Väitän, että jokaisella on kotonaan yksi huone, komero tai tila, jota ei suostuisi esittelemään Suomen kauneimmassa kodissa. Meillä se on piha. Kuuden täällä vietetyn kesän aikana pihamme on ollut jollakin mittapuulla edes siisti ehkä parina vuonna.
Nyt pihalla on jatkuvasti leväällään riemunkirjavia, auringossa osittain haalistuneita muovileluja. Lanka on kaivanut valtavia monttuja, ja niiden paikalla on multaisia länttejä, joihin odotellaan uutta nurmikkoa. Salava vie kulmastaan kaiken elinvoiman, eikä siihen kasva nurmikko lainkaan – eikä kyllä piha muutenkaan vielä viherrä. Etupihalle menevä polku on muuttunut tiiviiksi saveksi, kun koirien tassut ovat kuluttaneet jopa sinnikkäimmät voikukat pois. Puukatoksen alla ei ole sisustushalkoja vaan ylijäämälaudasta sahattuja pätkiä. Lauta-aita kaipaisi kipeästi uutta maalia tai ainakin pesua, mutta pelkään painepesurin katkovan mädät tolpat. Kokonaisuuden kruunaa aidan verkoilla, laudoilla ja nippusiteillä tilkitty alareuna, jonka tarkoitus on estää Langan omatoimilenkit (ei näy enää kuvissa). Ja ainiin, etu- ja takapihan välinen matala aita on myös korotettu epäkäytännöllisesti verkolla – koska Lanka.
Haaveilen kauniista, siististä ja helppohoitoisesta pihasta. Joka kevät päätän, että nyt tänä kesänä pääsen askeleen lähemmäs sitä (viimeisimmät pihapinnaukset täällä). Mutta sitten aika kuluukin kaikkeen muuhun, ja pihalla ehdin korkeitaan paikkailemaan niitä ainaisia samoja koiran tekemiä tuhoja. Ja jos aikaa sattuisi olemaan, budjetti pistää kapuloita rattaisiin. Miksi pihan laittaminen maksaa niin paljon? Samaan hengenvetoon voin vielä kertoa, että haaveilen pihallemme myös itseäni vanhempaa omenapuuta. Mistäköhän sellaisen saisi näppärästi…
Tällä viikolla häärin pihalla monta tuntia: Verkotin koko lauta-aidan alaosan uudelleen niin, että kaivoin verkon osittain maahan. Heti tuli siistimpi piha, kun sai kamalat väliaikaiset verkkoviritelmät pois! Sen jälkeen siistin viime kesänä istutetun raparperin ja mustaviinimarjan reunalistalla ja kuorikatteella. Lisäksi kaivoin ylös huonoon kuntoon menneen punaviinimarjan ja istutin sen uudelleen toisen herukan viereen (sen juuret olivat kuitenkin niin huonossa kunnossa, että epäilen siirron olleen kohtalokas). Vanhat istutusaltaat aidan vierestä purin, ja niistä tulleen mullan sain upotettua lähes kokonaan pihaan. Vielä pari kasaa odottelee hävitystä. Seuraavaksi pitäisi kasata kuorma sorttiasemalle ja hakea lautaa etu- ja takapihan erottavaa uutta aitaa varten.
Lisäksi olen jo suunnitellut ja budjetoinut etu- ja takapihan välisen alueen muuttamisen sorapinnalle askelkivillä: sillä ratkaisin muta- ja karkaavan sokkelisepeli -ongelman, koska on älyttömän raivostuttavaa, kun talon seinustalla olevat kivet karkaavat jatkuvasti nurmikolle. Melkein jo tilasin 1000 kg:n säkin sepeliä, mutta juuri ja juuri maltoin mieleni. Hoidetaan yksi projekti kerrallaan.
PS. Aloituskuva on viime kesältä.
