Hupsista, niin sitä vaan tuli suunnittelematon kuukauden postaustauko. Meillä on nyt menossa sellainen surkeiden sattumusten sarja, ja tuntuu, että jos joku voi mennä pieleen, se taatusti menee. Tästä johtuen olen yrittänyt pitää kaiken mahdollisen minimissä, sillä kaikki ylimääräinen säätö tuntuu nyt liian kuormittavalta.

Aloitetaan positiivisella uutisella: 1,5 kuukauden pohdinnan jälkeen sain aikaiseksi pestä olkkarin vaalean kesämaton ja vaihdettua tilalle punaisen mattomme. Olisitte nähneet matosta irronneen pesuveden! Kyllä huomasi, että sillä on tepastellu kolme koiraa…

Reilu viikko sitten Lanka toteutti itseään autonavaimieni kanssa. Tiesittekö, että uudet avaimet ovat aikas hintavia? Webaston kaukosäädin maksoi 340 €. Kaukosäädin pitää luonnollisesti parittaa auton kanssa, ja se kuulemma saattaisi onnistua itsekin. Arvatkaa käytinkö tunnin etsien autostani webaston sulaketta löytämättä sitä (mielestäni oli kyllä hieno suoritus löytää ylipäätään sulakkeet)? Uskalsin kokeilla yhden sulakkeen irrottamista, mutta se oli sen verran jännittävää, että päätin suosiolla jättää parituksen ammattilaiselle.

Pari päivää tämän jälkeen Villa ja Lanka painivat pöydän alla niin, että Villa kolautti kuononsa tuolin jalkaan. Kuului kilahdus ja pientä ropinaa, ja jo äänestä arvasin mitä kävi: Villa katkaisi kaksi yläetuhammastaan aivan ikenen tyvestä. Hampaat piti kuvata ja poistaa, ja sitä varten varasin mielestäni ajan keskiviikolle. Eläinlääkärillä sitten selvisi, että aikani olikin seuraavana päivänä. Nice. Eläinlääkäristä saimme onneksi ”vain” 300 euron laskun, ja jälkihoito kestää viikon verran.

Näiden suurimpien (ja kalliimpien) sattumusten lisäksi on käynyt vähän muutakin: Lanka oksensi sohvalle, enkä päässyt sen takia agilitytreeneihin, töissä epäilen osaamistani, J on ollut kipeä, auto alkoi valittaa rengaspaineista jne… Yhdistettynä kaikki nämä ovat saaneet pari edellistä viikkoa vaikuttamaan todellista raskaammilta, ja tässä vaiheessa pienikin epäonni tuntuu lähes musertavalta. Mikä siinä onkin, että ikävät tapahtumat oikein vetävät toisia puoleensa?

Onhan näissä viikoissa ollut paljon hyvääkin, mutta huomio helposti kääntyy vain niihin negatiivisiin asioihin. Sää on suurimmaksi osaksi ollut mieletön ja ruska todella kaunis. Töissä ihmiset palailevat hiljalleen toimistolle, ja olen päässyt paremmin mukaan porukkaan. Langalla on ollut kuukauden päivät treeneissä haasteita häiriöiden kanssa, mutta eilen treenit sujuivat pitkästä aikaa hyvässä vireessä (huomenna mennään testaamaan jälleen kisatilannetta epiksiin). Sain luetuksi jälleen yhden kirjan ja kuunnelluksi äänikirjan Kuinka olla piittamatta p*skaakaan – kerronta paineli huumorintajuni kaikkia nappuloita, ja pidin kuuntelukokemuksesta kovasti. Lukija oli myös loistava!