Tänä keväänä on tullut kokattua ja kokeiltua vaikka mitä, joten pitihän yksi tämän kevään leivontahitti, kukkafocaccia, ottaa myös testiin. Tätäkin suurempi hitti taitaa tosin vielä olla hapanjuurileivonta, mutta siihen en ole vielä toistaiseksi ryhtynyt.
Minulle tämä focaccian leipominen oli sen kuvaamista myöten eräänlainen pieni stressinpoistoprojekti. Torstaina J meni takaisin päiväkotiin, ja tehtyäni aamupäivän rauhassa töitä, uppouduin hetkeksi taikinaterapian pariin. Perjantaina jatkoin verenpaineen tasaamista leipätaikinan parissa, ja päästin (tai yritin ainakin päästää) luovuuteni valloilleen koristelun kanssa.
Oli ihanaa saada keskittyä kuvaamiseen rauhassa ilman kiirettä. Pitkästä aikaa kaivoin kaapista myös kiinteän 50 mm:n linssin, jonka ostin vuosia sitten juurikin ruokakuvausta varten.
Suurinta osaa tässä leivontaprojektissa näyttelikin juuri tuo pään tuulettaminen, sillä lopputulos ei ehkä kuitenkaan vastannut odotuksiani.
Focaccian reseptin otin Viimeistä murua myöten -blogista. Rakastan Saaran tapaa kirjoittaa resepteistä, sillä pieni tutkija minussa haluaa aina tietää, miksi teen asioita tietyllä tavalla, ja Saara hyvin avaa erilaisten metodien ja ainesosien merkitystä reseptiikassa. Tätä focaccian reseptiä en saanut onnistumaan ensimmäisellä testikerralla ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Osittain se johtuu varmaan paistosta, sillä paistoin leipää ensin alavastuksella, jolloin pinta ei ehtinyt rapeutua tarpeeksi. Jouduin ottamaan leivän pois uunista hieman liian aikaisin, koska päälliset alkoivat tummua liikaa. Sisuksesta tuli myös hiukan kumimainen, vaikkakin silti ihan hyvä.
Leivoin focaccian 24 cm:n irtopohjavuokaan, ja siinä leivästä tuli ehkä vähän liian korkea. Koristelussa käytin tomaattia, parsaa, punasipulia, rosmariinia ja pinjansiemeniä.
Kukkafocaccia onkin ehkä konseptina kiva ajatus, mutta tämän kokeilun perusteella liputan edelleen perinteisen focaccian puolesta. Pinnan kaunis kukkakoristelu on tosiaan ihana, mutta maun puolesta siinä voisi olla parantamisen varaan. Sipulista tehty tulppaani maistuu, noh, pelkältä sipulilta, eikä pinjansiemenet päässet oikeuksiinsa ihan näin tummalla paahtoasteella. Parasta päällisessä oli tomaatit ja rosmariini, jota olisikin pitänyt saada joka palassa – ja tomaatti mielellään kokonaisena tai puolikkaana ohuen viipaleen sijaan. Mutta edelleen, onhan tämä kaunis vaikka osana brunssia!
Vastaa