Blog | Pinossa

Kolme vuotta kestänyt tuunausprojekti

04/05/2020

Olen hyvä aloittamaan projekteja, mutta jos ne kestävät pidempään kun mihin alkuinnostukseni riittää, olen todella huono jatkamaan niitä. Meillä onkin meneillään monta pientä projektia, joista osa ei varmaan koskaan valmistu.

Yksi ikuisuusprojekteistani oli ruokapöydän tuolien tuunaus, joka vastoin kaikkia todennäköisyyksiä saatiinkin valmiiksi pari viikkoa sitten. Jouduin tarkistamaan omasta blogiarkistostani, että tuolit ostin kesällä 2017. Syksyllä tuunasin tuolit ensimmäisen kerran päällystämällä istuinosat sametilla. Istuimen muovirengas ei kuitenkaan kestänyt sametin paksuutta, vaan yksi toisensa jälkeen ne napsahtelivat poikki.

Kaksi vuotta sitten tuunasin kaksi tuolia korvaamalla niiden istuinosat maalatulla puulevyllä, ja siihen tuolien muokkaaminen sitten jäikin. Kaksi vuotta ruokapöytämme ympärillä oli kolmella erilaisella istuimella varustettuja tuoleja (kuva täällä). Ikean jakkarasta napattu levy oli pari senttiä liian pieni, joten sekään tuunaus ei jäänyt lopulliseksi.

Koronan pakottaman kotoilun voi nähdä myös mahdollisuutena, ja sitä se olikin näiden tuolien kohdalla. Parin viikon ”lomailun” jälkeen avomies leikkasi minulle vanerista neljä sopivan kokoista ympyrää, jotka päällystin netistä tilaamallani mustalla keinonahalla. Keinonahan alle pingotin vanulevyä, jotta istuimen reunat pyöristyisivät kauniimmin ja se olisi hieman pehmeämpi. Istuimen viimeistelin keinonahkaremmillä, jonka kiinnitin liiman, nitojan ja naulojen avulla.

Vanerin alapuolen maalasin mustaksi huonekalumaalilla, jotta lopputulos olisi siistimpi. Onneksi maalasin, sillä nykyisin tuolit oleskelevat meillä suurimman osan ajasta selällään.

Seuraavaksi korjauskierrokselle pitäisi lähteä ruokapöydän kanssa, sillä lapsiperheen ruokailut alkavat jo näkyä sen pinnassa. Pöytälevyhän on valmistettu männystä, joka on varsinkin lakkaamattomana herkkä kolhuille.

Valkoinen parsapizza

28/04/2020

Vieläkö mietit, mitä valmistaisit vappubrunssille? Saisinko ehdottaa kevääseen täydellisesti sopivaa valkoista parsapizzaa!

Yleensä suosin pizzassa aina klassista punaista tomaattikastiketta, mutta tuorejuustosta syntyvä valkoinen pizza”kastike” tuo kivaa vaihtelua. Parsa viihtyy tuorejuuston päällä paremmin kuin hyvin, mutta yhtälailla pizzan päällä voi kokeilla ohuita perunaviipaleita tuoreen rosmariinin tai kapriksien kera.

Meillä vapun menu on vielä hiukan auki, mutta todennäköisesti Miksu saa toimia pääkokkina, ja hoitaa ainekset tacoihin. Pizzaa, niin omaa kuin pizzeriankin, on tullut nautittua nyt sen verran, että parempi vaihtaa lajiketta hetkeksi. Sään salliessa olisi ihana korkata terassikausi tuossa takapihalla, vaikka terassin sisustus onkin vielä pahasti kesken.

Valkoinen parsapizza

2 pellillistä

Pohjaa varten tarvitset 5 dl vettä, 1 rkl suolaa, sokeria, oliiviöljyä ja kuivahiivaa sekä 10 dl jauhoja. Tarkan ohjeen löydät tästä postauksesta. Paras mahdollinen pizzataikina syntyy vuorokauden tai kahden kylmäkohotuksella, mutta tällä pizzapohjan ohjeella riittää myös 4+6 tunnin kohotus (4 tuntia jääkaapissa, 2 huoneenlämmössä).

Täyte

400 g maustamatonta tuorejuustoa
3 valkosipulinkynttä
nippu parsaa
2–3 palloa mozzarellaa
n. 70 g parmesaania
pinjansiemeniä
tuoretta rucolaa
mustapippuria

Sekoita keskenään tuorejuusto ja hienonnettu valkosipuli. Valkosipuli saa maistua vahvasti, sillä sen maku laimenee uunissa. Levitä tuorejuusto pizzapohjan päälle. Revi päälle mozzarellaa. Pese parsat ja katkaise puinen osa pois, ja levitä parsat pizzapohjan päälle. Paista mahdollisimman kuumassa uunissa alavastuksella 5–10 minuuttia uunista riippuen. Loppuvaiheessa ripottele päälle pinjansiemeniä niin, että ne paahtuvat hiukan. Kun pizza on valmista, levitä päälle parmesania tuomaan suolaisuutta. Viimeistele mustapippurilla ja tuoreella rucolalla.

PS. Joko huomasit Instagramin puolella järjestettävän Live Aliaksen? Pidän joka sunnuntai klo 11.30 Instagram Livessä noin 15 minuuttia kestävän sana-arvailun, jonka voittajalle lähtee viikoittain vaihtuva pieni palkinto! Tulevana sunnuntaina eli 3.5. palkinnon sponsoroi tuore kotimainen käsityöyrittäjä Solmien.

Karanteeniajan kuulumisia ja oivalluksia

26/04/2020

Boheemisti sisustettu skandityylinen yläkaapiton keittiö

En taatusti ole ainoa, joka joutuu tarkistamaan viikonpäivät kalenterista. Olemme olleet kotona nyt yli 40 päivää, ja alan hiljalleen tottua siihen, että kaikki päivät sulautuvat yhdeksi ja samaksi massaksi – taaperon kanssa kun sunnuntai tuntuu ihan samalta kuin maanantai.

pinossa_IMG_4881

Olen aina pitänyt itseäni ajoittain sosiaalisena introverttina, mutta olen huomannut olevanikin enemmin yksin viihtyvä ekstrovertti. Sosiaalisten kontaktien puute alkaa tuntua nimittäin nyt täälläkin. On ikävä ystäviä ja työkavereita. On ikävä toimistoa ja lounasravintoloita. On tässä tullut myös huomattua, etten varmasti koskaan pystyisi tehdä töitä kotoa käsin 24/7.

Eineksiä meillä on syöty todella vähän kuluneen kuukauden aikana – ei yhtään! Kotiruuan ohella olemme kyllä tukeneet paikallista ravintolatoimintaa sen verran, että se kyllä kompensoi eineksien syömättömyyden.

pinossa_IMG_4877

J on ottanut kotona olemisesta kaiken irti parin viimeisen viikon aikana. Tällä viikolla ruokapöydän tuolit alkoivat oleskella selällään, syöttötuoli kyljellään ja metrin verran teippiä ilmestyi takkaluukkuun. Maljakot muuttivat jääkaapin päälle ja kompostiverkko kookoksen ympärillä on vakiinnuttanut paikkansa osana sisustusta. Talttapäästä on tullut kotimme must-have, sillä sen avulla lukitaan ovia ja rajataan itseohjautuvan taaperon menemistä. Ei ole mikään yllätys löytää kaukosäädintä kylppäristä, vaikka usein J:n mentyä nukkumaan ensimmäinen puolituntia menee sitä kaukosäädintä etsiessä.

En käsitä, mistä tämä vilpertti oikein ilmestyi näin yhtäkkiä! Lisäksi J on oivaltanut ennustamattomien raivareiden mahdollisuuden, ja ne jos jotkin koettelevat hermoja päivisin.

pinossa_IMG_4884

J on puheen suhteen ottanut huimia harppauksia eteenpäin, joten oikeasti on ihan kiva olla kotona todistamassa sitä. J:n sanavarastoon kuuluu nyt äiti, isi, koira, kirja, katso, kettu, kukka, kakka, kissa, kone, oho, ei oo, maito, lisää ja viimeisimpänä tulokkaana kiitos. Passiivinen sanavarasto pojalla on myös aivan mieletön, ja joka päivä hämmästyn pojan reagoidessa johonkin uuteen lauseeseen. Toissapäivänä J haki pyynnöstä ruokapöydältä kaljatölkin, vaikka se onkin ehkä vähän kyseenalainen meriitti. Mistään ruokaan liittyvästä emme myöskään voi puhua ilman, että poika säntää heti jääkaapin oveen roikkumaan.

pinossa_IMG_4878

Pojasta on kuoriutunut myös aikamoinen pikkuapulainen, joka rakastaa pyykin pesemistä (pyykkien laitto koneeseen, luukun sulkeminen, napin painaminen ja koneen tyhjentäminen). Hän haluaa myös aina auttaa laatikoiden sulkemisessa ja imuroinnissa, vaikka jälkimmäisen suhteen hänestä on vielä hiukan enemmän haittaa kuin hyötyä.

pinossa_IMG_4880

Elämä on muuttunut yksinkertaiseksi, ja jollain tasolla nautin tästä aikatauluttomuudesta. Samalla en voi olla pohtimatta, miltä tämä aika tuntuu arjen palauduttua normaaliksi. Vai palautuuko arki enää koskaan siihen samaan normaaliin? Ehkä laiskistumme kaikki juuri sopivasti sen verran, että nämä pehmeät ja hitaat arvot nousevat arvoasteikolla hitusen korkeammalle.

Sisustuksellista lämpöä

22/04/2020

Kaupallinen yhteistyö, NunnaUuni

Arvatkaa mitä? Tämä koronakaranteeni on tainnut kääntyä hiljalleen voitoksi omassa päässäni. Tai ainakin olen huomannut ajattelevani sisällöntuotantoa, kirjoittamista ja some-kanaviani paljon rennommin kuin aikaisemmin. Viime viikolla uskalsin julkaista Instagramissa ensimmäisen kerran kuvan meidän ah, niin epägrammattavasta eteisestä, eikä se nyt niin kamalaa ollutkaan.

Takka on parhaimmillaan näyttävä sisustuselementti ja keskeisellä paikalla tosiaankin se kodin sydän.

Kuvan julkaisin, koska kerroin teille kokemuksia ilmalämpöpumpusta, jonka hankimme NunnaUunin vuolukivitakan kaveriksi vastaamaan kotimme lämmityksestä. Ilmalämpöpumppu ja varaava takka ovat oivat kumppanit monessa suhteessa. Pumppu kierrättää takan lämmittämää huoneilmaa ja paikkailee lämmitystä silloin, kun tulia ei ehdi tehdä. Pumppu ja takka tasapainottavat toisiaan myös ulkonäön suhteen. Siinä missä ilmalämpöpumppu on noh, kyllähän te tiedätte, takka on parhaimmillaan näyttävä sisustuselementti ja keskeisellä paikalla tosiaankin se kodin sydän.

NunnaUunin edustajalta kuulin hiljattain termin ”sisustuksellista lämpöä”. Pidän kyseisestä termistä. Se jäi pyörimään takaraivooni ja mietin, mitä kaikkea se oikeastaan tarkoittaa. Sisustuksellisuus on aika suoraviivainen käsite, vaikka jokaiselle meistä se ilmentää hieman erilaisia ja -tyylisiä asioita mausta riippuen.

Lämpö taas voidaan käsittää monella tavalla: lämpönä, jonka ansiosta sisällä tarkenee ilman toppatakkia. Lämmin sisustus on usein sävyiltään lämmin ja pehmeä. Kodin lämmin ilmapiiri taas ei liity niinkään kodin esineisiin tai pintamateriaaleihin vaan fiilikseen, joka kodista välittyy ihmisten kautta. Kodin lämmin tunnelma voi olla myös sidoksissa muistoihin.

Onko meillä sisustuksellista lämpöä? On ainakin omasta mielestäni. Kuvien kautta pystyn välittämään sen teille melkein kaikilla tavoilla, mutta kotimme asteissa mitattavaa lämpöä ja sitä, miltä täällä tuntuu, en pysty teille välittämään muuten kuin sanoin.

Iholla tuntuva lämpö muuttuu ja vaihtelee koko ajan. Pizzapäivänä uuni säteilee vähän liiankin lämmintä ilmaa keittiössä. Aurinkoisena päivänä valo lämmittää työhuoneessa olevan chilin mustan suojaruukun lisäten kastelutarvetta. Lämmityspäivinä paikka, jossa nytkin istun kirjoittamassa, on kuin lämmin syli vuolukivitakan vapauttaessa lämpöä juuri sopivasti: pehmeä lämpö tuntuu miellyttävältä selkää vasten, mutta heti paikkaa vaihtaessa tulee vähän viileä.

Syksyllä asennetussa NunnaUunin Blanka Ceramic -takassa on kaksilasinen luukku, jonka ansiosta lämpö tuntuu juuri kuvailemallani tavalla polttamisen aikana. Yksilasisen luukun ääressä istuminen ei ole aina yhtä miellyttävää. Vanhaan takkaamme verrattuna, joka sekin oli kyllä vuolukivitakka, tämä uusi kätkee sisäänsä enemmän kallisarvoisia sisäkiviä, jotka pitävät lämmön hyppysissään vähän pidempään vapauttaen sitä tasaisemmin ja ennen kaikkea hitaammin. Suosikkipaikkani kirjoittaa ja tehdä töitä ei missään vaiheessa muutu liian kuumaksi – tämä ajatus lämmittää myös mieltä näin vilkkaan taaperon äitinä. Toki takassa on edelleen vaara polttaa itsensä, mutta se vaara on paljon pienempi nyt.

Kerran tällä näinkin luontevalla aasinsillalla pääsin näihin lämpimiin ajatuksiin, niin kyllähän mieltäni lämmittää myös tieto siitä, että uuden innovaation, Kultaisen Tulen ansiosta piipustamme kohoaa puhtaampaa ja ympäristölle parempaa ilmaa. Kultaisesta tulesta kerroin teille jo aikaisemmin tässä postauksessa. Takan uusimisen ansiosta kotimme on ehkä sitten joskus tulevaisuudessa taatusti helpompi myydä, ja sekin on ihan mukavan tuntuinen ajatus.

Lue myös aikaisemmat yhteistyöjulkaisut:

Se (lähes) täydellinen pizzapohja

18/04/2020

Kotona pizzaa voi tehdä kahdella tavalla. Helppo ja nopea tapa on sekoittaa vesi, suola, vehnäjauho ja hiiva kulhossa ja taputella pizzataikina uunipellille. Toinen, huomattavasti autenttisempi, tapa on sekoittaa ainekset tarkassa järjestyksessä huolellisesti ja kohottaa taikinaa kylmässä ja lämpimässä usean vuorokauden ajan. Oma tapani, jolla saat lähes täydellisen pizzapohjan, on näiden kahden väliltä. Sillä tulee oikeasti hyvä pizzataikina, joka onnistuu joka kerta, mutta sen leipomiseen ei tarvitse varautua kuin vasta edellisenä päivänä.

Puhun tämän reseptin yhteydessä lähes täydellisestä, sillä täydellistä täydellistä pizzaa kotona on mahdotonta tehdä. Tai no, kyllä varmaan joku omistaa autenttisen pizzauunin, mutta suurin osa meistä joutuu tyytymään vain tähän lähes täydelliseen versioon.

Olen käyttänyt tätä reseptiä usean vuoden, ja jopa julkaissut tämän blogissakin. Silloin kuitenkaan en tiennyt mitään pizzan tekemisestä (enkä ruokakuvauksesta). Vuosia sitten muun muassa kehoitin kaulimaan pizzataikinaa, joka on tietenkin suuri vääryys. Virheistään on hyvä oppia, joten siksi tämä pizzataikina ansaitsee ehdottomasti revanssin.

Lähes täydellinen pizzapohja

Riittää kahteen pellilliseen

5 dl reilusti kädenlämpöistä vettä
1 rkl kuivahiivaa
1 rkl suolaa
1 rkl sokeria
1 rkl oliiviöljyä
n. 10 dl 00-jauhoja (huom. käytetty jauho vaikuttaa määrään. Viime aikoina olen käyttänyt Molino Spanido Gran Mugnaio -jauhoja, ja niitä menee n. 12 dl)

Yhdistä suuressa kulhossa lämmin vesi, kuivahiiva, suola, sokeri ja oliiviöljy. Sekoita ja anna seoksen tekeytyä n. 15 minuuttia. Hiiva alkaa käydä ja muodostaa pinnalle valkoisen kerroksen. Lisää taikinaan vehnäjauhoja pienissä erissä. Itse sekoitan taikinaa haarukalla niin kauan kuin vain pystyn ennen käsipeliin siirtymistä. Varo lisäämästä liikaa jauhoja, sillä se tarkoittaa tiivistä pohjaa! Kun taikinan koostumus on tahmea, mutta se ei enää tartu sormiin, on aika vaivata. Taikinaa tulee vaivata n. 10 minuuttia sopivan sitkon aikaansaamiseksi (itse käytän vaivaamiseen yleiskonetta).

Peitä kulho kelmulla ja anna kohota jääkaapissa 1–2 vuorokautta. Neljän tunnin kohotus huoneenlämmössä riittää pikaversion tekemiseen, mutta pitkä kylmäkohotus palkitaan lopussa!

Ota taikina huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistoa. Taikina kohoaa loppuun lämpimässä, ja lisäksi lämmintä taikinaa on helpompi työstää.

Älä missään nimessä kauli taikinaa, sillä se tuhoaa kaikki ilmakuplat. Venyttele taikina pyöreäksi tai suorakaiteenmalliseksi sormien avulla. Apuna voit käyttää tavallisia vehnäjauhoja tai semolaa, joka on karkeaa, mannaryynimäistä, italialaista durumvehnäjauhoa. Täytä ja paista mahdollisimman kuumassa uunissa tasalämmöllä (meidän uunin saa 300-asteeseen) 5–10 minuuttia. Meillä aika optimi on 4 minuuttia alatasolla alalämmöllä ja 4 minuuttia grillivastuksen alla ylimmällä tasolla.

Vinkkejä täyttämiseen:

Täyttämisen kanssa kannattaa pitää maltti mukana, sillä vähemmän on enemmän. Muutama laadukas täyte riittää, kuten esimerkiksi tomaattikastike, mozzarella (paiston jälkeen), pesto ja tuore rucola. Tai tomaattikastike, vuohenjuusto, prosciutto ja minitomaatti. Tästä pohjasta tein meille valkoisen parsapizzan, sen reseptin julkaisen vielä ennen vappua. 🙂

// Sen verran täytyy vielä jatkaa aiheesta, että pizzahan aiheena jakaa mielipiteitä PALJON. ”Täydellisiä” pizzataikinoita on erilaisia, ja niiden resepti vaihtelee aina riippuen siitä, keneltä kysytään. Edes italialaiset itse eivät ole yhtä mieltä täydellisen pizzan reseptistä. Tämä postauksen resepti on kotikokille sopiva versio, jolla tulee sangen kelpo pizza.

Tulen vielä varmasti oppimaan paljon pizzan tekemisestä – ehkä jopa joskus saan pizzani paistettua optimaalisessa lämpötilassa. Sitä päivää odotellessa jatkan tämän reseptin käyttämistä ja kehittämistä. Mielelläni otan myös vastaan lisää vinkkejä kokeneemmilta pizzaleipureilta. 🙂

// Reseptiin päivitetty tietoa semolasta, jota voi käyttää apuna taikinan työstössä.

Lukijatoive: Kokemuksia ilmalämpöpumpusta

15/04/2020

Tuskaisen kuumaa hellettijaksoa oli kestänyt muistaakseni viisi päivää. J viihtyi ahkerasti rinnalla, jano kun oli, ja voitte vaan kuvitella, miltä tuntui imettää sellaista ihoon liimautuvaa kannettavaa lämpöpatteria. Seuraavana aamuna herätessäni sanoin Miksulle, että tänään hoidat kuntoon ilmalämpöpumpun asennuksen, ihan sama mitä se maksaa ja kuinka pitkään sitä pitää odottaa. Parin kuukauden päästä meille asennettiin Mitsubishin Electric LN -sarjan ilmalämpöpumppu.

Päätökseen ilmalämpöpumpun ostamisesta tarvittiin vauva. Aikaisempina kesinä kestimme helteen, ja pumpun hankintaa jarrutti mm. hinta, sen ulkonäkö ja mahdollisesti vaikea asennuspaikka.

Tähän LN-sarjan pumppuun päädyimme, tai no minä päädyin, puhtaasti ulkonäöllisistä syistä. Muihin pumppuihin verrattuna se on huomattavasti virtaviivaisempi, minimalistisempi ja huomaamattomampi. Eihän valkoinen muovimötikkä katonrajassa edelleenkään kaunis ole, mutta sen kanssa voi elää.

Tähän LN-sarjan pumppuun päädyimme, tai no minä päädyin, puhtaasti ulkonäöllisistä syistä.

Valinnan jälkeen minulle selvisi, että tässä Mitsubisin pumpussa on ulkonäön lisäksi keskitytty myös teknisiin ominaisuuksiin. Pumppu on hiljaisempi, ympäristöystävällisempi ja lisäksi siinä on sisäänrakennettu wifi – sille ominaisuudelle meillä ei tosin ole ollut tarvetta. Kaksoissiivekkeillä puhalluksen voi säätää samanaikaisesti kahteen eri suuntaan, joka on kieltämättä kätevää L:n mallisessa tilassa. Pumpussa on myös 3D i-see sensori, jonka avulla pumppu voidaan säätää menemään automaattisesti energiansäästötilaan, kun huoneessa ei ole ihmisiä.

Pumppuun kuuluu myös takkatoiminto, joten se toimii loistavasti talvisin takan rinnalla. Takkatoiminto kierrättää takan lämmittämää huoneilmaa, mutta huonona puolena olen sen huomannut kierrättävän myös pölyä. Koskaan aikaisemmin meillä ei ole tarvinnut pyyhkiä pölyä näin ahkerasti! Toki koskaan aikaisemmin emme ole olleet arkisin kotona näin paljon (vanhempainvapaa ja nyt korona).

Koska olemme olleet poikkeuksellisen paljon kotona kuluneen 6 kk:n aikana, en voi suoraan vertailla ilmalämpöpumpun vaikutusta sähkölaskuumme. Ja vaikka säästöä nyt talvella olisi tullutkin, kesän viilennyt varmasti tasoittaisi tilanteen.

Ilmalämpöpumpulle oli oikeastaan vai yksi mahdollinen asennuspaikka, eli eteinen. Eteisestä kuvista katsottuna oikealle lähtee käytävä makkareihin, keittiö ja olohuone on suoraan eteistä vastapäätä. Eteisestä käsin pumpulla saa viilennettyä koko asunnon mahdollisimman tehokkaasti. Pumpun asennus kesti vajaan päivän, ja se maksoi hieman alle 2000 euroa. Siitä kotitalousvähennykseen laitettava osuus oli n. 700 euroa. Kaupan päälle sain tehokkaan lapsenvahdin, sillä asennusmiesten puuhissa riitti J:lle katseltavaa pariksi tunniksi.

Pumpun asennus kesti vajaan päivän ja maksoi hieman alle 2000 euroa.

Ulkoyksikkö saatiin sijoitettua etupihalle niin, että se jää kätevästi tuijien taakse piiloon. Poistoputkille kaadoksi riitti muutama milli, joten putki saatiin siististi tuulikaapin (ovi, jota vasten Villa makaa) katonrajaan. Sähkö ulkoyksikölle vedettiin työhuoneen pistokkeesta ulkoseinän läpi.

Ilmalämpöpumpun huonoiksi puoliksi on usein sanottu äänekkyyttä ja rumaa ulkonäköä. Jälkimmäinen pitää toki paikkansa, mutta pumpun olemassaoloon tottui yllättävän äkkiä. Ja eihän tuossa eteisessä tule seiniä tuijoteltua samalla tavalla kuin muissa huoneissa. Mitä tulee ilmalämpöpumpun äänekkyyteen, tämä meidän pumppu on lupauksen mukaisesti hiljainen. Ensimmäisenä päivänä pumppu muistaakseni piti outoa ääntä, mutta nykyisin en edes kuule koko masiinaa.

Sitä tärkeintä, eli viilennystä, emme vielä ole päässyt pumpulla testaamaan. Jos se kuitenkin toimii yhtä hyvin kuin lämmitys, on meillä kesällä viimeinkin mukavat oltavat.