjestelemällä jo luettuja kirjoja sinne kaappiin). Sen sijaan söin suklaata, opetin Langalle uuden käskyn, kävin lapsen kanssa pulkkamäessä ja aloitin nähtävästi curly girl -metodin uudestaan.

Jouluinen kattaus

12/12/2020

Ruukkuamarylliksestä leikkaamani varret alkoivat aueta nätisti pari päivää sitten, ja ne inspiroivat minua toteuttamaan jouluisen kattauksen. Lopulta kukat eivät päätyneet pöytään asti, vaan niiden tilalle valitsin keinohavuköynnöksen, joka tässä sesongissa on kattauksen lisäksi ehtinyt olla jo taulun ja takan päällä sekä suorana että kranssina.

Rakastan ideoita erilaisia kattauksia, mutta totuuden nimissä täytyy myöntää, etten juurikaan arjessa – tai edes juhlassa – toteuta niitä. Varsinkin näin pienen lapsen äitinä on ihan vain käytännöllisempää nostaa talouspaperirulla suoraan pöytään.

Lautasten alle sovittelin ensin heinästä punottuja tabletteja, mutta niiden kanssa pöytä olisi tullut liian täyteen. Nyt kun jälkikäteen katselen näitä kuvia, niin jouluinen, vaikkapa punainen, kaitaliina tai pöytäliina olisi näyttänyt hyvältä kranssin alla. Vaikka tekstiileistä tykkäänkin, harvoin kuitenkaan yhdistän niitä ruokapöytään. Ehkä pitäisi harjoitella sitä.

Servetit ovat kertakäyttöiset, jotka rullasin löysälle rullalle. Rullat solmin narulla, ja koristeeksi kävin nappaamassa etupihalta muutaman talventörröttäjän. Niiden lisäksi esimerkiksi havut ja eukalyptus näyttää kivalta servetin päälle aseteltuna.

Kattauksen viimeistelin viime vuonna kuivattamillani appelsiineilla ja parilla kynttilällä. Matalat tuikkukipot olisivat kynttilänjalkoja käytännöllisemmät ja turvallisemmat, mutta kyllähän korkeissa jaloissa on enemmän juhlatunnelmaa.

Perjantai oli valonsa puolesta todella haasteellinen päivä kuvata, mutta sain taltioitua näihin kuviin tunnelman, jollaista ei ehkä ennen minun kamerastani olekaan tullut. Mitä tykkäätte?