Pinossa

sisustusblogi

Ihonhoitorutiini kolmekymppiselle

pinossa__MG_2332

Kuten saatatte muistaa, olen kärsinyt hormonaalisista iho-oireista raskaudesta asti (eli siis vuodesta 2018). Iho-oireeni alkoivat heti raskauduttuani ja vähän muuttuivat hormonimyräkässä, mutta edelleenkään ihoni ei ole samassa kunnossa kuin ennen raskautumista.

Lyhyt tiivistys: Raskauden aikana sain pieniä hormoninäppyjä lähinnä käsiin. Kasvoihin tuli myös muutama näppylä, mutta tilanne oli hallittavissa. Synnytyksen jälkeen näppylät hävisivät käsistä, ja kasvojeni iho oli hetken aikaa ok. Sitten otin kierukan ja pum! Naama alkoi kukkia. Odottelin rauhassa tilanteen tasoittumista, sillä ymmärrettävästi imetyksen lopettaminen saattoi sekin vaikuttaa ihoni kuntoon, mutta vielä keväällä 2021 ihoni oli huonossa kunnossa. Pahimmillaan se oli kesällä 2020, jolloin finnit kasvoissa aiheuttivat jo ongelmia itsetunnon kanssa. Syytin hormoneja ja aikuisiän aknea, sillä mitkään muutokset ihonhoidossa eivät tuoneet apua. Sitten vaihdoin kierukan e-pillereihin, ja jo kuukaudessa huomasin muutoksen ihossani. Ihoni ei vieläkään ole samassa kunnossa kuin kolme vuotta sitten, mutta on jo huomattavasti parempi kuin puoli vuotta sitten.

pinossa__MG_2387

Tällä hetkellä noudatan kolmekymppisen ihoni hoitoon ajatusta puhdista hellästi ja ravitse rankasti. Lisäksi luonnonkosmetiikka ja erilaiset seerumit kiinnostavat.

Aamuisin puhdistan kasvoni pelkällä vedellä, jonka jälkeen tuputtelen niille käsin JOIK Organic Refreshing Facial Toneria, joka sisältää piparminttua ja greippiä, ja näin ollen herättää ihon ihanasti. Kasvoveden päälle levitän V10 Plussan C-vitamiiniseerumia. Tuote on aika kallis, mutta ostin sen auttamaan epäpuhtauksien hallinnassa. Antiseptisten ominaisuuksien lisäksi se kirkastaa ihoa ja tasoittaa vanhojen finnien jättämiä jälkiä. Kun V10:n seeurumi loppuu, ajattelin testata jotain alemman hintaluokan tuotetta, sillä tämä C-vitamiini ei yksin riittänyt auttamaan ihoani. Seerumin jälkeen levitän kasvoille JOIKin kosteuttavan päivävoiteen ja kesällä aurinkorasvaa (talvella lasken meikkivoiteen riittäväksi suojaksi, vaikka kunnon suojakerroin olisi aina parempi).

pinossa__MG_2356-Edit

Iltaisin pesen kasvoni Lumenen Lähde-sarjan puhdistuvaahdolla. Ilalla kasvovetenä käytän JOIKin kirkastavaa Illuminating & Brightening AHA Facial Toneria. Tuote sisältää hedelmähappoa, ja voisi siksi olla parempi levittää kasvoille vanulapulla pyyhkimällä, jolloin se veisi mukanaan kuollutta solukkoa. Ympäristöystävällisyyden nimissä luovuin vanulapuista, mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia kestokäyttöön soveltuvia tuotteita.

Retinolia (The Ordinary 0,2 %) olen käyttänyt nyt muutaman viikon, ja sen levitän kasvoille kasvoveden jälkeen. Vielä retinolin vaikutukset eivät näy kunnolla, ja mutta jotain se kuitenkin tekee, sillä ihoni tuntuu normaalia kuivemmalta. Tämä ilmeisesti johtuu siitä, että uudistuneet solut saavat kuolleen solukon irtoamaan tehokkaammin. Retinoli saattoi myös vähän edesauttaa finnien kehittymistä, tai sitten kyse on vain sattumasta. Oli miten oli, tilanteen pitäisi tasoittua pian.

pinossa__MG_2394

Illalla seerumina käytän pr-lahjaksi saatua, Karkkilassa valmistettua Malankan Juhannusöljyä, joka sisältää mm. antioksidantteja, C-, E- ja B-vitamiineja. Tykkään Juhannusöljystä paljon, vaikka alkuun tuoksu oli aika voimakas. Yövoiteeni on JOIKin uudistava yövoide, mutta se ei erityisemmin säväytä minua – voisin vaihtaa sen toiseen luonnonkosmetiikkatuotteeseen. Suosituksia otetaan vastaan!

pinossa__MG_2391

Kerran viikossa kuorin ihoni happoa sisältävällä tuotteella. Aikaisemmin käytin V10 Plus kuorintageeliä, jossa tuote levitetään kasvoille, odotetaan 10 sekuntia ja sitten hangataan pyörivin liikkein kuollut iho irti. Sen rinnalle ostin ystäväni suositukseksi The Ordinaryn Peeling Solutionin, jossa hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan! Tuotetta levitetään ohut kerros kasvoille, jonka jälkeen odotetaan maks. 10 minuuttia. Tuote on tehokas, ja pidän siitä, miten happojen teho tuntuu kasvoilla ja iho näyttää käsittelyn jälkeen siltä, että sille on tehtykin jotakin.

PS. Kirjoitin tämän postauksen n. 1,5 viikkoa sitten. Nyt retinolin aiheuttama pintakuivuus on lähtenyt, ja iho tuntuu hyvältä ja näyttää hehkuvammalta.

Siivoaminen lapsen kanssa + Arvonta

Kaupallinen yhteistyö Kiilto, tuotepaketin arvontaan löydät ohjeet lopusta

pinossa_KIILTO HAJUSTEETON_MG_2228

Olen joskus kuullut sanonnan, että siivoaminen lapsiperheessä on yhtä tehokasta kuin kolaaminen lumimyräkän keskellä. Tupruttavasta lumisateesta huolimatta kola ja lapio on kuitenkin säännöllisesti kaivettava esille, sillä siisti ja puhdas koti on minulle välttämättömyys palautumisen kannalta. Parhaimmillaan siivoaminen voi olla myös hauskaa tekemistä yhdessä lasten kanssa, joka samalla opettaa lapsille tärkeitä asioita kodista huolehtimisesta.

pinossa_KIILTO HAJUSTEETON_MG_2246

Mielestäni on karhunpalvelus olla ottamatta lapsia osaksi siivousta. Kun lapsi saa positiivisen siivouksen mallin kotona, on tulevaisuudessa omaa huonetta ja omaa kotia paljon mielekkäämpi siivota. Eihän siivoaminen pienen lapsen kanssa kovin tehokasta ole, mutta tässä vaiheessa koenkin tärkeämmäksi osallistaa lasta – siivoan kunnolla sitten niinä hetkinä, kun lapsi on muualla.

Lapsen kanssa siivoaminen alkaa pienistä asioista: autetaan viemään astiat tiskikoneeseen tai siivotaan omat lelut illalla takaisin paikoilleen (myönnän kyllä, että aika usein tämä jää meillä vanhemman vastuulle, koska niin homma vain hoituu nopeammin).

pinossa_KIILTO HAJUSTEETON_MG_2229

Kun lapsen ottaa osaksi siivousta ja järjestelyä pienestä pitäen, samalla helpottaa omaa työtään tulevaisuudessa. Lapsuudenkodissani meillä oli kolme kerrosta, ja kodinhoitohuone sijaitsi niistä alimmassa. Perheemme lanseerasi jossain vaiheessa hirmuisen kätevän pyykkikuilu-konseptin, eli heitimme aina likaiset vaatteet portaikkoon, josta äidin tehtävä oli sitten siirtää pyykit kodinhoitohuoneeseen. Monet kerrat äiti pyysi meitä viemään pyykit pyykkikoriin asti, mutta arvatkaa vaan muutimmeko koskaan tapojamme? Ehkä tästä syystä vanhempieni nykyinen asunto on yhdessä kerroksessa… 😜

Tällä hetkellä meidän taaperoa ei tarvitse paljoa houkutella mukaan siivoukseen, sillä nyt hän haluaa tehdä KAIKEN itse ja osallistua KAIKKEEN. Kun tätä vaihetta pääsee hyödyntämään kunnolla, on se itse asiassa aika hauskaa, kun lapselle voi nakittaa helppoja tehtäviä kuten koirien päästämisen sisälle.

Oli kyseessä sitten tiskaaminen, kokkaaminen tai imurointi, J:lle ei kelpaa välineiksi lasten lelut, vaan toiminto täytyy saada toteuttaa ”oikeilla vehkeillä”. Yleispesuun meiltä löytyy Kiilto Hajusteeton Kodinpuhdistaja -tiivisteestä tehty liuos ruskeasta suihkepullosta. Sisustukseen sopivan suihkepullon valitsin esteettisistä syistä, mutta se osoittautui myös käytännölliseksi valinnaksi lapsen kannalta, sillä samanlaisessa pullossa meillä on myös ihan raakaa hanavettä kukkien suihkuttelua varten. Varmaan osaatte arvata, kummalla suihkepullolla taapero saa osallistua pöydän pyyhkimiseen.

pinossa_KIILTO HAJUSTEETON_MG_2270

Sama yleispuhdistukseen sopiva tuote on saatavilla myös valmiina sprayna, jossa on kätevä vaahdottava suihkepää. Vaahdoksi muuttuva suihke ei leijaile hengitysteihin yhtä helposti, ja on sen takia hyvä valinta, kun lähettyvillä on lapsia tai lemmikkejä.

Lapsen kanssa siivotessa on tärkeää varmistaa pesuaineiden käyttö lapsen ikätason mukaisesti, eli pienille lapsille käteen annetaan tosiaan pelkkää vettä sisältävä pullo. Suositeltavaa on myös pesuaineiden säilyttäminen lapsilukon takana tai tarpeeksi korkealla, jotta omatoiminen pikkusiivoaja ei pääse niihin käsiksi. Muutenkin kodinpuhdistusaineita käsitellään vain aikuisen valvovan silmän alla.

Kaikki Kiilto Hajusteeton -sarjan tuotteet ovat nimensä mukaisesti tuoksuttomia, eivätkä ne ärsytä siivotessa herkimpiä neniä. Tuotteet valmistetaan aurinkosähköllä Hankasalmella, ja ne pakataan kierrätysmuovista valmistettuihin pulloihin. Pakkaukset ovat tietenkin myös täysin kierrätettäviä. Suosikkiasiani tuotesarjassa on se, että kasvipohjaisuuden ja ekologisuuden lisäksi ne todella tehokkaita: esimerkiksi Kiilto Hajusteeton Kylpyhuonepuhdistaja spray irrotti pinttyneet kalkkitahrat ilman järjetöntä hankausta.

pinossa_KIILTO HAJUSTEETON_MG_2281

Kiilto Hajusteeton Kodinpuhdistajan pH on laimennettuna n. 9 ja laimentamattomana 10, eli se on tehokas rasvalikaan. Kiilto Hajusteeton Kylpyhuonepuhdistajan pH taas on 3, joten se toimii hyvin kalkkisaostumiin. Periaatteessa näillä kahdella tuotteella pärjää perussiivouksessa jo todella pitkälle, mutta itse arvostan myös tarkkaan kohdennettuja tuotteita. Peilit on helppo pyyhkäistä puhtaaksi Kiilto Hajusteeton Ikkunanpuhdistaja spraylla ja Kiilto Hajusteeton WC-puhdistaja sisältää hajunsyöjää, joten se on hyvä valinta WC-istuimen pesemiseen tai vaikka biojäteastian puhdistamiseen.

pinossa_KIILTO HAJUSTEETON_MG_2278

Lisäksi pitää mainita vielä sarjan suihkutettava käsitiskiaine, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. Vaahdottavalla suihkepäällä tiskiainetta on helppo annostella juuri sopivasti, ja tuotetta on miellyttävä käyttää (ei enää niitä ärsyttäviä tiskiainevalumia!). Koska haluan keittiössä pesuaineiden olevan nopeasti saatavilla, jotta siivous käy helposti, säilytän pesuaineita sisustukseen sopivissa pulloissa tiskipöydän reunalla. Kiilto Hajusteeton Suihkutettavan Käsitiskiaineen siirrän myös ruskeaan suihkepulloon, jonka tavallisen suihkepään korvaan pakkauksen omalla, vaahdottavalla suihkepäällä.

pinossa_KIILTO HAJUSTEETON_MG_2256

Arvonta

Yhteistyössä Kiillon kanssa saan arpoa kaksi (2) Kiilto Hajusteeton -tuotepakettia. Osallistu arvontaan kommentoimalla, kiinnitätkö itse kodinpuhdistusaineiden valinnassa huomiota kotimaisuuteen ja ympäristöystävällisyyteen. Arvonnan säännöt löydät täältä. Arvontaan voi osallistua 19.9.21 asti. Huom.! Kommenttisi saattaa mennä tarkistukseen, eikä siksi näy heti julkaisun jälkeen.

Ensimmäinen luovan kirjoittamisen tarina – Iik!

Alkusanat:

Olen jo pitkään halunnut kehittää itseäni luovan kirjoittamisen osalta, ja viimein uskalsin (teidän kannustuksesta) aloittaa lyhyiden tarinoiden julkaisemisen täällä blogissa. Nämä tarinat ovat kuvitteellisia tai tosielämän tilanteita – tai niiden sekoituksia, joiden kautta pyrin välittämään erilaisia tunnetiloja tai hetkiä. Koska olen vasta aloittanut luovan kirjoittamisen muistikirjani raapustamisen, otan tästä ja tulevista teksteistä enemmän kuin mielelläni vastaan palautetta. Jos teksti herättää sinussa jotakin, olisi ihanaa kuulla se. ❤️

Iik. En tiedä miksi tämän julkaisu jännittää näin paljon. Vaikka olen kirjoittanut blogia monta vuotta, tuntuu, että nyt paljastan teille itsestäni jotain aivan uutta. Päästän teidät pääni sisälle paikkaan, jossa olen aikaisemmin ollut vain yksin ajatusteni kanssa.

_MG_2327

Havahdun ajan kuluun. Tai oikeastaan siihen, etten tiedä kauanko olen viettänyt aikaa Hydran saarella nauttien loputtoman tuntuisesta kesälomasta, kirkkaan turkoosista merestä ja näkymästä, jossa valkoiseksi rapattu seinä kohtaa mäen alapuolella kasvavat sitruunapuut. Vaikka haluaisin vielä jäädä tunnustelemaan varpaillani jalkojeni alla vaaleanpunaisena kiiltelevää marmoria ja tuoksuttelemaan auringon kypsyttämiä persikoita, revin itseni takaisin todellisuuteen laskemalla kirjan kädestäni ja katsomalla kelloa: puoli kolme.

Kävelen makuuhuoneeseen, ja jo ovelta kuulen rauhoittavan tuhinan. Ilmassa tuoksuu vielä uni, lämpimät lakanat ja aavistus jotain makeaa, joten avaan varovaisesti verhoja, ja kömmin sängylle hänen viereensä. Verhojen raosta loppukesän valo osuu vaaleana hehkuviin kultaisiin kiharoihin, jotka ovat liimautuneet otsaa vasten. Siirrän hiukset hellästi sivuun koska muistan, miten hyvältä tuntuu aamuisin pyyhkäistä hiukset pois yön jäljiltä nihkeältä iholta, erityisesti korvien takaa.

Kuiskuttelen hiljaa silitellen hänen kasvojaan. Katsellen niitä. Vaaleaa täydellistä ihoa ja isältään perittyjä punaisia huulia, jotka kaartuvat kauniimmin kuin yhdetkään koskaan näkemäni huulet. Iho silmäluomissa on aavistuksen pinkki ja violetti tehden vaikutelmasta lasimaisen hauraan. Sellainenhan tuo nukkuva ihme onkin, kuin nukke pitkien ja hiilenmustien silmäripsiensä kanssa. Niin kaunis. Ja minun.

Onni tuntuu puristavana tunteena rinnassa. Miten joskus voikin olla niin onnellinen, että sattuu. Hetkeksi käteni hakeutuu puhelimelle, mutta sitten tajuan, ettei tilanne kuitenkaan tuntuisi enää samalta videolla. Varmempaa on olla rikkomatta taikaa ja tallentaa hetkestä joka ikinen pieni pala syvälle mieleeni. Keskityn tarkkailemaan jokaista yksityiskohtaa. Hieron sormieni välissä pesussa pehmennyttä pellavalakanaa, ja painan huoneessa leijailevat tuoksut mieleeni. Valokeilassa näen pölyhiukkasten tanssivan sängyn yläpuolella, ja ne näyttävät ihan kuin ajatuksen sirpaleet laskeutuisivat unimaailmasta hiljalleen takaisin tajuntaan.

Varoittamatta kauriin ripset rävähtävät ylös, ja hetkessä siniset silmät löytävät omani. Yhden uneliaan räpäytyksen jälkeen seuraa hymy, jonka puolesta olisin valmis tekemään mitä tahansa. Onnen tunne rinnassani on niin pakahduttava, että se nousee kurkkuun asti. ”Hei kulta, oliko hyvät unet?” kysyn tunnustellen hänen mielentilaansa, joka tunnetusti saattaa heitellä ääripäästä toiseen juuri herättyä. ”Oli”, lapsi vastaa hymyillen.

Tulevaisuuden talohaaveet

pinossa__MG_2199

Joskus varmaan reilusti yli vuosi sitten kyselin teiltä postaustoiveita, ja ajatukseni tulevaisuuden asumisesta ja talohaaveistani oli niistä yksi. Kirjoitinkin silloin postauksen, mutta en koskaan julkaissut sitä. Nyt tuohon vanhaan luonnokseen ei enää edes kannata palata, sillä suuret linjat asumisen haaveiden ympärillä ovat muuttuneet.

pinossa__MG_2196

Minulla on aivan järjetön rakennuskuume, eikä asiaa auta yhtään se, että somekuplassani on käynnissä useampikin mielenkiintoinen raksaprojekti. Remonttikin kelpaisi tyydyttämään pahimman maalitelan rullaus -tarpeeni, mutta kyllä oikeasti haave tontista ja uudesta talosta on niin vahva, että voisin tältä istumalta ostaa sopivan tontin, jos se vaan eteeni sattuisi (no joo, ehkä vähän pankin kanssa pitäisi neuvotella ensin). Haaveilu on jo siinä vaiheessa, etten oikeastaan edes uskalla enää unelmoida, koska karva pettymys niiden toteutumattomuudesta on liikaa kestettäväksi.

pinossa__MG_2202

Mutta jos nyt uskallan ääneen haaveilla, niin aloitetaan tontista. Nykyisen kotimme sijainti on täydellinen, enkä haluaisi tinkiä siitä. Valitettavasti tällä alueella ei ole saatavilla kuin vanhoista tonteista lohkaistuja pieniä maaplänttejä, eikä ajatus kenenkään takapihalle muuttamisesta houkuta. Tänne on kuitenkin suunnitteilla uusi asuinalue, mutta sehän tarkottaisi jatkuvalla rakennustyömaalla asumista vähintään viiden vuoden ajan. Kompromisseja, kompromisseja… Kävin muuten katsomatta tämän hetken tonttitarjonnan: ei yhtään varteenotettavaa vaihtoehtoa.

Itse talon toivoisin olevan yhdessä kerroksessa. Ulkoverhoilu olisi minimalistinen, talossa olisi pulpelttikatto ja takapihalle avautuvat suuret ikkunat. 70-luvun arkkitehtuuri yhdistettynä moderniin ilmeeseen kiehtoo niin miestä kuin minuakin. Huonekorkeutta olisi toisella seinustalla saman verran kuin meillä olohuoneessa nyt, eli vähintään 5,5 metriä. Pienelle ja helppohoitoiselle etupihalle mahtuisi juuri autokatos tai -talli, ja pääsisäänkäynnin lisäksi etupihalta olisi helppo käynti kodinhoitohuoneeseen tai muuhun märkätilaan. Takapihalla olisi suurehko terassi ja tarpeeksi nurmialuetta koiria ja lapsen leikkejä varten.

pinossa__MG_2207

Neliöitä talossa olisi vähän reilu 100, ehkä 120. Huoneita riittäisi muutama, sillä kaksi makkaria ja yksi työhuone on tällä hetkellä meille ihan riittävästi. Muutenkin jos täytyy valita, niin mieluummin valitsen kolme järkevän kokoista makuuhuonetta kuin neljä pientä koppia. Kodin tärkein alue on avokeittiö ja siihen yhdistyvä olohuone, jonka toivoisin olevan avara ja valoisa tila.

Tässä nykyisessä kodissa meillä on sohvalle ja televisiolle tasan yhdet paikat. Olkkari on pieni syvennys, jonne 3-metristä sohvaa ei saa mitenkään muuten aseteltua, ja siitä syystä TV on pitänyt sijoittaa ikkunan eteen. Unelmieni kodissa voisin vaihtaa sohvan paikkaa olkkarissa oman mieleni mukaan, sillä arkkitehti ei olisi puolestani tehnyt tätä valintaa.

pinossa__MG_2204

Kodin värimaailma olisi yhdistelmä bohoa vintagea ja lämmintä, modernia skandinaavista tyyliä. Mustaa, puuta ja murrettuja sävyjä. Yleistunnelma olisi ehkä vaaleampi kuin mikä nyt, sillä tähän kotiin en näe harmaata seinää – Tikkurilan Mulperi, Merino ja Uni sen sijaan voisivat päätyä sävytyskoneeseen. Kontrastin takia keittiö voisi olla tummanharmaa tai jopa musta. Tai sitten kokonaan puinen.

Toisaalta tummien sävyjen ja puun liitto kiehtoo minua edelleen, ja esimerkiksi kylppärimme värimaailmaan olen todella tyytyväinen. Ehkäpä vaaleus viehättää vain vaihtelun vuoksi ja ajatuksen tasolla. Lopulliset valinnat saattaisivat olla kuitenkin jotain ihan muuta. Kaipaamani vaaleus saattaa olla myös pelkästään valon puutetta, sillä nykyinen kotimme saa nauttia luonnonvalosta rajoitetusti.

pinossa__MG_2197

Tärkeintä kodissa olisi kuitenkin helppous ja huolettomuus. Haluaisin budjetin rajoissa tehdä valintoja, jotka aidosti helpottaisivat elämää ja palvelisivat juuri meidän perhettä kiireisen arjen keskellä. Kiinnittäisin erityisesti huomiota tilojen toimivuuteen ja helppoon ylläpitoon. Kiinteää säilytystilaa täytyisi myös olla tarpeeksi ja eteiseen panostaa niin, että ulos lähteminen lapsen ja koiralauman kanssa kävisi joutuisasti. Materiaalien suhteen olisin myös järkevä, eli enää en valitsisi rosterikeittiötä tai tummia kivimäisiä laattoja kylppäriin, jonka hanasta tulee todella kalkkipitoista vettä.

Uusia tekstiilejä kotona ja kevyitä sisustuspäivityksiä

pinossa__MG_2168

Siitä on muuten aikaa, kun olen viimeksi shoppaillut jotain uutta kotiin. Sisustajana muutokset tuntuvat kuitenkin välillä kivoilta, ja niinpä Instagramissa minut influenceröitiin hankkimaan pellavainen päiväpeite. Päiväpeitteen kaveriksi tilasin tyynynpäälliset, ja sitten tuli vielä äkillinen tarve uudelle kylppärin matolle.

pinossa__MG_2172

Päiväpeite on Elloksen Penny. Se on kooltaan 260 x 260 cm ja valmistettu ranskalaisesta pellavasta. Peitettä on saatavilla useissa sävyissä, ja pitkään pohdin tämän vaaleimman ja ruskean välillä – päädyin tähän, sillä vaalea on helpommin yhdisteltävissä muihin sävyihin. Peitteen toinen puoli on lähes puhtaan valkoinen ja toinen luonnonvalkoinen, joten silläkin saa pientä vaihtelua ilmeeseen.

pinossa__MG_2177

Petausta varten tilasin myös kaksi uutta tyynynpäällistä, myöskin pellavaa. Vaaleat Liva-tyynynpäälliset näyttivät kuvassa kauniin kermansävyisiltä, mutta meidän makkarissa ne saavat aavistuksen liian keltaisen vivahteen (varsinkin aavistuksen punertavan päiväpeitteen vieressä väriero on melko näkyvä). Melkein jo meinasin palauttaa ne, mutta päätin kuitenkin pitää päälliset. En tiedä kaduttaako vähän, mutta ainahan voin värjätä nämä, jos sävy ei millään istu.

pinossa__MG_2170

Pellava on suosikkimateriaalini makuuhuoneessa ja yksi suosikeistani ylipäätään. Pellava kasvaa pystysuunnassa korkeaksi, joten sen viljelyyn tarvitaan vähemmän pinta-alaa esimerkiksi puuvillaan verrattuna – samoin vettä. Pellava imee itseensä kosteutta, joten se tuntuu miellyttävältä ihoa vasten, mutta se ei sido itseensä bakteereja (täydellinen materiaali siis lakanoihin). Pellavan viljelystä saadaan myös sivutuotteena pellavaöljyä, joten kasvi hyödynnetään paremmin. Toki pellavan, kuten minkään materiaalin, valmistaminen ei ole täysin ongelmatonta, mutta pellava on yksi vähiten huono vaihtoehto.

Laadukas ja vastuullisesti tuotettu pellava on huomattavasti kalliimpi valinta, mutta se myös kestää käyttöä jopa vuosikymmeniä. Meidän vanhimmat pellavalakanat on ostettu 2016, eikä niissä vieläkään ole mitään kulumisen merkkejä. Toki viisi vuotta on vielä lyhyt aika, mutta lakanat ovat olleet meillä käytössä melkein jatkuvasti.

pinossa__MG_2174

Pöly on selvästi alkanut mummoutua, sillä hän meni ja pissi vanhan kylppärimme maton niin monta kertaa, ettei sitä kannattanut enää edes yrittää pelastaa (Tokmannin vuosia vanha 7 euron löytö ei vain kestänyt niin kovaa pesua). Pyöreät ja erityisesti ovaalit muodot kiinnostava juuri nyt, joten samaan tilaukseen pellavien kanssa napsuttelin soikean Chenille-maton. Maton otin koossa 80 x 140 cm, joka oli juuri täydellinen koko meidän kylppäriin. Edellinen matto olikin liian pieni.

pinossa__MG_2182

Nimensä mukaisesti matto on tehty kierrätetystä polyesterista valmistetusta chenillelangasta, ja se on jalan alla hurmaavan pehmeä! Väri on sopivan neutraali, ei liian tumma tai liian vaalea, karvaa ja likaa ajatellen. Ainoa huonopuoli matossa on se, että se imee paljon vettä ja kuivuu huonosti. Välillä J suihkuttelee vähän suuremmalla kaarella, ja sen jälkeen olen kirjaimellisesti puristanut vettä pois matosta.

pinossa__MG_2194

Ensimmäisen arkiviikon kuulumisia

pinossa__MG_1939

Joko siellä alkoi arki? Meillä monien muiden tapaan kesäloma loppui elokuun alussa, ja olemme saaneet nauttia arjesta ja sen rutiineista viikon verran.

Ajattelin, että viikko lähtisi käyntiin tahmeasti, mutta omaksi yllätyksekseni heräsin maanantaina täynnä energiaa kellon soidessa 6.15. Töihin palaaminen tuntui mukavalta, enkä ollut edes unohtanut työkoneen salasanaa. Arki alkoi rytinällä, sillä maanantaina loppui myös agilityn kesätauko. Vielä viikonloppuna kaiken alkaminen samanaikaisesti tuntui ylitsepääsemättömältä, mutta oikeasti jo odotin treenien alkua.

Koko alkuviikko meni nopeasti. J meni tiistain ja keskiviikon väliseksi yöksi mummun ja papan luokse, ja kävin hakemassa pojan kotiin keskiviikkona vasta treenien jälkeen. Koko keskiviikon odotin innoissani illan treenejä. Vitsi miten hyvä fiilis, kun treeni-into on näin korkealla! Täytyy myös myöntää, että vapaa arki-ilta tuntui ihan mielettömältä luksukselta.

pinossa__MG_1974

Töiden suhteen viikko oli hiljainen. Ehdin jo vähän kyllästyä hiljaiseen tahtiin, joten omasta puolestani töitä olisi saanut olla enemmän. Loppuviikosta pääsin kuitenkin ideoimaan muutaman luovan kampanjaidean, joiden työstöä jatkan ensi viikolla. Toivottavasti edes yksi menee asiakkaalle läpi tuotantoon asti. 🤞

Tällä viikolla otin BookBeatista luettavaksi ja kuunneltavaksi kaksi kirjaa: Valo joka ei kadonnutkaan ja Miksi nukumme. Ensimmäisen sain luettua loppuun tänään. Kertomus lapsen kuolemasta ja lapsen opettamasta tavasta suhtautua elämään valon kautta kosketti, itketti ja sai tuntemaan kiitollisuutta. Nytkin kyyneleet nousevat silmiini ajatellessani kirjaa. Miksi nukumme -kirjan otin kuunneltavaksi automatkoja varten. Olen kuunnellut kirjasta vasta muutaman tunnin, mutta olen vakuuttunut, että kirja pitää minut otteessaan loppuun asti. Aihe on mielenkiintoinen, ja vaikea asia on kerrottu kansantajuisesti hyvin esimerkein. Varsinkin luku kofeiinista oli herättelevä.

pinossa__MG_2007

Lauantaina pääsin pitkästä aikaa viettämään aikaa tyttöjen kanssa. Menimme syömään ravintola Pontukseen. Ruoka, viini ja seura olivat erinomaisia. Lauantaiaamupäivän perusteella tosin vähän hirvitti lähteä, sillä J ja Lanka järjestivät meille jo ennen lounasta sen verran sykettä nostattavaa ohjelmaa.

Koska Lanka inhoaa naapurin hoitokoiraa, rakensimme lauantaina jämälaudasta tilapäisen aidan meidän ja naapurin välisen verkkoaidan tilalle. Siinä pohtiessamme viisainta ratkaisua, J päätti kiivetä ulkona olevat tikkaat vintille. Tikkaiden yläpäähän päästyään J huuteli tyynen rauhallisesti apua, sillä hän oli omien sanojensa mukaan jumissa, kun vintin ovi ei auennutkaan. Kun tajusin missä taapero oli, sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä, ja ninjan lailla syöksyin tikapuut ylös. Tikkaissa on sen verran iso askelväli, että emme tajunneet J:n pystyvän jo kiipeämään niissä.

pinossa__MG_2033

Kun tästä säikähdyksestä selvittiin, Lanka päätti aidan toiselle puolelle lentäneen pallon seurauksena näyttää, kuinka helposti hän hyppää etu- ja takapihan välisen aidan yli. Tiesin, ettei metrisestä aidasta ole mitään vastusta, mutta luotin sen olevan henkisesti tarpeeksi suuri este. Lanka ei onneksi tietenkään lähtenyt mihinkään, vaan pienen tiellä suoritetun hepulikierroksen jälkeen palasi kiltisti pihaan.

Tilapäisen aidan valmistuttua korotimme tilapäisesti matalan aidan laittamalla sen yläpuolelle verkon. Ensi kesänä on nähtävästi tiedossa pieni aitaprojekti. Kiva, ei näitä tälle kesälomallekaan suunniteltuja projekteja saatu tehtyä…

pinossa__MG_1801

Sunnuntaina päätimme olla ihan vain rennosti kotona. Aamupäivästä kävimme lenkillä, päivälliseksi suunnittelimme tacoja ja sen jälkeen leffaillan. J sai ensimmäistä kertaa valita itselleen oman karkkipussin, ja oli niin ylpeä kantaessaan 0,52 € maksaneen irttarisaaliinsa kotiin.