Blog | Pinossa

No taasko ne on ne helkkarin hampaat

19/09/2019

Yritykseni ottaa itseäni niskasta kiinni postausaktiivisuuden suhteen epäonnistui surkeasti – tällä kertaa syytän siitä kahta kulmahammasta ja konttaamista, jotka ovat valvottaneet J:tä pari viikkoa. Systemaattisesti keikumme hereillä kolmesta neljään, eikä mikään tuon tunnin aikana saa poikaa rauhoittumaan ja nukahtamaan uudelleen. Heikkona hetkenä yritin tarjota maitoa yöunien palauttamiseksi, mutta siitä ei ollut hyötyä lainkaan.

Vauvavuosi on vaihetta vaiheen perään, ja nyt eletään tässä. Ei auta muuta kuin kestää ja toivoa yöunien palaavan pian normaaliksi. Viimeksi kirjoitin kunnolla J:n kuulumisia 6 kk:n kohdalla, joten täytyy tässä täsmentää, että unikoulu antoi meille yhtenäiset unet kahdeksasta viiteen.

Alkukuusta J täytti kahdeksan kuukautta, ja (taas) viimeisen kuukauden aikana kasvu ja kehitys on ollut päätä huimaavaa seurattavaa: ryömiminen löytyi vahingossa, kontata osataan jo muutama askel ja seisomaankin yritetään ilman apua. Keksittyään tavan edetä tehokkaasti J viihtyy nyt pidempiä aikoja yksin lattialla, mutta vastapainona sille meillä on nyt keksitty kukat, johdot ja koirien kupit. Eikun babyproofaamaan.

Alkuvuodesta kävimme tiuhaan neuvolassa painokontrollissa, ja nyt saimme käskyn käydä seuraavaksi pituuskontrollissa. Kyllä on vauvan kasvaminen tarkkaa puuhaa. Kuudessa viikossa J oli kerännyt pituutta yli neljä senttiä, ja sehän oli enemmän kuin tarpeeksi hyppäyttämään käyrään hälyttävän piikin. Pituutta pojalla oli viimeisimmässä mittauksessa 74,3 cm, eli sen puolesta huitelemme käyrien yläpuolella muutenkin.

Mutta siinäpä taas tärkeimmät. Hetken aikaanne haluan kuitenkin käyttää vielä siihen, että saan taas taivastella ajan kulumista. Puhelimeni kalenteri tietää kertoa, että työpaikan avaimet olisi kaivettava esiin sieltä jostain eteisen tietämiltä viimeistään 43 päivän kuluttua. Olen ollut fyysisesti poissa työelämästä lähes vuoden, ajatella! En olisi koskaan voinut kuvitella ajan menevän näin nopeasti. Äiti oli muuten tässäkin oikeassa (toivottavasti oma lapseni tulee joskus tulevaisuudessa käyttämään samaa lausetta vielä useaan otteeseen).

Habitare 2019

11/09/2019

Ruokailuryhmä tummaa puuseinää vasten. Ruokapöydän yläpuolella roikkuu kaksi mustaa valaisinta. — Nomart, Asun-kortteli

Oli suorastaan ihme, että sain itseni ja pojan valmiiksi ajoissa aamulla niin, että olimme yhdeksältä paikalla Messukeskuksessa, jossa alkoi keskiviikkona vuoden 2019 Habitare-näyttely. Instagramissa sainkin jo kuulla olevani aikamoinen sankari, kun kerran lapsen kanssa päätin Habitareen lähteä, mutta ehkä jopa kaikkien yllätykseksi J käyttäytyi todella kauniisti, ettei jopa hurmaavasti, lähes koko messukäyntimme.

Pinossa_habitare19_P9110147 — Asun x Iittala

Pinossa_habitare19_P9110151 — Asun x Iittala

Pinossa_habitare19_P9110155 — Asun-kortteli

Pinossa_habitare19_P9110133 — Teemu Järvi Illustrations

Messuilla ehdin muutaman tunnin, kunnes J:llä väsymys meni jo liikaväsymyksen puolelle, ja katsoin parhaimmaksi kääntyä kohti kotia. Ajatuksella ehdin käydä läpi osastoista ehkä vain kolmanneksen. Se pintaraapaisu jonka kävin läpi, oli kuitenkin todella kauniisti ja inspiroivasti toteutettu. Erityisesti Asun ja eri brändien yhteistyöosasto Asun-kortteli oli silmiä hivelevän kaunis, ja myös viime vuoden tapaan Signals-trendinäyttely oli äärimmäisen onnistunut. Niiden lisäksi erityismaininta täytyy antaa Bo LKV:lle, Annolle ja Hakolalle. Hakolan osastolla nähtiin muuten samoja värikkäitä kattokruunuja kuin vuoden 2018 asuntomessukohteessa Bunkkerissa.

Pinossa_habitare19_P9110215 — Lauritzon’s

Mielenkiintoisena tärppinä täytyy esille nostaa myös Tarkettin Formations-installaatio, joka on luotu täysin kierrätettävästä lattiamateriaalista. Installaatio on Note Design Studion suunnittelema, ja se nähtiin ensimmäisen kerran Milanon Design Weekillä.

Pinossa_habitare19_P9110226_2 — Kylppärimaailma

Pinossa_habitare19_P9110211_2 — Kuusilinna

Pinossa_habitare19_P9110186_2 — Se pakollinen peiliselfie Signals-osastolta

Tänä vuonna messuilla valokuvaaminen tuntui huomattavasti helpommalta, joten valoihin oli varmaankin panostettu viimevuotisen palautteen jälkeen. Osastot tuntuivat kodinomaisimmalta, ja edellisvuoden tapaan värit, luonnonmateriaalit, runsaus ja erilaiset tekstuurit olivat vahvasti edustettuina. Väreistä esille nousi mielestäni murretun punaisen ja oranssin sävyt – kaiken kaikkiaan väripaletti tuntui syksyiseltä (ja sehän sopii minulle). Puumateriaaleja oli nähtävillä vaaleaa sekä tummaa. Tumman puun uutta tulemista onkin ennusteltu jo pari vuotta, ja nyt se näyttikin erityisen hyvältä esimerkiksi Asun-lehden osastolla.

Messujen henki olin hyvin samantapainen kuin viime vuonna, mutta mielestäni osastojen yleisilme oli kokenut pienen kasvojenkohotuksen vuoden aikana. Tai ainakin ”ne samat vanhat ideat” tuntuivat raikkaimmilta ja inspiroivimmilta. Varsinaisia uusia megatrendejä en messuilta bongannut blogituttujen moikkailun ja vauvanhoidon lomassa.

Kirjoituslukko ja suupuhallettua lasia

10/09/2019

Moikka pitkästä aikaa!

Rehellisesti täytyy nyt myöntää, että inspiraatio blogin kirjoittamiseen on ollut aika minimissä viimeisen parin viikon aikana. J uusine etenemistaitoineen on pitänyt minut kiireisenä päivät, ja huonosti nukuttujen öiden takia olen iltaisin tyytynyt vain katsomaan avomiehen kainalossa Versace-sarjaa.

Suurin syy siihen miksi kirjoituslukko on pysynyt päällä, on se, että seinät edelleen kaatuvat kotona päälle. Olen huomannut, että tämä tietynlainen ahdistunut ja levoton tunnelma saa aivoni solmuun aivan täysin. Ironista, että pitäisi saada tehdä ja luoda jotain uutta, mutta samaan aikaan en saa aikaseksi kuin vain sen pakollisen, jonka arki pyöriäkseen vaatii. Paino sanalla pakollisen, näkisitte missä kunnossa kodinhoitohuoneemme on.

Lukko on kuitenkin saatava nyt auki, joten aloitetaan siis jostain helposta. Kokeillaanpa vaikka jutella hetki tästä ihanasta lasimaljakosta, jonka ostin pienestä lasipajasta viime viikolla.

Viime torstaina menimme työporukalla viettämään strategiapäivää pomon mökille Taalintehtaalle (strategiaa ei kyllä tullut hiottua, mutta viinin lipitys taitoja kyllä senkin edestä). Päästäksemme luovaan flow-tilaan kävelimme parin kilometrin matkan Taalintehtaan keskustaan lounaalle, jonka jälkeen kiertelimme hieman tutkimassa paikkoja kuin alakoululaiset luokkaretkeläiset konsanaan. Taalintehdas ja Ruukin alue on muuten todella kaunis historiallisine rakennuksineen. Olisi pitänyt ottaa teille kuvia!

Yksi vanhoista tiilirakennuksista kutsui meitä luokseen erityisesti, sillä sen ikkunoista kajastivat joulu-, eikun siis kausivalot, ja sisältä kantautui kovaääninen musiikki. Kävelimme sisään ja pääsimme aitiopaikalle todistamaan, kuinka Jarl Hohenthalin käsissä epämääräisestä lasimöykystä syntyi pieni lehtikoristeinen karahvi – kuulemma Jaloviinalle.

Lasinpuhallus vaatii hirvittävän määrän taitoa, eikä mestaria katsellessa voinut kuin ihailla työn etenemistä. Taidosta kertoo ehkä parhaiten se, että Jarl sai homman näyttämään jopa naurettavan helpolta. Mieleni teki itse hypätä penkille kokeilemaan taitojani, mutta arvelin seuraavan viikon myyjäisten varaston kärsivän, jos olisin niin tehnyt.

Oloni kauniiden lasiesineiden ympärillä on kuin lapsella karkkikaupassa, joten en tietenkään voinut poistua paikalta tyhjin käsin. Löysin vaikka mitä ihanaa, mutta lopulta mukaan tarttui tämä ihana epäsäännöllinen lasimaljakko 20 eurolla (maljakko oli kuulemma ll-laatua, sillä sen suuaukkoon ei mahtunut korkki). Tässä vielä kuvia hieman lähempää:

Noin, saatiinhan sitä lukkoa nyt edes himpun verran kammettua raolleen. Vielä vähän lukkosulaa saatetaan tarvita, mutta eiköhän huominen Habitare tee tehtävänsä. Tai ainakin yritän saada teille koosteen messuista näytille huomisen tai viimeistään torstain aikana.

Uusin lisäys vintage senkkien perheeseen

01/09/2019

Vintage senkkiemme perhe sai hiljattain uuden jäsenen. Tämän myötä meiltä löytyy nyt viisi senkkiä – en tiedä onko se paljon vai vähän sataan neliöön. Omasta mielestäni se on juuri sopivasti, sillä uuden vanhan senkin ansiosta sain viimein kiertoon väliaikaiseksi tarkoitetun TV-tasomme.

Muutaman vuoden olin haaveillut tämäntyyppisestä senkistä, mutta sopivaa, ja sopivan hintaista, ei vielä ollut sattunut kohdalle. Mallit, joissa laatikostot menevät näin ”porrastetusti” ovat todella suosittuja, ja kunnosta ja sijainnista riippuen niistä on pyydetty mitä tahansa 200 ja 600 euron väliltä. Oman mututuntumani mukaan senkeistä on tullut koko ajan trendikkäämpiä ja halutumpia, joten hinnat ovat ainakin oman kokemukseni mukaan vain nousseet parin viime vuoden aikana.

Senkin löysin mistä muualta kuin tori.fistä. Se sijaitsi lähellä lapsuudenkotiani vain 15 minuutin ajomatkan päässä meiltä, ja hinnankin sain neuvoteltua vielä siedettävään 350 euroon. Aivan kuin senkki olisi tarkoitettu meille!

Senkin on valmistanut lahtelainen TJ Kumpulainen ja kumppanit -huonekalutehdas, joka oli toiminnassa 50–60-luvulla. Tarra senkin pohjassa kertoo sen alkuperäisen omistajan olleen K. Laakkonen Helsingistä.

Hankalaa TV-nurkkausta tulee kuvattua harvoin, joten kovin usein tämä senkki ei blogikuvissa tule vilahtelemaan. Näin livenä olen ihastellut senkkiä päivittäin, ja olen todella tyytyväinen ostokseeni. Pieni syvennys, jota kutsumme myös olohuoneeksi, tuntui jopa suurenevan TV-tason vaihdon myötä. En kyllä tiedä miten perustelen fiiliksen, sillä kaiken järjen mukaan vanhan ilmavamman ja matalamman TV-tason olisi pitänyt tehdä niin.

Ihanaa alkanutta syyskuuta!

PS. Elämme jännittäviä aikoja, sillä tänään käymme katsomassa mahdollista hääpaikkaamme ja samalla ehkä lyömme lukkoon tulevan hääpäivämme! <3

Kirppisvinkki: Lastenvaatekirpputori Murula

28/08/2019

Vaikka ennen vauvan tuloa yritimme varustautua vaatteiden osalta kohtuudella, jäi meille silti kasa bodeja, jotka ehtivät olla päällä vain muutamia kertoja. Pienimmät koon 50 vaatteet mahtuivat J:lle muutaman viikon ajan, eikä koko 68 ollut päällä juurikaan sen kauemmin. Osa vaatteista tosiaan ehtikin olla päällä juuri sen verran, että totesin niiden jääneen pieniksi. Varsinkin vielä suhteellisen paikoillaan pysyvän vauvan vaatteet säilyvät lähes uudenveroisina muutenkin.

Kirppareilta löytääkin todella usein täysin uudenveroisia lastenvaatteita juurikin muun muassa näistä kasvupyrähdyksistä johtuen (ja koska äidit tuppaavat kuitenkin ostaa vähän liikaa, koska vaatteet ovat vain niin söpöjä). Ennen synnytystä J:n vaatekaappia kootessa, kävimme usein katsastamassa läheisen ja kehutun lastenvaatekirpputori Murulan valikoiman. Suurimman osan koon 50–68 vaatteista hankimmekin sieltä, ja leväperäisen laskemani mukaan säästimme useita satoja euroja tekemällä niin. Tietenkin saimme myös lahjaksi paljon vaatteita, ja itsekin ostin niitä uutena söpön kuosin sattuessa kohdalle.

Kootessamme vauvan vaatekaappia ensimmäisille kuukausille kirppistelemällä, oli tärkeintä meille ostaa vain todella hyväkuntoisia ja tyyliimme sopivia vaatteita. Brändillä ei niinkään ollut meille merkitystä, mutta pikkurahalla saimme paljon muun muassa Polar O. Pyretin vaatteita. Paljon ostimme hyväkuntoisia vaatteita myös halpisketjuliikkeiltä kuten H&M:ltä ja Kapphalilta, koska tosiaan merkkiä tärkeämpi kriteeri oli vaatteen tuntu ja ulkonäkö.

Säästö ja ekologisuus ovat itsestään selviä syitä hankkia lastenvaatteet käytettynä, mutta ihoystävällisyys ja vaatteen kestävyys ovat aivan yhtä painavia syitä harkita kirppistelyä. Käytetty vaate on todennäköisesti pesty useita kertoja ennen kirppispöydälle päätymistä, joten kaikki mahdolliset kemikaali- tai väriainejäämät ovat varmasti huuhtoutuneet viemäriin – ja jos vaate on kestänyt kauniina kaikki ne pesukerrat, säilyy se hyvänä varmasti myös toisella käyttäjällä.

Murulasta pidän erityisesti siksi, että yleensä ottaen kirppispöytien antimet ovat hyväkuntoisia ja kohtuudella hinnoiteltuja (hintataso perusbodeilla pyöri siinä euron tai kahden tietämillä). Lisäksi Murulassa on erikseen rekki merkkituotteille, josta löytyy muun muassa Gugguun, Vimman, PompDeLuxin, ja Papun vaatteita.

Kirppisvaatteiden lisäksi Murulasta löytyy askartelutarvikkeita sekä Little Mayan käsityönä valmistettuja pipoja ja rusettipantoja.

Tältä reissulta mukaan tarttui Gugguun peruspaita (14 €), Vimman fisubody (9 €) ja Polar O. Pyretin toppahaalari (35 €). Haalari on tarkoitus ottaa käyttöön jo tulevana talvena, paita ja body menevät vielä hetkeksi kaappiin kasvua odottamaan.

Muutosta vain muutoksen takia

23/08/2019

Viimeiset viikot olen elänyt polttavan tunteen kanssa, joka kehottaa tekemään muutoksia – nopeasti. Uusi hiusväri, sisustus ja saman tien kokonaan uusi koti pitäisi saada sormia napsauttamalla. Pakahdun tunteeseen, että jotain on nyt tehtävä. Samalla tuo tunne syö kaiken inspiraation tehdä mitään. Oloni on levoton, todella levoton.

Olen paikantanut ongelman kotona olemiseen. Kahdeksan kuukautta kotona on ollut aivan tarpeeksi. Kaikki seinät, nurkat ja seinien naulanreiät on tullut katseltua niin moneen kertaan läpi, että näen enää vain epäkohtia ympäri asuntoa.

Oli onnekas sattuma, että kuuntelin hiljattain Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni -kirjan. Tunnistin itseni keltaiseksi persoonaksi ripauksella punaista, ja se selittääkin osittain seinien kaatumisen; ”Keltaiset persoonat ovat loistavia monissa asioissa, mutta erityisen hyviä he ovat tekemään muutoksia. Ja mieluusti koko ajan”. Kun työelämän vaihtelevat kuviot ovat sivussa, onkin lyhyen luonneanalyysin perusteella täysin luonnollista, että kaipaan suuria muutoksia kotona.

Btw, jos kirja ei ole tuttu, niin lämmin suositus sille. Lukemattomia kertoja se sai minut nyökyttelemään ja myötäilemään itsekseni kesken kävelylenkin, kun oivallisella huumorilla varustettu Erikson valotti ripeiden punaisten ja keltaisten sekä pähkäilevien vihreiden sinisten eroja. Miksu on väreiltään kuin suomalainen sielunmaisema, vihreä ja sininen, joten jossain asioissa luonne-eromme todellakin pääsevät esille. Mutta edelleen kirjaa lainatakseni, parhaissa tiimeissä on ripaus jokaista väriä.

Tässä keltaisen levottomassa ja muutosmyönteisessä mielentilassa teen osittain hätiköityjä ratkaisuja miettimättä asioita kunnolla loppuun. Ostin uudet tyynynpäälliset ”tuomaan vähän piristystä”, mutta ilo kesti tasan siihen asti, kunnes leikkasin niistä laput irti. Sen jälkeen iski ostokrapula siitä, että ostin (taas) halpaa ulkomailla tuotettua tavaraa.

Samalla tavalla olen uusinut vaatevarastoani siinä ahdistuksessa, kun vieläkään vanhat vaatteeni eivät mahdu päälle. Impulsiivisia ja hätiköityjä ostoksia, joista suurimman osan olisi voinut jättää kauppaan.

Ja eihän tämä kodin myllerrys tietenkään jäänyt vain tyynyihin. Tein parista kalusteesta tarjouksen Budowskin nettihuutokaupassa, mutta ei niin yllättäen alhaiset tarjoukseni ohitettiin ennen huutoajan päättymistä. Torista löysin senkkimallin, jollaista olen jo pitkään katsellut, ja parin päivän miettimisen jälkeen kävinkin noutamassa sen läheltä lapsuudenkotiani. Senkistä on tulossa ihan oma postauksensa hieman myöhemmin. Olen myös todella lähellä aloittaa olohuoneen harmaan seinän maalausprojektin. Jos katto olisi senttiäkään matalammalla, olisin jo tarttunut telaan.