Normaalisti kirjoittaisin nyt fiilistelypostausta tulevasta kynttiläsesongista villasukat jalassa, mutta sellaista ei ole tulossa. Kun tässä on ollut nyt vähän kaikkea. Kantapäästä puhki kuluneet villasukat on kyllä jalassa vain siksi, koska olohuoneen lattia tuntuu kylmältä ilman mattoa, joka käärittiin pentusuojaan.
Syksyyn perinteisesti liittyy uuden odotus, uudet alut ja innostus tulevasta sesongista. Kesän jälkeen kotia on mukava sisustaa kotoisaksi pikkupesäksi, ja horisontissa siintävä Habitare on pullollaan uutta inspiraatiota. Kesän tavoin inspiraatio on haihtunut savuna ilmaan, jos sitä edes oli – Habitaresta puhumattakaan.
Kesän viimeiset viikot räpiköimme läpi jotenkuten, ja nyt olo ja koti muistuttaa joukkojen hylkäämää taistelutannerta. Melkein kolme viikkoa sitten J poltti kätensä hellaan saaden 2. asteen palovammat kämmeneen ja sormenpäihin. Samaan aikaan töiden puolesta minulla oli monta rautaa tulessa, ja sehän tiedetään, kuinka kotona oleva taapero sopii yhteen töiden kanssa. Lisäksi tunsin tietenkin ihan kamalaa syyllisyyttä tapahtuneesta, vaikka eihän vahingoille mitään mahda.
Ja ei nyt unohdeta sitä, että tässä samaan aikaan yritän katsoa myös riehakkaan koiranpennun perään. Pölyn ja Villan kanssa olisin voinut suorittaa nämä viikot aidan matalammasta päästä, mutta superaktiivisen pennun kanssa päivittäistä lenkkiä ja treenihetkeä ei voi jättää väliin kevyin perustein. Oli toki oma valintani ottaa pentu tähän hetkeen, joten oikeuteni valittaa on rajattu.
Kun tähän kaikkeen lisätään soppaan vielä mausteeksi pari henkilökohtaisen elämän murhetta, niin pata onkin mukavasti keittämässä yli. Onneksi J:n käsi on parantunut hyvin, ja poika pääsi tänään takaisin päiväkotiin. Lanka kasvaa päivä päivältä ja oppii tavoille. Ehkä tästäkin siis selvitään.
Kuten koko kuluneen vuoden, olen priorisoinut aikaani niihin tärkeimpiin, jolloin panokseni someen ovat jääneet vähemmälle. Havahduin yksi päivä siihen, että olen tarjonnut kyllä sitä samaistuttavaa sisältöä roppakaupalla, mutta se tärkein, inspiroiminen, on jäänyt kiireen jalkoihin. Onneksi olen saanut toteuttaa mielenkiintoisia yhteistöitä koko kevään ja kesän, jotka puolestaan ovat tarjonneet vaihtelevaa sisältöä teille. Toivottavasti te ajattelette niistä samoin.
Juuri nyt haaveilen siitä, että minulla olisi hetki aikaa istua alas sisustuslehtien kanssa, ja suunnitella pientä muutosta vaikkapa olohuoneeseen tai makkariin. Selailla nettikaupoista uusia sisustustyynyjä ja hullaantua valaisimista. Ja että sitten olisi vielä aikaa toteuttaakin ne suunnitelmat.
Mutta vielä enemmän haaveilen siitä, että kaikki olisi taas normaalia. Tavallista, ihanan tylsää ja rutiinien täyteistä elämää ilman epävarmuutta tulevasta. Se on varmasti meidän jokaisen toive tähän syksyyn.
