At Maria’s -blogista bongasin mielenkiintoisen aiheen: kotitöiden jakaminen perheessä. Äkkiseltään voisin sanoa, että suurimman osan kotitöistä meillä hoitaa vanhanaikaisesti nainen. Siis minä. J:n syntymän jälkeen kotitöiden määrä ei todellakaan ole vähentynyt, joten pieni keskustelun poikanen aiheesta saattaisi olla paikallaan.
Oma suhtautumiseni kotitöiden jakamiseen minun ja avomiehen välillä on hieman ristiriitainen. Olisi ihanaa, jos avomies välillä tajuaisi imuroida pyytämättä, mutta toisaalta usein olen todennut, ettei avomiehen työnjälki läpäise tiukkaa seulaani. Ja onhan joskus niitä hetkiä, jolloin oikeasti nautinkin siivoamisesta. Avomies taas inhoaa siivoamista. Kuuluko silloin siivoaminen automaattisesti minulle? No ei.
Tilastokeskuksen tekemän tutkimuksen mukaan kotitöihin käytetty aika eroaa selkeästi sukupuolten välillä. Sen mukaan 2009–2010 miehet käyttivät kotitöihin vuorokaudessa hieman yli 150 minuuttia, kun naiset vastaavasti käyttivät vapaa-ajastaan siihen noin 220 minuuttia.
Töiden laatu myös jakaantui selkeästi niin, että miehet käyttivät enemmän aikaa korjaus- ja rakennustöihin, lämmitykseen ja kulkuneuvojen huoltoon. Kaikkia muita kotitöitä naiset tekivät enemmän. Esimerkiksi ruuan valmistukseen naiset käyttivät lähes 50 minuuttia ja miehet noin 18 minuuttia. Siivoukseen naiset käyttivät 35 minuuttia ja miehet vastaavasti vain 10 minuuttia. Yhtään väheksymättä miesten työpanosta, mutta onhan auton vuosihuolto ajallisesti aika paljon kevyempi homma suorittaa kuin jokaviikkoinen siivous.
Pilke silmäkulmassa olen äidin oppien mukaan sanonut, ettei ole olemassa miesten ja naisten töitä – paitsi että kaikki autoihin liittyvät ja vessan pesu kuuluu aina miehille. Vaikka aina olenkin tätä määritelmää käyttänyt leikkimielisesti, menee homma meillä aika lailla juuri näin. Avomies hoitaa kaikki autoihin liittyvät jopa siinä määrin, että ajoin kuukauden katsastamattomalla autolla, koska avomies ei muistuttanut minua sen katsastamisesta ajoissa. Kylpyhuoneen pesu myös hoituu kiltisti miehen toimesta, joskin minun täytyy ystävällisesti ilmaista tahtoni sen tapahtumiseen muutaman kerran etukäteen.
Jääkaapin täyttäminen, ruuan valmistus, lapsen neuvolakäynnit ja vaatevarastosta huolehtimisen sekä koirien hoito ruokintaa lukuun ottamatta kuuluu yksin minulle. Jos joskus (eli nykyisin aika usein) keittiössä seisoskelu ei huvita, ja ruuan valmistus kaatuu avomiehen harteille, koostuu silloin illallinen lähes poikkeuksetta pakastepizzasta.
Kesken kirjoituksen avomies tuli kysymään mistä kirjoitan, ja aiheen kuultuaan totesi: ”No suurimmaksi osaksi sinä (hoidat kotityöt). Minä kyllä yritän parhaani mukaan tehdä oman osani”. Hetken mietittyään avomies vielä täydensi: ”Mutta kyllä mä leikkaan nurmikon, pesen autot, haen postin, lämmitän takkaa ja vien roskat. Ja pesen ikkunat”. Tämä postien haku, kuten muukin lista, on muuten täysin totta. Olemme asuneet tässä osoitteessa vuodesta 2015, ja olen hakenut postin ehkä kerran. Rehellisesti sanottuna en edes tiedä, onko minulla postilaatikon avaintakaan enää.
Jakomme kotitöiden suhteen on aika selkeä, vaikka kieltämättä se kuormittaakin minua huomattavasti enemmän. Myös se kaikista raskain metatyö kasaantuu minun harteilleni. Kahden aikuisen kohdalla metatyön määrä on ollut vielä hallittavissa, mutta nyt perheen kasvettua työ on lisääntynyt ja tulee vielä lisääntymään eksponentiaalisesti. Esimerkiksi kotoa lähtö pitää aloittaa jo tuntia ennen auton starttaamista, ja luonnollisesti oman lähtöni lisäksi ohjeistan vielä avomiestäkin huutelemalla aikataulutietoja ja ”voitko viedä autoon” -kommentteja kesken hoitolaukun pakkaamisen. En tiedä tarvitsisiko minun tehdä niin, mutta jostain syystä olen niin alkanut tehdä.
Vielä vain en ole selvittänyt sitä, olenko itse ottanut perheemme projektipäällikön roolin, vai osasiko avomies kenties vuosien evoluution tuloksena sysätä sen minulle täysin huomaamattani. Mielenkiinnolla odotan myös sitä paria kuukautta, jolloin avomies jää pojan kanssa kotiin ennen päiväkodin aloitusta. Alkaakohan sinä aikana avomies hoitamaan myös näitä ”äidin hommia”?
Maissi
Meillä mies on monen alle kouluikäisen lapsen kanssa kotona ja lisäksi on pari koululaista. Itse olen pitkähköt päivät töissä.
Ja kyllä. Metatyöt siirtyivät arkipäivien osalta hänelle aika nopeasti palattuani töihin. Ja kotityösuhteemme on nykyään noin 75% hän ja minulle jää 25%.
Usko tai älä, silti urputan hänelle viikottain jostain. Saisin hävetä.
Essi
Kiitos Maissi kommentistasi! Mahtavaa, ettei tämä vanha normi päde teihin, vaan olette saaneet jaettua työt niin, etteivät ne kuormita toista liikaa. Kun kerran mies on lasten kanssa kotona, niin mielestäni on pelkästään loogista, että metatyöt jäävät myös silloin hänelle.
Saat kyllä olla onnellinen miehestäsi, mutta ainahan sitä tilanteeseen tottuneena keksii jotain sanottavaa 😉
Sirpa
Kyllä. Evoluutio on muovannut meistä naisista pärjääjiä ja multitaskaajia. Ihan on oma postaus aiheesta tulossa :Pilke silmäkulmassa tietenkin 😉 Meillä mies hoitaa kaiken pihalla ( paitsi kasvimaan ja terassien sisustuksen ), autot, saunan, polttopuut, remontit, mönkiän/ruohonleikkurin/veneen/autojen huollot. öljyt, polttimot ja niihin en kyllä puutu 🙂 Kotihommat sisällä taas on omia heiniäni: imurointi, ruoka ( jota mieskin kyllä tekee ), pyykit ( jota mieskin kyllä tekee välillä ), astianpesukone ( jota mieskin kyllä tekee aika usein ), lasten asiat sekä kaupassa käynti ( jota mieskin kyllä tekee kohtuudella ) .
En taida näyttää tätä kommenttia miehelleni ehkä kuitenkaan – tasa-arvon nimissä 😉
Essi
Älä missään nimessä kerro miehelle, muuten joudut vielä itse pihahommiin 😉