sisustusblogi
Niin vain katosi lokakuu ja täyttyi ensimmäinen kalenterikuukausi uudessa kodissa. Vaikka olin lokakuussa 1,5 viikkoa kipeänä, sain aikaiseksi yllättävän paljon sisustamisen ja remontoinnin saralla. Toisaalta nyt lyhyen aikavälin to do -listallani on ehkä enemmänkin tehtävää kuin mitä ennen muuttoa ajattelin.
Read more
Olen puhunut makkarin pienestä pintaremontista jo kauan. Parin tapettikerroksen poistaminen inhotti kuitenkin ajatuksen tasolla sen verran, että lykkäsin projektia sujuvasti. Muutama viikko sitten istuin lauantaina aamukahvilla Avotakkaa selaten, ja lehdessä näin kuvan ihanasta vaaleankeltaisesta olohuoneesta. Hörppäsin kahvin lopun naamaan ja kysyin Miksulta, missä tapetin poistoon tarvittava metallilasta on.
Jo heti ensi metreillä pikkuremppa laajeni kattoon, koska päätyseinällä ollut koristelista oli osittain liimalla kiinni katossa. Niinpä katto piti paklata ja maalata ennen seiniä. Kattoon valitsin himmeän sävyttämättömän valkoisen. Kuvittelin 0,9 litran purkin riittävän, mutta koska maalasin aika paksusti hankalasta asennosta johtuen, loppui maali juuri viimeisen neliön kohdalla. Kätevänä emäntänä kaivoin parvelta saman kiiltoasteen pohjamaalia, ja maalaisin katon loppuun sillä pienellä riskillä – vaikka itse tiedän, missä raja on, en näe sitä. Onneksi. 😂
Seinien ja DIY sängynpäädyn sävysi valitsin Tikkurilan Sorbetin. Sävy on todella vaalea, ja yksittäisellä seinällä se olisi ehkä turhan pliisu. Seinät maalasin kahteen kertaan ja jalkalistat kolmesti. Aikaisemmin jalkalistat olivat puiset, mutta seinän kanssa saman sävyiset listat tekevät kokonaisuudesta harmonisemman.
Aikaisemmin meillä oli ikkunan yläpuolella valkoinen verhotanko ja valkoiset pimennysverhot. Halusin makkariin vähän enemmän tunnelmaa, ja siitä syystä päätin remontin yhteydessä asentaa kattoon Ikean verhokiskot. Kun verhot alkavat heti katosta, koko huoneen ilme muuttuu. Vaaleanpunaisia Midnight-pimennysverhoja tilasin kuudet, jolloin ne peittävät koko ikkunaseinän. Paksut verhot eivät oikein istu vielä kauniisti, koska niistä pitäisi lyhentää sittenkin pari senttiä. Teddy-tyynyn tilasin verhojen kaveriksi vähän ex tempore.
Sänkyä vastapäätä on vanhasta ompelukoneesta tehty pöytä. Aikaisemmin siinä oli telkkari, mutta koska emme enää vuosiin olleet katsoneet sitä, päätimme laittaa sen kiertoon. Nyt pöytä toimii kätevänä säilytystasona puolipitoisille vaatteille (aikaisemmin ne vaatteet olivat sen telkkarin päällä).
Pöydän vieressä olevia vintage-nojatuoleja meille on kaksikin kappaletta. Toinen niistä majailee varastossa. Kun ostin tuolit Torista joskus vuonna 2013, oli niissä tuo violetti verhoilu – ja kylläpä sävy onkin kiva keltaisen ja marjapuuron kaverina!
Vaikka makkarissa vaihtui vain seinän väri ja verhot, on muutos melkoinen. Erityisesti nyt aamuisen kevätauringon paistaessa keltaisessa makkarissa on aivan ihana herätä!
Siitä on muuten aikaa, kun olen viimeksi shoppaillut jotain uutta kotiin. Sisustajana muutokset tuntuvat kuitenkin välillä kivoilta, ja niinpä Instagramissa minut influenceröitiin hankkimaan pellavainen päiväpeite. Päiväpeitteen kaveriksi tilasin tyynynpäälliset, ja sitten tuli vielä äkillinen tarve uudelle kylppärin matolle.
Päiväpeite on Elloksen Penny. Se on kooltaan 260 x 260 cm ja valmistettu ranskalaisesta pellavasta. Peitettä on saatavilla useissa sävyissä, ja pitkään pohdin tämän vaaleimman ja ruskean välillä – päädyin tähän, sillä vaalea on helpommin yhdisteltävissä muihin sävyihin. Peitteen toinen puoli on lähes puhtaan valkoinen ja toinen luonnonvalkoinen, joten silläkin saa pientä vaihtelua ilmeeseen.
Petausta varten tilasin myös kaksi uutta tyynynpäällistä, myöskin pellavaa. Vaaleat Liva-tyynynpäälliset näyttivät kuvassa kauniin kermansävyisiltä, mutta meidän makkarissa ne saavat aavistuksen liian keltaisen vivahteen (varsinkin aavistuksen punertavan päiväpeitteen vieressä väriero on melko näkyvä). Melkein jo meinasin palauttaa ne, mutta päätin kuitenkin pitää päälliset. En tiedä kaduttaako vähän, mutta ainahan voin värjätä nämä, jos sävy ei millään istu.
Pellava on suosikkimateriaalini makuuhuoneessa ja yksi suosikeistani ylipäätään. Pellava kasvaa pystysuunnassa korkeaksi, joten sen viljelyyn tarvitaan vähemmän pinta-alaa esimerkiksi puuvillaan verrattuna – samoin vettä. Pellava imee itseensä kosteutta, joten se tuntuu miellyttävältä ihoa vasten, mutta se ei sido itseensä bakteereja (täydellinen materiaali siis lakanoihin). Pellavan viljelystä saadaan myös sivutuotteena pellavaöljyä, joten kasvi hyödynnetään paremmin. Toki pellavan, kuten minkään materiaalin, valmistaminen ei ole täysin ongelmatonta, mutta pellava on yksi vähiten huono vaihtoehto.
Laadukas ja vastuullisesti tuotettu pellava on huomattavasti kalliimpi valinta, mutta se myös kestää käyttöä jopa vuosikymmeniä. Meidän vanhimmat pellavalakanat on ostettu 2016, eikä niissä vieläkään ole mitään kulumisen merkkejä. Toki viisi vuotta on vielä lyhyt aika, mutta lakanat ovat olleet meillä käytössä melkein jatkuvasti.
Pöly on selvästi alkanut mummoutua, sillä hän meni ja pissi vanhan kylppärimme maton niin monta kertaa, ettei sitä kannattanut enää edes yrittää pelastaa (Tokmannin vuosia vanha 7 euron löytö ei vain kestänyt niin kovaa pesua). Pyöreät ja erityisesti ovaalit muodot kiinnostava juuri nyt, joten samaan tilaukseen pellavien kanssa napsuttelin soikean Chenille-maton. Maton otin koossa 80 x 140 cm, joka oli juuri täydellinen koko meidän kylppäriin. Edellinen matto olikin liian pieni.
Nimensä mukaisesti matto on tehty kierrätetystä polyesterista valmistetusta chenillelangasta, ja se on jalan alla hurmaavan pehmeä! Väri on sopivan neutraali, ei liian tumma tai liian vaalea, karvaa ja likaa ajatellen. Ainoa huonopuoli matossa on se, että se imee paljon vettä ja kuivuu huonosti. Välillä J suihkuttelee vähän suuremmalla kaarella, ja sen jälkeen olen kirjaimellisesti puristanut vettä pois matosta.
