Muutama vuosi sitten nukuin tummassa makuuhuoneessa ja aamuisin kellon soidessa kuvittelin, miltä tuntuisi herätä kirkkaaseen auringonpaisteeseen valkoisessa makuuhuoneessa. Pari vuotta sitten toive toteutui, mutta nyt ummistaessani silmäni valkoisessa rauhan tyyssijassa, haaveilen mielessäni tummansinisesta ja vihreästä.

Olisi todella kivaa sisustaa niin, ettei mieli ikinä muuttuisi. Meillä on (mielestäni) todella kaunis ja rauhallinen, lähes kokonaan valkoinen makuuhuone. Huoneessa ei ole mitään vikaa, eikä mitään tarvitsisi remontoida. Mutta nyt kaipaisin taas vähän väriä ja draamaa valkoisen tilalle. Onhan tytöllä oikeus muuttaa mieltään.

Ensimmäinen kuva täältä. Toinen kuva täältä.

Avomies ei tietenkään tätä ymmärrä. Hän on niitä sisustajia, jotka päättävät kerran mikä on hyvä, ja pysyvät siinä sitten huutavaan remonttitarpeeseen asti. Eli seinää ei maalata ennen kuin se murenee alas. Luonnollisesti itse taas olen niitä sisustajia, jotka kokevat kodin megakokoiseksi nukkekodiksi. Simsiä pelatessanikin rakensin aina vain talon rahakoodilla. Tyyppien töissä käyminen ei oikein kiinnostanut…  

Mielestäni sisustusesineitä on ihanaa siirrellä paikasta toiseen ja katsoa, josko ne toimisivatkin toisessa asetelmassa paremmin. Päässäni pyörittelen uutta järkestystä olohuoneeseen (vaikka tiedän sen olevan mahdotonta) ja suunnittelen sisustusta kotiin, jonka saamme ehkä vasta 10 vuoden päästä. 

Ensimmäinen kuva täältä. Toinen kuva täältä.

Minulla on ollut jo kuukausia pakottava tarve maalata edes yksi seinä uudestaan. Ehkä eteinen, käytävä tai olohuone. Petrooli ja vuono on jo päässyt vilahtelemaan monissa sisustuksissa ja siihen suuntaan omakin makuni olisi kallistumassa. Erityisesti konjakkiin yhdistettynä se kiehtoo kovasti. Olohuoneen seinän maalaamista olen pohtinut pitkään, mutta lähes kuusi metriä korkean seinän maalaaminen asettaa omat haasteensa, varsinkin korkeanpaikankammoiselle.

Fakta on kuitenkin se, että jos vaaleassa makuuhuoneessa maalaa vain päätyseinän ja sängynpäädyn, näyttää se hassulta. Remontti siis laajenisi vähän suuremmaksi kuin vain yhden seinän maalaamiseksi…

___

Translation:
Dreaming of dark moody bedroom.

Tämä kesä on ollut äärimmäisen inspiroiva noin sisustusmielessä. En tiedä johtuuko se ensimmäisestä kuukauden mittaisesta lomasta, valosta vai mistä, mutta uusia hankintoja on tullut kotiin lähes viikottain. Juurihan vasta kerroin näistä tuoleista ja tästä senkistä.  Nyt viimeisimpänä meille muutti nämä mustat tuolit. En siis koskaan ole tehnyt löytöjä tätä tahtia!

Kun muutin omilleni 19-vuotiaana, ensimmäisen ruokapöydän ja tuolit hankin annetaan-osastolta. Ne olivat halvat pähkinänväriset kalusteet, jotka maalasin itse valkoisiksi vähän vasemmalla kädellä. Pöydässä oli huterat jalat ja tuolit olivat seiskatuolin kopiot. Tuolien kromiset putkijalat sojottivat sivuille niin, että pöydän alta ei ikinä saanut ikinä vedettyä vain yhtä tuolia kerralla. Ja voi luoja ne kolisivat.

Kun viimein avomiehelläkin paloi käpy tuoleihin, aloitin uusien etsinnän luonnollisesti minibudjetilla. Lopulta päädyimme Ikean Nordmyra-tuoleihin, 45 €/kpl, jotka myöhemmin poistuivat valikoimasta ainakin Suomessa. Tuoleja ostimme neljä ja tähän nykyiseen kotiimme muuttaessa etsin Torista pari kappaletta lisää täydentämään ruokapöydän ympärystää. Vielä puoli vuotta sitten pidinkin tuoleista, mutta sitten eräänä päivänä huomasin karsastavani valkoisia tuoleja ja valkoista pöydänjalkaa. Vanhoista tuoleista kuva löytyy täältä.

Aloin haaveilla uudesta pöydästä ja selailla nettikirpputoreja jälleen. Haaveissa on jatkettava malli, joka olisi kooltaan n. 80 x 120 cm. Avomies haluaisi leikkiä vielä betonin kanssa, joten oikeastaan etsin vain sopivaa runkoa tuunattavaksi. Pari hyvää löytyi, mutta ne menivät sivu suun.

Sitten vastaan tuli ilmoitus: myydään pöytäryhmä. Musta, kiiltäväpintainen pöytä paksuilla kromisilla, keskeltä taipuvilla tuplaputkijaloilla. Ilmoituksessa oli vain yksi kuva ja pöydän alle työnnetyistä tuoleista näkyi vain osa. Kamala pöytä, mutta kivat tuolit, ajattelin. Vähän wieniläistyyppiset, vaikkakin metalliset. Kysyin pelkkiä tuoleja ja seuraavalla viikolla hain kaikki neljä 20 eurolla.

Tuolien vaihto kevensi pöytäryhmää kertaheitolla ja ahdistus valkoisesta jalastakin hellitti hieman. Suunnittelin maalaavani tuolien istuinosat mustiksi, mutta tällä hetkellä homma on pausella ainankin uuden pöydän löytymiseen asti.

Nyt vaan pitäisi keksiä, mitä tekisi niille Ikean tuoleille. Jos niitä vielä tarvitsisi joskus? Ja heti perään toinen kysymys: koskakohan tämä sisustus olisi valmis?

Translation:
New flea market find: chairs!