Archives for huhtikuu 2020

Valkoinen parsapizza

28/04/2020

Vieläkö mietit, mitä valmistaisit vappubrunssille? Saisinko ehdottaa kevääseen täydellisesti sopivaa valkoista parsapizzaa!

Yleensä suosin pizzassa aina klassista punaista tomaattikastiketta, mutta tuorejuustosta syntyvä valkoinen pizza”kastike” tuo kivaa vaihtelua. Parsa viihtyy tuorejuuston päällä paremmin kuin hyvin, mutta yhtälailla pizzan päällä voi kokeilla ohuita perunaviipaleita tuoreen rosmariinin tai kapriksien kera.

Meillä vapun menu on vielä hiukan auki, mutta todennäköisesti Miksu saa toimia pääkokkina, ja hoitaa ainekset tacoihin. Pizzaa, niin omaa kuin pizzeriankin, on tullut nautittua nyt sen verran, että parempi vaihtaa lajiketta hetkeksi. Sään salliessa olisi ihana korkata terassikausi tuossa takapihalla, vaikka terassin sisustus onkin vielä pahasti kesken.

Valkoinen parsapizza

2 pellillistä

Pohjaa varten tarvitset 5 dl vettä, 1 rkl suolaa, sokeria, oliiviöljyä ja kuivahiivaa sekä 10 dl jauhoja. Tarkan ohjeen löydät tästä postauksesta. Paras mahdollinen pizzataikina syntyy vuorokauden tai kahden kylmäkohotuksella, mutta tällä pizzapohjan ohjeella riittää myös 4+6 tunnin kohotus (4 tuntia jääkaapissa, 2 huoneenlämmössä).

Täyte

400 g maustamatonta tuorejuustoa
3 valkosipulinkynttä
nippu parsaa
2–3 palloa mozzarellaa
n. 70 g parmesaania
pinjansiemeniä
tuoretta rucolaa
mustapippuria

Sekoita keskenään tuorejuusto ja hienonnettu valkosipuli. Valkosipuli saa maistua vahvasti, sillä sen maku laimenee uunissa. Levitä tuorejuusto pizzapohjan päälle. Revi päälle mozzarellaa. Pese parsat ja katkaise puinen osa pois, ja levitä parsat pizzapohjan päälle. Paista mahdollisimman kuumassa uunissa alavastuksella 5–10 minuuttia uunista riippuen. Loppuvaiheessa ripottele päälle pinjansiemeniä niin, että ne paahtuvat hiukan. Kun pizza on valmista, levitä päälle parmesania tuomaan suolaisuutta. Viimeistele mustapippurilla ja tuoreella rucolalla.

PS. Joko huomasit Instagramin puolella järjestettävän Live Aliaksen? Pidän joka sunnuntai klo 11.30 Instagram Livessä noin 15 minuuttia kestävän sana-arvailun, jonka voittajalle lähtee viikoittain vaihtuva pieni palkinto! Tulevana sunnuntaina eli 3.5. palkinnon sponsoroi tuore kotimainen käsityöyrittäjä Solmien.

Karanteeniajan kuulumisia ja oivalluksia

26/04/2020

Boheemisti sisustettu skandityylinen yläkaapiton keittiö

En taatusti ole ainoa, joka joutuu tarkistamaan viikonpäivät kalenterista. Olemme olleet kotona nyt yli 40 päivää, ja alan hiljalleen tottua siihen, että kaikki päivät sulautuvat yhdeksi ja samaksi massaksi – taaperon kanssa kun sunnuntai tuntuu ihan samalta kuin maanantai.

pinossa_IMG_4881

Olen aina pitänyt itseäni ajoittain sosiaalisena introverttina, mutta olen huomannut olevanikin enemmin yksin viihtyvä ekstrovertti. Sosiaalisten kontaktien puute alkaa tuntua nimittäin nyt täälläkin. On ikävä ystäviä ja työkavereita. On ikävä toimistoa ja lounasravintoloita. On tässä tullut myös huomattua, etten varmasti koskaan pystyisi tehdä töitä kotoa käsin 24/7.

Eineksiä meillä on syöty todella vähän kuluneen kuukauden aikana – ei yhtään! Kotiruuan ohella olemme kyllä tukeneet paikallista ravintolatoimintaa sen verran, että se kyllä kompensoi eineksien syömättömyyden.

pinossa_IMG_4877

J on ottanut kotona olemisesta kaiken irti parin viimeisen viikon aikana. Tällä viikolla ruokapöydän tuolit alkoivat oleskella selällään, syöttötuoli kyljellään ja metrin verran teippiä ilmestyi takkaluukkuun. Maljakot muuttivat jääkaapin päälle ja kompostiverkko kookoksen ympärillä on vakiinnuttanut paikkansa osana sisustusta. Talttapäästä on tullut kotimme must-have, sillä sen avulla lukitaan ovia ja rajataan itseohjautuvan taaperon menemistä. Ei ole mikään yllätys löytää kaukosäädintä kylppäristä, vaikka usein J:n mentyä nukkumaan ensimmäinen puolituntia menee sitä kaukosäädintä etsiessä.

En käsitä, mistä tämä vilpertti oikein ilmestyi näin yhtäkkiä! Lisäksi J on oivaltanut ennustamattomien raivareiden mahdollisuuden, ja ne jos jotkin koettelevat hermoja päivisin.

pinossa_IMG_4884

J on puheen suhteen ottanut huimia harppauksia eteenpäin, joten oikeasti on ihan kiva olla kotona todistamassa sitä. J:n sanavarastoon kuuluu nyt äiti, isi, koira, kirja, katso, kettu, kukka, kakka, kissa, kone, oho, ei oo, maito, lisää ja viimeisimpänä tulokkaana kiitos. Passiivinen sanavarasto pojalla on myös aivan mieletön, ja joka päivä hämmästyn pojan reagoidessa johonkin uuteen lauseeseen. Toissapäivänä J haki pyynnöstä ruokapöydältä kaljatölkin, vaikka se onkin ehkä vähän kyseenalainen meriitti. Mistään ruokaan liittyvästä emme myöskään voi puhua ilman, että poika säntää heti jääkaapin oveen roikkumaan.

pinossa_IMG_4878

Pojasta on kuoriutunut myös aikamoinen pikkuapulainen, joka rakastaa pyykin pesemistä (pyykkien laitto koneeseen, luukun sulkeminen, napin painaminen ja koneen tyhjentäminen). Hän haluaa myös aina auttaa laatikoiden sulkemisessa ja imuroinnissa, vaikka jälkimmäisen suhteen hänestä on vielä hiukan enemmän haittaa kuin hyötyä.

pinossa_IMG_4880

Elämä on muuttunut yksinkertaiseksi, ja jollain tasolla nautin tästä aikatauluttomuudesta. Samalla en voi olla pohtimatta, miltä tämä aika tuntuu arjen palauduttua normaaliksi. Vai palautuuko arki enää koskaan siihen samaan normaaliin? Ehkä laiskistumme kaikki juuri sopivasti sen verran, että nämä pehmeät ja hitaat arvot nousevat arvoasteikolla hitusen korkeammalle.

Sisustuksellista lämpöä

22/04/2020

Kaupallinen yhteistyö, NunnaUuni

Arvatkaa mitä? Tämä koronakaranteeni on tainnut kääntyä hiljalleen voitoksi omassa päässäni. Tai ainakin olen huomannut ajattelevani sisällöntuotantoa, kirjoittamista ja some-kanaviani paljon rennommin kuin aikaisemmin. Viime viikolla uskalsin julkaista Instagramissa ensimmäisen kerran kuvan meidän ah, niin epägrammattavasta eteisestä, eikä se nyt niin kamalaa ollutkaan.

Takka on parhaimmillaan näyttävä sisustuselementti ja keskeisellä paikalla tosiaankin se kodin sydän.

Kuvan julkaisin, koska kerroin teille kokemuksia ilmalämpöpumpusta, jonka hankimme NunnaUunin vuolukivitakan kaveriksi vastaamaan kotimme lämmityksestä. Ilmalämpöpumppu ja varaava takka ovat oivat kumppanit monessa suhteessa. Pumppu kierrättää takan lämmittämää huoneilmaa ja paikkailee lämmitystä silloin, kun tulia ei ehdi tehdä. Pumppu ja takka tasapainottavat toisiaan myös ulkonäön suhteen. Siinä missä ilmalämpöpumppu on noh, kyllähän te tiedätte, takka on parhaimmillaan näyttävä sisustuselementti ja keskeisellä paikalla tosiaankin se kodin sydän.

NunnaUunin edustajalta kuulin hiljattain termin ”sisustuksellista lämpöä”. Pidän kyseisestä termistä. Se jäi pyörimään takaraivooni ja mietin, mitä kaikkea se oikeastaan tarkoittaa. Sisustuksellisuus on aika suoraviivainen käsite, vaikka jokaiselle meistä se ilmentää hieman erilaisia ja -tyylisiä asioita mausta riippuen.

Lämpö taas voidaan käsittää monella tavalla: lämpönä, jonka ansiosta sisällä tarkenee ilman toppatakkia. Lämmin sisustus on usein sävyiltään lämmin ja pehmeä. Kodin lämmin ilmapiiri taas ei liity niinkään kodin esineisiin tai pintamateriaaleihin vaan fiilikseen, joka kodista välittyy ihmisten kautta. Kodin lämmin tunnelma voi olla myös sidoksissa muistoihin.

Onko meillä sisustuksellista lämpöä? On ainakin omasta mielestäni. Kuvien kautta pystyn välittämään sen teille melkein kaikilla tavoilla, mutta kotimme asteissa mitattavaa lämpöä ja sitä, miltä täällä tuntuu, en pysty teille välittämään muuten kuin sanoin.

Iholla tuntuva lämpö muuttuu ja vaihtelee koko ajan. Pizzapäivänä uuni säteilee vähän liiankin lämmintä ilmaa keittiössä. Aurinkoisena päivänä valo lämmittää työhuoneessa olevan chilin mustan suojaruukun lisäten kastelutarvetta. Lämmityspäivinä paikka, jossa nytkin istun kirjoittamassa, on kuin lämmin syli vuolukivitakan vapauttaessa lämpöä juuri sopivasti: pehmeä lämpö tuntuu miellyttävältä selkää vasten, mutta heti paikkaa vaihtaessa tulee vähän viileä.

Syksyllä asennetussa NunnaUunin Blanka Ceramic -takassa on kaksilasinen luukku, jonka ansiosta lämpö tuntuu juuri kuvailemallani tavalla polttamisen aikana. Yksilasisen luukun ääressä istuminen ei ole aina yhtä miellyttävää. Vanhaan takkaamme verrattuna, joka sekin oli kyllä vuolukivitakka, tämä uusi kätkee sisäänsä enemmän kallisarvoisia sisäkiviä, jotka pitävät lämmön hyppysissään vähän pidempään vapauttaen sitä tasaisemmin ja ennen kaikkea hitaammin. Suosikkipaikkani kirjoittaa ja tehdä töitä ei missään vaiheessa muutu liian kuumaksi – tämä ajatus lämmittää myös mieltä näin vilkkaan taaperon äitinä. Toki takassa on edelleen vaara polttaa itsensä, mutta se vaara on paljon pienempi nyt.

Kerran tällä näinkin luontevalla aasinsillalla pääsin näihin lämpimiin ajatuksiin, niin kyllähän mieltäni lämmittää myös tieto siitä, että uuden innovaation, Kultaisen Tulen ansiosta piipustamme kohoaa puhtaampaa ja ympäristölle parempaa ilmaa. Kultaisesta tulesta kerroin teille jo aikaisemmin tässä postauksessa. Takan uusimisen ansiosta kotimme on ehkä sitten joskus tulevaisuudessa taatusti helpompi myydä, ja sekin on ihan mukavan tuntuinen ajatus.

Lue myös aikaisemmat yhteistyöjulkaisut: