Majoitus saatu, Haltia Lake Lodge
Viime perjantaina pääsin nauttimaan omasta laatuajasta hotellin rapsakoihin lakanoihin. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin hotellissa yksin, joten senkin puolesta odotin kokemusta innolla. Lisäksi kesäloman viimeiset päivät kahden uhmaisen lapsen kanssa saivat jo kieltämättä kaipaamaan yksinoloa ja pientä irtiottoa omien ajatusten kanssa.
Yövyin Espoon Nuuksiossa, johon vuosi sitten avattiin kestävän matkailun Haltia Lake Lodge – sieltä löytyy myös glamping-telttoja, jotka tällä kertaa olivat kaikki harmillisesti varattuja. Haltia Lake Lodge on luontoystävällisyyden lisäksi koiraystävällinen kohde, joten mukaani staycationia viettämään otin 2/3 koiraa. Kirjautuessani sisään koirat huomioitiin omilla pyyhkeillä, vesikupeilla ja herkuilla.
Haltia Lake Lodgen huonet on sisustettu tyylikkäästi ja skandinaavisen yksinkertaisesti luonnonmateriaaleja ja kotimaisia tuotteita hyödyntäen. Kaikissa huoneissa, myös teltoissa, on ilmastointi. Tumman kylpyhuoneen hyvällä tavalla luolamaisesta tunnelmasta pidin, ja maltillisen valaistuksen kanssa suihkukokemus oli mukavan rentouttava. Valaistus huoneessa muutenkin oli aika hämärä ja epäsuoraa valoa hyödyntävä. Tuntui, että siinä suunnittelija on ajatellut unenlaadun maksimoimista. Nukuin hyvin, eli ehkä siinä onkin jotain perää.
Suunnitelmani oli tulopäivänä käydä vaeltamassa pitkä lenkki Nuuksion upeissa maisemissa, mutta perjantaille osui hurjan helteinen päivä. Aivan hotellin kulmalta lähtee 2 km:n pituinen Maahisenkierros, jonka puolessa välissä on UPEA näköalatasanne (tämän postauksen ensimmäinen kuva). Päätin käydä kiertämässä sen ja yhdistää lenkkiin vähän toista hotellin lähellä kulkevaa reittiä hotellin henkilökunnan suosituksesta.
Maahisenkierroksen varrella on lapsille puuhaa mm. kiipeilyradan muodossa, ja vähän jo lupailinkin viedä J:n sinne päiväretkelle. Lenkin päätin Pitkäjärven rannalle, josta koirille löytyi helposti hyvä uimapaikka varsinaisen uimarannan vierestä.
Kävelyn jälkeen ruokin koirat ja kävin pikaisesti suihkussa, jonka jälkeen menin hotellin kotoisaan loungeen. Forest Lounge & Barissa on tarjolla mm. Kyrön tuotteita ja baarimenu, josta voi tilata erilaisia leipiä, uuniperunoita ja tapaksia. Viereisen Luontokeskus Haltian ravintola oli vierailuni aikana harmillisesti suljettu, joten söin baarimenusta illalliseksi uuniperunan lohitäytteellä. Ruoka oli hyvää, mutta kaipasin baarimenuhun jotain makeaa jälkkärin virkaa toimittamaan.
Ruoan jälkeen jäin istuskelemaan terassille drinkistä, kirjasta ja auringonlaskusta nauttien. Olin ainoa yksin istuva, ja seurueiden keskellä syödessä yksinäisyys tuntui korostuvan. Tuskin kukaan muu siihen kiinnitti huomiota, mutta itsekseni pohdin, että olisipa ollut edes fyysinen kirja mukana. Siitä olisi saanut henkistä tukea enemmän kuin puhelimesta.
Yksinäisyyden kokeminen ravintolassa on kaiketi ihan luonnollista, sillä meihin on sisäänrakennettuna kulttuuri, jossa ravintoloista nautitaan aina yhdessä. Toisaalta solo dining -ilmiön on ennustettu kasvavan jo useamman vuoden, mutta ainakaan omassa kuplassani se ei ole vielä näkynyt. Ehkä siinä missä koiranpentuja opetetaan olemaan yksin pieniä pätkiä kerrallaan, pitäisi itseään opettaa illallistamaan yksin ilman kirjan, läppärin tai puhelimen tuomaa turvaverkkoa.
Kokemukseni Haltia Lake Lodgessa oli onnistunut ja ennen kaikkea rentouttava, mutta rehellisesti odotin nauttivani yksin olemisesta enemmän. Oma aika poissa kotoa tuli tarpeeseen – jokasen pitäisi harrastaa sitä joskus – mutta huomasin vähän joka välissä ajattelevani, että olisipa mies mukana. Varsinkin aamulla olisi ollut ihanaa nauttia yhdessä aamukahvia sängyssä makoillen ja sadetta parvekkeen avonaisesta ovesta kuunnellen.
