• Info
  • sisustus
  • DIY
  • reseptit

Pinossa

sisustusblogi

Mitä tehdä maapallon puolesta luopumatta kaikesta?

07/11/2018

Pinossa_vintagesisustusIMG_6321

Ilmastokriisi ja IPCC:n ilmastoraportti. Niin. Monta viikkoa olen miettinyt, että haluaisin asiasta kirjoittaa muutaman sanan. Rehellisesti sanottuna olen pelännyt aiheeseen tarttumista, sillä en kirpputoriharrastuksestani huolimatta ole mikään malliesimerkki ekologisesta elämäntyylistä. Päätin kuitenkin kirjoittaa aiheesta, sillä julkisesti kirjoitetut sanat ovat paljon helpompi pitää kuin vain oman pään sisällä vannotut lupaukset, ja koska toivon, että voin omalla esimerkilläni kannustaa tekemään pieniä tekoja ympäristön hyväksi.

Hävettää myöntää, mutta omalla kohdallani ekologisempaan elämäntyyliin siirtymistä on hidastanut osittain asenteeni ja tunne siitä, että olen voimaton ilmastonmuutoksen edessä. Olen ajatellut, että helppohan sitä sinkkuna elävän kalliolaisen on huudella ekologisten arvojen perään, kun julkinen liikenne pelaa ja kaikki mahdolliset jätteenlajittelupisteet löytyvät alakerrasta. Yritäpä elää ekologisesti täällä landella, jossa oma auto on enemmän kuin välttämätön, jotta muovit pääsee viemään lähimmälle ekopisteelle kilometrien päähän.

Pinossa_vintagesisustusIMG_6325

Sitran elämäntapatestissä suurimmaksi synnikseni nouseekin juuri oman auton käyttö. Koska veri vetää maalle ja työpaikka Helsinkiin, kertyy minulle vuodessa tuhansia yksinäisiä ajokilometrejä. Myös asumismuodostamme saamme pitkän miinuksen, koska asumme vielä toistaiseksi kahdestaan yli 100 m² sähkölämmitteisessä paritaloasunnossa – vaikka sähköä emme pääsääntöisenä lämmönlähteenä käytäkään talvisin.

Paritalomuotoisessa yhtiössä lajittelumahdollisuudet ovat hieman haastavammat kuin suuremmissa taloyhtiöissä. Laiskuuden piikkiin on helppo pistää se, miksi lasi- ja metallipurkit päätyvät edelleen samaan roskapönttöön. Tässä samalla avautumisella voin tunnustaa, että kaksi koiraamme syövät päivittäin lihaa (joka on ihmisravinnoksi tarkoitetun lihan sivutuotetta), ja mikä kaikista pahinta, syyllistymme pian ultimaattiseen ilmastorikkeeseen saamalla lapsen.

Olen sen verran itsekäs, ettei ympäristöhuoleni saa minua käännyttämään koiriani kasvissyöjiksi tai muuttamaan kaupunkiin ajokilometrien vähentämiseksi. En ole vielä valmis luopumaan matkustelusta, ja vaikka tässä tilanteessa yksi lapsi tuntuu juuri meille sopivalta vaihtoehdolta, en voi luvata, etteikö babylle joskus tulisi sisarusta.

Pinossa_vintagesisustusIMG_6323

Maapallon pelastamista ei voi kuitenkaan sysätä kokonaan lapsettomien kaupunkilaisten harteille, vaan jokaisen on kannettava kortensa kekoon tavalla tai toisella. Jokainen meistä voi, ja jokaisen meistä pitää, muuttaa elämäntapojaan edes piirun verran parempaan suuntaan, eikä sen tarvitse tarkoittaa kaikesta luopumista.

Mitä sitten minä voin tehdä? Sähkönkulutuksemme on tällä hetkellä alle 9 000 kWh vuodessa, ja se on vähän ottaen huomioon kotimme lämmitysmuodon, rakennusvuoden ja koon (jos luku ei sano mitään, niin sähköyhtiön arvio vastaavan asunnon kulutuksesta on vuodessa noin 19 000 kWh). Ilman muuttoa siitä onkin haastavaa karsia, samoin vielä toistaiseksi yksityisautoilustamme. Se, missä sen sijaan voin pienillä muutoksilla edetä kohti parempia ja ekologisempia elämäntapoja, ovat muun muassa ruokailutottumukset ja jätteiden entistä tarkempi lajittelu.

Olen jo vuosia pyrkinyt syömään kasvispainotteisesti, mutta koskaan en ole asettanut konkreettisia mittareita lihankulutuksen vähentämiselle. Nyt konkreettiseksi tavoitteeksi päätin, että tästä lähtien pyrin tekemään kotona korkeintaan kerran viikossa liharuokaa, ja että sama ”kerran viikossa” -sääntö tulee koskemaan myös lounasruokailuani. Juustoista kokonaan luopuminen ahdistaa vielä ajatuksen tasolla liikaa, varsinkin kun niitä en ole saanut edes syödä viimeisen puolen vuoden aikana, mutta jo pienillä askeleilla voin keventää omatuntoani ja aiheuttamaani ympäristökuormitusta.

Pinossa_vintagesisustusIMG_6334

Paritaloyhtiössämme on vain sekajäteastia. Pahvit ja lehdet olemme kierrättäneet tunnollisesti jo nyt, mutta tulevaisuudessa aiomme parantaa jätteiden lajittelua entisestään. Otamme käyttöön oman roskakorin kierrätettävää muoviroskaa varten, ja kauppareissun yhteydessä viemme sen kierrätettäväksi pahvien ja lehtien tavoin. Biojätettä meillä syntyy omasta mielestäni todella vähän. Oikeastaan kahvipurut ovat ainoaa biojätettä, joita nelijalkaiset kompostimme eivät pysty hoitelemaan puolestamme.

Tarkempaan jätteiden lajitteluun ajaa myös syntyvä lapsi ja sen myötä tuleva vaipparoska. Avomies ei pihinä halua kasvattaa 240 litraisen sekajäteastiamme tyhjennysväliä (joka on muuten kaksi viikkoa), joten siksikin meidän on aloitettava erityisesti muovin kierrätys. En vielä pysty lupautumaan kestovaippojen pesijäksi, mutta pidän mahdollisuuden mielessäni vielä siihen asti, kunnes näen miten vaipparumba perheessämme tulee pyörimään.

Vaatteita en osaa itselleni ostaa kirpputorilta, mutta lapselle olemme tähän mennessä hankkineet 90 %:sti kaiken käytettynä. Omissa vaatevalinnoissasi pyrin jatkossa suosimaan entistä enemmän aitoja luonnonmateriaaleja, jotka ovat laadukkaampia ja pitkäikäisempiä. Pienet tai muuten sopimattomat vaatteet kierrätän kirpputorien kautta kuten tähänkin asti tai lahjoitan ne eteenpäin.

Pinossa_vintagesisustusIMG_6319

Yksi suurimmista ympäristöteoista, jonka voimme tulevaisuudessa on tehdä, on kasvattaa lapsestamme parempi kuin itse olemme. En aio täyttää lapsemme elämää maailmantuskalla, mutta toivon, että pystyisimme kasvattamaan hänestä ympäristötietoisen aikuisen, jolta ympäristöystävällisten ratkaisujen huomiointi käy luontevammin kuin vanhemmiltansa.

Mainitsemien tekojeni lisäksi voin tehdä paljon muitakin pieniä tekoja. Tiivistettynä aion tulevaisuudessa

  • Vähentää lihansyöntiä ja yrittää oppia pitämään kauramaidosta kahvissa.
  • Aloittaa muovinkierrätyksen ja panostaa lajitteluun entistä enemmän.
  • Panostaa vaatteissa laadukkaisiin ja kestäviin materiaaleihin.
  • Muuttaa energiatehokkaaseen kotiin.
  • Kasvattaa lapsestamme ympäristötietoisen ja pitää perhekokomme pienenä.
  • Kompensoida lentopäästöt.
  • Kierrättää tarpeettoman tavaran ja suosia kirpputoreja ostospaikkana.
  • Suosia vielä enemmän kotimaassa tuotettuja tuotteita, täyttöpakkauksia ja suurempia pakkauskokoja aina kun mahdollista.
  • Jatkaa tarkkaa linjaa siitä, millaisia tuotteita mainostan omissa kanavissani.

En halunnut otsikoida tekstiä otsikolla #mitäminäolentehnyt koska koen, etten oikeastaan ole tehnyt vielä tarpeeksi. Kukaan ei pysty muuttumaan yhdessä yössä, mutta toivon, että vuoden päästä voin ylpeästi kertoa saavutuksistani ekologisuuden saralla ja tuntea, että todellakin olen tehnyt jotain. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa.

Filed in: kuulumisia, puheenaihe, random, sisustus • by Essi • 5 Comments

33 kysymystä

24/10/2018

Pinossa_boho_livingroomIMG_6274

No kun kaikki muutkin, niin pitäähän minunkin! Tämä blogeissa kiertänyt kysymyshaaste sai alkunsa Pupulandian Jennin blogista, ja se on syyskuusta asti kiertänyt läpi kaikenkokoisia blogeja. Seuraavaksi siis selviää, montako tatuointia vauvan venyttämästä mahasta löytyy, ja montako kertaa olen heilunut pyssy kädessä.

Tässä siis vastaukseni näihin ja muihin sangen randomeihin kysymykseen – opitko jotain uutta?

Pinossa_boho_livingroomIMG_6272

Avioliittoja: Ei, mutta sain lapsen sukunimellä kiristettyä avomiehen naimaan minut vauvan syntymän jälkeen 😉

Kihloissa: Yllättävää, mutta kyllä! Itse asiassa olemme pitäneet kihlasormuksia jo vuodesta 2008, mutta silti emme olleet suunnitelleet naimisiin menoa sen kummemmin.

Lapsia: Kovasti masussa potkii <3

Lemmikkejä tällä hetkellä: Kaksi karvalasta, check! Perheelläni on aina ollut koiria, ja muutettuani omilleni kesti tasan puoli vuotta, ennen kuin kyllästyin karvattomaan talouteen. En voisi kuvitella enää kotia ilman koiria.

Leikkauksia: Ei, eikä toivottavasti tulekaan!

Tatuointeja: Yksi ranteessa, lavassa ja kyljessä – eli kolme. Kyljen tatuoinnin otin 18-vuotiaana, enkä silloin kyllä arvannut, että sijoitus tulisi kasvamaan näin vatsan leviämisen muodossa 😀

Lävistyksiä: Korvissa reikiä kolme kappaletta ja napakorukin menisi varmaan vielä paikalleen, mutta otin sen pois jo aikoja sitten.

Pinossa_vintage_homeIMG_6215

Muuttoja: Lapsuuteni sain viettää yhdessä kodissa, ja sen jälkeen omia muuttoja on kertynyt kolme: Ensin lapsuudenkodista Tikkurilaan, ja sieltä Nurmijärven kautta tänne Klaukkalaan.

Ampunut aseella: En edes muista kuinka monta kertaa. Taatani haaveili aina, että suorittaisin metsästyskortin, ja jatkaisin hirvimetsästystä hänen jalan jäljissään. Valitettavasti yksi kerta passissa riitti vakuuttamaan minut siitä, ettei metsästys olekaan se minun juttuni.

Ottanut lopputilin: Muutaman kerran, ja viimeisimmällä kerralla jopa itkenyt niin tehdessäni.

Ollut saaressa: Tooodella monta kertaa. Vietimme lapsuudessani monta kesää isovanhempieni mökillä Inkoossa, ja usein teimme eväsretkiä läheiselle saarelle.

Autosi: Vähän liian monta kertaa kolhittu Ford Focus. Pitäisi vaihtaa uuteen, mutta rahat ja mielenkiinto eivät riitä autokaupoille asti…

Ollut lentokoneessa: Jos maapallolta kysytään, niin varmasti liian monta kertaa. Viimeisin reissu suuntautui Tokioon, ja nyt suunnittelen pitkää viikonloppua Saksan joulumarkkinoilla.

Pinossa_boho_livingroomIMG_6265

Onko joku itkenyt vuoksesi: Varmasti on.

Ollut rakastunut: Olen. Tapasin avomieheni 13-vuotiaana, ja sillä tiellä ollaan edelleen. Kai se on silloin rakkautta?

Ollut ambulanssissa: En, eikä toivottavasti tarvitse sitä soittaakaan.

Luistellut: Lapsena monta kertaa, osittain vähän pakollakin koulun liikuntatunnilla. Nyt ajatus luistelusta kyllä houkuttaa, mutta nilkat kestäisivät luistimissa max kymmenen minuuttia.

Surffannut: En ole, mutta haluaisin kyllä kokeilla!

Ollut risteilyllä: Perinteiset Tukholman ja Tallinnan reitit ovat tulleet tutuiksi.

Ajanut moottoripyörällä: Lasketaanko se, että avomies yritti opettaa minua ajamaan kevarilla, mutta menin sekaisin vaihteiden kanssa?

Ratsastanut hevosella: Mummullani on ollut ravihevosia, mutta ratsastusharrastukseni ei tullut sitä kautta. Ala- ja yläasteen taitteessa ratsastin pari vuotta.

Lähes kuollut: Vauvana oli yksi läheltä piti -tilanne, mutta onneksi siitä selvittiin säikähdyksellä.

Ollut sairaalassa: Vesirokon takia jouduin nenä-mahaletkuun, mutta sen vakavampaa minulle ei onneksi ole sattunut.

Pinossa_vintage_homeIMG_6214

Suosikkihedelmä: Hmmm… Tämä on paha! Yleisesti ottaen ehkä Granny Smith -omenat, mutta nyt päärynät ovat maistuneet erityisen hyviltä.

Aamu vai ilta: Olen väsynyt aamuisin ja iltaisin 😀 Mutta mieluummin valvon myöhään kuin herään aikaisin.

Lempiväri: Tähän on vaikea vastata, sillä lempivärini riippuu siitä, missä väriä käytetään. Vaatteissa suosin mustaa ja harmaata, sisustuksessa taas keltainen ja okra toimivat kauniisti tiikin kaverina.

Viimeisin puhelu: Soitin kotiin ajaessa äidilleni.

Viimeisin viesti: WhatsApp-viesti työkaverilta.

Nähnyt jonkun kuolevan: Valitettavasti olen, vaikka toivoisin voivani vastata toisin.

Kahvi vai tee: Kahvi <3

Paras piirakka: Lempiruuan nimeäminen on mahdotonta, samoin parhaan piirakan. Klassinen omenapiirakka vaniljakastikkeella kyllä toimii aina!

Kissa vai koira: Ei varmaan tarvitse vastata?

Paras vuodenaika: Kaikissa vuodenajoissa on sitä jotain, mutta ehkä syksyinen hyggeily ja joulun odotus vetävät pisimmän korren.

Filed in: fiilistely, kuulumisia, puheenaihe, random • by Essi • 4 Comments

Kiltteydestä

07/10/2018

Pinossa_vintage_interiorIMG_5789

Hetki sitten sisustusblogeissa kuohui, kun muutamassa blogissa nostettiin jälleen virtuaaliselle pöydälle ”oikea ja väärä sisustaminen”. Mietittiin, onko laminaatti aina parkettia huonompi vaihtoehto, ja että kertooko laminaatin valinta jotain ihmisen persoonasta. Samaan aikaan Instagramissa oli aistittavassa pienessä sisustustiliporukassamme vähän huonoja viboja – milloin saatiin kommenttia stailatun kuvan paloturvallisuudesta, milloin kauhisteltiin julisteiden pelottavaa värimaailmaa.

Sain hiljattain Facebookissa kettuilevaan sävyyn kirjoitetun kommentin, jossa kysyttiin, mitä varten sohvamme on hankittu. Kysymyksellä viitattiin siihen, ettei kolme metriä leveällä sohvallamme olisi mahtunut istumaan viiden koristetyynyn ja parin torkkupeiton takia. Vaikka mieleni olisi tehnyt vastata jotain aivan muuta, tyydyin näpyttelemään vastaukseksi asiallisen kommentin sohvan ensisijaisesta funktiosta eli sillä löhöämisestä.

Kaikki tämä herätti mielessäni ajatuksia kiltteydestä. Miksi se on niin vaikeaa, ja onko sitä somessa kohta enää olemassa? Vaihtuuko Instagramin sydän-nappi seuraavassa päivityksessä oksentavaan emojiin?

PINOSSA_BOHO_BEDROOMIMG_6044

Olen aika nössö ihminen, eikä minulla olisi koskaan pokkaa haukkua tai arvostella toisen kotia kasvotusten, tai edes omalla nimelläni somessa. Itse asiassa nimimerkinkin suojissa haukkuminen tuntuu jo ajatuksen tasolla pahalta. En ole mikään pyhimys – tietenkin olen sortunut arvostelemaan muiden valintoja. Kommenttini olen kuitenkin aina esittänyt pienessä piirissä niin, etteivät ne ole päässeet loukkaamaan ketään. Siksi minua edelleen jaksaa ihmetyttää se, kuinka törkeitä kommentteja aikuiset ihmiset päästävät näppäimistöltään.

Vaikka kaikki jaksavat toitottaa arkirealismin ja oikeiden kotien perään, on fakta, ettei kenenkään tiskivuoret tai villakoirat nurkissa kerrytä tuhansia tykkäyksiä ja ihastelevia kommentteja. Kun oman kodin sotkuja saa katsella tarpeeksi, tuntuu huojentavalta uppoutua kauniiseen kuvavirtaan fiilistelemään tunnelmallisia ja stailattuja sisustuskuvia. Itsekin olen huomannut tämän niin ihastelijana kuin myös kuvan julkaisijana: aina ne kaikista stailatuimmat ja epärealistisimmat kuvat keräävät eniten tykkäyksiä.

Samaan aikaan kun kuvilta vaaditaan täydellisyyttä ja hyggeä hyggen perään, arvostellaan niitä kommenteilla, jota itselleni ei tulisi edes mieleen esittää. Toisen kodin ja vaivannäön haukkuminen tuntuu olevan toisille aivan käsittämättömän helppoa. Ihan kuin he eivät edes tiedostaisi, että kommenttien vastaanottaja oikeasti asuu kodissaan ja on siitä ylpeä.

PINOSSA_VINTAGEHOMEIMG_5899

Vielä ihmeellisempää mielestäni on se, jos vieläkään ei osata erottaa todellisuuden ja stailatun kuvan eroa. Insta-tuttuni oli kuvaa varten laittanut pienen viherkasvin lattiatyynyn päälle. Sommitelma näytti kuvassa ihanalta, mutta jokaisen järki sanoo, ettei se toimisi ihan oikeassa elämässä. Silti jonkun oli pakko kommentoida, että pian tuo kasvi kaatuu ja pilaa maton. Miksi? Mitä iloa kommentoija sai kommentistaan?

Kyse ei ole siitä, etteikö kritiikkiä saisi esittää. Kyse on siitä, mihin muotoon mahdollinen rakentava palaute on muotoiltu ennen lähetä-napin painamista.

PINOSSA_VINTAGE_SISUSTUSIMG_5890

Olen raskaushormonieni kanssa vaiheessa, jossa en kestä ympärilläni yhtään negatiivistä ilmapiiriä. Kiukustun helposti, ja imen toisten negatiiviset tunteet itseeni kuin samettityyny koirankarvoja. Siitä syystä olen erityisen hyvin aistinut nyt kaikki arvostelevat kommentit, joita somefeedeihini on tupsahdellut. ”Eikö äiti tai muumien katselu opettanut, että jos ei ole kaunista sanottavaa, ei kannata sanoa mitään?” on pyörinyt mielessäni monen monta kertaa. Jos on olemassa riski, että oma mielipide saattaa pilata toisen illan, miksi sitä ei voi pitää omana tietonaan?

Filed in: mielipide, puheenaihe, random, sisustus • by Essi • 11 Comments

  • « Previous Page
  • 1
  • …
  • 27
  • 28
  • 29
  • 30
  • Next Page »

Essi

Pinossa-blogissa sisustetaan lapsi- ja koiraperheen kotia rennolla otteella. Inspiraatiota kotiin saan niin vintagesta kuin skandinaavisesta muotoilustakin. Kierrätys, vastuullisuus ja lapsiperheen arki ovat sisustamisen ohella – tai sen näkökulmasta – blogini kantavia teemoja.

Tervetuloa mukaan!
  • Facebook
  • Instagram
  • Pinterest

Viimeisimmät artikkelit

  • Uudet linssit vanhoihin kehyksiin helposti kotoa käsin
  • Minecraft-synttärit ja teemaan sopivat tarjottavat
  • Tilinpäätös 2024
  • Vuosi tässä kodissa ja onnistuneet sisustuspäätökset
  • Postikortteja Pafokselta

Kategoriat

Arkistot

Copyright © 2025 · Theme by Blog Pixie

Copyright © 2025 · Pinossa ·