Pinossa

Lempeä, kiireiseen arkeen sopiva juoksukurssi

02/06/2022

Kaupallinen yhteistyö VAHVA ELÄMÄ Rebekka Jaakkola, sis. 20 % alennuksen juoksuvalmennuksista

Ajattelin ennen, etten koskaan tule pitämään juoksemisesta, mutta ironisesti kyllä valitsin koirien kanssa harrastettavaksi juuri sen juoksukuntoa vaativan lajin. Langasta on kehittynyt sangen mallikas ja vauhdikas agilitykoira, ja sen seurauksena löysin itseni juoksupolulta viime syksynä.

Sen lisäksi, että luulin inhoavani juoksua, luulin, että juoksukunto paranee vain juoksemalla. En olisi voinut olla enempää väärässä, ja hyvin aikein alkanut juoksuharrastukseni tyssäsikin heti ensimmäisiin pakkasiin, koska ”koirille liukas alusta on vaarallinen”. Jep, jep. Juoksu vain oli tahmeaa, enkä nauttinut siitä yhtään, koska tein liikaa ja väärällä tavalla.

Alkukeväästä aloin pohtia koirajuoksun uudelleen elvyttämistä, ja kuin tilauksesta juoksuvalmentaja Rebekka Jaakkola laittoi minulle viestiä yhteistyöehdotuksen merkeissä. Tutustuttuani Rebekan valmennuksiin ja filosofiaan olin varma, että tässä olisi kiireiseen arkeeni sopiva juoksuvalmennus: lempeä, joustava ja omaa fiilistä kuunteleva.

Aloitin kahdeksan viikon Juoksukunnon parantaminen -kurssin, ja nyt kirjoitushetkellä olen treenien 5. viikon puolivälissä. Kurssin tavoite on kevyet 5–8 km, ja oma tavoitematkani on juurikin tuo 5 km, koska meillä menee juuri sen mittainen hyvä reitti. En malta olla paljastamatta, mutta minulla oli juoksuharrastukseni alussa tavoite juosta tuo matka 35 minuuttiin, ja 5. viikon ensimmäisessä treenissä juoksin matkan 34 minuuttiin (aika kurssin alussa oli 43 min)!! Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, mutta juoksu ei ole enää tahmeaa pakkopullaa, vaan Langan kanssa juostessa koen riemastuttavaa, voimaannuttavaa vapauden tunnetta.

Juoksukunnon parantaminen -kurssi alkaa yhteislähdöllä 5.6. alehintaan 39 € (norm. 49 €, tarjous voimassa 2.–5.6.) Lue lisää täältä.

Rebekan juoksuvalmennuksesta olen pitänyt erityisesti siksi, että se on helposti sovellettavissa kiireiseen arkeen ja koirien kanssa touhuilun lomaan. Ja joka välissä Rebekka muistuttaa lempeydestä itseään kohtaan: 8 viikon kurssin voi venyttää vaikka 10 viikkoon (itse teen juuri näin, koska muuten arkilenkkien ja agilityn kanssa tulisi liikaa). Ja jos tuntuu, että nyt on liikaa, niin valmennuksesta voi ja saa pitää tauon.

Suorittajana haluan erikseen mainita sen, että näissä valmennuksissa ei välttämättä tarvitse sykemittaria. Yritän välttää itseni mittaamista, sillä äkkiä suoritusvaihde iskee päälle, ja alan kilpailla itseäni vastaan. Pelkkä treenin kellottaminen sovelluksella (käytössäni on iPhonella Interval Timer) on siis juuri sopiva, mahdollisimman kevyt tapa minulle. Koen myös, että vaikka olen sitoutunut valmennukseen, en ole sitoutunut-sitoutunut mihinkään niin, että joutuisin treenaamaan väkisin tai veren maku suussa – tämä johtuu juuri siitä lempeydestä.

Juoksuvalmennus sisältää juoksulenkkien lisäksi kävelyä, lihaskuntotreeniä ja lyhyitä palauttavia liikkuvuusharjoituksia, joista olen tykännyt tosi, tosi paljon. Niiden ansiosta löysin tuulimylly-liikkeen, joka on aivan mahtava tällaiselle istumatyöläiselle. Jokaiseen harjoitukseen löytyy video-ohjeet, joten harjoitusten toteuttaminen on helppoa.

Juoksuharrastuksen aloitin tukemaan agilitya, ja senkin puolesta olen nähnyt jo tuloksia. Seurakaveri kehui liikkeeni parantuneen ja spurttieni nopeutuneen (vaikka spurtteja valmennuksessa ei treenatakaan). Myös kouluttajani on huomannut eron liikkeessäni ja sitä kautta koiran tekemisessä ja vauhdissa. Eli jos joku kysyy kannattiko valmennus, niin kyllä. Ja kun valmennus loppuu, säilyvät ohjeet sähköpostissa niin pitkään, kuin haluan. Mikään ei siis estä palaamasta harjoituksien pariin kurssin loputtua.

Vahva elämä tarjoaa valmennuksia kaikentasoisille liikkujille, jo juokseville ja niille, joilla kevyt hölkkä on vasta ajatustasolla. Linkkaan tähän alle esimerkkejä kursseista, joista saan tarjota teille 20 % alennuksen 5.6.22 asti:

KÄVELYSTÄ HÖLKKÄÄN (8 vk, 39 € ~~49 €~~), aloitus yhteislähdöllä 5.6.22. Lempeä valmennus heille, joille reippaat pidemmät kävelylenkit voivat vielä olla haastavia, mutta joiden tavoitteena on jaksaa hölkätä kevyesti lyhyitä matkoja. Jos aloitus 5.6. ei sovi, valitse aloita heti -valmennus, niin voit aloittaa kurssin juuri haluamasi päivänä.
KÄVELYSTÄ JUOKSUUN (8 vk, 39 € ~~49 €~~), aloitus yhteislähdöllä 5.6.22. Lempeä valmennus heille, jotka eivät vielä nauti juoksusta, mutta jotka haluavat pystyä juoksemaan nauttien jonkin matkaa. Jos aloitus 5.6. ei sovi, valitse aloita heti -valmennus, niin voit aloittaa kurssin juuri haluamasi päivänä.
JUOKSUKUNNON PARANTAMINEN (8 vk, 39 € ~~49 €~~) yhteislähtö 5.6.22. Tätä valmennusta itse käyn, ja se sopii sellaisille, jotka pystyvät juoksemaan jo jonkin matkaa ja haluavat oppia nauttimaan juoksusta oikeasti. Jos 5 km juoksua sujuu jo helposti, sopiva kurssi jatkoksi on JUOKSUKUNNON YLLÄPITO (6 kk, 79 €, ~~99 €)~~.

Pihahommia ja arkirealismia

20/05/2022

Väitän, että jokaisella on kotonaan yksi huone, komero tai tila, jota ei suostuisi esittelemään Suomen kauneimmassa kodissa. Meillä se on piha. Kuuden täällä vietetyn kesän aikana pihamme on ollut jollakin mittapuulla edes siisti ehkä parina vuonna.

Nyt pihalla on jatkuvasti leväällään riemunkirjavia, auringossa osittain haalistuneita muovileluja. Lanka on kaivanut valtavia monttuja, ja niiden paikalla on multaisia länttejä, joihin odotellaan uutta nurmikkoa. Salava vie kulmastaan kaiken elinvoiman, eikä siihen kasva nurmikko lainkaan – eikä kyllä piha muutenkaan vielä viherrä. Etupihalle menevä polku on muuttunut tiiviiksi saveksi, kun koirien tassut ovat kuluttaneet jopa sinnikkäimmät voikukat pois. Puukatoksen alla ei ole sisustushalkoja vaan ylijäämälaudasta sahattuja pätkiä. Lauta-aita kaipaisi kipeästi uutta maalia tai ainakin pesua, mutta pelkään painepesurin katkovan mädät tolpat. Kokonaisuuden kruunaa aidan verkoilla, laudoilla ja nippusiteillä tilkitty alareuna, jonka tarkoitus on estää Langan omatoimilenkit (ei näy enää kuvissa). Ja ainiin, etu- ja takapihan välinen matala aita on myös korotettu epäkäytännöllisesti verkolla – koska Lanka.

Haaveilen kauniista, siististä ja helppohoitoisesta pihasta. Joka kevät päätän, että nyt tänä kesänä pääsen askeleen lähemmäs sitä (viimeisimmät pihapinnaukset täällä). Mutta sitten aika kuluukin kaikkeen muuhun, ja pihalla ehdin korkeitaan paikkailemaan niitä ainaisia samoja koiran tekemiä tuhoja. Ja jos aikaa sattuisi olemaan, budjetti pistää kapuloita rattaisiin. Miksi pihan laittaminen maksaa niin paljon? Samaan hengenvetoon voin vielä kertoa, että haaveilen pihallemme myös itseäni vanhempaa omenapuuta. Mistäköhän sellaisen saisi näppärästi…

Tällä viikolla häärin pihalla monta tuntia: Verkotin koko lauta-aidan alaosan uudelleen niin, että kaivoin verkon osittain maahan. Heti tuli siistimpi piha, kun sai kamalat väliaikaiset verkkoviritelmät pois! Sen jälkeen siistin viime kesänä istutetun raparperin ja mustaviinimarjan reunalistalla ja kuorikatteella. Lisäksi kaivoin ylös huonoon kuntoon menneen punaviinimarjan ja istutin sen uudelleen toisen herukan viereen (sen juuret olivat kuitenkin niin huonossa kunnossa, että epäilen siirron olleen kohtalokas). Vanhat istutusaltaat aidan vierestä purin, ja niistä tulleen mullan sain upotettua lähes kokonaan pihaan. Vielä pari kasaa odottelee hävitystä. Seuraavaksi pitäisi kasata kuorma sorttiasemalle ja hakea lautaa etu- ja takapihan erottavaa uutta aitaa varten.

Lisäksi olen jo suunnitellut ja budjetoinut etu- ja takapihan välisen alueen muuttamisen sorapinnalle askelkivillä: sillä ratkaisin muta- ja karkaavan sokkelisepeli -ongelman, koska on älyttömän raivostuttavaa, kun talon seinustalla olevat kivet karkaavat jatkuvasti nurmikolle. Melkein jo tilasin 1000 kg:n säkin sepeliä, mutta juuri ja juuri maltoin mieleni. Hoidetaan yksi projekti kerrallaan.

PS. Aloituskuva on viime kesältä.

Heippa, pitkästä aikaa

13/05/2022

Eilen satoi kaatamalla, ihan maahan asti. Sade ärsytti, olihan treeni-ilta, mutta ajaessani kotiin pisaroiden armoton rummutus oli lakannut, ja luonto näytti saaneen vihreän energiashotin. Vannon, että etupihamme koivun hiirenkorvat ovat kolme kertaa suuremmat kuin eilen.

Kevät on käynyt hitaalla, samoin minä. Tai oikeastaan en minä käy hitaalla vaan pikemminkin ylikierroksilla, jonka takia olen yrittänyt pakottaa itseni rauhallisempaan tempoon. Itsestäni riippumattomista syistä viime vuosi ja tämä kulunut vuosi ovat olleen henkisesti raskaita. Olen priorisoinut, yrittänyt madaltaa rimaa ja silti kuitenkin pelännyt, olenko matkalla kohti uupumusta. Ei minusta tunnu uupuneelta, mutta eihän uupunut itse sitä tajuakaan?

Monta vuotta luulin, että suorittajan mieleni on vahvuuteni, jonka ansiosta saan asioita tehtyä (jopa vähän paremmin kuin muut). Parin selfhelp-opuksen ansiosta olen vähitellen tajunnut, että se taitaakin olla suurin heikkouteni. Kyllä, olen tehokas ja aikaansaava, mutta kun pitäisi optimoida ajankäyttöä uudelleen, en osaa. En pysty enkä halua luopua mistään, jolloin päädyn tilanteeseen, jossa teen paljon kaikkea puolivillaisesti. Olen vajavainen äiti, kumppani, koiranomistaja, agilityurheilija, copywriter, sisustaja, bloggari, sisko, lapsi… Oikeasti tiedän, ettei se pidä paikkaansa, mutta suorittaja-asenteeni on ylitsepääsemättömän voimakas.

Koen, etten töissä yllä parhaimpaani, mutta silti saan aina vain hyvää palautetta. Suorittava huijari päässäni pohtii, viilaanko linssiin kaikkia vai eivätkö muut vain kehtaa sanoa, että olen huono? Vaihtoehto, että 80-prosenttisella energialla voisin silti olla hyvä työssäni, ei tietenkään tule kuuloonkaan.

Kun aloitin tämän postauksen kirjoittamisen, ajattelin kertoa teille monivuotisesta haaveestani kirjoittaa romaani. Jotain kepeitä kuulumisia hiljaisuuden rikkomiseksi. En tiedä, miten tämä eskaloitui niin nopeasti niin toiseen suuntaan. Mietin, etten todellakaan julkaise noita rivejä, mutta päätin kuitenkin olla painamatta deleteä. Ehkä joku on samanlaisessa tilanteessa ja saa vertaistukea omastani. Sitä paitsi se on juuri suorittaja minussa, joka ei halua myöntää, etten jaksa – ja se suorittaja ei hiljene kuuntelemalla.

Hyvää on se, että olen tiedostanut jaksamiseeni liittyvät ongelmat ja käynnistänyt päässäni prosessin siihen liittyen: tavoitteeni tälle vuodelle on pistää sisäinen vaatijani mutelle tai ainakin muutaman pykälän hiljaisemmalle.