puheenaihe Archives | Sivu 27 30:stä

Suomalaiskotien klassikot – löytyvätkö nämä myös sinulta?

23/01/2019

Reilu viikko sitten bongasin yhdestä Facebookin sisustusryhmästä Kotivinkki-lehden jutusta napatun kuvan, jossa selvitettiin suomalaiskotien todellisia klassikoita. Juttu oli toteutettu kyselytutkimuksena, jonka pohjalta oli koostettu lista suomikotien todellista klassikoista.

Vaikka en koe kotimme edustavan perinteistä suomalaista kotia, yllättyneenä bongasin 34 tavaran listalta peräti 19 tuttua esinettä. Periaatteessa olisin voinut vetää listalta yli 21 klassikkoa, koska listalla olevat Ikean Malm-lipasto ja Stockholm-matto ovat löytyneet kodistamme joskus aikaisemmin, vaikka tällä hetkellä ne eivät sisustukseen enää kuulukaan.

Osaatko heti arvata, mikä kotimainen klassikko nousi listalla ykköseksi? No Fiskarsin oranssit sakset tietenkin, jotka löytyivät peräti 86,2 %:lta vastaajista. Meiltäkin ikoniset sakset löytyvät, mutta koska olemme avomiehen kanssa kummatkin vasenkätisiä, ovat meidän saksemme punaiset (paitsi kynsisakset, jotka sopivat niin oikea- kuin vasenkätisillekin). Mutta mitkä 18 muuta listan esinettä meiltä löytyy? Käydäänpä sitä tarkemmin läpi!

Iittalan Kivi-tuikku 76,4 %

Meiltä löytyy kaksi kirkasta Kivi-tuikkua (ja yksi sininen). Sinisen saimme lahjaksi pankilta asuntolainan yhteydessä, kirkkaiden alkuperää en enää muista. Joko ostin ne itse vuosia sitten tai sain lahjaksi.

Arabian muumimuki 71,3 %

Uuden rintaman muumimukeja meiltä ei löydy, mutta alkuperäisiä 90-luvun muumimukeja meiltä löytyy avomiehen lapsuudesta kaksi. Ja ei, mukit eivät ole myytävänä 😉

Iittalan Savonia-aterimet 63,1 %

Onko muunmallisia haarukoita edes olemassa?

Valkoiset keittiökaapit 48,8 %

Suurimmaksi osaksi keittiömme kaapit ovat ruostumatonta terästä, mutta löytyyhän meiltä pari valkoista yläkaappia.

Iittalan Kartio-lasi 43 %

Iittalan outletista olen ostanut meille setin harmahtavia Kartio-laseja. Lasit ovat II-laatua, eli niiden väri on sekoitus kahdesta tuotantoerästä. Sarjaa ei tietenkään voi enää jälkikäteen täydentää uusilla tismalleen saman sävyisillä, joten olisi ollut viisaampaa ostaa suoraan priimaa.

Pieni kaktus tai mehikasvi 38,8 %

Meidän ainokainen mehikasvi tekee vähän kuolemaa, mutta on edelleen olemassa.

Kylpyhuoneessa harmaat kaakelit lattialla, seinillä valkoiset 30,3 %

Check! Remontoidessamme aikoinaan kylppäriä olisin itse valinnut kokonaan valkoiset kaakelit, mutta onneksi avomies puhui minut ympäri. Tykkään edelleen todella paljon tästä kylpyhuoneesta!

Harmaa sohva 29,9 %

Yksi kysytyimpiä kysymyksiä minulle on se, mistä sohvamme on ostettu. Luulisi maailman olevan pullollaan harmaita sohvia, mutta tässä on ilmeisesti sitä jotakin.

Iittalan Essence-viinilasi 26,7 %

Olen ehkä huonoin ex-baarimikko ikinä, mutta meiltä löytyy viinilaseja vain punaviinille. Valkkari, skumppa ja rosee maistuu niistä aivan yhtä hyvälle (ellei jopa paremmalle)!

Rottinkituoli 20,2 %

Sisälle yksikään ei ole eksynyt, mutta terassilta niitä löytyy muutama.

Talon muotoinen sisustuslyhty 15,6 %

Juuri viimeksi joulukuussa tuikkukokoelmani täydentyi yhdellä keraamisella mökillä.

Peikonlehti 14,5 %

Peikonlehti on ensimmäinen viherkasvi, jonka olen oikeasti saanut menestymään. Se on kohta jo niin suuri, ettei se mahdu enää työhuoneen nurkkaan. En kuitenkaan uskalla siirtää sitä, koska se tietäisi varmaa kuolemaa.

Itämainen matto 13,2 %

Jos jotain kysytään enemmän kuin meidän sohvaa, niin se on olohuoneen matto! Matto on ehdottomasti parhain tori.fi-löytöni.

Punottu kori, jossa kahvat 12,5 %

Montako laitetaan? Terveisin nimim. Hullu korinainen.

Kehystetty juliste, jossa tekstiä 10,1 %

Tästä meiltä löytyy muutamakin eri varitaatio, mutta kai esimerkiksi vanha asemakaava lasketaan tähän? Onhan se kehystetty ja sisältää paljonkin tekstiä!

Vaalea paimentolaistyylinen matto 7,6 %

Näitä meiltä löytyy kaksi kappaletta, jotka kummatkin ovat tällä hetkellä pesulassa – kiitos Pölyn.

Innoluxin Lokki-valaisin 7,6 %

Lokki on jo hieman klisee, mutta se valaisee vaan niin hyvin! Ajoittain harkitsen sen vaihtamista toiseen valaisimeen, koska musta valaisin saattaisi sopia meille paremmin, mutta vielä en ole löytänyt sen tilalle parempaa vaihtoehtoa.

Suorakulmainen, metallijalkainen sohvapöytä 2,4 %

Ensin ajattelin, että tätä meillä ei ole, kunnes tajusin että hetkinen, kyllähän meidän roskislöytö täyttää tämän määritelmän.

Esineet, jotka eivät meidän kodistamme löytyneet tällä kertaa olivat Malm-lipaston ja Stockholm-maton lisäksi Sinnerlig-valaisin, Aalto-maljakko (meillä on tosin sen mallisia tuikkukippoja), Teema-astiat, Aalto-jakkara, Marimekon Kaksi raitaa -pyyhe, Lundian kirjahylly, String-hylly, Design Letters -muki, DSW-tuoli, marokkolainen rahi, Secton valaisin, Le sac en papier -paperipussi ja Urna-vaasi.

Näistä meiltä voisi vielä löytyä Aalto-jakkara, String-hylly, rahi ja Urna, joten melkein voisin kirjata tuloksekseni 25/34. Kuinka monta listan klassikkoa teiltä löytyi?

Saako lapsemme näkyä somessa?

06/01/2019

H-hetki lähenee, ja on aika nostaa kissa pöydälle: Tullaanko vastasyntynyttä lastamme näkemään some-kanavissani?

Ennen raskaaksi tulemista olin ehdottoman varma, etten tulisi koskaan julkaisemaan lapsemme kasvokuvia somessa. Lapsi voisi kyllä esiintyä kuvissani, mutta aina tunnistamattomana. Raskauden edetessä olen kuitenkin alkanut katsella suloisia vauvakuvia vähän toisella silmällä (kuten esimerkiksi @themrsproject-tilin ihania kuvia), ja alkanut hieman pyörtää päätöstäni. Lapsen synnyttyä hän luonnollisesti täyttää kaikki päiväni, joten olisi jopa hieman outoakin jakaa kuulumisiani someen ilman häntä.

Lapsen mielipidettä asiaan en tietenkään voi kysyä vielä moneen vuoteen, mutta siltikään en ole yksin päätöstä tekemässä. Avomieheni ei julkaise sisältöä aktiivisesti somessa, eikä hänellä ole tarvetta julkaista siellä kuvia lapsestammekaan. Hänen mielipiteensä siis viimeisimmän keskustelun pohjalta on se, ettei lapsi tule esiintymään somessa lainkaan. Painotan tässä kuitenkin viimeisintä keskustelua, sillä saahan mieskin vielä höllätä mieltään kuten minäkin 😉

Usein kun kysytään, miksi lapsen kuvia ei saisi somessa julkaista, perustellaan kanta lapsen yksityisyyden suojelemisella. Ymmärrän lapsen yksityisyyden suojelemisen tärkeyden, mutta valitettava fakta on se, että vaikka en esimerkiksi lapsen nimeä koskaan julkisesti blogissani kertoisi, olisi se varmasti silti selvitettävissä. Muutamassa vuodessa olen jättänyt itsestäni aika leveän polun leivänmuruja netin syövereihin, jonka avulla muun muassa asuinpaikkani on todella nopeasti paikannettu – ja lapsen tiedot äkkiäkös siinä sivussa. En usko, että kukaan koskaan olisi kiinnostunut kyseisistä tiedoista, mutta aina voin varmuuden vuoksi tehdä niiden etsimisestä hieman hankalampaa, sen sijaan, että suoraan ojentaisin ne hopeatarjottimella.

Jos asiaa tarkastellaan lakipykälien kautta, niin henkilötietolain kanta lapsen kuvien julkaisuun on yksiselitteinen: Jos lapsi on tunnistettavissa kuvasta, pitäisi julkaisuun saada aina lapsen lupa. Pienen lapsen kohdalla tämä ei tietenkään onnistu, mutta koska lapsi on sitten oikeasti tarpeeksi vanha luvan antamiseen?

Väitän, ettei suurin osa meistä ole tunnistettavissa enää omista vauva-ajan kuvistaan. Siihen perusteluun nojaten voisin uskaltaa julkaista kuvia lapsestamme sylivauvana. Toisaalta olisi hassua lopettaa kuvien julkaiseminen sitten, kun lapsi alkaisi mielestämme näyttää ”tarpeeksi itseltään”. Sitä paitsi vanhempina, jotka näkevät lasta päivittäin, emme varmastikaan osaisi edes määritellä tuota rajaa tarpeeksi hyvin.

Tärkein syy, miksi en julkaisisi lapsen kuvia somessa lainkaan, on pelko niiden päätymisestä vääriin käsiin. Jo pelkästään sisustuskuvia varastetaan ja kopioidaan törkeästi todella paljon, joten miksi lasten kuvat olisivat tässä mikään poikkeus. Tietenkään en koskaan julkaisisi kuvaa esimerkiksi lapsen kylpyhetkestä – siitä ei meidän perheessä tarvitse edes keskustella. Mikäli kuvia joskus julkaisen, täytyy niiden aina olla hyvän maun mukaisia ja sellaisia, jotka eivät myöhemminkään saata lasta noloon tai epämukavaan tilanteeseen.

On hieman eri asia pohtia, julkaiseeko kuvia vain yksityisissä kanavissa, jossa ne ovat periaatteessa vain ystävien ja tuttujen nähtävillä. Parhaat kuvani ovat Instagramissa tavoittaneet yli 100 000 ihmistä, joten kyseessä ei todellakaan ole mikään pieni ja rajattu ystäväpiiri, jolle kuva olisi nähtävillä. Omalla henkilökohtaisella Facebook-tililläni kuvien julkaiseminen tuntuukin heti paljon helpommalta ja vaarattomammalta. Vaikka tietenkään sekään ei ole tae siitä, että kuvat olisivat suojassa mahdolliselta väärinkäytöltä.

Jokaiselle vanhemmalle se oma lapsi on tietenkin aina se kaikista ihanin ja suloisin, jonka kuvia ylpeänä haluaisikin esitellä sukulaisille ja tuttaville. Siksi ymmärrän hyvin myös niitä vanhempia, jotka julkaisevat lapsistaan tunnistettavia kuvia julkisilla some-tileillä. Heistä jokainen on varmasti tietoinen mahdollisista riskeistä, ja varmasti myös valmis poistamaan jokaisen julkaisemansa kuvan, jos lapsi jossain vaiheessa sitä itse haluaa (vaikka sehän ei varsinaisesti enää asiaa korjaakaan).

Emme vielä ole tehneet asiasta viimeistä päätöstä, vaikka pian asia tulee enemmän kuin oleelliseksi. Olisikin mielenkiintoista kuulla teidän kantanne ja mielipiteenne asiaan. Miksi julkaisette tai ette julkaise lastenne kuvia somessa?

Ei turhia lupauksia uudelle vuodelle

30/12/2018

En ole varmaan koskaan onnistunut pitämään yhtäkään uudenvuodenlupausta. Eipä siinä mitään, koska en ole niitä oikeastaan koskaan tehnytkään. Siksi en tulevallekaan vuodelle ole suunnitellut yhtään ainutta lupausta, jonka haluaisin tai yrittäisin pitää. Ja onhan tulevasta vuodesta muutenkin tulossa ennalta-arvaamattomin koskaan.

Loppuvuodelle minulla oli vain yksi tavoite, ja se oli olla synnyttämättä. Tätä vuotta on vielä hetki jäljellä ja vaikka raskausviikko 38 alkoikin tänään, en kuitenkaan koe synnärille lähtöä ihan vielä ajankohtaiseksi – se tavoite saattaa siis hyvinkin täyttyä. Sairaalakassi on kyllä pakattu ja lääkekaappi täydennetty babylle sopivaksi, joten siinä mielessä lähtö voisi hyvin tulla vaikka jo tänäänkin. Mutta älä nyt kuitenkaan tule, kop, kop.

Jos jotain ajatuksia tulevalle vuodelle kuitenkin listaisin, niin ensimmäisenä mieleeni tulee äitiys. En ole koskaan ollut kovin äidillinen ihminen, enkä voi väittää olevani kovin lapsirakas. Jännitänkin vähän etukäteen sitä, millaisena vuosi 2019 tulee näyttäytymään äitiyden osalta. Millainen äiti minusta tulee, osasinko aavistaa sen etukäteen ja kuinka vauva-arki lähtee perheessämme rullaamaan? Onneksi tiedän avomiehen olevan paras mahdollinen isä, joten siinä mielessä suhtaudun tulevaan luottavaisesti.

Raskauden aikana lisäkiloja on kertynyt reippaasti. Yhtenä tavoitteena voisikin olla noiden kilojen (ja ehkä parin ylimääräisenkin) pudottaminen ennen töihin paluuta, joka näillä näkymin koittaa joskus lokakuussa 2019. Varsinaiselle kuntokuurille en kuitenkaan aio ruveta, vaan kilot saavat karista omaa tahtiaan imetyksen ja lisääntyvän arkiliikunnan mukana. Jos normaali arki ei kiloihin tepsi, niin katsotaan tavoitepainoa uusiksi sitten 2020. Tai 2021, saattaahan sitä kiirettä olla vielä ensimmäinen taaperovuosikin.

Koen blogini olleen vähän hunningolla oikeastaan koko vuoden raskausväsymyksestä johtuen. Tulevana vuonna haluaisinkin ottaa itseäni blogin suhteen niskasta kiinni, ja kehittää sisältöä ehkä enemmän rennompaan lifestyle-suuntaan. Myös reseptejä yritän ehdottomasti jakaa enemmän kuin kuluneena syksynä! Olisi kiva kuulla, jos teillä olisi jotain ajatuksia tai toiveita sisältööni liittyen. Vauvajutut ja -arki varmaankin kiinnostavat?

Uudesta työpaikasta ja raskaudesta johtuen keväälle ajateltu reissu Montenegroon ja Kroatiaan jäi väliin, samoin suunnitelmat Saksan joulumarkkinoista. Pikainen pyrähdys Japaniin olikin ainoa reissu, joka tänä vuonna tuli tehtyä. Haaveilen edelleen Montenegrosta ja kahden viikon road tripistä Italiassa, mutta vauvan kanssa todennäköisempää on viettää ehkä syksyllä viikko jossain auringon alla all inclusive -lomalla.

Btw, avomies kysyi, aionko pitää edes tipattoman tammikuun. Jos poika vaan syntyy ennen helmikuuta, niin en todellakaan aio! Eiköhän tässä ole kuitattu jo aika monen vuoden tipattomat…