sisustusblogi
Joulukoti on jo hyvällä mallilla. Tänäkin vuonna suurinta osaa näyttelevät kuusi, kukat ja tunnelmalliset valonlähteet. Bongasin alkuviikosta Instagramista lausahduksen, jossa epäiltiin joulukoristeiden määrän korreloivan epäsuorasti stressin kanssa. Luulen sen pitävän paikkansa myös minun tapauksessani – vähemmän tuntuu paremmalta joulukoristeista puhuttaessa.
Read more
Kahden vuoden tauon jälkeen Habitare kutsui jälleen inspiroitumaan sisustamisesta. Viime kerrasta tuntui olevan jo ikuisuus, joten ennen tämän jutun kirjoittamista piti käydä ihan lukemassa oma vanha postaukseni viime messuista. Muistin virkistämisen jälkeen oli helpompi pohtia, mitä sisustusrintamalla on tapahtunut parissa vuodessa ja mihin suuntaan trendit näyttävät olevan menossa.
Viime kerralla nostin esille kodinomaiset osastot, ja tänä vuonna tykästyin taas vastaaviin osastoihin eniten: Signals, Asun, Lapuan Kankurit ja Tebian. Tumma puu on tehnyt tuloaan pitkään, ja siinä missä Asuntomessuilla sitä oli runsaasti, Habitaressa vallalla oli jälleen vaalea puu – toisaalta tämän ansiosta muutama yksittäinen tummasta puusta tehty huonekalu nousi esille paremmin. Ja mäntyä, sitä oli paljon. Vielä en tosin ole päättänyt, olenko päässyt yli lapsuudenkotini aiheuttamasta mänty-traumasta.
Selkeitä ”megatrendejä” olivat jälleen tekstiilit. Edellisvuosien suosikkia, teddyhenkistä bukleekangasta (kuten Lauritzonin Makalu) näkyi paljon. Monella osastolla oli ryijyjä tai matot nostettu ryijymäisesti seinälle. Aikaisempien vuosien tapaan materiaaleissa korostui villa ja pellava. Kuvioista mieleeni jäi ruudut.
Väripaletissa näkyi vahvoja, syviä värejä, joita oli yhdistelty rohkeasti, mutta muutaman osaston värikkyys ei vähentänyt hyvin perinteisen ja neutraalin väripaletin hallitsevuutta. Valkoista-valkoista sen sijaan ei juurikaan ollut, vaan lähes kaikkien messuosastojen seiniin oli tuotu hillittyjä sävyjä.
Erityisen ilahduttavaa oli nähdä 20–50-lukujen läsnäolo muotoilussa ja osastojen hengessä (ja tietenkin Lapuan Kankureiden osastolla vintagehuonekaluina). Toki myös modernia skanditunnelmaa oli tarjolla runsaasti. Ehkä kuitenkin eniten ilahdutti se, että tämänkin vuotinen Habitare kertoo selvästi sisustuksen trendien vaihtelun hidastuneen: samat luonnonläheiset suosikit näkyvät vuodesta toiseen.
Kokonaisuutena Habitare jätti ehkä hieman kylmäksi – tai ainakin muistelen vuoden 2019 olleen inspiroivampi. Tähän saattaa osittain vaikuttaa se, että kiireisen työviikon päätteeksi vaeltelin osastojen (pääasiassa AHEAD-alueella) läpi välillä turhankin ajatuksissani. Fun fact: edelliskerran tapaan otin jälleen pakollisen peiliselfien Signalsin osastolla.
Tässä tulee lupaamani toinen osa Naantalin Asuntomessujen ihanimmista kohteista. Ensimmäisen jutun pääset lukemaan saatesanojen kera täältä. Tämän postauksen kohteista löytyvät suosikkini, jos sellaiset pitää valita, sisustuksen ja arkkitehtuurin osalta. Monissa kohteissa oli paljon hyvää, ja suosikkini sisustuksen osalta ratkaisi kokonaisuus sekä tunnelma. Lisäksi pisteitä nosti se, että sävykäs koti on tehty oikealle perheelle yhteistyössä asukkaiden kanssa – he pääsevät pian muuttamaan aivan ihanaan kotiin!
Näistä kohteista (kohdenumerot 18–35) suurin osa sijaitsee messualueen takalaidassa upean merinäkymän äärellä. Ehdottomasti upeimmat tontit, vaikka näillä messuilla jokainen tontti on huikea.
Asuntomessualueelta löytyy muutama vierekkäin rakennettu kompakti loma-asunto. Näissä minua viehätti suuresti kokeilunhaluinen arkkitehtuuri, joka toimii hyvin pienelläkin tontilla. Portaikko keittiön yläpuolella olevalle nukkumaparvelle oli myös kaunis – tosin lähes mahdoton kuvattava. Kohteet 17 ja 18 olivat keskenään hyvin samanlaisia sillä erotuksella, että jälkimmäinen oli sisustukseltaan vaaleampi. Omaan makuuni se toimi paremmin tiiviissä tilassa.
Tässä sataneliöisessä kaksiossa ihastuin heti ulko-ovelta aukeavaan näkymään, sillä koko asunnon toinen pääty on lasia. Lisäksi keittiössä ja kylpyhuoneessa oli kaunis ruskea ja tummanpuhuva värimaailma. Saunaosastolla puuta oli käytetty kauniisti. Huomatkaa myös laattojen koko – näillä messuilla sitä riitti.
Tässä kohteessa Seija Strand on käyttänyt upeita laattapintoja, joista heti ensimmäinen tuli vastaan eteisessä. Tyylikkäästä vaatehuoneesta on mielenkiintoisesti näkymä keittiöön ja oleskelutilaan. WC ja kylpyhuone noudattelivat samaa, näyttävää laattalinjaa. Sisustuksen osalta valintoja uskallettiin viedä askeleen verran pidemmälle: Skannon ruokapöytä on mahtava väriläiskä.
Onneksi näilläkin messuilla on kohde, joka on sisustettu kotimaista muotoilua ja vintagea kunnioittaen. Tämä koti osoittaa hienosti, kuinka saumattomasti vuosikymmenten takainen design solahtaa osaksi moderneja linjoja – ja ovathan paneloinnit ja rimotukset suora hatunnosto 60 ja 70-luvuille. Harmi, etten saanut enempää kuvia tästä sisustuksesta. Huomatkaa muuten paneloinnin sävy: vaaleahko puu sopii yllättävän kauniisti patinoituneen kanssa.
Tämä kohde kuului arkkitehtuurin puolesta suosikkeihini. Todella kaunis talo kummastakin suunnasta! Taas harmittavasti etupuolelta jäi kuva uupumaan (kuva ainakin täällä). Minimalistinen sisustus oli kaunis, vaikkakaan ei kovin yllätyksellinen. Valtavat ikkunat ottavat maisemasta kaiken irti.
Tässäkin kohteessa pidin arkkitehtuurista. Ruosteinen verhoilu on mahtava pari mustan ja tummanruskean puun kanssa. Myös tässä julkisivussa hyödynnetään rimotusta istutusaltaiden takana. Työhuoneen neutraali värimaailma, jota musta sopivasti rytmittää, oli viehättävä.
Tämä Jutta Karihtalan ja Aleksi Rusin nelihenkiselle perheelle suunnittelema koti on ehdottomasti messujen ehein kokonaisuus ja samalla suosikkini. Sisustusta voi kuvata termillä sävykäs, eikä siellä ole käytetty juurikaan valkoista. Saunasta on upea näkymä ulos ja tilava spa-osasto on todellista arjen luksusta. Keittiön yläpuolella olevat ikkunat ovat kaunis yksityiskohta, joka maksimoi luonnonvalon määrän. Lastenhuoneet Klaus Haapaniemen tapetteineen ovat hurmaavat. Pidin myös siitä, että asunto on yhdessä kerroksessa ja että eteiselle on jätetty kunnolla tilaa. Kesäkeittiön viereiseltä terassilta avautuu huikea maisema. Kuten sanoin alussa, tässä on aivan ihana koti.
Olipas freesiä nähdä valkoiset kalusteet kylppärissä hanoja ja suihkuja myöten. Turkoosi kylppäri poikkesi vähän asunnon muusta tyylistä, joka oli selvästi neutraalimpi ja hillitympi tummien sävyjen kehystämänä. Ulkotilat ovat tässäkin kodissa mielettömän upeat.
Tässäkin kohteessa maisemista otetaan kaikki irti suurien ikkunoiden avulla. Ruokailutilasta aukeaa hulppea näkymä ympäröivään luontoon. Perheen tyttären huone on hurmaava ja värimaailma hillityn neutraali. Sävyjä on muutenkin käytetty kodissa kauniisti.
Tässä kohteessa on panostettu arkeen: vaatehuone sekä luksusta saunaosaston muodossa. Oleskelutila on kotoisa ja kutsuva (huomatkaa valtava matto, joka sitoo istuinryhmän yhteen). Muhkea sohva on Sitsin. Tässäkin kodissa kypyhuoneiseen oli valittu tummanpuhuva väritys, ja se oli yksi suosituimmista sisustusratkaisuista – jonka kyllä voin allekirjoittaa viitaten pelkästään omaan kylppäriimme. En taaskaan ottanut ulkoa kunnon kuvaa, mutta tämä rakennus toi mieleeni 60–70-luvun tasakattorivarit – en osannut päättää, oliko se hyvä vai huono asia. Mielenkiintoista nähdä, kuinka se kestää aikaa muiden rakennusten rinnalla.
Nousiko kuvien perusteella joku kohteista ylitse muiden?