sisustus Archives | Sivu 38 96:stä

Syksyn enteitä

04/08/2019

Aurinko näytti paistavan matalammalta kuin eilen. Käväisin keittiössä juomassa jo ennen kuutta, joten varmaankin auringon sijainti tosiaan vain näytti muuttuneen edellispäivästä. Kahdeksan aikaan vauvan herätessä aurinko näytti normaalilta, mutta valossa tuntui silti olevan jotain erilaista.

Herätessäni sisäilma tuntui hieman viileältä. Paksut karvalla vuoratut tossut vaikuttivat hyvältä idealta. Oikeasti sisälämpötila oli normaali 22 astetta, mutta helteiden jälkeen viiden asteen pudotus sai sen tuntumaan hieman liian viileältä. Pitkästä aikaa laitoin hupparin päälle.

Aamupäivällä lenkillä tuuli tuntui kylmältä ja pakotti vetämään collegetakin vetoketjun ylös asti kiinni. Oikeastaan kyseessä oli ennemminkin viima kuin hentoinen elokuinen tuulenvire. Aurinko lämmitti pilvien lomasta ihanasti, mutta aukealle päästessä viima karkotti lämmön. Piti kävellä vähän lujempaa.

Kuivan kauden jäljiltä maa kellertää jo. Kuten syksyllä. Lenkkimme varrella on viljapeltoja, joissa kasvaa kauraa, ohraa ja mallasohraa. En erottaisi mallasohraa tavallisesta ohrasta, mutta viljelijä on merkinnyt pellot sympaattisilla itsetehdyillä kylteillä, joissa lukee mitä viljaa kullakin palstalla kasvaa. Viljakin on jo keltaista, ja se heiluu hypnoottisesti kylmässä viimassa. Hiljaa huojuvassa viljassa on jotain rauhoittavaa. Kuvaan siitä pätkän somevideota varten.

Kotimatkalla taitan ojasta muutaman kauniin heinän maljakkoon laitettavaksi. Niiden kaveriksi haen takapihalta oksia. Osassa oksista roikkuu vielä hieman kurttuisia marjoja, joita linnut ovat syöneet viimeiset pari viikkoa. En tiedä onko kyseessä aronia, mutta ainakin sen marjat värjäävät maan oksien alta kuten mustikat.

Kylmä jää päälle. Iltapäivällä lämpötila varjossa on lähes 20 astetta, mutta silti sormenpäitä paleltaa. Tekisi mieli laittaa karvatossut taas jalkaan. Tuntuu syksyltä. Sisäinen kelloni on pahasti etuajassa.

En vielä ole valmis ottamaan syksyä vastaan – onhan vielä kesä. Toisaalta odotan jo syksyä, sillä vuodenaikojen vaihde on aina inspiroinut minua. Loskainen marraskuu ei sitten niinkään. Tänä vuonna en kuitenkaan tiedä, odotanko syksyä yhtä paljon kuin vuosi sitten. Syksy tarkoittaa, että aikani kotiäitinä päättyy, ja se on innostavaa ja haikeaa samaan aikaan. Todellakin uuden alku.

Persoonallinen häälahja

28/07/2019

Viime viikolla sain ottaa osaa uniikkiin hääjuhlaan. Hääjuhlan luonteen hengessä halusimme Miksun kanssa muistaa tuoretta avioparia persoonallisella häälahjalla, ja (epätoivoisen) pohdinnan jälkeen päädyimme personoituun The Night Sky -julisteeseen. Tunnustan muuten olevani äärimmäisen huono keksimään oikeasti osuvia lahjaideoita.

En tiedä kuinka yleisiä tavarataloihin tehdyt perinteiset lahjalistat enää ovat. Nykyisin toivotuin lahja taitaakin olla muistaminen hääparin yhteiselle pankkitilille, ja se on mielestäni enemmän kuin ok. Hyvin harvoinhan sitä enää oikeasti tarvitaan lahjaksi uusia maljakoita, aterimia tai pyyhkeitä.

Koska todistamamme hääjuhla ei ollut se perinteisin, ei pankkitilille osoitettu muistaminen tuntunut millään tavalla oikealta. Lisäksi valmiiseen kotiin on aina vaikeaa ostaa sopivaa ja tarpeellista lahjaa. Onneksi pohdittuani epätoivoisesti sopivaa lahjaideaa pari päivää, mieleni sopukoista nousi verkkokalvoilleni kuva kustomoiduista karttajulisteista ja sitä kautta The Night Sky -julisteista, joihin saa personoitua juuri tietyn hetken tähtikartan. Jo viime vuoden puolella ajattelin tilata kartan meille J:n syntymähetkestä, mutta asia on sen jälkeen jäänyt roikkumaan.

Mielestäni ajatus julisteesta, johon on painettu vihkimisen aikainen tähtikartta, oli niin romanttinen, että aivan liikutuin kertoessani ideastani muille. Myös äitini liikuttui lahjaideasta, joten pakkohan juliste oli laittaa tilaukseen. Onneksi lamppu pääni päällä syttyi ajoissa, ja juliste ehti meille hyvissä ajoin ennen juhlia – otin kuitenkin varmuuden vuoksi pikatoimituksen.

Juliste maksoi 60 euroa ja toimitus 18 euroa. Metalliset kehykset julisteeseen ostin Ikeasta.

Koska itse pidin lahjaideaa todella romanttisena ja onnistuneena, jännitin sen antamista ehkä normaalia enemmän. Lahja osoittautui juuri oikeaksi, sillä olin näkevinäni liikutusta tuoreen avioparin silmäkulmissa ojentaessamme taulun heille vihkimisen jälkeen. Seuraavana viikonloppuna näin vielä julisteen paraatipaikalla parin kotona, ja tyytyväisenä taputin itseäni olkapäälle – kerrankin keksin oikeasti täydellisen lahjan.

Ilta-auringossa

05/07/2019

Kotimme kylpee harvoin valossa, mutta silloin joskus kaikkien tähtien, pilvien, tuulenpuuskien ja laskevan ilta-auringon osuessa kohdalleen, on näky mitä ihanin. Nämä kauniit kuvat nappasin muutama päivä sitten, mutta enpä arvannutkaan, että paistetta seuraisi tämä harmaa sadekausi.

Tämä muutaman kerran vuodessa toistuva valoilmiö ei yhtään auta niihin talohaaveisiin, joista jo aikaisemmin kerroinkin. Siellä unelmieni olohuoneessa nämä valokaistaleet olisivat ennemminkin sääntö kuin poikkeus, sillä olohuoneen lattiasta kattoon ulottuvista ikkunoista valo pääsisi sisälle, vaikka tuulenpuuska ei juuri sopivasti siirtäisikään liian suureksi kasvanutta salavaa pois viimeisten säteiden tieltä.

Tiesittekö muuten, että päivisin telkkarista tulee PELKKIÄ sisustus-, remppa- ja muuttosarjoja? Ei auta tähän kämppäkuumeeseen muuten yhtään.

Pölyn leikkauksen jälkeen puhjennut flunssa ei vieläkään ole lähtenyt kunnolla (ja osittain siksi postaustahtikin on hieman taas hyytynyt). Varmaan väsymys tekee sen, ettei keho jaksa palautua kuten ennen. Kuume ja tukkoisuus on kuitenkin selätetty, mutta päälle jäänyt yskä toimii tehokkaana vatsalihastreeninä edelleen. On muuten hauskaa, kun yskäkohtaus sattuu päälle juuri silloin, kuin hampaita kipuileva vauva on juuri nukahtamaisillaan. Helmeä, ettenkö sanoisi.

Toinen toipilaamme Pöly sen sijaan on parantunut leikkauksesta todella hyvin – jopa niin hyvin, että parina viime päivänä tuo laiskiainen on tunkenut väkisin mukaan lenkille. Ehkä pieni mökkihöperyys on iskenyt koiraankin, sillä leikkauksen jälkeen olemme kaikki olleet sisällä oikeastaan 24/7 koirien valvottuja ulkoiluja lukuun ottamatta. Kummatkin koirat ovat onneksi antaneet leikkaushaavan olla rauhassa, joten nyt jo uskallan päästää koirat kahdestaan ulos ilman valvontaa.