Lapsi lähti viikonlopuksi hoitoon, joten pistin pitkästä aikaa hihat heilumaan kotona ja uusin olohuoneemme tauluseinän. Lopputulos vähän jännitti, mutta olen tilan uuteen ilmeeseen enemmän kuin tyytyväinen!

Aikaisemmin meillä oli ruokapöytää vastapäätä ja sohvan yläpuolella kaksi erillistä aluetta tauluille, jotka rajasivat huoneen eri funktiot selkeästi erilleen. Lipaston päällä oli sukulaisen varastosta löytynyt kaavapiirros, jonka kehystimme muuttaessamme tähän kotiin. Olohuoneen päällä oli vaihteleva kollaasi printtejä.

Tauluseinän sävyjen valinta

Kaavapiirros on meille tärkeä, ja se toimi uuden tauluseinän suunnittelun lähtökohtana. Toinen valmiiksi meiltä löytyvä taulu oli vasemman reunan suuri, abstrakti kukkakimppu. Muut taulut ovat Desenion valikoimasta, ja niihin päädyin värikuljetus-tekniikkaa käyttäen, eli valitsin olemassaolevista tauluista sävyn, jota piti löytyä viereisestä taulusta jne. Viimeisenä kollaasiin valitsin vasemman yläreunan pikkutaulun printin, joka kokoaa kaikki kollaasin sävyt yhteen lähes täydellisesti.

Kahdestaan tauluseinän alkuna toimineet taulut eivät ehkä sävyjensä puolesta toimi kauniisti parina, mutta kokoamalla ympärille sopivan setin muita sävyjä, näyttävät punertava vanha paperi ja vihertävän harmaa yllättävän hyviltä yhdessä.

Tauluseinän asettelu

Tauluseinän rakensin tosiaan kaavapiirroksen ympärille. Nappasin siitä kuvan, jonka jälkeen aloin testailla, miten erilaiset kehykset istuvat sen rinnalle. Suunnittelussa käytin apuna Illustrator-ohjelmaa, mutta mikä tahansa ohjelma tai app, jossa voi yhdistellä useampia kuvia, toimii (taulut voi myös asetella lattialle). Koska tauluseinä tuli seinälle, jonka korkeus nousee 5,5 metriin, halusin tauluseinään myös nousevan linja. Samasta syystä valitsin kollaasiin suuria tauluja, sillä suurella seinällä pienet taulut näyttävät vähän hassuilta.

Jotta tauluseinästä tuli hallittu kokonaisuus, pyrin ryhmittämään taulut niin, että ne olisivat mahdollisimman paljon samassa linjassa keskenään edes yhdeltä sivulta – ja koska poikkeus vahvistaa säännön, oikean reunan taulun keskitin keskikohdan mukaan. Ryhmittelyyn en osaa antaa tämän parempaa vinkkiä, sillä kokeilemalla tästä selviää parhaiten. Pienenä vinkkinä mainittakoon, että usein parittomat ja varsinkin kolmen taulun asetelmat toimivat paremmin kuin parillinen määrä.

Koska huonekorkeus on suuri, näyttää sisustus vinksahtaneelta, jos taulut sijoitetaan pelkästään perinteisten oppien mukaan: silmien korkeudelle tai alareuna 30 cm sohvan yläpuolelle jne. Nousevaa linjaa hyödyntämällä osa tauluista nousee reilusti yli katselukorkeuden, joka korostaa huoneen korkeutta kauniisti. Toisaalta matalimmalla olevat taulut ovat juurikin oppien mukaan aseteltu.

Koska kaavapiirros on tauluseinän tähti, asetin sen parhaimmalle katselukorkeudelle eli niin, että sen keskikohta on silmien tasolla. Muut taulut kiinnitin seinään tämän jälkeen (ensin varmistin vielä asettelun rakentamalla kollaasin lattialle). Kevyempien taulujen kiinnittämiseen käytin Commandin kiinnityspaloja.

Vanhojen kiinnitysruuvien reiät pitää muuten vielä kitata ja maalata.

Tauluseinän teon yhteydessä kentiapalmu vaihtoi paikkaa, ja silmilläni kesti hetki tottua muutokseen. En tiedä, onko näissä kuvissa stailaus vielä lopullisessa muodossa, mutta eiköhän se tästä hiljalleen rakennu. Ja ai niin, vaihdoin myös sohvan vieressä olleen DIY-seinävalaisimen By Rydénsin valaisimeen, jonka löysin Torista.

Samaisen viikonlopun aikana maalasimme myös takan muurin ja piipun. Siitä on tulossa oma postauksensa hiukan myöhemmin.

Olohuoneen sohvan vieressä majaillut kookos alkoi tehdä hidasta kuolemaan, joten päätin mullanvaihdon yhteydessä siirtää sen työhuoneeseen tehohoitoon. Olohuone jäi tyhjäksi, ja kun kerran silmä on tottunut, niin pitihän tuohon saada uusi kasvi tilalle.

Haaveilin lyyraviikunasta, mutta onneksi järjen ääni vakuutteli, ettei kannata tuhlata satasta kasviin, joka hyvin suurella todennäköisyydellä ei selviäsi suhteellisen pimeässä olohuoneessa (vaikka jalkalampussa onkin kasvivalo – joka tosin ei ole ikinä päällä).

Kasvikaupoilla kyllä silmäilin viikunaa, samoin myös eksoottista ja suurilehtistä kolibrikukkaa. Palmu ei ollut missään vaiheessa ykkösvalintani, mutta lopulta vaaka kallistuikin näyttävän kentiapalmun puolelle.

Palmu on todella paljon runsaampi kuin viisilehtinen kookos, ja kasvin vaihdolla oli suuri vaikutus koko huoneen ilmeeseen. Mustan ruukun sijaan uudelle kasville ostin harmaan kierrätysmuovista valmistetun 40 cm:n altakasteluruukun, ja silläkin oli oma vaikutuksensa ilmeen raikastumiseen. Jälkikäteen luin, että kasvi tykkää ahtaasta ruukusta, joten näin isoa ei olisi tarvinnutkaan ostaa heti. Toisaalta, se näyttää kyllä paljon tasapainoisemmalta.

En pidä kirkkaan kasvivalon valon väristä, ja siksi jalkalampun kasvivalo jäi aina laittamatta päälle. Nyt tämän uuden kasvin kohdalla valo onkin päällä päivittäin, koska huomasin runsaan lehdistön ”imevän” valoa aivan eri tavalla niin, ettei se enää häiritsekään silmääni.

Entäs mitä kuuluu meidän kohta 4-vuotiaalle kookokselle? Ihan hyvää! Uuden kasvualustan vaihdon jälkeen se kellastutti yhden lehden loppuun, joka oli alkanut jo kellastua ennen vaihtoa. Sen tilalle on alkanut kasvaa nyt uusi lehti.

Kasvualustana palmuilla on viherkasvimullan, orkideamullan ja perliitin sekoitus. Kookoskuitu oli loppunut, muuten olisin laittanut sitäkin ilmavuuden varmistamiseksi. Meillä on aika kuvia sisäilma, joten suihkutan kaikki kasvit kerran päivässä pelkällä vedellä tai vedellä, johon on sekoitettu merilevää.

PS. Kuinka epäsiisti peikonlehti voikaan olla! Kookoksen takana oleva peikko on niin ruokottomassa kunnossa, että pitäisi varmaan leikata se useaan osaan, ja yrittää kasvattaa edes yhdestä pistokkaasta vastaavan kokoinen.