Pinossa

Uusia tekstiilejä kotona ja kevyitä sisustuspäivityksiä

13/08/2021

Siitä on muuten aikaa, kun olen viimeksi shoppaillut jotain uutta kotiin. Sisustajana muutokset tuntuvat kuitenkin välillä kivoilta, ja niinpä Instagramissa minut influenceröitiin hankkimaan pellavainen päiväpeite. Päiväpeitteen kaveriksi tilasin tyynynpäälliset, ja sitten tuli vielä äkillinen tarve uudelle kylppärin matolle.

Päiväpeite on Elloksen Penny. Se on kooltaan 260 x 260 cm ja valmistettu ranskalaisesta pellavasta. Peitettä on saatavilla useissa sävyissä, ja pitkään pohdin tämän vaaleimman ja ruskean välillä – päädyin tähän, sillä vaalea on helpommin yhdisteltävissä muihin sävyihin. Peitteen toinen puoli on lähes puhtaan valkoinen ja toinen luonnonvalkoinen, joten silläkin saa pientä vaihtelua ilmeeseen.

Petausta varten tilasin myös kaksi uutta tyynynpäällistä, myöskin pellavaa. Vaaleat Liva-tyynynpäälliset näyttivät kuvassa kauniin kermansävyisiltä, mutta meidän makkarissa ne saavat aavistuksen liian keltaisen vivahteen (varsinkin aavistuksen punertavan päiväpeitteen vieressä väriero on melko näkyvä). Melkein jo meinasin palauttaa ne, mutta päätin kuitenkin pitää päälliset. En tiedä kaduttaako vähän, mutta ainahan voin värjätä nämä, jos sävy ei millään istu.

Pellava on suosikkimateriaalini makuuhuoneessa ja yksi suosikeistani ylipäätään. Pellava kasvaa pystysuunnassa korkeaksi, joten sen viljelyyn tarvitaan vähemmän pinta-alaa esimerkiksi puuvillaan verrattuna – samoin vettä. Pellava imee itseensä kosteutta, joten se tuntuu miellyttävältä ihoa vasten, mutta se ei sido itseensä bakteereja (täydellinen materiaali siis lakanoihin). Pellavan viljelystä saadaan myös sivutuotteena pellavaöljyä, joten kasvi hyödynnetään paremmin. Toki pellavan, kuten minkään materiaalin, valmistaminen ei ole täysin ongelmatonta, mutta pellava on yksi vähiten huono vaihtoehto.

Laadukas ja vastuullisesti tuotettu pellava on huomattavasti kalliimpi valinta, mutta se myös kestää käyttöä jopa vuosikymmeniä. Meidän vanhimmat pellavalakanat on ostettu 2016, eikä niissä vieläkään ole mitään kulumisen merkkejä. Toki viisi vuotta on vielä lyhyt aika, mutta lakanat ovat olleet meillä käytössä melkein jatkuvasti.

Pöly on selvästi alkanut mummoutua, sillä hän meni ja pissi vanhan kylppärimme maton niin monta kertaa, ettei sitä kannattanut enää edes yrittää pelastaa (Tokmannin vuosia vanha 7 euron löytö ei vain kestänyt niin kovaa pesua). Pyöreät ja erityisesti ovaalit muodot kiinnostava juuri nyt, joten samaan tilaukseen pellavien kanssa napsuttelin soikean Chenille-maton. Maton otin koossa 80 x 140 cm, joka oli juuri täydellinen koko meidän kylppäriin. Edellinen matto olikin liian pieni.

Nimensä mukaisesti matto on tehty kierrätetystä polyesterista valmistetusta chenillelangasta, ja se on jalan alla hurmaavan pehmeä! Väri on sopivan neutraali, ei liian tumma tai liian vaalea, karvaa ja likaa ajatellen. Ainoa huonopuoli matossa on se, että se imee paljon vettä ja kuivuu huonosti. Välillä J suihkuttelee vähän suuremmalla kaarella, ja sen jälkeen olen kirjaimellisesti puristanut vettä pois matosta.

Ensimmäisen arkiviikon kuulumisia

08/08/2021

Joko siellä alkoi arki? Meillä monien muiden tapaan kesäloma loppui elokuun alussa, ja olemme saaneet nauttia arjesta ja sen rutiineista viikon verran.

Ajattelin, että viikko lähtisi käyntiin tahmeasti, mutta omaksi yllätyksekseni heräsin maanantaina täynnä energiaa kellon soidessa 6.15. Töihin palaaminen tuntui mukavalta, enkä ollut edes unohtanut työkoneen salasanaa. Arki alkoi rytinällä, sillä maanantaina loppui myös agilityn kesätauko. Vielä viikonloppuna kaiken alkaminen samanaikaisesti tuntui ylitsepääsemättömältä, mutta oikeasti jo odotin treenien alkua.

Koko alkuviikko meni nopeasti. J meni tiistain ja keskiviikon väliseksi yöksi mummun ja papan luokse, ja kävin hakemassa pojan kotiin keskiviikkona vasta treenien jälkeen. Koko keskiviikon odotin innoissani illan treenejä. Vitsi miten hyvä fiilis, kun treeni-into on näin korkealla! Täytyy myös myöntää, että vapaa arki-ilta tuntui ihan mielettömältä luksukselta.

Töiden suhteen viikko oli hiljainen. Ehdin jo vähän kyllästyä hiljaiseen tahtiin, joten omasta puolestani töitä olisi saanut olla enemmän. Loppuviikosta pääsin kuitenkin ideoimaan muutaman luovan kampanjaidean, joiden työstöä jatkan ensi viikolla. Toivottavasti edes yksi menee asiakkaalle läpi tuotantoon asti. 🤞

Tällä viikolla otin BookBeatista luettavaksi ja kuunneltavaksi kaksi kirjaa: Valo joka ei kadonnutkaan ja Miksi nukumme. Ensimmäisen sain luettua loppuun tänään. Kertomus lapsen kuolemasta ja lapsen opettamasta tavasta suhtautua elämään valon kautta kosketti, itketti ja sai tuntemaan kiitollisuutta. Nytkin kyyneleet nousevat silmiini ajatellessani kirjaa. Miksi nukumme -kirjan otin kuunneltavaksi automatkoja varten. Olen kuunnellut kirjasta vasta muutaman tunnin, mutta olen vakuuttunut, että kirja pitää minut otteessaan loppuun asti. Aihe on mielenkiintoinen, ja vaikea asia on kerrottu kansantajuisesti hyvin esimerkein. Varsinkin luku kofeiinista oli herättelevä.

Lauantaina pääsin pitkästä aikaa viettämään aikaa tyttöjen kanssa. Menimme syömään ravintola Pontukseen. Ruoka, viini ja seura olivat erinomaisia. Lauantaiaamupäivän perusteella tosin vähän hirvitti lähteä, sillä J ja Lanka järjestivät meille jo ennen lounasta sen verran sykettä nostattavaa ohjelmaa.

Koska Lanka inhoaa naapurin hoitokoiraa, rakensimme lauantaina jämälaudasta tilapäisen aidan meidän ja naapurin välisen verkkoaidan tilalle. Siinä pohtiessamme viisainta ratkaisua, J päätti kiivetä ulkona olevat tikkaat vintille. Tikkaiden yläpäähän päästyään J huuteli tyynen rauhallisesti apua, sillä hän oli omien sanojensa mukaan jumissa, kun vintin ovi ei auennutkaan. Kun tajusin missä taapero oli, sydämeni jätti muutaman lyönnin välistä, ja ninjan lailla syöksyin tikapuut ylös. Tikkaissa on sen verran iso askelväli, että emme tajunneet J:n pystyvän jo kiipeämään niissä.

Kun tästä säikähdyksestä selvittiin, Lanka päätti aidan toiselle puolelle lentäneen pallon seurauksena näyttää, kuinka helposti hän hyppää etu- ja takapihan välisen aidan yli. Tiesin, ettei metrisestä aidasta ole mitään vastusta, mutta luotin sen olevan henkisesti tarpeeksi suuri este. Lanka ei onneksi tietenkään lähtenyt mihinkään, vaan pienen tiellä suoritetun hepulikierroksen jälkeen palasi kiltisti pihaan.

Tilapäisen aidan valmistuttua korotimme tilapäisesti matalan aidan laittamalla sen yläpuolelle verkon. Ensi kesänä on nähtävästi tiedossa pieni aitaprojekti. Kiva, ei näitä tälle kesälomallekaan suunniteltuja projekteja saatu tehtyä…

Sunnuntaina päätimme olla ihan vain rennosti kotona. Aamupäivästä kävimme lenkillä, päivälliseksi suunnittelimme tacoja ja sen jälkeen leffaillan. J sai ensimmäistä kertaa valita itselleen oman karkkipussin, ja oli niin ylpeä kantaessaan 0,52 € maksaneen irttarisaaliinsa kotiin.

Kuinka totuttaa lapsi koiriin ja koirat lapseen?

05/08/2021

Minulta on muutamaan otteeseen kyselty vinkkejä, kuinka olen saanut aktiivisen taaperon tulemaan toimeen koirien kanssa ja kuinka koirat sietävät riehakasta lasta niin hyvin. Pakollisena disclaimerina todettakoon, että en olen koirankouluttamisen tai kasvattamisen ammattilainen, vaan tämä postaus pohjautuu täysin omiin kokemuksiini.

Kun tulimme kotiin synnäriltä, oli meillä silloin kaksi koiraa: 8-vuotias Pöly ja 7-vuotias Villa. Tuo aika on vähän hämärän peitossa, mutta muistaakseni olimme kotona pari päivää kolmistaan ilman koiria, jotka olivat hoidossa äidilläni synnytyksen ajan. Miksu kävi hakemassa koirat kotiin minun ja vauvan odottaessa kotona. Muistaakseni koirat saivat haistella harsoa ennen kotiin tuloa, mutta se ei juurikaan kiinnostanut. Kun koirat tulivat kotiin, otin heidät yksin vastaan ovella, jonka jälkeen esittelin vauvan heille mahdollisimman neutraalisti.

En koskaan ollut huolissani Pölyn ja Villan reagoimisesta vauvaan, ja koirat reagoivatkin odottamallani tavalla: Pölyä ei kiinnostanut pätkääkään, ja Villa halusi heti osallistua vauvan hoitoon. Ensimmäisinä viikkoina tein omalla käytökselläni selväksi, että vauva on arvoasteikossa koirien yläpuolella, mutta en myöskään unohtanut antaa koirille rapsutuksia ja haleja.

Olen myös alusta asti päättänyt suhtautua asiaan, kuin sitä ei olisi edes olemassa.

Olen myös alusta asti päättänyt suhtautua asiaan, kuin sitä ei olisi edes olemassa. Ajattelen, että jos olisin etukäteen pohtinut mahdollista ongelmaa tai jopa pelännyt koirista luopumista, olisivat koirat aistineet sen, ja se olisi varmasti tuonut mukanaan kitkaa.

Annan koirien itse kertoa, missä heidän rajansa menee. Pölyllä raja on hyvin tiukka, kun taas Lanka, joka tuli meille J:n ollessa 1,5-vuotias, kestää lähes mitä tahansa – se on aika huono juttu, sillä talvella J meni halimaan täysin tuntematonta huskyvaljakkoa suhteellisen rennosti sen kummempia miettimättä. Lapselle asian olen kertonut niin, että jos koira varoittaa, pitää lopettaa tai muuten koira saattaa purra (tämä tapa vaatii sen, että koirat oikeasti varoittavat ensin, ja että itse on nopeasti reagoimassa koiran varoitukseen). Huolettomaan asenteeseen on toki vaikuttanut myös koirien pieni koko. On ihan eri asia antaa 2,8-kiloisen koiran varoittaa kuin 50-kiloisen.

Nukkuvaa koiraa ei saa häiritä.

Meille koirien totuttaminen vauvaan oli helppoa, koska tiesin Pölyn antavan äärimmäisen lupsakan esimerkin Villalla ja myöhemmin Langalle siitä, kuinka lapseen pitää suhtautua. Kaikilla koirilla on myös niin sanotusti ”hyvät hermot”, joten olemme päässeet helpolla vauhdin ja äänen lisääntyessä. Koin kuitenkin äärimmäisen tärkeäksi opettaa lapselle vauvasta asti, ettei nukkuvaa koiraa saa häiritä. Koirilla oli ja on edelleen mahdollisuus päästä omaan rauhaansa. Yleensä Pöly nukkuu sohvan alla ja Lanka ja Villa makkarissa sängyn alla.

Vasta oikeastaan viimeisen puolen vuoden aikana olemme joutuneet enemmän vahtimaan ja ohjeistamaan taaperoa koirien käsittelyssä, sillä varsinkin Langan ja pojan yhteisleikissä kierrokset saattavat nousta ylös nopeasti. Pari kertaa Pöly on tämän seurauksena varoittanut J:tä muka puremalla. Pölyn reaktiosta J on sitten osannut päätellä, että näin ei voi tai saa tehdä. Olemme myös yhdessä keskustelleet, miksi Langan kanssa riehakas käytös on ok, mutta Pölyn kanssa ei.

J ei juurikaan osallistu vielä koirien hoitamiseen, mutta välillä hän haluaa tulla avuksi ruokkimaan koirat. Tämä on hyvä käytäntö myös viestittämään koirille, että J ruokkivana kätenä on tosiaan heitä ylempänä arvoasteikolla (kolme koiraa kun muodostaa jo lauman, jossa hierarkia alkaa näkyä vähän enemmän). Langan täytyy istua aina ennen ruoan saamista, oli kuppi tulossa minulta tai lapselta.

Luotan taaperoon ja koiriin jo siinä määrin, että uskallan antaa heidän touhuta keskenään niin, etten aina ole vieressä vahtimassa (yleensä Pöly ei osallistu näihin tilanteisiin). J saattaa esimerkiksi touhuta Langan kanssa ulkona, kun itse siivoilen vähän sisällä. Tietenkin jatkuvasti kuuntelen mitä ulkona tapahtuu, joten eivät he koskaan ole täysin valvomatta.

Kaikilla vauvan ja koirien yhteiselo ei suju aina odotuksien mukaan. Listasin tähän alle eläintenkouluttaja Tuire Kaimion vinkkejä, jotka auttavat koiran totuttamisessa lapsiin (koko juttu täällä):

Ennen vauvan syntymää, leiki hoitavasi vauvaa – vaikka nukkea tai pyyherullaa. Koiralla voi kestää tottua omituiseen lepertelyysi ja muuttuneeseen käytökseesi.
Vieraile koiran kanssa lasten luona. Parasta olisi, jos perheen lapset ovat tottuneet koiriin.
Jos koira joutuu esimerkiksi vaihtamaan nukkumapaikkaa vauvan sängyn takia, tee muutos hyvissä ajoin ennen pinnasängyn saapumista. Myös vaunulenkkejä voi harjoitella ennakkoon.
Hanki koiralle hyvä hoitopaikka synnytyksen ajaksi ja pariksi seuraavaksi päiväksi, jotta koira ei jää ”heitteille” heti vauvan synnyttyä.
Tutustuta koira vauvan hajuun esimerkiksi vaatteen tai harson avulla.
Järjestä koiralle paikka, jonne se pääsee rauhoittumaan ja jonne lapsi ei pääse.
Älä jätä lasta ja koiraa yksin. Varovainenkin koira saattaa vahingossa juosta lapsen yli esimerkiksi ovikellon soidessa ja konttaava vauva saattaa yritä kiivetä koiran päälle.