Asetuimme taloksi nykyiseen kotiimme jouluna 2015. Silloin teimme pienen remontin myös työhuoneeseemme, jonka jälkeen sen sisustuksen loppuunsaattaminen aiheutti minulle pään vaivaa tämän vuoden heinäkuuhun asti.

Työhuoneemme, jos tätä seitsemän neliön koppia voi huoneeksi kutsua, on talomme pienin huone ja loogisesti näin myös työhuone. Remontin yhteydessä maalasimme vanhan, hieman kellertävän tapetin valkoiseksi (kyllä, suoraan tapetin päälle ja hyvin pysyy seinässä!) ja tapetoimme yhden seinän graafisella tapetilla. Modernin tapetin valitsimme tasapainoittamaan vanhaa ja massiivista kirjoituspöytää, joka oli pakko saada osaksi huoneen sisustusta. Tilaan nähden pöytähän on naurettavan iso, mutta shit happens.

Työpöytä, Ikean ruokapöydän tuoli, läppäri ja taulukollaasi, siinä oli huoneen sisustus ensimmäisen vuoden. Vuoden jälkeen huoneeseen eksyi matto, kun olohuoneen matto päätyi makkariin. Sillä mentiin taas hetki, mutta koko ajan tiesin, että huoneeseen tarvitsi jotakin lisää. En vain tiennyt mitä, koska koin pienen huoneen sisustamisen todella vaikeaksi.

Maton jälkeen huoneeseen muutti vanha jalkalamppu, joka päätyi meille avomiehen mummilta. Minun oli tarkoitus hieman tuunata vanhaa lamppua, mutta lopulta päädyin ostamaan siihen vain uuden vaaleanpunaisen varjostimen. Pian sen jälkeen teimme uuden sängynpäädyn ja edellisen sängynpäädyn virkaa toimittanut vanha ikkuna ajautui työhuoneeseen parempaa paikkaa etsiessään.

Kului muutama kuukausi ja vanha valkoinen, hieman romanttinen tuoli sai tehdä eteisessä tilaa 50-luvun kirpparilöydölle. Tuoli on kyllä huoneessa täysin ylimääräinen, mutta eipä sillä parempaakan paikkaa ole. Jos joku haluaa sen niin saa tarjota, vink vink! Samoin kävi eteisen pienelle lipastolle hankittuani uuden lipaston, josta kirjoitinkin viime viikolla. Olohuoneessa ollut peikonlehti alkoi voimaan hieman liian hyvin, ja suuremman tilan toivossa (ironista kyllä) siirsin sen työhuoneeseen toisen ruokapöydän tuolin päälle lähelle ikkunaa.

Sitten, kesäloman ensimmäisellä viikolla havahduin siihen että työhuonehan oli sisustettu. Oho.

Ainoa asia, jonka varta vasten hankin huoneeseen on peikonlehden suojaruukku, jonka löysin kirpputorilta neljällä eurolla. Kaikki muu vain valui huoneeseen yksitellen parin vuoden aikana. Hassu tapa sisustaa, mutta näyttäisi toimivan, eikö?

Työhuoneen pieni koko aiheutti minulle ongelmia, ja siksi en varsinaisesti lähtenyt huonetta ikinä sisustamaan. Koin, ettei mikään huonekalu sopinut tilaan kokonsa puolesta ja ajattelin huoneen näyttävät liian täyteen ahdatulta jos toisin sinne liikaa tavaraa. Lopulta kuitenkin, kun kaikki liika tavara oli päätynyt huoneeseen, totesin sen näyttävän oikeastaan jopa suuremmalta. Pöytäkään ei enää ahminut tilaa massiivisen jumbo jetin lailla.

Ratkaiseva tekijä sille, miksi huone toimii runsaudestaan huolimatta on se, että pöytää lukuunottamatta kaikki kalusteet ovat keveitä ja tarpeeksi pieniä. Esineet ovat myös tyylillisesti samalta aikakaudelta, tai no parilta aikakaudelta. Vaikka tilassa on viittä eri puunsävyä, rauhoittavat valkoiset seinät kokonaisuutta ja viherkasvit raikastavat sisustusta juuri sopivasti. Osana sisustusta olen käyttänyt myös kirjoja, oikeasti todella vanhoja ja hyvin uusia sekaisin keskenään. Niissäkin pitäydyin (melkein vahingossa) samassa värimaailmassa, joka sointuu kivasti varjostimen heleään sävyyn.

Vielä pieni muutos huoneeseen on tulossa, sillä yhden todella mielenkiintoisen yhteistyön tiimoilta matto menee vaihtoon. Siitä lisää syksyllä!

___

Translation:
Decorating small workspace.

Juuri kun pääsin sanomasta, ettei meillä päivitetä sisustusta kovin usein ja luettelin listan tekosyitä miksi, alkoikin tapahtua! Kerroinkin täällä jo uusista tuoleista, jotka löytyivät juhannuksena ja Instan puolella vilahti myös uusi senkki, joka muutti meille juhannuksen jälkeisellä viikolla.

Uusi senkki haki paikkaansa hetken ensin television alta ja sitten työhuoneesta, kunnes se päätyi eteiseen pienemmän lipaston tilalle. Pieni lipasto taas muutti työhuoneeseen, jossa se käynnistikin oikean sisustus- ja siivousvimman. Kävin mm. vihdoin läpi sen kaapin, johon muutossa tungettiin kaikki ylimääräinen. Tiedättekö sen kaapin, josta löytää aina yhden ylimääräisen laturin, lampun tai nitojan niitit? Meillä siellä asuu myös verhokiskon nipsuja (jotka eivät enää edes käy mihinkään) sekä läjä markan kolikoita. Niin, ja tietenkin pari ruuvia.

Samaan konkurssiin hankittiin vielä pari kasvia, askarreltiin istutuslaatikot sekä poistettiin viimein olohuoneen kamalat verhokotelot. Koteloiden tilalle hankin Ikeasta valkoiset verhotangot ja samalla ostoskärryyn hyppäsi mukaan myös kookospalmu. Palmulle ostin samalla myös ruukun, mutta kotona selvisi että se tarvitsisikin suuren altakasteluruukun. Olipahan muuten operaatio löytää musta 40 cm ruukku! Lopulta se löytyi Bauhausista, jossa olikin yllättävän hyvä valikoima altakasteluruukkuja.

Ajatus lähti nyt hieman rönsyilemään, joten palaanpas siihen senkkiin. Löysin sen vahingossa joltain Facebookin kirpputorilta, kun se pomppasi feedini. Senkki on 60-luvulta ja siinä oli vielä alkuperäiset muoviset vetimet. Vetimien musta väri oli ajan saatossa haalistunut, joten ostin senkkiin uudet metalliset vetimet Bauhausista. Itse senkistä maksoin 60 euroa ja sain vielä kuljetuksen lähes kotiovelle.

Kuten monissa tämän ajan lipastoissa, oli tässäkin sisällä hieman ummehtunut haju. Pesin senkin sisukset sooda-vesi -tahnalla, jonka hankasin puuhun tiskiharjalla. Ovet pyyhin sisäpuolelta etikka-sooda-vesi -sekoituksella. Annoin soodatahnan kuivua yön yli ja aamulla imuroin ylimääräisen soodan pois ja kävin senkin sisukset vielä kostella liinalla läpi. Senkin toiselle puolelle laitoin säilöön verhoja, ja niiden väliin sujautin vielä suodatinpussin, jonka täytin soodalla ja nidoin kiinni.

Kokemuksesta voin kertoa, että tuulettaminen ei auta hajunpoistossa, vaan sooda on kirpparifriikin paras kaveri tässä asiassa.

Vanha koulukaverini kysyi, mistä aina onnistun löytämään näitä aarteita. Suosikkipaikkani etsiä 50- ja 60-luvun huonekaluja on Tori.fi ja nykyisin myös ne jo aiemmin mainitsemani Face-kirpparit. Tälläkin hetkellä Torissa on tarjolla paljonkin erilaisia ihania senkkejä. Nämä kalusteet ovat juuri nyt aika trendikkäitä ja sen näkee myös hinnoissa, hintahaitari näillä onkin mitä tahansa 20 ja 600 euron väliltä.

Tämä 60 euron senkki taitaa olla kallein ostokseni pitkään aikaan. Löytöjen tekemiseen vaaditaan kuitenkin aikaa ja halua notkua nettikirppareilla lähes päivittäin. Olen myös oppinut, että todellisen löydön osuessa kohdalle ei kannata jäädä hidastelemaan ja kyselemään avomiehen mielipidettä, silloin löydön ehtii varmasti nappaamaan joku toinen!

Laitan joskus ensi viikolla kuvia ja juttua tänne työhuoneen uudesta sisustuksesta ja pohdin samalla, miksi niin pienen huoneen laitoissa kesti lähes 1,5 vuotta. 

___

Translation:
Another lovely flea market find!