• Info
  • sisustus
  • DIY
  • reseptit

Pinossa

sisustusblogi

Äidiksi tultuani…

20/08/2019

Nainen seisoo vastavaloon lapsi sylissään

…Olen alkanut unohdella asioita.

Koko aivokapasiteettini keskittyy vain ja ainoastaan vauvaan. Muistan tarkalleen, kuinka monta annosta valmista kasvissosetta pakastimessa on, mutta samaan aikaan en kykene muistamaan, pyysinkö jo miestä tuomaan leivän lisäksi kauramaitoa kaupasta – vai hetkinen, ajattelinko sitä leipääkin vain itsekseni?

Pinossa_P8170177

…Olen muuttunut ymmärtäväisemmäksi toisia kohtaan.

Aikaisemmin saatoin kärkkäästi kommentoida muiden omasta mielestäni kyseenalaisia valintoja, mutta nykyisin huomaan enää harvoin mielipiteeni edustavan sitä täysin toista ääripäätä – varsinkin äitiyteen ja vauvanhoitoon liittyvissä asioissa. Ymmärrän jo esimerkiksi aika hyvin, miksi lapsi saattaa katsella piirrettyjä syödessään tai miksi padiin turvaudutaan silloin, kun lapsi pitää saada hetkeksi aloilleen.

Pinossa_P8170136

… Olen ymmärtänyt, ettei äitiyttä mitata sillä mittapuulla, kuinka hyvin viihdyit lasten kanssa.

En ole koskaan ollut mukavuusalueellani lasten kanssa, mutta oman lapseni kanssa viihdyn tunteja vain lattialla makoillen, kutitellen ja leikkien. Se, kuinka hyvä olet vieraiden lasten kanssa ei kerro tippaakaan siitä, kuinka hyvin viihdyt tai tulet toimeen oman lapsesi kanssa. On ihan ok pitää vain omasta lapsestaan.

Pinossa_P8170041

…Olen huomannut, että talouspaperirulla on aina väärässä paikassa.

Kyllähän kaikki tietävät kuinka paljon vauvat sotkevat, mutta voi hyvänen aika paljonko (varsinkin sormiruokaileva) lapsi aiheuttaa tuhoa ympärillään! En oikeasti selviytyisi arjesta ilman talouspaperia. Mammuttimarkkinoilta kotiin sitä saakin kantaa useamman jumbopakkauksen kerralla. Talouspaperin tilalle olisi hyvä löytää ekologisempi vaihtoehto, mutta hygieniasyistä kestoversiot eivät houkuttele.

Pinossa_P8170141 copy

…Olen alkanut arvostaa omaa jaksamistani enemmän.

Ennen äitiyttä otin säännöllisesti omaa aikaa, mutta vasta nyt todella arvostan sitä. Fyysisen suorituskyvyn lisäksi oma jaksaminen on henkistä pääomaa, ja se tarkoittaa myös armollisuutta itseään kohtaan. Tiedän, ettei minun tarvitse olla superäiti, joka vessahätäviestinnän avulla opettaa lapsensa kuivaksi ennen ensimmäisen taaperovuoden loppumista. Valitsen taisteluni, enkä turhalla stressillä kuormita itseäni turhasta lisää.

Filed in: äitiys, lapset, perhe, puheenaihe • by Essi • Leave a Comment

Vaarallinen peruna ja muita huonon viikon kuulumisia

08/08/2019

Musta ruokapöytä, jonka takana on vintage senkki.

Pöly meinasi kuolla, Villa sai antibioottikuurin, vauva on muuttunut oikeaksi mammanpojaksi ja samaan aikaan jäin taas yksin kotiin. Siinäpä on muuten menestyksekkään viikon ainekset.

Pinossa_IMG_0909

Yritän pitää oman karmani kunnossa, mutta mikä siinä on, että kaiken huonon pitää aina sattua samaan aikaan. Meillä tämä huonojen vibojen tapahtumaketju sai alkunsa viime perjantaina, kun Pöly melkein tukehtui sormiruokailevan vauvan pudottamaan perunaan. Lähtö oli minuuteista kiinni, mutta onneksi asumme lähellä keskustaa ja sain Pölyn hoitoon ajoissa. Kiitos hengenvaarallisen perunan, Pöly joutui (onneksi vain) muutamaksi päiväksi erikoisruokavaliolle ja kolmen lääkkeen lääkekuurille.

Kotiin päästyään Pöly ei tietenkään enää edes muistanut koko tapahtumaa, mutta minä sen sijaan olin pienessä shokkitilassa pari päivää. Juuri päästyäni yli tapahtuneesta, huomasin Villalla ilkeän näköisen nisätulehduksen, johon kävimme eilen hakemassa 10 päivän antibioottikuurin. Kaiken kukkuraksi Villa on myös valeraskaana, joka pitkittyessään lisää tulehduksen ja kasvaimien riskiä.

Pinossa_IMG_0913

Koiran valeraskaus ilmenee esimerkiksi siten, että koira ottaa yhden leluista pennukseen. Usein valeraskaus saadaan päättymään ottamalla ”pentu” pois hetkeksi. Villan tapauksessa pentu sattuu tietenkin olemaan J, ja vauvan nostaminen kaapin päälle muutamaksi päiväksi tuntuu hieman radikaalilta ratkaisulta.

48453328291_60cf05ec77_o copy2

Ja aivan kuin tämä koirien aiheuttama ylimääräinen hässäkkä ei riittäisi, on J aloittanut uuden vaiheen, jonka myötä en saa poistua huoneesta edes sekunniksi. Oikeastaan en saa kadota näköpiiristä edes vauvan selän taakse. Mikään, siis mikään arkisen yksinkertainen asia ei ole onnistunut ilman suunnitelmallista vauvalogistiikka – ja tietenkin Miksu pääsi juuri parahiksi takaisin töihin pakoon tätä kaikkea. En ole lainkaan katkera, mutta ajoitus ei varsinaisesti suosinut minua tällä kertaa.

Pinossa_IMG_0907

Valoa tilanteeseen tuo se, että unikoulu meillä on sentään sujunut paremmin kuin hyvin. Yleensä J nukkuu heräämättä 20-04 välisen pätkän. Kerran hän saattaa välissä inahtaa, mutta rauhoittumiseen riittää pelkkä uudelleen peitteleminen. Lohduttaudun myös sillä ajatuksella, että meidän huono tuuri on varmasti nyt hetkeksi käytetty, ja seuraava viikko sujuu varmasti jo paljon paremmin. Ja hei, onhan huomenna jo perjantai. Luojan kiitos.

Filed in: äitiys, koti, kuulumisia, lapset • by Essi • Leave a Comment

Saisinko olla tänään yksin, kiitos.

01/08/2019

Vaalea, boheemiin tyyliin sisustettu makuuhuone.

Helmikuussa Huono Äiti -sivustolla julkaistiin artikkeli ”Introverttiä äitiä eivät perhekerhot auta…”, joka käsitteli yksinolemisen ihanuutta ja sitä, kuinka äidinkin on saatava joskus olla aivan ypöyksin. Omiin silmiini teksti osui vasta pari päivää sitten Facebook-ryhmän kautta, mutta pystyin samaistumaan tekstiin täysin. Halusin jakaa artikkelin herättämiä ajatuksiani teille, sillä itse koen yksin vietetyn ajan todella tärkeäksi.

Pinossa_IMG_0869

”Joskus parasta terapiaa on viettää
muutama tunti täysin yksin.”

En koe olevani täysin introvertti, mutta nautin yksinolosta. Nautin saadessani lataa akkuja täysin yksin. Tarvitsen säännöllisesti aikaa vain itselleni, mutta se ei tarkoita sitä, että se tapahtuisi aina esimerkiksi agilityssa, ruokakaupassa tai kampaajan penkissä – ei, koska siellä on muita ihmisiä. Joskus parasta terapiaa on viettää muutama tunti täysin yksin kotona siivoten tai suoratoistopalvelua tuijottaen. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että palautuakseni arjesta ja perhe-elämästä, joudun häätämään perheeni pois kotoa. Ja ei, tässä(kään) tapauksessa omaksi ajaksi ei lasketa sitä hetkeä, kun poika nukkuu omassa huoneessaan päiväunia. ”Poissa silmistä, poissa mielestä” ei toimi äidiksi tulemisen jälkeen enää yhtään niin hyvin kuin ennen.

Tähän väliin täytyy mainita, että vaikka viihdyn paremmin kuin hyvin omassa seurassani, ovat silti läheiseni minulle äärimmäisen tärkeitä. Ajattelen perhettä ja ystäviäni lähes päivittäin, vaikka ulospäin saatankin vaikuttaa hieman välinpitämättömältä. Onneksi kuitenkin lähipiirini tietää tämän, eikä esimerkiksi äitini oleta minun soittavan hänelle päivittäin kuten siskoni.

Pinossa_persoonallinen_haalahjaIMG_0865

”Mammojen päiväkahvikerho tuntuu siltä viimeiseltä oljenkorrelta,
vaikka vertaistukea kaipaankin tuoreena äitinä.”

Artikkelissa kuvataan hyvin, kuinka on olemassa ”tehokkaita, ripeitä ja iloisia äitejä, jotka palautuvat äitiyden rasituksista ystävien seurassa, parisuhdehetkessä, jumpparyhmässä tai uppo-outojen kanssaäitien kera hiekkalaatikon reunalla.” Omalla kohdallani mammojen päiväkahvikerho tuntuu siltä viimeiseltä oljenkorrelta, vaikka vertaistukea kaipaankin tuoreena äitinä – samoin kuin joskus myös seuraa, sillä äitiys on ajoittain (varsinkin vauvavuotena) aika yksinäistä puuhaa. Hiekkalaatikon reunan sijaan istun mieluummin sohvalle, ja avaan puhelimestani esimerkiksi Tammikuiset 2019 -ryhmän, josta saan vertaistukea ja kontaktia samassa tilanteessa oleviin äiteihin silloin kun sitä tarvitsen.

Ajatus fyysisesti samassa tilassa olemisesta tuntemattomien kanssa tuntuu uuvuttavalta, ja sitähän introverttius pohjimmiltaan on, sosiaaliset tilanteet syövät virtaa latautumisen sijaan. Ekstroverttien korvaan tämä kuulostaa oudolta, ja ymmärrän hyvin ristiriidan: kuinka voi samaan aikaan tuntea itsensä yksinäiseksi ja samalla kaivata yksinoloa?

Pinossa_IMG_0872

Muistatteko kun kerroin teille, kuinka raskauden aikana aloin katsoa ASMR-videoita? Hulluna raskausoireena pitämäni tapa jäi päälle, ja löysinkin siitä pienen apukeinon siihen omaan aikaan ja omassa kuplassa olemiseen, jota vauvaperheessä muuten voi olla vaikea saada. Avomieheni ei tajua ASMR-videoita ollenkaan, joten katsoessani iltaisin niitä kuulokkeet korvilla, saan hetkeksi sulkeutua täysin omaan maailmaani. Tietenkään se ei ole sama asia kuin yksin oleminen, mutta koen siitä silti olevan apua.

Pinossa_persoonallinen_haalahjaIMG_0867

Nykyisin tuntuu, että äitiyttä – kuten kaikkea muutakin – täytyy suorittaa täydellä teholla. Sinänsä en suorittajana koe suorittamista pahana, kunhan jokaisella on vain se oma tapansa nollata tilanne tarpeen vaatiessa. Minulle onkin ollut tärkeää tunnistaa oma luonteeni ja tarpeeni saada olla yksin, ja siksi olen myös täysin sinut sen ajatuksen kanssa, että voin sulkeutua hetkittäin perheeltäni ilman huonoa omatuntoa tai paska mutsi -leimaa.

Ehkäpä juuri siksi en haaveile kotiäitiydestä, vaan pyrin palaamaan työelämään vielä tämän vuoden puolella; lähes kaksi tuntia päivässä työmatkaa taittaen saattaa kuulostaa ajan tuhlaamiselta, mutta minulle se on mahdollisuus olla yksin.

Filed in: äitiys, mielipide, perhe, puheenaihe • by Essi • 6 Comments

  • « Previous Page
  • 1
  • …
  • 6
  • 7
  • 8
  • 9
  • 10
  • …
  • 16
  • Next Page »

Essi

Pinossa-blogissa sisustetaan lapsi- ja koiraperheen kotia rennolla otteella. Inspiraatiota kotiin saan niin vintagesta kuin skandinaavisesta muotoilustakin. Kierrätys, vastuullisuus ja lapsiperheen arki ovat sisustamisen ohella – tai sen näkökulmasta – blogini kantavia teemoja.

Tervetuloa mukaan!
  • Facebook
  • Instagram
  • Pinterest

Viimeisimmät artikkelit

  • Tyttöjen reissu Barcelonaan
  • Uudet linssit vanhoihin kehyksiin helposti kotoa käsin
  • Minecraft-synttärit ja teemaan sopivat tarjottavat
  • Tilinpäätös 2024
  • Vuosi tässä kodissa ja onnistuneet sisustuspäätökset

Kategoriat

Arkistot

Copyright © 2025 · Theme by Blog Pixie

Copyright © 2025 · Pinossa ·