Pari viikkoa sitten Hanna Sumari kirjoitti blogissaan tekstin Sisustusblogi. Itse tulkitsin kirjoituksen kannanotoksi siitä, kuinka sisustusblogit ja aina vain pienenevä maailma ovat kutistaneet myös kotien erilaisten sisustuksien kirjon. Mielenkiintoinen teksti jäi pyörimään takaraivooni ja lopulta päätin kirjoittaa oman vastineeni siihen.
”Internet toi blogit ja nettikaupat. Nettikaupasta saa minkä tahansa tuotteen, minne tahansa maailmassa. Ensimmäinen trendituote, joka levisi kulovalkean tavoin suomalaisiin koteihin, oli Gantin tähtityyny. Sen jälkeen tähdet lennähtivät kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin tuotteisiin matoista kahvikuppeihin. Minusta näytti siltä, että tähtityyny haluttiin koteihin merkiksi. Se tarkoitti: harrastan sisustamista. Se oli edullinen tapa olla mukana sisustusbuumissa.”
”Blogit toivat myös ilmiön ”blogimatto” eli pian useissa blogeissa alkoi näkyä tiettyjä samoja tuotteita. Alettiin sisustaa blogikoteja. Samaan aikaan TV-katsojat protestoivat siitä kuinka paljon ”valkoisia” koteja ohjelmissa esiteltiin. Ne ärsyttivät katsojia. Kliinisyys ja tunne siitä, että niissä on mahdotonta asua, ärsytti.”
Internet pilasi persoonallisen sisustuksen, näin minä pätkät lyhykäisyydessään tulkitsen. Olen osittain Hannan kanssa samaa mieltä, mutta toisaalta en voisi olla enempää eri mieltä.
50-luku on supertrendikästä juuri nyt, joten en tiedä kuinka persoonalliseksi voin meidän kotia tällä hetkellä kutsua. Sen kuitenkin voin sanoa, että ilman nettiä ja sen tarjoamia myyntialustoja kotimme sisustus muodostuisi pääsääntöisesti vain Ikean kalusteista. Jos ei olisi nettiä, meidän koti näyttäisi ihan samalta kuin kenen tahansa nuoren parin koti.
Enkä tarkoita tätä millään pahalla – rakastan Ikeaa! Mielestäni Ikealla on nerokkaita tuotteita. Esimerkiksi keittiöstämme minulla ei ole mitään valittamista. Mutta jos kotimme sisustus olisi muodostunut ainoastaan Ikean katalogin sivuilta, ei kotimme seinien sisällä olisi sitäkään vähää uniikkeja piirteitä, joita siellä nyt on.
Meidän kodillemme internet on siis siunaus. Istun ruokapöydän päässä kirjoittamassa tätä tekstiä ja nopea vilkaisu huoneen poikki kertoo, että ilman internettiä huoneessamme olisi vain sohva, pari valaisinta, riisikori, tv ja sen alla oleva itse tuunattu tv-taso (suuri osa Ikeasta). Mutta koska nettikirpputoreilla shoppailu on rakas harrastukseni, löytyy tilasta myös matto, rahi, senkki, sohvapöytä ja ruokailuryhmä sekä lukuisia pieniä sisustusesineitä.
Kotoamme löytyy myös sisustusblogeista nousseita suosikkeja: meillä on lokki, wieniläistyyliset tuolit, samettirahi sekä pian myös paimentolaismatto. Jos joku tarjoaisi minulle Flos:in kattovalaisinta, ottaisin sen riemusta kiljuen vastaan. Edellä mainituista tuotteista pidän kuitenkin vain niiden ulkonäön perusteella, se että ne ovat blogihittejä, on minulle täysin toissijainen asia. Kaikkihan eivät osta tavaraa vain siksi, koska kaikilla muilla on jo se.
Internet on mielestäni tuonut persoonallisia koteja kasapäin lisää, tunteita jakavat modernit ja vaaleat skandikodit vain näkyvät lehdissä ja muissa medioissa enemmän. Ja onhan niitä valkoisia koteja edelleen paljon, kuten Hanna kirjoitti: ”Yksi syy siihen on, että kokonaan valkoisella on helppoa luoda näyttävältä tuntuva sisustus. Yhden tai kahden värin paletissa ei tapahdu värivirheitä.” Olemmehan me aika perusvarmaa kansaa ja se saattaa olla yksi syy, miksi vaaleat sisustukset kiehtovat meitä niin paljon. Onneksi kuitenkin Instagramin sisustusskene voimistuu päivä päivältä, ja vaaleiden kotien vastapainoksi siellä on tarjolla upeita ja persoonallisia feedejä, joissa värivirheet ovat mahdollisia.
Internet ja erityisesti Instagram myös inspiroi minua sisustamaan ja kokeilemaan erilaisia asioita kotonamme. Tietenkin tarve tuottaa uusia kuvia tililleni on yksi syy jatkuvaan sisustusesineiden siirtelyyn, mutta samalla kun napsin uusia kuvia, löydän myös uusia tapoja yhdistellä jo olemassa olevia esineitä. Samalla tavalla saan myös inspiraatiota muiden vastaavasta työstä.
Eli ei, mielestäni internet ei tappanut persoonallista sisustamista. Se saattoi tehdä vaaleat kodit tähtityynyineen entistä näkyvämmiksi, mutta kun oikein kaivelee, löytyy pinnan alta täysin uusi persoonallisten kotien maailma.
Ps. Viimeiseksi on mainittava, että mielestäni jokainen asuu sellaisessa kodissa kuin haluaa. Ihailen heitä, jotka onnistuvat pitämään tiukan väripaletin hallinnassa ja joille vaalea koti sopii. Minä vain en ole yksi heistä vaikka ajoittain kaipailenkin vaalean ja rauhallisemman sisustuksen perään. Tämä teksti ei ole kannanotto valkoisiin koteihin, vaikka joku sen varmasti haluaa niin tulkita.
vintageinteriorxx
Hyvä kirjoitus ja niin oli Hannankin, sai paljon ajattelemisen aihetta. Taidanpa sivuta tätä aihetta blogissani.
Essi/Pinossa
Kiitos, täytyykin kyttäillä sinun blogiasi, jotta pääsen lukemaan myös sinun kantasi. Et varmaankaan ole kovin internet-vastainen 🙂
Hanna H
Kiva postaus! Meillä on paljon valkoista pintaa, mutta minusta se kaipaa vierelleen kontrastia ja väriläikkiä. Uskon että Suomi on täynnä persoonallisia ja erilaisia koteja. 🙂
Essi/Pinossa
Olen täysin samaa mieltä!
Ilovemyhomeblogi
Juuri tähän liittyen tänään mietin sitä hassua tosi asiaa että vaikka rakastan sisustamista ja kodin laittoa, en koskaan osta ulkolaisia kalliita sisustuslehtiä. Eli en tiedä mikä on maailmalla ”in”. Se voikin olla hyvä juttu, koska tuntuu siltä että moni matkii suoraan sitä tyyliä mitä lehdissä esitetään ja unohtaa oman makunsa ja persoonansa. Itse rakastan luontoa ja käytän paljon sen ilmaisia elementtejä sisustuksessa 🙂
Essi/Pinossa
Minusta on ihanaa, miten paljon luonnosta voikaan ammentaa ja ihan mahtavaa, että hyödynnät sitä omassa sisustuksessasi! Minäkään en tilaa ulkomaisia lehtiä, mutta netissä ja erityisesti Instassa trendit tulevat vastaan vähän väkisinkin. Silloinkin kyllä vain poimin niistä meille sopivat kuten esimerkiksi tänä syksynä sametin 🙂
Tuija
Persoonallisuus ei ole kiinni internetistä vaan kodin vaalijan luovuudesta ja omaperäisestä näkemyksestä. Teillä on viihtyisää ja minusta on huippukivaa, että blogien ja internetin myötä on mahdollista vierailla monenlaisissa kodeissa. Maailmankatsomus avartuu! Syysillan iloja oli tupsahtaa teille. Terveisin Tuija
Essi/Pinossa
Kiitos Tuija kommentistasi ja olen kyllä tismalleen samaa mieltä kanssasi! Netti on tietenkin tehnyt toisten matkimisen helpoksi, mutta sehän on aivan itsestään kiinni millaiseksi kodin haluaa tehdä. Ja totta sekin, että näin somen kautena meillä on mahdollisuus ammentaa inspiraatiota ympäri maailmaa.
Ja kiitokset vielä kauniista sanoistani <3
Tuula
Olen kanssasi samaa mieltä. Jos miettii 50- ja 60-lukujen sisustuksia kodeissa kyllä ne silloinkin olivat keskenaan paljolti samanlaisia ilman nettiäkin. Tietusti hunekalujen ym saanti oli rajallista.
Itse en kulje sen mukaan mikä on in enkä siitä tiedäkkään mitään. Hankin tavarat tarpeen ja mieltymykseni mukaan.
Essi/Pinossa
Totta, silloin ennen Ikeaa ja valtavaa massatuotantoa hyvin monet kodit näyttivät samalaisilta juuri tarjonnan puutteen vuoksi. Mielenkiintoinen pointti! Ja juuri niin, oma koti sisustetaan omien mieltymysten mukaan 🙂
Homevialaura
Ei tulkitse! Ainakaan tämä valkoisessa kodissa asuva. 😉 Olen ihan samoilla linjoilla kanssasi. Toisaalta ymmärrän Hannan pointin. Kyllähän kodit samanlaisilta näyttävät, jos vain nopeasti vilkaisee Instagramia, sillä kodit ovat nimenomaan netin myötä tulleet näkyviksi. Mutta se on aika nopea tuomio se. Jos malttaa katsoa tarkemmin ja syventyä pinnan alle, blogeissa ja Instagramissa näkee valtavasti erilaisia tyylejä, kerroksellisia koteja, uniikkeja asuntoja ja persoonallisia sisustuksia. Teidän koti mainiona esimerkkinä!
En oikein jaksa mitään näitä perinteisiä virsiä. En sitä, että ollakseen persoonallinen, kodin pitäisi automaattisesti olla villi, rohkea ja värikäs. Toiseksi olen kyllästynyt kuulemaan sitä, että voi kumpa kaikki toteuttaisivat aidosti omanlaistaan sisustamistaan. No mitäpä jos se aidosti oikeanlainen on valkoinen, niin kuin esimerkiksi meillä. En minä tässä mitään pidättele, että olisipa rohkeutta laittaa leoparditapetti, mutta kun Instagramissa sitä ihmiteltäisiin, niin en voi. 😀
Vaikka keskustelu sinänsä on aina tervetullutta, ainakin minulle tuli Hannan tästä(kin) kirjoituksesta valitettavan katkeroitunut fiilis. Viimeksi ei kelvannut ravintolossa lapset, nyt häiritsee vääräntyylinen sisustaminen.
Essi/Pinossa
Voi vitsi Laura miten hienosti tiivistit munkin ajatuksia tähän kommenttiin! Mulla oli vielä päivällä joku kuningasajatus, miten kommentoisin tähän takaisin mutta nyt pitkän päivän jälkeen se katosi kuin tuhka tuuleen.
Mutta kyllä, jos oma vaaka kallistuu valkoiseen, niin miksi se ei olisi silloin oman persoonan mukaista. Mutta ehkä ne valkoiset skandikodit eivät tässä olleet linssin alla vaan samat tavarat, joita kaikilla tuntuu olevan (niinkuin vaikka Desenio ja se Ikean korimainen varjostin). Jotenkin aina vain se persoonaton liitetään valkoiseen vaikka kuten Tuula yllä jo kommentoikin, olivathan värikkäät kodit 50-luvulla aika samasta puusta veistetty.
Minua lapsettomana se Hannan lapsikohu ei häirinnyt, mutta tämä pisti miettimään. Jätin kommentin myös Hannan postaukseen vastineestani, olisi kiva saada hänetkin vielä keskusteluun mukaan.
Teresa S
Jotta tuntisi ihmisen oikeasti pitäisi käydä hänen kotonaan. Niin se vain on, vaikka kuinka yrittäisi piilottaa omia kulkeutuneita aarteita hittitavaran tieltä, niin jokaisen kotona näkyy asukas ja mistä hän pitää. Olisi kyllä kurjaa, jos kaikki mistä oikeasti tykkää on piilotettu valkoisiin lipaston laatikoihin. Ei kai kukaan tee niin oikeasti? Teillä on kaunis koti!
Essi/Pinossa
Kiitos Teresa! <3
Totta, jokaisella on väkisin jotain uniikkia ja matkaan tarttunutta omassa kodissaan, jos ei muuta niin ainankin ehkä hääkuva 🙂 Ja Instagramissa tai ylipäätään vain kuvien perusteella saa hieman väärän kuvan kodista, sillä eihän kukaan meistä kuvaa niitä ei niin hyviä kulmia. Meilläkin on yksi kokonainen huone jota en koskaan kuvaa!