Asetuimme taloksi nykyiseen kotiimme jouluna 2015. Silloin teimme pienen remontin myös työhuoneeseemme, jonka jälkeen sen sisustuksen loppuunsaattaminen aiheutti minulle pään vaivaa tämän vuoden heinäkuuhun asti.

Työhuoneemme, jos tätä seitsemän neliön koppia voi huoneeksi kutsua, on talomme pienin huone ja loogisesti näin myös työhuone. Remontin yhteydessä maalasimme vanhan, hieman kellertävän tapetin valkoiseksi (kyllä, suoraan tapetin päälle ja hyvin pysyy seinässä!) ja tapetoimme yhden seinän graafisella tapetilla. Modernin tapetin valitsimme tasapainoittamaan vanhaa ja massiivista kirjoituspöytää, joka oli pakko saada osaksi huoneen sisustusta. Tilaan nähden pöytähän on naurettavan iso, mutta shit happens.

Työpöytä, Ikean ruokapöydän tuoli, läppäri ja taulukollaasi, siinä oli huoneen sisustus ensimmäisen vuoden. Vuoden jälkeen huoneeseen eksyi matto, kun olohuoneen matto päätyi makkariin. Sillä mentiin taas hetki, mutta koko ajan tiesin, että huoneeseen tarvitsi jotakin lisää. En vain tiennyt mitä, koska koin pienen huoneen sisustamisen todella vaikeaksi.

Maton jälkeen huoneeseen muutti vanha jalkalamppu, joka päätyi meille avomiehen mummilta. Minun oli tarkoitus hieman tuunata vanhaa lamppua, mutta lopulta päädyin ostamaan siihen vain uuden vaaleanpunaisen varjostimen. Pian sen jälkeen teimme uuden sängynpäädyn ja edellisen sängynpäädyn virkaa toimittanut vanha ikkuna ajautui työhuoneeseen parempaa paikkaa etsiessään.

Kului muutama kuukausi ja vanha valkoinen, hieman romanttinen tuoli sai tehdä eteisessä tilaa 50-luvun kirpparilöydölle. Tuoli on kyllä huoneessa täysin ylimääräinen, mutta eipä sillä parempaakan paikkaa ole. Jos joku haluaa sen niin saa tarjota, vink vink! Samoin kävi eteisen pienelle lipastolle hankittuani uuden lipaston, josta kirjoitinkin viime viikolla. Olohuoneessa ollut peikonlehti alkoi voimaan hieman liian hyvin, ja suuremman tilan toivossa (ironista kyllä) siirsin sen työhuoneeseen toisen ruokapöydän tuolin päälle lähelle ikkunaa.

Sitten, kesäloman ensimmäisellä viikolla havahduin siihen että työhuonehan oli sisustettu. Oho.

Ainoa asia, jonka varta vasten hankin huoneeseen on peikonlehden suojaruukku, jonka löysin kirpputorilta neljällä eurolla. Kaikki muu vain valui huoneeseen yksitellen parin vuoden aikana. Hassu tapa sisustaa, mutta näyttäisi toimivan, eikö?

Työhuoneen pieni koko aiheutti minulle ongelmia, ja siksi en varsinaisesti lähtenyt huonetta ikinä sisustamaan. Koin, ettei mikään huonekalu sopinut tilaan kokonsa puolesta ja ajattelin huoneen näyttävät liian täyteen ahdatulta jos toisin sinne liikaa tavaraa. Lopulta kuitenkin, kun kaikki liika tavara oli päätynyt huoneeseen, totesin sen näyttävän oikeastaan jopa suuremmalta. Pöytäkään ei enää ahminut tilaa massiivisen jumbo jetin lailla.

Ratkaiseva tekijä sille, miksi huone toimii runsaudestaan huolimatta on se, että pöytää lukuunottamatta kaikki kalusteet ovat keveitä ja tarpeeksi pieniä. Esineet ovat myös tyylillisesti samalta aikakaudelta, tai no parilta aikakaudelta. Vaikka tilassa on viittä eri puunsävyä, rauhoittavat valkoiset seinät kokonaisuutta ja viherkasvit raikastavat sisustusta juuri sopivasti. Osana sisustusta olen käyttänyt myös kirjoja, oikeasti todella vanhoja ja hyvin uusia sekaisin keskenään. Niissäkin pitäydyin (melkein vahingossa) samassa värimaailmassa, joka sointuu kivasti varjostimen heleään sävyyn.

Vielä pieni muutos huoneeseen on tulossa, sillä yhden todella mielenkiintoisen yhteistyön tiimoilta matto menee vaihtoon. Siitä lisää syksyllä!

___

Translation:
Decorating small workspace.