sisustusblogi
Joulukoti on jo hyvällä mallilla. Tänäkin vuonna suurinta osaa näyttelevät kuusi, kukat ja tunnelmalliset valonlähteet. Bongasin alkuviikosta Instagramista lausahduksen, jossa epäiltiin joulukoristeiden määrän korreloivan epäsuorasti stressin kanssa. Luulen sen pitävän paikkansa myös minun tapauksessani – vähemmän tuntuu paremmalta joulukoristeista puhuttaessa.
Read moreKaupallinen yhteistyö HögFORM-tapahtuma
Olen pariin otteeseen kertonut teille Karkkilan äärimmäisen viehättävästä ruukkialueesta (postaukset täällä ja täällä), joka on lyhyen ajan sisällä kehittynyt hurjasti. Ala-Emalista Högforsin vanhalta emalointilaitokselta ja sen läheisyydestä löytyy jo viinibaari, leffateatteri, ravintola, hotelli, sauna, maalausmahdollisuus sekä ihania putiikkeja – ja nyt siellä järjestettiin taiteen, kirjallisuuden ja designin myyntitapahtuma HögFORM.
HögFORM järjestettiin ensimmäistä kertaa 12.–13.11.2022. Kaksipäiväinen myyntitapahtuma kokosi yhteen lähes 60 myyjää. Tapahtuman 1 500 kävijää saivat tehdä parempia ja vastuullisempia joululahjaostoksia mm. keramiikka- ja lasitaiteilijoiden, pienkustantamoiden, kuvataiteilijoiden, korusuunnittelijoiden ja muiden käsityöläisten myyntipöydistä.
Itselleni mukaan tarttui Punainen pastilli -keramiikkakorvakorut, Elena Kiannun juliste olohuoneen tauluseinälle ja Missä Vallu? -kirja. (Btw, todistin uskomatonta mielenlujuutta, kun en ostanut jokaista ihastelemaani keramiikkatyötä.)
Tapahtuman aikana HögFORM-lavalla kuultiin mielenkiintoisia keskusteluja muun muassa kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta, taiteesta sekä elämästä ylipäätään. Mieleeni jäi rockmuusikon ja kuvataiteilijan Herra Ylpön lausahdus siitä, kuinka elämässä tulisi aina pyrkiä estetiikkaan: jos voit valita kauniin ja ruman esineen väliltä, valitse kaunis. Tämän jälkeen Herra Ylppö kertoi omalla hymyillyttävän rempseällä tyylillään tarinan design-dosetin etsimisestä, löytämisestä ja ylpeästi omistamisesta.
Toinen kiinnostava keskustelu oli Mika Lättin ja Ritva Hellstenin elämäkertakirjallisuuteen nojaava pohdinta siitä, kuinka kirjailijan pitää osata avata itsensä kirjoitusprosessia varten. Jos ei pysty olemaan rehellinen, kannattaako silloin edes kirjoittaa? Syvällä minussa edelleen elää haave kirjoittaa vielä joskus ihan oikea romaani, joten keskustelun seuraaminen oli inspiroivaa.
Myös taiteesta sai inspiroitua heittäytymällä itse taiteilijaksi Taidetilan walk in -akryylimaalauksessa. (Tänne voi tulla esim. työ- tai kaveriporukalla maalaamaan, kannattaa kurkata sivut.) Lapsena harrastin paljon kuvataiteita, ja taidekerhon kautta moni tekniikka tuli tutuksi. Viimeisimmän akryyliteoksen maalasin ehkä vuonna 2012. Aluksi kirkkaan valkoisena huutava maalausalusta tuntui imevän minusta kaiken luovuuden, mutta jo muutaman minuutin jälkeen heittäydyin prosessiini täysillä. En millään olisi malttanut lopettaa maalaamista – varsinkaan siinä vaiheessa, kun löysin glitter-maalipurkin. Hurjan hauskaa! Vilauksen syntyneestä maalauksesta näette täältä.
Vuodenajasta riippumatta Karkkilan ruukkialue sykähdyttää aina. Konepajahalli, jossa HögFORM järjestettiin, on tapahtumapaikkana mieletön. Korkea katto, tiili, punaiset seinät ja teräspalkit sekä karu betoni muodostavat visuaalisesti kutkuttavan tilan, josta ei kontrastia ja mielenkiintoa lisääviä kauneusvirheitä puutu. Avara tila myös hävitti ihmismäärän sopivasti, joten kiertely oli miellyttävää. Nämä postauksen kuvat nappasin heti tapahtuman alettua, jolloin kävijöitä oli vielä vähemmän.
HögFORM järjestetään uudelleen myös vuonna 2023, ja tämän ensimmäisen tapahtuman perusteella suosittelen lämpimästi siellä käymistä tai visiittiä Karkkilassa ylipäätään. Ainakin itse koen oloni siellä aina tervetulleeksi ja rentoutuneeksi.
Niin sitä taas pääsi humpsahtamaan aikamoinen blogitauko. Tarkoituksella ja tarkoituksettomasti. Elämässä on ollut kiire, ja samaan aikaan ei ole tapahtunut yhtään mitään. Aivoni eivät vieläkään ole käsittäneet, että lokakuu alkoi – ja nyt on jo marraskuun puoliväli.
Istuin paikoillani kädet näppäimistöllä pitkään, kun mietin, mitä minulle rehellisesti kuuluu juuri nyt. Mitä kirjottaisin otsikkoa noudattaen. Oikeastaan olen koko syksyn ollut eräänlaisessa välitilassa. Odottanut toisten asioiden loppua tai ratkeamista ja samaan aikaan toivonut uuden sivun kääntyvän. Kaikki vaan junnaa paikoillaan, enkä itse pysty vaikuttamaan mihinkään. Ja sekös turhauttaa. En kestä keskeneräisyyttä ja epävarmuutta.
Koska moni asia on itsestäni riippumaton ja koskettaa läheisiäni, en niitä edelleenkään voi tai edes halua avata sen enempää. Tiedän, että ymmärrätte.
Olen yrittänyt entistä enemmän tasapainottaa arkeani ja panostaa erityisesti uneen. En juurikaan istu enää iltaisin TV:n edessä, vaan iltateen (kyllä, aloitin juomaan iltateetä) jälkeen luen. Luen ja kuuntelen paljon. Koko ajan enemmän, sillä se maadoittaa ja auttaa unohtamaan asiat, joille en voi mitään. BookBeatin sovelluksen mukaan tänä vuonna menossa on 23. kirja. Plus tietenkin kaikki fyysiset kappaleet.
Pään tyynyyn yritän painaa heti kymmenen jälkeen, jotta saisin pyhitettyä nukkumiselle reilut kahdeksan tuntia. Pitkään yritin omaan laatuaikaan vedoten venyttää nukkumaanmenoa, ja liian usein unille aikaa jäi vain reilu kuusi tuntia.
Tasapainotteluun on kuulunut myös entistä tarkempi priorisointi. Sometekemiseni on nykyisin äärimmäisen tylsää, pahoitteluni siitä. Edes tavallista arkea en ole enää jakanut siinä määrin kuin ennen – vain sellaisia hajuttoman mauttomia ja turvallisia vilauksia. Olen kääntynyt sisäänpäin, ja siksi kynnys julkaista mitään henkilökohtaisempaa on valtava. Jopa tämän tekstin kirjoittaminen ja julkaiseminen vähän ahdistaa.
Toivon, että jossain vaiheessa inspiraatio palaa, ja pystyn tuottaa taas teille arvokkaampia sisältöjä. Toinen vaihtoehto on jäädä pidemmälle tauolle. Jouluna pidän kyllä perinteisen someloman, ehkä venytän sen tällä kertaa aiempaa pidemmäksi. Sen näkee sitten.
Muistakaa olla itsellenne lempeitä ❤️
PS. Kyllä tähän syksyyn on mahtunut myös hyvää ja onnistumisia. Aloitimme Langan kanssa viralliset agilitykilpailut, ja toisissa kisoissa onnistuimme suorittamaan kaksi 0-tulosta kolmelta radalta. Ei parempaa starttia kisauralle voisi toivoa!